Välirauhan linnoittamisen johtopäätöksiä

Palmusunnuntaina 24.3.2013 on tasan kolme vuotta kulunut siitä, kun julkaisin ensimmäisen Salpalinjan salat –blogikirjoitukseni. Arvelin tuolloin aiheita juttu / viikko -tahdilla riittävän muutamaksi kuukaudeksi! No, kirjoituksia on täällä bittieetterissä nyt reilut 150 kappaletta. Joskus, niin kuin olette varmasti huomanneet, blogiaihe on väkisinväännetty, joskus juttu on syntynyt helposti.

Olen silti vielä toiveikas, että tarinaa ja kirjoitettavaa ainakin toistaiseksi riittää. Seuraava juttu on esimerkki siitä, miten tätä blogia voi auttaa. Vihjeet ja aineisto kelpaavat aina - ja myös valmiit kirjoitukset. Palkkioksi lupaan ainoastaan hyvän mielen; se lähtee jokaisen omasta isänmaatamme hellivästä sydämestä. Suomalaiset ansaitsevat tietää, mitä heidän hyväksensä on sotavuosina tehty. Tämän sivuston linkkiä saa surutta jakaa.

*   *   *

Sain Salpalinja-ystävältäni Juha Kilpeläiseltä Lahdesta sähköpostilla muutamia Salpalinjaa koskevia otteita Pioneeriaselajin historia 1918 – 1968 -kirjasta (painovuosi 1975, Saarinen Eero-Eetu, Pioneeriupseeriyhdistys). Takerrun niistä kirjassa esitettyyn yhteenvetoon välirauhan ajan linnoitustöistä. Päätelmiin ei varmaan edelleenkään ole kenellekään huomauttamista.

Ensinnäkin kirjassa todetaan, että sotien välisen ajan (välirauha) linnoittamistoiminnan päätarkoituksena oli valtakunnan rajojen puolustuksen lujittaminen. ”Ensin on rajat turvattava ja sitten vasta leipä levennettävä”, oli Ukko-Pekka Svinhufvud määrittänyt asian jo 1930-luvulla.

Tuo aika lailla itsestään selvä vaatimus ja linnoitustehtävän suuruus toi eteen ratkaistavaksi monta aiemmin kohtaamatonta seikkaa.

Niitä olivat muun muassa Suomen oloissa poikkeuksellisen laajan suurtyömaan organisoiminen ja nopea käynnistäminen, sotilas- ja siviilijohdon yhteistyö rauhan aikana ja täystyöllisyyden aikaansaaminen työttömälle kansanosalle, lähinnä siirtoväelle. Naistyövoiman, erityisesti Lotta Svärd –järjestön ja Sotilaskotiliiton tehokas hyväksikäyttö rauhanaikaisessa, erikoisoloissa tapahtuneessa huoltotyössä oli merkille pantavaa. Rakennus- ja linnoitustekniikan yleinen leviäminen teknisellä alalla toimivan sotilas- ja siviilihenkilöstön keskuuteen oli välttämätöntä.

Edelleen kirjassa tuodaan esiin välirauhan linnoitustöiden merkitystä teollisuuden mukautumiselle sille ennen arvaamattomien tuotteiden nopeaan valmistamiseen. Näitä olivat muun muassa panssarikuvut, korsujen teräsovet, periskoopit, konekiväärien erikoisvalmisteiset jalustat sekä sokkoammunta- ja äänenvaimennuslaitteet. Vastaaville tuotteille ei varmasti siviilituotannossa juurikaan edeltäjiä ollut.

Talvisodan tuoreet kokemukset olivat välttämätöntä saada huomioiduksi niin taktillisissa kuin teknillisissäkin ratkaisuissa. Ja kirja luettelee esimerkkejä:

- Linnoituslaitteille asetettiin entistä suuremmat lujuusvaatimukset, erityisesti suorasuuntaustulta vastaan. Laitteet upotettiin kallioon ja kalliotunnelit tulivat käytäntöön.

- Panssarivaunuesteinä käytettiin miltei yksinomaan järeitä kiviesteitä, ne rakennettiin entistä harvemmiksi ja niin lähelle omia asemia, että niitä pystyttiin tehokkaasti tulittamaan.

- Piikkilankaesteet tehtiin myös entistä tehokkaammiksi ja korkeammiksi etteivät ne peittyisi lumeen. Esteet rakennettiin omien asemien lähituntumaan kuten kiviesteetkin.

- Taisteluhaudat rakennettiin entistä kapeammiksi ja niiden etuluiskaan tehtiin ampumasyvennyksiä ja –pesäkkeitä.

Kirjassa on myös hyvä luonnehdinta siitä, mitä välirauhan aikana 14 kuukaudessa oli saatu aikaan jatkosodan alkuun mennessä:

- Oli tehty suurtyö, luotu lujat taisteluasemat, joilla jo kesäkuussa (1941) oli huomattava taisteluarvo. Suomenlahdesta Saimaaseen oli täysin aukoton, vahva asema, jolla oli jo paikoin syvyyttäkin. Haminan – Taavetin linjalla oli lisäksi jokseenkin yhtenäinen kivieste, korsujen rakentaminen oli aloitettu, muutamia oli jo valmiinakin. Saimaan ja Kemijärven välillä olivat tärkeimmät järvikannakset ja teiden suunnat tyydyttävästi suljetut. Joensuun ja Kuhmon välisellä osalla olivat betonikorsujen rakennustyöt laajemmissa puitteissa tosin vasta alkamassa. Hankoniemen poikki oli rakennettu yhtenäinen, luja puolustusasema.

- Suomi oli valmistautunut puolustamaan talvisodan supistamaa aluettaan kaikin käytettävissään olevin voimin ja keinoin.

Muistomerkkejä isoja ja pieniä

Etelä-Karjalan sotaveteraanipiirin aloite Salpalinjan julistamisesta vuonna 2017 itsenäisyytemme monumentiksi on työn alla. Viesti on vaihtanut kapulaa ja asiaa on vienyt eteenpäin Salpalinjan perinneyhdistys, jolle se luontevasti kuuluukin. Perinneyhdistys on lähettänyt asiaakoskevan kirjelmän valtioneuvostolle, joka itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlallisuuksia valmistelee. Toivoa sopii, että esitys saa ansaitsemansa käsittelyn ja Salpalinja saisi sille kuuluvan statuksen yhtenä itsenäisyytemme tukijalkana.

Edellä olevan johdosta Salpalinjaan ei ole tarkoitus rakentaa mitään erillistä muistomerkkiä. Linja kokonaisuudessaan on tuo monumentti, sellaisena kuin se on tehty ja maahan arpeutunut. Tuota taustaa ajatellen nimeämisen esteenä ei ole raha. Sitä ei ainakaan suoranaisesti tarvita, ellei joitain tiettyjä kohteita erityisesti haluta entisöidä.

Rahaa tärkeämpää Itsenäisyytemme monumentti –ideassa on Salpalinjan tunnettavuuden, Salpalinja-tietoisuuden lisääntyminen. Kun niin tapahtuu, linnoitus vetää yhä enemmän väkeä puoleensa. Ja siitä seuraa, että linnoituksen heijastama viime sotien aikainen maanpuolustustyö ja ennen kaikkea maanpuolustustahto tekee kunniaa sotiemme sankarivainajille ja veteraaneille. Ja ehkä se taas panee nykysukupolvet miettimään, mikä on tärkeää ja mikä ei.

Samoilla ajatuksilla, mutta tietenkin paljon vaatimattomammassa mitassa, ovat Salpalinjassa liikkeellä myös suomalaiset rauhanturvaajat. Kymenlaakson rauhanturvaajien aloitteesta, johon myös Suomen Rauhanturvaajaliitto yhtyy, paljastetaan Miehikkälän Salpalinja-museolle kesäkuun viimeisenä sunnuntaina Rauhan rakentajat –muistomerkki.

Mikkelissä työskentelevän nuoren miljöösuunnittelija Kalle Räinän suunnittelema kiviladostyö haluaa ensisijaisesti kunnioittaa Suomea sotavuosina eri tavoin puolustaneita naisia ja miehiä.

Rauhanturvaajaliitto on paitsi omien jäsentensä veljestukijärjestö, se on myös yhtenä Suomen maanpuolustusjärjestöistä ottanut napakasti ohjelmaansa myös sotiemme veteraanien tukemisen. Muistomerkin avulla rauhanturvaajat haluavat sitoa itsensä kykyjensä mukaan auttamaan myös niitä, jotka rauhanturvaajille ovat aikanaan luoneet mahdollisuudet tehdä työtään riippumattomina maailmalla komea Suomen lippu hihassaan.

Kymenlaakson rauhanturvaajista spontaanisti lähtenyt muistomerkkihanke on myös esimerkki siitä, että rahan ei tarvitse olla este hyvän idean toteuttamiselle. Muistomerkin suunnittelu piirustuksineen on suunnittelijan kiitos sotiemme veteraaneille.

Ja kun kivi on iät ja ajat ollut erilaisten rakennelmien raaka-aine, niin se on myös tässä teoksessa. Autokuorma erikokoista rapakivigraniittiainesta, sitä samaa josta suurin osa Salpalinjan estekivistä on louhittu, on jo toimitettu rakennuspaikalle Hamina-Taavetti linjan ja Salpalinjan pääaseman välistä Haminan moottoritietyömaalta. Kiitokset ansaitsee Työyhteenliittymä Haminan Kehän työmaainsinööri Marja Mattinen ja turvallisuuspäällikkö Risto Sivula. Miehikkälän kunnan viranomaislupakustannukset katetaan Haminan Vanhan Rautakaupan / Mika Urpalaisen tuella. Itse rakentaminen pikkunippeleineen hoituu Kymenlaakson rauhanturvaajien talkootyöllä.

Tähän samaan rauhanturvaajien veteraanihenkeen sopii myös tieto siitä, että rauhanturvaajat tuosta muistomerkkiasiasta riippumatta ja erillään järjestävät ”linnoitustalkoot” Salpalinja-museolla Miehikkälässä helluntaiviikonloppuna. Museotoimi kunnostuttaa vuosittain alueen kohteita ja rauhanturvaajat haluavat tulla jonkinkokoisella joukolla mukaan. Tulossa on miehiä ainakin Savoa ja Uuttamaata myöten. Saatu tuotto lahjoitetaan luonnollisesti paikallisten sotiemme veteraanien hyväksi.

Kaikki tuo edellä kerrottu kuvastaa, että Salpalinja ei ole vain meidän sen päällä asuvien etuoikeus. Salpa-asema koskettaa ja Salpavaellusten ja vastaavien tapahtumien myötä konkreettisesti myös liikuttaa suomalaisia ympäri maan. Siitä on syytä olla iloisia. Se saa myös meidät täällä pelipaikoilla elävät olemaan hommassa mukana.

 

JK. Kaupallisia yrityksiä en tässä blogissa nimeltä hevillä mainitse, mutta ainakin nyt siihen oli erinomainen syy.

Miksi messuta yhä Salpalinjasta

Tämä blogi on erikoissivusto Salpalinjasta, Salpa-asemasta, Suomen Salvasta. Tämä aihe kiinnostaa toistaiseksi todennäköisesti hyvin pientä kansan osaa. Väitän, että ylipäätään tietämys Salpalinjasta on Suomessa vähäistä, ainakin merkitykseensä nähden liian vähäistä - valitettavasti.

Salpalinja, tai yleisemmin välirauhan aikana puhutut linnoitustyöt, oli yksi osa Suomen selviytymisessä toisen maailmansodan kurimuksesta. Se on historiallinen asia. Vaihtoehto olisi hyvinkin voinut olla toinen: Suomi olisi miehitetty ja liitetty Neuvostoliittoon yhtenä neuvostotasavaltana. Kansan elämää olisivat motivoineet vanki- ja työleirit, jatkuva kanssatovereiden kyylääminen, nälkä, votka ja kurjuus, kauniisti sanoen sosialismi.

Näin ei onneksi käynyt. Suomi selviytyi. Toivottavasti Suomen ei koskaan tarvitse enää sotia. En ylipäätään ymmärrä sitä, kun puhutaan sodan ihannoimisesta, jos pidetään esimerkiksi omia puolustusvoimia yllä ja uskottavana. Vain täysi hullu voi ihannoida sotaa ymmärtämättömyyttään. Elokuvien sota on turvallista, siinä koskee vain kuvassa olijaan. Katsojaan ei kuula tai sirpale satu.

Uskallan väittää, että kaikkein eniten rauhaa rakastavat ja sitä toivovat sotiemme veteraanit ja invalidit. He jotka ovat sen paikan päällä kokeneet läheltäpititilanteina tai haavoittumisina. Osa suomalaisista rauhanturvaajista kuuluu myös tähän joukkoon. Sodassa sattuu ja voi jopa kuolla.

Siksi Salpalinjasta pitää puhua ja kertoa esimerkkinä siitä, mitä kansa joutuu tarvittaessa tekemään puolustaakseen ja säilyttääkseen rauhaa. Se ei ole sodan ihannointia, se on muistutusta siitä, mitä voi tapahtua, jos toimitaan väärin tai ei tehdä mitään.

Salpalinjasta, Salpa-asemasta, Suomen Salvasta puhuminen on kunnianosoitusta aina sotiemme sankarivainajille ja veteraaneille sekä myös linnoituksen rakentajille. Suomen hyvinvointi tähän saakka on paljolti heidän ansiotaan. Ilman Salpalinjaa ja sotiemme sankareita Suomi olisi vasta nyt noin 20 vuotta opetellut jälleen itsenäisyyttä ja kansantalouden kehittymistä.

Tällä hetkellä Suomen sanotaan olevan kriisissä. No, se ei siltä tunnu, kun vertaa tilanteeseen muutama vuosikymmen taaksepäin. Mutta jos kerran tilanne on paha, niin miksi ei sitten toimita?

Kyllä nykyinen hallituskin voisi ottaa esimerkkiä Salpalinjasta. Jos kerran isänmaan etu, tai vähemmän paatoksellisesti ilmaistuna yhteiskunnan etu, vaatii tiettyjen asioiden tekemistä, niin miksi ei niitä tehdä. Poliittiset puolueet pitävät tärkeimpänä toiminnan kriteerinään vaaleissa menestymistä. Niitä on jatkuvasti, vähintään neljän vuoden välein. Vaalit ovat aina lähellä ja senkö annetaan lamaannuttaa kansakunnan kehitys? Onko puolueilla siihen valtakirja, kansan ajamiseen kurjuuteen?

Nyt tekisi mieli sanoa, että perkele, poliitikot! Unohtakaa vaalit ja kannatusmittaukset! Tehkää ne päätökset mitkä pitää. Kipeää se tekee, mutta vielä kipeämpää tekee, jos niitä ei tehdä. Kantakaa vastuuta, myös poliittista. Rakentakaa tähän yhteiskuntaan uusi ”Salpalinja”, sellainen joka saa taas tulevaisuuden näyttämään elämisen arvoiselta.

Mitä merkitystä sillä lopulta on, onko puolueen kannatus 1-5 prosenttiyksikköä sinne tänne, jos yhteiskunta pelastuu. Oikeassa olleet saavat menetykset aikanaan takaisin. Väärässä olijat joutavatkin kutistua ja menettää valtansa.

Tuskin kukaan Salpalinjan rakentamisen jälkeen muisteli tehdyn investoinnin kalleutta. Se tehtiin kun oli pakko, vaihtoehtoja ei ollut. Nyt olisi poliitikkojen syytä rakentaa nykypäivän Salpalinja. Ongelma on vaan se, että tietävätkö poliitikot, mikä se on? Muun muassa siksi minä Salpalinjasta messuan, paasaan, puhun ja kirjoitan.

Raha ei ollut ongelma

Itärajan linnoituksen rahoittaminen ”hävityn” sodan, alueluovutusten ja evakkojen vastaanottamisen jälkeen äkkiseltään ajatellen olisi luullut olevan vaikea kysymys. Vuodet ennen talvisotaa olivat osoittaneet, että rahaa Suomessa puolustushankintoihin ei muka ollut, ainakaan tarpeeksi. Kuinka sitä sitten olisi voinut olla sodan jälkeen? Raha tuskin maassa oli sodan aikana lisääntynyt.

Kuitenkin työt pantiin kiireellä käyntiin. Rahaa tarvittiin heti materiaaliin, työvoimaan ja kalustoon.

Rahoitus ei kuitenkaan näytä olleen linnoituksen rakentamisessa ongelma. Itärajan sulkemista puolustuslinnoituksella ei kyseenalaistettu; kansa luotti ”herroihinsa” tai kansalla ei ollut tarvettakaan olla toista mieltä. Talvisota oli kansakunnan tuoreessa muistissa. Asiat pantiin kylmästi tärkeysjärjestykseen. Maanpuolustus oli nyt tärkeintä. Siitä oli maksettu talvisodassa kalliit oppirahat.

Salpa-aseman kokonaiskustannuksiksi on laskettu tuon ajan rahassa 2,5 miljardia markkaa. Ruotsin apu oli 235 miljoonaa markkaa. Jatkosodan alkuun mennessä rahaa oli käytetty 1,86 miljardia markkaa. Vuoden 1941 valtion tulo- ja menoarviossa Salpalinjan osuus oli noin viisi prosenttia eli samaa suuruusluokkaa kuin koko puolustusbudjetti nykyisin!

Itärajan linnoitustyöt alkoivat välirauhan aikana olemassa olevilla niukoilla linnoitusmäärärahoilla. Toukokuussa 1940 puolustusministeriö myönsi 50 miljoonaa markkaa ja saman vuoden heinäkuussa rahaa myönnettiin jo 500 miljoonaa markkaa ja edelleen lisäbudjetein sitä mukaan kuin rahaa tarvittiin.

Muun muassa valtioneuvoston asettama Linnoitusasiain toimikunta oli rahoitusjärjestelyissä Hanellin tukena ”ulottuihan linnoittamisen vaikutukset laajalle yhteiskuntaan, talouselämään ja työvoimakysymyksiin”, niin kuin asia tuolloin ilmaistiin.

Olen näissä kirjoituksissa sivunnut tätä talouskysymystä moneen otteeseen. Nykyäänkin puhutaan, että työ on ihmisten parasta sosiaaliturvaa. Yli 400 000 evakon asuttaminen ja työllistäminen nopeasti on iso ongelma minä aikana tahansa; Suomen silloisesta väestöstä noin kymmenen prosenttia piti asuttaa ja mahdollisuuksien mukaan työllistää.

Siirtolaisten työllistämistä ja Salpalinjan rakentamista ajatellen työvoiman tarve ja tarjonta kohtasivat oivallisesti. Siirtolaiset olivat aina etusijalla, kun linnoitustyömaalle väkeä otettiin. Evakoiden työllistyminen oli ilman muuta iso kansantaloudellinen talouskysymys. Ja taas heidän työpanoksensa joudutti tärkeää työtä ratkaisevasti.

Nimittäin nyt jälkeenpäin tiedämme, että liki kolmen vuoden hankkeeksi mitoitettu linnoittamisurakka ehti välirauhan aikana edetä vain vajaaseen puoleen. Vaikka työ edistyi ”vain vajaaseen puoleen”, sillä oli iso merkitys kesän 1944 ratkaisuihin välillisesti.

Jos Salpalinjan rakentaminen olisi välirauhan aikana ollut tehotonta suunnittelun, materiaalihankinnan, rahoituksen ja työvoiman osalta, olisi linjan uskottavuus vuonna 1944 saattanut olla ratkaisevasti heikompi.

Kiitos ripeän suunnittelun, rahoituksen ja rakentamisen, linnoitus ehdittiin saada niin vahvaksi, että Stalin joutui sen ottamaan huomioon. Hän ei tohtinut enää jatkaa Tali-Ihantalaan, Vuosalmelle, Viipurinlahdelle ja Nietjärvelle keskeytynyttä suurhyökkäystään kuluneilla voimillaan kohti Kymijokea ja edelleen Helsinkiä; Salpalinja teki tehtäväänsä. Hän teki viisaan johtopäätöksen ja keskittyi sotamenestyksessään kilpajuoksuun Berliiniin ja siirsi joukkojaan Suomen rintamalta sinne.

Näin voidaan sanoa, että rahalla ja linnoitustöiden tehokkaalla rahoittamisella oli myös vaikutuksensa Salpalinjan pelotevaikutuksen syntymiseen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Salpalinja ja valvontakomissio

Liittoutuneiden valvontakomissio, joka käytännössä oli yhtä kuin Neuvostoliiton valvontakomissio, tuli maahan 3-4 päivää 19.9.1944 solmitun rauhan jälkeen. Ensi töikseen valvontakomissio meni Mikkeliin päämajaan ja ensimmäisten asiakirjojen joukossa sitä kiinnosti Salpalinjan kartat. Eversti Valo Nihtilä kertoi venäläisille, että kartat ovat linnoitustoimistossa Myllykoskella.

Seuraavana päivänä majuri Reino Lukkari soittaa Myllykoskelta päämajaan Nihtilälle ja sanoo niiden olevan täällä ja kysyvän, pitääkö kartat antaa. Nihtilän kerrotaan vastanneen: "Anna pois, kun niille pitää antaa paljon muutakin. Ei niiden kanssa kannata rähjätä."  (lähde Pohjois-Kymenlaakson asehistoriallinen yhdistys, artikkeli nettisivuilla Valo Nihtilästä, http://www.pkymasehist.fi/valo_nihtila.html)

Valvontakomission pikainen kiinnostus Salpa-asemaan heijastelee sen tärkeää merkitystä ja pelotetta Neuvostoliitolle. Nihtilän karttojen luovutuspäätöksen myötä Moskovalla oli täysin tarkka kuva, siitä mitä ja missä Salpalinja oli. Varmasti asiakirjojen luovutus lisäsi NL:n tietoa Salpalinjasta, mutta tiedustelutietoa sillä oli varmasti yllin kyllin jo ennen rauhansopimusta. Eli mitään valtavaa katastrofia ei enää yksityiskohtien luovuttamisesta koitunut.

Salpa-aseman rakenteet olivat ja pysyivät toimintakuntoisina itärajalla Suomen puolella. Mitään yllätysmomenttia ei tiedon myötä menetetty. Ohto Mannisen lähteiden mukaan Neuvostoliitto otti jo syksyllä 1940 Suomen hyökkäyssuunnitelmiaan talvisodan jäljiltä uudistaessaan huomioon Salpalinjan, vaikka sen rakentaminen oli vasta alkutekijöissään.

Valtakomission upseeridelegaatio teki tarkastuksia Salpalinjaan syksyllä 1944 ja keväällä 1945. Toinen kierros tehtiin kenraaliluutnantti evp Heikki Koskelon mukaan linnoituksen eteläpäässä Virolahden - Lappeenrannan ja Raikuun välillä vielä toukokuussa 1946.

Syyskesästä 1945 liittoutuneiden ulkoministereiden kokouksessa venäläiset vaativat Salpalinjan linnoitteiden räjäyttämistä. Tähän eivät muut voittajavaltiot enää suostuneet; Neuvostoliiton ja Stalinin meininki oli niillekin alkanut jo valjeta.

Kuusamossahan neuvostojoukot miehittivät Suomea syys-marraskuussa 1944 ja lähtiessään räjäyttivät Salpalinjan teräsbetonikorsuja 20-30 kappaletta tuusannuuskaksi. Se oli tavallaan alku aikeelle tuhota koko suomalaisten kantalinnoitettu puolustusasema. Näin ei siis onneksi tapahtunut.

Olen jossain yhteydessä (en muista missä) kuullut, että yksi syy Salpalinjan räjäyttämisestä luopumiseen oli sen työläys ja ennen kaikkea ympäristölle aiheutuvat vahingot, ainakin asutuksen ja rakennetun ympäristön keskellä.

Joka tapauksessa yhdessä asekätkennän ja valtaosaltaan ehjäksi jääneen Salpa-aseman myötä suomalaiset viestittivät itänaapurille yksiselitteisesti, että Suomea kannattaa lähestyä vain rauhanomaisin elkein.

No, kotikommunistimme tekivät kaikkensa valmistellakseen rauhanomaista yhteiskuntajärjestelmän muutosta ja sen jälkeen YYA-sopimuksen hengessä pyyntöä puolustuksellisesta yhteistyöstä. Onneksi SKDL:n poliittinen voima ei siihen koskaan riittänyt ja Suomi sai länsimaana kehittyä yhdeksi maailman kehittyneimmäksi hyvinvointivaltioksi. Itäblokki tulee meitä vähintään sen 50 vuotta perässä.

Ja tähän lopuksi lainaus Salpalinjan perinneyhdistyksen sivuilta (http://www.salpaperinne.fi/):

Neuvostokenraali vierailulla Salpalinjalla 50-luvulla:
“Onni, että emme joutuneet hyökkäämään tätä vastaan”

Wolf H. Halstin ajatuksia ennen ja jälkeen sodan

”Nykyaikaiset linnakkeet muodostavat vyöhykkeitä. Näillä vyöhykkeillä on erilaisia linnakkeita vierekkäin ja peräkkäin. Linnakkeet ovat pieniä, yhdistettyjä  rautabetoni-panssarirakenteita. Linnakkeiden aseistuksen muodostavat konekiväärit, hyökkäysvaununtorjunta-aseet ja pikatykit, jotka tulellaan hallitsevat välimaastoa ja naapurilinnakkeiden edustaa. Vyöhykkeen eteen rakennetaan hyökkäysvaunu- ja piikkilankaesteitä, jotka ovat tulella hallittavissa.

Kukin linnake kestää raskaankin tykin täysosuman. Kenttätykistön tuli ei mahda niille mitään. Aukon murtamiseksi tällaiseen vyöhykkeeseen tarvitaan siis suuret määrät raskainta tykistöä, vielä suuremmat määrät ammuksia ja aikaa, aikaa ja vielä kerran aikaa.”

Edellä olevat kaksi kappaletta ovat suora lainaus Wolf H. Halstin vuonna 1938 kirjoittamasta ja syksyllä 1939 julkaistusta kirjasta Suomen puolustaminen. Siitä Otava otti uusintapainoksen vuonna 2006. Halsti oli kirjaa kirjoittaessaan ”vain” kapteeni. Hänen monet erittäin oikeaan osuneet ajatukset Suomen puolustamisesta jäivät kai juuri siksi huomioon ottamatta. Vaikkakin sotaväen johto Halstin ajatukset hyväksyikin, ei kirja ehtinyt vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen, siihen joka puolustusmäärärahoja jakoi.

Linnoittamista kirjassa käsitellään varsin vähän, mutta sitäkin painokkaammin. Halsti jatkaa ajatuksiaan:

”Koko puolustus siirretään siis hyvin suojattujen koneiden suoritettavaksi. Ihmisiä käytetään sen verran kuin koneiden hoitaminen välttämättä vaatii. Näin vapautuvat joukot pidetään vyöhykkeen takana liikkuvina reserveinä. Jos vihollinen suurin uhrein pystyisi murtautumaan vyöhykkeen läpi, torjuvat reservit sen.

Tällaisen vyöhykkeen rakentaminen Kannakselle vähentäisi ikävien sattumien mahdollisuuden inhimillisesti katsottuna nollaan. Mikään mahti maailmassa ei pystyisi muutamissa päivissä eikä viikoissakaan sitä murtamaan. Kannas pysyisi varmasti hallussamme.”

Tämän jälkeen Halsti puhuu siitä, että linnoitusvyöhyke on sijoitteva sen verran kauas rajasta, että se ehditään ajoissa miehittää.  Vähin voimin hallussa pidettävä linnoitus olisi siksikin tärkeä, että se pitäisi pintansa päävoimien tuloon saakka, joka saattaisi viivästyä vihollisen rautatiepommitusten vuoksi. (Talvisodan allahan tätä ongelmaa ei ollut, kun kenttäarmeija keskitettiin rajalle jo rauhan aikana, ylimääräisten harjoitusten varjolla. Mannerheim-linja ei ollut viimeisintä uutta. Sitä tehtiin jo 20-luvun alussa ja useaan otteeseen aina sodan kynnykselle asti. Sivustatuli osin puuttui, samoin syvyyttä ja betonivahvuudet olivat liian heikkoja.)

Halsti myöntää, että linnoitus maksaisi, mutta kansan taloudellista kantokykyä se ei kuitenkaan ylittäisi. Hän toteaa myös, että vahva linnoitus antaisi ylivoimaa vastaan taistelevalle kansalle ja sen päävoimien kaikille liikkeille lujan selkänojan.

”Lopuksi se olisi suorastaan hyökkäystä ehkäisevä tekijä, puolueettomuusasennettamme lujittava. Mitä kalliimmaksi hyökkäys tulee, mitä pienemmät mahdollisuudet nopean ja helpon menestyksen saavuttamiseksi ovat, sitä luultavampaa on, että se jää kokonaan suorittamatta. Kaiken kaikkiaan tässä on kysymys ensiluokkaisen tärkeästä asiasta. Kansamme näinä päivinä niin selvästi ilvenevä vaisto on epäilemättä naulan kantaan osuva.”

Näin siis Wolf H. Halsti vuonna 1938. Talvisodan päiväkirjassaan, jonka käsikirjoituksen hän teki heti tuoreltaan sodan jälkeen, hän kirjoittaa innostavasti ja osittain katkerana siitä, että hänenkin  ajatuksensa osuivat kuuroille korville:

”Työhön! Se on meidänkin tehtävämme. Sen olemme velkaa kaatuneillemme, raajarikkoisiksi tulleille, leskille ja orvoille, koko kansallemme ja sen uudelle työlle. Meilläkin on sarkamme kynnettävänä! Ja niin marssimme ulos maastoon karttoinemme, mittaunauhoinemme, hakkuinemme, kirveinemme ja lapioinemme. Marsimme rakentamaan sellaisen muurin, että kun sen harjalla seisoo uusi Suomen mies tukeva käsi konekiväärin kahvassa, jokainen tulija lyö siihen päänsä puhki. Se on päämäärämme, ja nyt sen toteutamme. Se nousee tahdostamme, ja tällä kertaa tahto menee perille vaikka läpi harmaan kiven. Toista kertaa ei suomalaista teurasteta suojattomana tykkituleen eikä ruhjota hyökkäysvaunujen alle! Kaksikymmentätuhatta veljeä on uhrattu fraasien ja humanistisen haaveilun alttarille, kokonainen vuosikerta Suomen miehiä. Se ei toistu! Nyt on Suomen kansa saava sen, minkä se tarvitsee uuden työnsä ja elämänsä suojaksi.”

Edellinen siis Halstin tekstiä. Hän oli aloittamassa Salpalinjan rakentamista Luumäellä olleessaan 5. Divisioonan huoltopäällikkönä.

Minusta tuntuu, että nuo Halstin näkemykset ennen ja jälkeen talvisodan ovat edelleen täysin kestäviä, kaukaa viisaita.

 

 

 

 

 

Saimaan vesistö ja teiden suunnat sulkuun

Itärajan linnoittamissuunnitelmassa yhtenäiseksi käsketyn Suomenlahden ja Kivijärven välisen kannaksen jälkeen pohjoiseen aina Pieliselle asti linnoituksen puolustus nojautui vahvasti vesistöjen käyttöön. Karkeasti sanoen Suur-Saimaan vesistö oli tarkoitus sulkea tykistön tulella. Tärkeimpiin saariin ja maakapeikkoihin rakennettiin tietysti myös muita linnoituslaitteita. Työt jäivät suurelta osin kesken.

Salpa-aseman puolustusta tukemaan koko itärajan matkalle perustettiin Laatokan meripuolustuksen jatkeeksi uusi aselaji, linnoitustykistö.

Osa Laatokan rannikkotykeistä käskettiin merivoimille. Maavoimien alaisuuteen tullut linnoitustykistö oli eräänlainen rannikkotykistön ja kenttätykistön välimuoto. Sen kalusto oli vanhaa. Järeille aseille tehtiin kestolinnoitetut kiinteät asemat ja liikkuvalle kalustolle kenttälinnoitetut asemat. Saimaan ja Pielisen vesistöalueen puolustuskin katsottiin luonteeltaan selvästi maasodaksi eikä merenrannikon puolustukseksi.

Jossain vaiheessa oli esillä, että Suur-Saimaan järvialue voisi houkutella vihollista käyttämään sulanveden aikana nopeita aluksia ja talvella panssarimuodostelmia. Siksi tykistön olisi varauduttava liikkuvien maalien ammuntaan rannikkotykistön tapaan. Tätä varten olisi tarvittu tulenjohtotorneja vähintään kahdeksan kappaletta, mutta koska ne jäivät rakentamatta, tuskin liikkuvaan maaliin ampuminen oli ainakaan jatkuvan etäisyyden ja suunnan mittauksen osalta mahdollista. Liikkuvien maalien torjunta olisi siten hoidettu sulkutulella.

Vesistöjen rikkoman Kivijärven ja Pielisen välissä harvoja ”kuivin jaloin” läpäistäviä alueita oli Rutolan kannas Lappeenrannan länsipuolella. Se linnoitettiin varsin vahvaksi muistaen erityisesti kesällä 1944 pääaseman taakse rakennettu ja puolustukseen syvyyttä tällä suunnalla antanut pallokorsulinja Iitiän tasalle.

Pieliseltä Sallaan ja edelleen aina Jäämerelle saakka itärajan linnoitussuunnitelma keskittyi tärkeimpien itä-länsi suuntaisten teiden katkaisemiseen kenttälinnoitetuin tukikohdin. Rakennetuista betonilaitteista, teräsbetonikorsut ja pesäkkeet, valtaosa, reilut 90 prosenttia, sijaitsee Suomenlahden ja Saimaan välillä. Siitä pohjoiseen betonilaitteita ehdittiin saada valmiiksi vain muutamia kymmeniä.

On tietenkin ymmärrettävää, että pitkällä itärajalla ja suurilla erämaa-alueilla ei ollut mitään järkeä tehdä yhtenäistä linnoitusta. Moottoroitu suurarmeija tarvitsee hyökkäykseen ja varsinkin sen huoltamiseen aina tieverkon, johon tukeutua. Se saneli puolustajalle helposti, mitkä maastonkohdat oli viisasta linnoittaa ja missä erämaaluonto oli este jo sinänsä.

Vaikka Salpalinja ei siis fyysisesti ole yhtenäinen koko itärajan osalla, oli se sitä käytännössä juuri edelliseen kappaleeseen viitaten. Ja jos naapuri olisi lähtenyt puhkomaan metsiin uusia hyökkäysuria, olisi tuonkin ajan tiedustelumenetelmillä sellaiset havaittu ja päästy ajoissa vastatoimiin.

Kaiken kaikkiaan jatkosota osoitti, että Salpalinjan pääpainopisteet olivat ennakoitu oikein. Stalin yritti pääjoukoillaan läpimurtoa ja etenemistä Helsinkiin suorinta tietä Karjalan kannaksen suunnasta. Vastassa olisi ollut Salpalinjan vahvin osa Virolahdelta Luumäelle. Laatokan pohjoisrannan kautta tapahtuneen hyökkäyksen tarkoitus oli päästä Karjalan kannasta puolustavien suomalaisten selustaan ja sieltä kohti länttä. Vastassa täällä olisi ollut Suur-Saimaan vesistö ja Salpalinjan linnoitustykistö. Ja mikä tärkeintä joka paikassa olisi ollut vastassa taistelutahtoinen ja isänmaataan puolustava suomalainen sotilas.

Yhtenäinen Suomenlahden ja Kivijärven välillä

Salpalinja käskettiin rakentaa yhtenäiseksi Suomenlahden ja Kivijärven välillä, Virolahdelta Luumäelle. Tämä aluehan on suoraan Karjalan kannaksen jatkeella ajatellen Stalinin joukkojen suorinta tietä Helsinkiin. Sitä ylipäällikkö Mannerheim piti vaarallisimpana ja siten linnoittamisen osalta kaikken tärkeimpänä suuntana. Tunnettuahan oli, että Puna-armeijan aiottu kahden viikon ”paraatimarssi” Helsinkiin tyssäsi talvisotaan ja tavoite Suomen valtaamisesta jäi kesken; uuden yrityksen uhka jäi ilmaan.

Linnoituksen yhtenäisyys näkyy kiviesteessä, taistelu- ja yhteyshautanauhana sekä myös konekiväärien yhtenäisenä maanpinnan myötäisenä tuliverkkona.

Vaikkakin Salpalinjan järeistä teräsbetonikorsuista valtaosa sijoittuu pääaseman yhtenäiselle osalle, ne eivät yksin muodosta yhtenäistä tuliverkkoa. Esimerkiksi Miehikkälässä Ylämaan suunnalla teräsbetonikorsujen välit pisimmillään ovat toista kilometriä ja lähimmät korsut saattavat olla majoituskorsuja ilman aseita. On muistettava, että tb-korsujen tiheydellä ja hyökkäykseen sopivalla maastolla on yhteytensä. Teiden ja peltoaukeiden suunnassa laitteita on tietenkin tiheämmässä kuin silloisessa tiettömässä erämaassa.

Konekivääreiden yhtenäinen tuliverkko Suomenlahden ja Kivijärven välillä on Salpalinjan puolustuksen selkäranka. Korsukonekivääreitä olivat täydentämässä kenttälinnoitetut konekivääripesäkkeet, katetut tai avonaiset. Niitä tehtiin koko linnoitukseen yhteensä 1250 kappaletta. Tuliverkon yhtenäisyys ei varmasti ole ollut kaukana tavoitteesta. Se on eri asia, olisiko jokaiseen pesäkkeeseen esimerkiksi kesällä 1944 enää riittänyt konekivääriä. Mutta onneksi Salpa-asemassa ei koskaan tarvinnut taistella.

Kiviesteen yhtenäisyys puhutulla alueella on vielä tänäkin päivänä kaikkein helpoimmin havaittavissa. Pelloilta esteitä on raivattu, mutta muualla ne ovat likipitäen koskemattomina paikallaan. Kiviesteiden yhtenäisyydestä ei tingitty vesistöjen rannoillakaan, jokien, lampien ja järvien länsirannoilta pääasemassa estekivirivistöt löytyvät. Ainoastaan samaan estevaikutukseen kykenevien luonnonjyrkänteiden eteen ei kiviesteitä tietenkään turhana työnä tehty.

Itse olen ihastellut erityisesti tuota kiviesteiden yhtenäisyyttä edellä viittaamaani Miehikkälän silloiseen erämaa-alueseen Vaalimaanjoelta Muhikosta Ylämaan Hostikalle. Umpimetsään rakennetut kiviesteet ovat ryhdikkäinä paikoillaan ilman pienintäkään aukkoa.

Hyökkäysurattomassa maastossa kivirivistöt ovat turhankin jyhkeitä ja suurista kivistä tehtyjä; työryhmien kerrotaan jopa kilpailleen, mikä niistä isoimmista kivistä estettä rakentaa. No tolkku kaikessa, järjen oli oltava kunniahimoa vahvempi, ylimitoitus söi määrää. Lisäksi liian isot kivet liian tiheässä auttoivat hyökääjää suojautumaan niiden taakse. Jälkeenpäin metsätieverkko on luonnollisesti synnyttänyt esteisiin aukkoja.

Taistelu- ja yhteyshautojen osalta sodan jälkeinen maanviljelys ja yhdyskuntarakentaminen on peittänyt yhtenäisyyden jäljet. Tavoite oli, että sotilaat pystyivät liikkumaan puolustusaseman sivusuunnassa suojassa pää maanpinnan alapuolella koko tärkeimmäksi luonnehditulla Suomenlahden ja Kivijärven välisellä kannaksella.

Uskon, että vuodesta 1994 järjestettyyn Salpavaellukseen useaan kertaan osallistuneet ja eri reittejä patikoineet vaeltajat ovat tuon yhtenäisyyden myös käytännössä nähneet. Niin kuin olen moneen kertaan sanonut, Salpalinjan massiivisuus avautuu parhaiten kantapään kautta. Ensi kesän vaellusreitit ja muutkin tiedot päivitettyinä löytyvät www.salpavaellus.net -sivustolta.

Salpalinjan salat, blogit 2012

Luovuuden lastuja 2012 

Pyyhkäisevä sivustatuli

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/01/pyyhkaiseva-sivustatuli.html
 
Huomioita Kivijärven tulvituksesta
http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/01/huomioita-kivijarven-tulvituksesta.html

Aina ajankohtainen aihe, Salpalinja

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/01/aina-ajankohtainen-aihe.html

Lappeenrannassa hyvä läpileikkaus

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/01/lappeenrannassa-hyva-lapileikkaus.html

Salpalinja matkailukohteena kovan työn takana

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/02/salpalinja-matkailukohteena-kovan-tyon.html

Salpalinjasta lähimatkailun merkkipaalu

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/02/salpalinjasta-lahimatkailun-merkkipaalu.html

Lumi ja linnoitustyöt

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/02/lumi-ja-linnoitustyot.html

Kuinka olisivatkaan voineet tietää

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/02/kuinka-olisivatkaan-voineet-tietaa.html

Tietotyhjiötkin täyttyvät

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/03/tietotyhjiotkin-tayttyvat.html

Aina ei voi onnistua

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/03/aina-ei-voi-onnistua.html

Salpavaellus ei jäänyt juhlakaluksi

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/03/salpavaellus-ei-jaanyt-juhlakaluksi.html
 
Kaksi vuotta ja sata juttua
http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/03/kaksi-vuotta-ja-sata-juttua.html

Linnoituspataljoonissa myös pst-aseistusta

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/03/linnoituspataljoonissa-myos-pst.html

Panssariestettä jopa rapakivestä

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/04/panssariestetta-jopa-rapakivesta.html

Pienoismallikilpailu Salpalinjasta

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/04/pienoismallikilpailu-salpalinjasta.html

Leijonakivet portinpylväinä

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/04/leijonakivet-portin-pylvaina.html

Uudet upseerioppilaat Salpalinjalle

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/05/uudet-upseerioppilaat-salpalinjalle.html

Seikkailu kuilun huipulle

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/05/seikkailu-kuilun-huipulle.html

Salpalinjan inventointi

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/05/salpalinjan-inventointi.html

Linnoittajat isänmaan asialla

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/05/linnoittajat-isanmaan-asialla.html

Ne pallot ovat tosi söpöjä, LPR

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/05/ne-pallot-ovat-tosi-sopoja.html

Hyviä syitä osallistua Salpavaellukselle

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/06/hyvia-syita-osallistua.html

Toteutumaton matkailuvaltti

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/06/toteutumaton-matkailuvaltti.html

Tervetuloa hämmästymään

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/06/tervetuloa-hammastymaan.html

Kuvaa vaellusreitiltä

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/06/kuvaa-vaellusreitilta.html

RUK:n johtajan puhe Salpavaelluksella

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/07/rukn-johtaja-puhe-salpavaelluksella.html

Pyhällön kylän sota-ajan historiaa

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/07/pyhallon-kylan-sota-ajan-historiaa.html

Korsujen huolto sota-ajan jälkeen

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/07/korsujen-huolto-sodan-jalkeen.html

Juttuja näkyviin Salpalinjasta

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/07/juttuja-nakyviin-salpalinjasta.html
 
Salpalinja rauhan turvaajana
http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/07/salpalinja-rauhan-turvaajana.html

Salpalinjan perinneyhdistys 10-vuotias

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/08/salpalinjan-perinneyhdistys-10-vuotias.html

Dramaattinen juhla, uljas lähtö lentomestarille

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/08/dramaattinen-juhla-uljas-lahto.html

Perinneyhdistyksen juhlassa sanottua

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/08/perinneyhdistyksen-juhlassa-sanottua.html

Salpalinjan merkityksettömyys

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/08/salpalinjan-merkityksettomyys.html

Kommenttiblogi Salpalinjan merkityksettömyydestä

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/09/kommenttiblogi-salpalinjan-merkityksesta.html

Teräspesäkkeet tukena

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/09/teraspesakkeet-tukena.html

Aladar Paasonen 1944 suu supussa

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/09/aladar-paasonen-1944-suu-supussa.html

Linnoitteiden kartoitus alkoi jo 1942

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/09/linnoitteiden-kartoitus-alkoi-jo-1942.html

Vaaleista vauhtia Salpalinjan kehittämiseen

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/10/vaaleista-vauhtia-salpalinjan.html

Panssariesteet jalokivestä

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/10/panssariesteet-jalokivesta.html

Pääosin myönteistä Meihikkälässä

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/10/paaosin-myonteista-miehikkalassa.html

20. Salpavaelluksen suuntaviivat 2013

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/10/20-salpavaelluksen-suuntaviivat-2013.html

Ote tuoreesta facebook-keskustelusta

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/11/ote-tuoreesta-facebook-keskustelusta.html

Koskematon Salpalinja tutuksi Miehikkälässä, Reserviläinen lehti 1988

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/11/koskematon-salpalinja-tutuksi.html

Akateemiset tutkijat liikkeellä

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/11/akateemiset-tutkijat-liikkeella.html

Yksinkertaista suojausta

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/11/yksinkertaista-suojausta.html

Salassapito viivytti matkailua

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/11/salassapito-viivytti-matkailua.html

Korsuissa lämmöt päällä

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/12/korsuissa-lammot-paalla.html

Pohdintaa vuodelta 1994

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/12/pohdintaa-vuodelta-1994.html

Salpavaellus, reittiselostus Luumäen linnoitteet -reitti

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/12/reittiselostus-luumaenlinnoitteet.html

Salpavaellus, reittiselostus Polkupyöräreitti

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/12/salpaavellus-reittiselostus.html

Salpavaellus, reittiselostus Laatuaikaa linjalla –reitti

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/12/salpavaellus-laatuaikaa-linjalla.html

Kaksi vuotta Salpalinjan parissa, LPR

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/12/kaksi-vuotta-salpalinjan-parissa.html

Hyvää  joulua 2012

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/12/hyvaa-joulua-ja-idearikasta-uutta.html

 

 

 

 

Salpalinjan salat blogit 2011

Vuoden 2011 blogituotanto kirjoitusjärjestyksessä.

 

Linnoitustykistö oma aselajinsa

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/01/linnoitustykisto-oma-aselajinsa.html

Oppaita oppiin

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/01/oppaita-oppiin.html

Oppaan vastuu

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/01/oppaan-vastuu.html

Toteutuneet linnoituslinjat

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/01/toteutuneet-linnoituslinjat.html

Orkolasta eteenpäin

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/02/orkolasta-eteenpain.html

Heräjärveltä Elkiänjärvelle

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/02/herajarvelta-elkianjarvelle.html

The Salpa-line Fortification

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/02/salpa-line-fortification.html

Salpalinjalle näkyvyyttä arvopaikoille

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/02/salpalinjalle-nakyvyytta-arvopaikoilla.html

Jukolan viesti Salpalinjan maisemissa

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/03/jukolan-viesti-salpalinjan-maisemissa.html

Results of The Hard Work

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/03/results-of-hard-work.html

Salpalinjan maanomistus

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/03/salpalinjan-maanomistus.html

Myös kesän 1944 kokemukset opiksi

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/03/myos-kesan-1944-kokemukset-opiksi.html

Salpalinjasta itsenäisyytemme monumentti

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/03/salpalinjasta-itsenaisyytemme.html

Myös rauhan monumentti

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/04/myos-rauhan-monumentti.html

Tykistön käyttö osa kokonaisuutta

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/04/tykiston-kaytto-osa-kokonaisuutta.html

Konekivääri omalla korsujalustalla

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/04/konekivaari-omalla-korsujalustalla.html

Korsutykki 45 K / 40

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011_04_01_archive.html
 
Miksi tutustua Salpalinjaan
http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/05/miksi-tutustua-salpalinjaan.html

Sananvapaus ja Salpalinja

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/05/sananvapaus-ja-salpalinja.html

Lappeenrannassa meno päällä

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/05/lappeenrannassa-meno-paalla.html

Salpalinja välittää viestiä kisavieraille

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/05/salpalinja-valittaa-viestia.html

Harjussa vahva linnoitekeskittymä

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/06/harjussa-vahva-linnoitekeskittyma.html

Enpä olisi uskonut, Salpa-Jukola

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/06/enpa-olisi-uskonut.html

Noin kymmenen syytä olla pois vaellukselta

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/06/noin-kymmenen-syyta-olla-pois.html

Kokemusta rikkaampana, Salpavaellus

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/07/kokemusta-rikkaampana.html

Juttu kerrallaan tieto leviää

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/07/juttu-kerrallaan-tieto-leviaa.html

Miehikkälän keskitysleiri, osa 1

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/07/miehikkalan-keskitysleiri-osa-1.html

Miehikkälän keskitysleiri, osa 2

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/07/miehikkalan-keskitysleiri-osa-2.html

Moottoripyörien MM-vauhtia kiviesteillä

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/08/moottoripyorien-mm-vauhtia-kiviesteilla.html

Kuka johtaa Salpakeskusta, onko sitä

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/08/kuka-johtaa-salpakeskusta-onko-sita.html

Yhdessä eteenpäin, jatkoa Salpakeskukseen

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/08/yhdessa-eteenpain.html

Sotahistoriallinen kolmio

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011_08_01_archive.html

Salpalinjasta brändi ja päämäärä

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/09/salpalinjasta-brandi-ja-paamaara.html

Salpalinja työmaan lopetus

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/09/salpalinja-tyomaan-lopetus.html

Korsut ja kosteus

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/09/korsut-ja-kosteus.html

Salpa-asemassa ei ole bunkkereita

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/10/salpa-asemassa-ei-ole-bunkkereita.html

Hurtanmaan paljas totuus

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/10/hurtanmaan-paljas-totuus.html

Herääkö Haminan Salpa-asemaan

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/10/heraako-hamina-salpa-asemaan.html

Maailman vahvin

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/10/maailman-vahvin.html

Mustamaa merellinen jatke

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/11/mustamaa-merellinen-jatke.html

Puolustusvoimat heräämässä Salpalinjaan

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/11/puolustusvoimat-heraamassa-salpalinjaan.html

Miehitys vanhoilla ukoilla

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/11/miehitys-1944-vanhoilla-ukoilla.html

Yleiskatsaus RUK:n oppilaille

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/11/yleiskatsaus-rukn-oppilaille.html

Ajattelemisen aihetta työmääristä

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/12/ajattelemisen-aihetta-tyomaarista.html

Valelaitteet

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/12/valelaitteet.html

Betonin koekuutiot laadun takeena

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/12/betonin-koekuutiot-laadun-takeena.html

Hyvää joulua 2011

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/12/hyvaa-joulua.html

Asiasta poiketen

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/12/asiasta-poiketen.html

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Salpalinjan salat blogikirjoitukset 2010

Kokeilen, olisiko tästä "sisällysluettelosta" apua lukijoille etsiä vanhoja kirjoituksia. Blogiarkisto tuossa oikealla ei minusta houkuttele etsimään vanhoja juttuja. Aakkosjärjestystä en nyt ainakaan vielä lähde rustaamaan. Se vaatisi ehkä otsikointia tarkempaa teemoitusta. Teen luettelon julkaisuvuosittain. Lähden vanhimmasta päästä liikkeelle.


Talvisodasta tahto Salpalinjaan
http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/03/talvisodasta-tahto-salpalinjaan.html

Alueluovutukset tuskin olisivat estäneet sotaa

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/03/alueluovutukset-tuskin-olisivat_28.html

Kiire ratkaista linnoituksen sijainti

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/04/kiire-ratkaista-linnoituksen-sijainti.html

Työvoimaa, kalustoa ja rahaa Ruotsista

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/04/tyovoimaa-kalustoa-ja-rahaa-ruotsista.html

Linnoitus myös tärkeä työllistämiskohde

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/04/linnoitus-myos-tarkea-tyollistamiskohde.html

Nähtävyys vaikka ei siltä näytä

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/04/nahtavyys-vaikka-ei-silta-nayta.html

Linnoitustoimisto Waldenin valtakunnassa

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/05/linnoitustoimisto-waldenin.html

Panssariesteessä 400 000 louhittua kiveä

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/05/panssariesteessa-400-000-louhittua.html

Teräsbetonikorsun rakennusmassat

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/05/terasbetonikorsun-rakennusmassat.html

Kylmää koulutusta

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/05/kylmaa-koulutusta.html

Miten ulos tiedottamisen umpikujasta

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/05/miten-ulos-tiedottamisen-umpikujasta.html

Salpa-asema - hukkainvestointiko

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/06/salpa-asema-hukkainvestointiko.html

Linnoitustyöt hillitsivät Stalinin hinkua

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/06/linnoitustyot-hillitsivat-stalinin.html

Juhlavaelluksesta tuli toistuva perinne

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/06/juhlavaelluksesta-tuli-toistuva-perinne.html

Ohi on ja uutta putkeen

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/07/ohi-on-ja-uutta-putkeen.html

Luolia moneen käyttöön

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/07/luolia-moneen-kayttoon.html

Valmis valinta vaellukselle

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/07/valmis-valinta-vaellukselle.html

Konekiväärien sivustatulitus puolustuksen selkäranka

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/07/konekivaarien-sivustatulitus.html

Sivustatuli ja panssarintorjunta

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/08/sivustatuli-ja-panssarintorjunta.html

Tähystys teräsbetonikorsuista

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/08/tahystys-terasbetonikorsuista.html

Tulvitusjärjestelmät

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/08/tulvitusjarjestelmat.html

Työmaan salassapito

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/08/tyomaan-salassapito.html

Linnoituspataljoonista runkomiehitys

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/08/linnoituspataljoonista-runkomiehitys.html

Kaivantoesteet

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/09/kaivantoesteet.html

Teräsbetonikorsujen lämmitys

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/09/terasbetonikorsujen-lammitys.html

Pallokorsuihin idea Amerikasta

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/09/pallokorsuihin-idea-amerikasta.html

Pallokorsun rakentaminen

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/09/pallokorsun-rakentaminen.html

Opintomatkalla Salpa-asemassa

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/10/opintomatkalla-salpa-asemassa.html

Betoni ja sen laatu

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/10/betoni-ja-sen-laatu.html

Salpavaellus 2011

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/10/salpavaellus-2011.html

Teräsbetonikorsujen lähipuolustus

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/10/terasbetonikorsujen-lahipuolustus.html

Ampuma-alan raivaukset

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/10/ampuma-alan-raivaukset.html

Linnoitustietä 800 kilometriä

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/11/linnoitustieta-800-kilometria.html

Salpalinjan perinneyhdistys avaintoimija

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/11/salpalinjan-perinneyhdistys.html

Estekivien louhinta

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/11/estekivien-louhinta.html

Korsujen vesihuolto
http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/11/korsujen-vesihuolto.html

Kansalaisvelvollisuus tuntea isäin teot

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/12/kansalaisvelvollisuus-tuntea-isain-teot.html

Vesistöstä vesistöön Luumäelläkin

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/12/vesistosta-vesistoon-luumaellakin.html

 

Orkolanlamellikorsut

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/12/orkolan-lamellikorsut.html

 

Hyvää joulua 2010

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/12/hyvaa-joulua.html

 

Linnoitussuunnitelma syntyi nopeasti

Ylipäällikkö Mannerheim teki päätöksen itärajan linnoittamisesta 22.3.1940. Työt alkoivat Harjussa Virolahdella 17.4. Linnoitussuunnitelma valmistui 8.5, ylipäällikkö hyväksyi sen 11.5. hän ja puolustusministeri esittelivät suunnitelman pääministerille 15.5. Pääministeri ilmoitti seuraavana päivänä, että töihin on osoittaa ensimmäisenä eränä 50 miljoonaa markkaa. Kaikki nuo päivämäärät nimenomaan samana vuonna, maalis-toukokuussa 1940!

Siihen mennessä jopa Pohjoismaiden suurimpana rakennushankkeena pidetyn linnoitustyön valmistelu tapahtui siis salamavauhtia. Vajaassa kahdessa kuukaudessa työt mahdollistava suunnitelma oli valmis ja rahaakin oli jo käytössä. Eipä taitaisi onnistua nyt. No, silloin ei tarvittu ympäristövaikutusten arviointiselvityksiä ja muita nykyajan pikkutarkkuuksia.

Linnoitusprosessin nopeuden selitti tietenkin talvisodan jälkeen ilmaan jäänyt uuden sodan uhka. Stalinin tavoite vallata Suomi oli jäänyt pahasti kesken. Uuteen yritykseen oli varauduttava heti.

Reino Arimo kertoo Suomen linnoittamisen historiassa 1918-1944 linnoitustöiden johtajaksi määrätyn ja jo kenraaliluutnantiksi ylennetyn E.F. Hanellin suunnitelman perusteista. Lainaan tähän muutaman kappaleen Arimon kirjasta, jotta en sortuisi tulkintavirheisiin, kirjan teksti erottuu kursiivilla.

”Sodan kokemukset ovat osoittaneet, että lujat linnoitukset ovat meille välttämättömät hyökkääjän massojen ja omien voimiemme välisen epäsuhteen tasoittamiseksi ja ainoa keino lukumääräisesti rajoitettujen joukkojemme suojaamiseksi hyökkääjän ylivoimaisen aseistuksen tuhoavalta massavaikutukselta.”

”Pitkän ja maanpuolustuksen kannalta erittäin epäedullisen uuden valtakunnanrajamme varustaminen linnoituslaitteilla on suunnaton työ, jonka toteuttaminen lyhyessä ajassa ei ole mahdollinen, vaan tulee vaatimaan useita vuosia.”

Sitten Hanell perustelee linnoitusta talvisodan jälkeen muuttuneella tilanteella, ensin 30 vuodeksi Neuvostoliitolle vuokratulla Hangon alueella.

”Hangon suunnalla vihollinen voi hyökätä parin divisioonan voimin laivaston tukemana. Tämä hyökkäys on pysäytettävä mahdollisimman lähelle rajaa, mikä edellyttää että täällä toimivien vähäisten joukkojen puolustusedellytyksiä on lisättävä tehokkain linnoituksin.”

Sitten tullaan suunnitelman perusteluissa kaakkoisrajalle.

”Itärajan eteläosa aina Pielisjärveen saakka on vaarallisin alue, koska viholliselle on syntynyt alueluovutusten takia rajan taakse erinomainen tukialue hyökkäystä varten. Sen kehittynyt tie- ja rautatieverkko sekä Suomenlahden itäpään ja Laatokan satamat mahdollistavat suurten voimien käytön.”

”Parhaat edellytykset vihollisella on ylivoimansa käyttöön Suomenlahden ja Kivijärven välillä, missä meillä taas ei ole varaa luovuttaa maastoa. Se puolestaan ei tarjoa mainittavia puolustuksellisia etuja, joten lujan linnoitusvyöhykkeen rakentaminen on ainoa keino tämän meille tärkeän rajanosan saattamiseksi kestävään puolustuskuntoon.”

Näin siis aikalaisperusteluissa. Ja niinpä Hankoniemen tyveen rakennettiin Harparskog-linja, jokseenkin samanlainen kuin tuleva Salpalinjakin. Ja tuo Suomenlahden ja Kivijärven väli itärajalla oli koko ”linnoittamissuunnitelman tärkein osa”. Siksi se rakennettiinkin yhtenäiseksi ja sai tuekseen vielä Hamina-Taavetti -linjan ja kesällä 1944 Vaalimaan oikaisuaseman ja muutamia tukilinjoja.

Erittäin nopeasti toimeenpantu suunnittelu ja rakentamisen aloitus tarkoittivat sitä, että nuo asiat tapahtuivat osittain samaan aikaan, päällekkäin. Se aiheutti paikoin ongelmia ja turhaakin työtä suunnittelijoiden mielenmuutoksina, mutta mitä ilmeisemmin hämmästyttävän hyvin suunnitelmat ja toteutus kohtasivat. Se on osa Salpalinjan ainutkertaisuutta.

Facebook Salpalinjan palveluksessa

Facebook on kirosana. Se on niitä nuorten juttuja, joihin täyspäinen aikuinen ei sorru. Näin minäkin ajattelin vielä kolme vuotta sitten. Mutta niin maailma muuttuu terhoseni. Siitä huolimatta, että suurin hurma maailmalla Facebookin käytössä on laantumassa, on ”naamakirja” edelleen ja varmasti pitkään käyttökelpoinen väline helppoon kommunikointiin ja tiedon välitykseen.

Minä liityin Facebookiin maaliskuussa 2010, kun osallistuin Salpavaelluksen tiedottajan ominaisuudessa Cursorin järjestämälle sähköisen markkinoinnin kaksipäiväiselle kurssille Kotkassa. Tämän blogin perustin kurssinjälkeisenä päivänä. Täällä on jo tuhansia kävijöitä ja satoja säännöllisiä lukijoita. Kurssilla avasin oman Facebook-tilin, kun siihen ”pakotettiin”. Tuota pakotusta ei ole tarvinnut katua.

Facebookissa olen eniten ajatuksia vaihtanut minulle läheisessä YK/Nato rauhanturvaajat -ryhmässä ja perustamassani Salpavaeltajat-ryhmässä. Ensin mainitussa on jäseniä liki puolitoistatuhatta. Sieltä olen löytänyt paljon entisiä ja uusia rauhanturvaajaystäviä. Kuvia ja kokemuksia on vaihdettu ja tykätty. Ja uskokaa, ryhmän jäsenten keski-ikä on varmasti lähempänä 70 kuin 30 vuotta. Ja minä (61) en ole läheskään vanhin mukanaolijoista.

Salpavaeltajat-ryhmässä on nyt 139 jäsentä. Olen mukana myös toisessa Salpalinjaan erikoistuneessa Suomen Salpa –ryhmässä, siinä on 158 jäsentä. Joukossa on paljon yhteisiä jäseniä.

Nuo Salpalinjaan erikoistuneet ryhmät ovat antoisia. Siellä on hirmuinen määrä tietoa ja intoa kaivaa sitä. Kuvia on enemmän kuin kerralla jaksaa selata. Facebook on tässä mielessä kuin avoin Salpalinja-kirjasto sillä erolla, että se on tavoitettavissa kotikoneelta tarvitsematta pahruta esimerkiksi tänään puolen metrin hangessa ja liki 30-asteen pakkasessa!

Salpavaeltajat-ryhmässä olemme yhdessä ratkaisseet monta pulmaa. Yksi tietää yhtä, toinen toista ja viimein linjoille tulee joku asiantuntija (se en ole minä), joka sanoo kuinka asia on. Tällä tavalla yleinen Salpalinja-tietous ryhmän sisällä lisääntyy ja linnoitus, oikeammin sen suunnittelijat ja rakentajat, saa aina uutta ja uutta ymmärrystä osakseen. Se on hieno asia.

Facebookissa käydään jos jonkinlaista keskustelua ja varmasti jonninjoutavistakin aiheista. Niihin ei tarvitse osallistua eikä niihin takertua, ellei sitä ajanvietteenä halua. Ainakaan minulle ei ole mikään ongelma pysyä mukana niissä aiheissa, jotka kiinnostavat. Se loppu saa olla omissa oloissaan. Ja jos fb-kaveriksi on tullut epähuomiossa hyväksytyksi henkilö, jonka ajatuksenjuoksu ei vastaa omaani, niin ei se ole kuin yksi poista-klikkaus.

Salpalinjan yleistietouden lisäämisessä fb on siis verraton. Niin se on myös monissa muissa ajankohtaisissa Salpalinja-asioissa. Facebookissa on vaihdettu linkkejä mielenkiintoisiin kirjoituksiin tai lehtijuttuihin heti tuoreeltaan. Ryhmän jäseniä on voitu innostaa osallistumaan kyselyihin ja keskusteluihin tai tarvittaessa varoittaa osallistumasta niihin yms.

Tiedon välittäminen erilaisista Salpalinjaa sivuavista tapahtumista tai niiden valmistelusta on fb-verkossa ihan paikallaan, silloin kun se palvelee linnoituksen olemassaolon, rakenteen ja sen merkityksen tunnetuksi tekemistä. Rajansa tietysti kaikella. Sopimattomuuksia sen paremmin kuin mauttomuuksiakaan ei tarvitse sietää. Siihen on ryhmän ylläpitäjällä jälleen poista-nappula käytettävissä.

Salpalinja-ryhmien lisäksi Facebookissa on myös Salpavaellus –tuotesivusto, jonne päivitellään ao. tapahtumaan liittyvää materiaalia.

Facebookissa mukanaolossa on tärkeää muistaa oikeastaan vain se, että kaikki minkä sinne kirjoitat on periaatteessa julkista ja kaikkien nähtävillä. Siksi minä en sinne kirjoita mitään sellaista, josta muutenkaan en ääneen puhu. Ja meillä tavallisilla tallaajilla ei ole juurikaan sellaista sanottavaa, jota joku viitsisi lähteä valtavasta tiedon määrästä tonkimaan. Harha- ja vahingonlaukaukset hukkuvat massaan. Yksityisyysasetuksilla voi tietenkin rajata omaa näkyvyyttään.

Tiedän, että Facebook on edelleen monelle tämän blogin tähän saakka lukeneille kirosana. Ja saa minun puolestani ollakin. Halusin vain kertoa, että napakka kirosana sopivassa paikassa saattaa olla hyvinkin paikallaan ja elävöittää kokonaistajuntaa!

Tarve ja työvoima kohtasivat

Olen tästä aiheesta kirjoittanut muistaakseni aiemminkin sen seitsemän kertaa jotakin saman suuntaista. Kuitenkin näinä Suomen talouden ”vaikeina aikoina” on syytä palauttaa mieliin, miten joskus pakkotilanteessa toimittiin ilman suurta huutoa ja taivastelua.

Salpalinjan rakentaminen ajoittui samaan saumaan, jolloin maassa oli noin 400 000 evakkoa. He olivat menettäneet talvisodan seurauksena  paitsi kotinsa, aikuisikäiset myös työpaikkansa. Osan työvoimasta sitoi välirauhan aikana voimassa ollut pidennetty asepalvelus.

Palkattuihin linnoitustöihin uskottiin löytyvän väkeä helposti, mutta näin ei kuitenkaan heti ollut. Talvisodan jäljiltä into jäisen maan tonkimiseen ei ollut korkealla. Väki odotti jälleenrakennustöiden käynnistymistä. Niin ei kuitenkaan käynyt. Vähitellen työ kuin työ alkoi maistua.

Työn innostavuudesta ja maistuvuudesta kertoo osaltaan se, että ilmeisesti sadat pojat väärensivät ikänsä totuutta vanhemmaksi päästäkseen kiinni rahatöihin!

Salpalinjan rakentaminen oli itse asiassa valtion työllistämiskohteena verraton. Tarve oli puolustuksellinen, mutta se samalla antoi työtä ja toimeentuloa sitä vailla oleville. Tässä kaksi asiaa kohtasivat erinomaisella tavalla.

Maa- ja metsätalousväestön osalta linnoitustyöt olivat pääsääntöisesti pannassa. Maan elintarvike- ja polttopuuhuollon tuli toimia. Siksi sen työn parhaita osaajia ei päästetty kenties jopa paremmin palkattuihin linnoitustöihin.

Linnoitustöihin haettiin työväkeä lähinnä suurten kaupunkien työvoimatoimistojen kautta. Palkkauksessa noudatettiin alan työehtospimustaksoja Kotkan palkkatason mukaan. Kontrahtiin kuului ilmainen majoitus ja omakustanteinen ruoka. Majoitus vaihteli alun pahviteltoista lautaparakkeihin.

Toimeksiantaja lisäsi työvoiman työmotivaatiota hinnoittelemalla lähes kaikkiin mahdollisiin tuntipalkkoihin urakkavaihtoehdon. Se antoi mahdollisuuden voimien ja halun puitteissa jatkaa päivää tai tiukentaa tahtia. Tuo urakkavaihtoehto saattoi hyvinkin olla yksi tekijä, mikä selittää työn nopean edistymisen. Ja onpa joissakin tutkimuksissa havaittu myös työntekijöiden aatteellisen asenteenkin olleen kohdallaan. He ymmärsivät olevansa tekemässä työtä koko maan ja sen itsenäisyyden hyväksi!

Työvoiman palkkauksessa otettiin myös nimenomaan siirtolaiset huomioon. Heidät oli asetettava etusijalle, jos vain suinkin vapaa lapio heille löytyi.

Totta kai työntekijöiden joukkoon mahtuu kaikenlaista osaajaa. Juopottelu ja laiskuus olivat yleisimmät potkujen syyt. Tulijoita oli yleensä aina niin paljon tilalle, että noita paheita ei tarvinnut työnjohdon sietää. Juopottelu oli ankarasti kielletty myös salassapidon näkökulmasta; muutaman ryypyn jälkeen hiljaisempikin mies alkoi sopivasti udeltuna kertoa sellaista, mitä ei saanut paljastaa.

Jos käännetään ajatukset nykypäivään ja ajatellaan, että Suomessa pitäisi nyt tehdä jotain vastaavaa kuin talvisodan jälkeen piti. Huuto työllisyystöistä, puhumattakaan puolustusrakenteiden teosta olisi varmasti valtava. En halua provosoida ajatuksella enempää!

Mutta kyllä Suomen onni sotavuosina oli myös se, että kaikesta kurjuudestaan huolimatta suomalaiset olivat karaistuneet ulkotöihin ja tottuneet työntekoon henkensä pitimenä. Kynnys lähteä aluksi tiettömiin korpiin linnoitustöihin ei ollut korkea. Ja kun sieltä sai leivän ja kortteerin, niin mitäpä muuta välttämätöntä tuohon aikaan kaivattiin. Nykypäivän jonninjoutavista elämän muka välttämättömyyksistä ei kukaan ymmärtänyt edes unta nähdä. Oltiin tyytyväisiä siihen mitä oli ja se riitti. Salpalinja valmistui ja täytti tehtävänsä.

Peitettyä juhlintaa!

Viime joulukuun 10. päivän blogissani muistelin vanhassa aikalaiskirjoituksessani Salpavaelluksen syntyä ja Salpa-aseman 50-vuotistapahtumia, Salpa 94 -juhlasarjaa. Sitähän masinoi Kymen sotilasläänin esikunta. Tuohon aikaan esikunnan tiedotusupseerina palvellut kapteeni evp Kalevi Sirén toimitti sisällöltään mielenkiintoisen ja ulkoasultaan vetävän sotilasläänin historiikin (1993 – 2007), joka julkaistiin vuonna 2007. Kirjassa Sirén kirjoittaa myös tuosta Salpa 94 –tapahtumasta. Kun sain tuon kirjan vasta äsken käsiini (Kiitos Kalle joululahjasta!), niin lainaanpa tuossa jäljempänä hieman myös valmista tekstiä. Lainaukset erotan ”sitaateilla ja kursiivilla”.

Huomionarvoisin uutinen minulle kirjan tekstissä on se, että Salpa-aseman 50-vuotisuutta pidettiin tavallaan kulissina sille, että itse asiassa juhlittiinkin kesän 1944 torjuntavoittoja! Tietysti myös Salpalinjaa juhlittiin ja sitä tuotiin vahvasti esille, mutta taustalla olivat myös ensimmäiset suomalaiset puolustusvoimien kylmän sodan jälkeiset tuuletukset kesän 1944 sankariteoille!

Olen moneen kertaan ääneen ihmetellyt, että miksi 1994 vietettiin Salpa-aseman 50-vuotisjuhlavuotta. Rakentamistyön päättyminen tuntui hieman teennäiseltä merkkipaalulta. Tietenkin on selvää, että vuonna 1990 Neuvostoliiton ollessa vielä virallisesti täysissä voimissaan, ei juhlaa tohdittu järjestää. Mutta silloin asiaa jo kyllä vahvasti ennakoitiin ja siitä on annettava vilpitön tunnustus. Kirjassa todetaan:

”Vuoden 1990 alussa käynnistettiin Kaakkois-Suomen sotilasläänin komentajan, kenraalimajuri Gustav Hägglundin käskemänä suunnittelu ja valmistelu Salpa 94 tapahtumien järjestämiseksi.”

Asiaa koskeva Sirénin kirjoittama luku on otsikoitu pääotsikolla ”Salpa-asema täytti 50 vuotta”  ja alaotsikolla ”Kesän 1944 torjuntavoittojakin voitiin juhlia julkisesti”. Jutun johdantokappale kuuluu seuraavasti:

”Salpa-aseman rakentamisen päättymisestä sekä jatkosodan ratkaisevista torjuntataisteluista tuli kuluneeksi viisikymmentä vuotta 1994. Kun merkkivuoden tapahtumia alettiin valmistelemaan, ei ollut vielä aika julkisesti korostaa aivan kaikkia sotiin liittyviä tapahtumia. Elettiin kuitenkin suurten muutosten aikaa ja pari vuotta myöhemmin asioista voitiin ryhtyä puhumaan niiden oikeilla nimillä. Talvisota ja jatkosota tunnustettiin torjuntavoitoiksi ja sotien veteraanit saivat myös heille kuuluvan arvostuksen. Salpa-aseman 50-vuotistapahtumissa voitiinkin juhlia avoimesti myös saavutettua torjuntavoittoa, kuten oli alunpitäen tarkoituskin. Itsenäisen Suomen suurinta rakennuskohdettakaan ei unohdettu.”

Lappeenrannan Kimpisen urheilukentällä heinäkuussa 1994 pidettyä Salpa 94 pääjuhlaa Sirén nimittää sotien veteraanien, vuoden 1944 torjuntavoittojen sekä Salpa-aseman kunniaksi järjestetyksi juhlaksi.

”Tervehdyspuheessaan sotilasläänin komentaja, kenraalimajuri Matti Suokas kertoi, että vielä kolme vuotta sitten Suomessa suhtauduttiin varovaisesti jatkosodan lopputapahtumiin. Kesän 1944 muistotilaisuuksia suunnitellessaan sotilasläänin esikunta joutui kysymään peräti Pääesikunnalta kantaa Salpa juhlallisuuksiin. Juhlainnostus levisi kuitenkin nopeasti kuntiin ja järjestelyissä oli mukana myös Museovirasto.”

” ’Jatkosodan jälkeen puhuttiin pitkään hävitystä sodasta, mutta viimeaikaiset dokumentit todistavat täysin kaikkea muuta. Näiden mukaan Neuvostoliiton tavoite oli murskata Suomi poliittisesti, taloudellisesti ja kulttuurillisesti’, sotilasläänin komentaja muistutti.”

”Puheet Kannaksen halkijuoksusta olivat rintamamiesten itseivaa paremminkin kuin todellisuutta, totesi Salpa 94 juhlapuhuja, everstiluutnantti Anssi Vuorenmaa.”

” ’Emme täydellisesti tiedä, minkäverran tieto Salpa-aseman olemassolosta on vähentänyt neuvostojoukkojen hyökkäyshaluja. Kuitenkin on jotakuinkin varmaa, että sen murtaminen olisi kaivannut runsaasti vereksiä voimia ja aseistusta, joita suurvalta juuri tuolloin tarvitsi muualla’, Vuorenmaa arvioi.”

Näin siis Kymen sotilasläänin historiikissa. Mielenkiintoista virallista totuutta puolustusvoimista. Jokainen muistelkoon, kuinka paljon kesän 1944 torjuntavoittojen juhlinta loppujen lopuksi juuri siinä ajassa, 1994, Salpa-aseman 50-vuotisuuden varjolla läpi kuului. Ajatus on ollut joka tapauksessa ehdottoman oikea. Torjuntavoitot yhdistettynä vihollisen tarkkaan tietoon Salpa-aseman olemassaolosta heijastivat sellaista suomalaista maanpuolustustahtoa, että sitä ei silloinen supervalta tohtinut uhmata.