Huomionarvoisin uutinen minulle kirjan tekstissä on se, että
Salpa-aseman 50-vuotisuutta pidettiin tavallaan kulissina sille, että itse
asiassa juhlittiinkin kesän 1944 torjuntavoittoja! Tietysti myös Salpalinjaa
juhlittiin ja sitä tuotiin vahvasti esille, mutta taustalla olivat myös
ensimmäiset suomalaiset puolustusvoimien kylmän sodan jälkeiset tuuletukset
kesän 1944 sankariteoille!
Olen moneen kertaan ääneen ihmetellyt, että miksi 1994
vietettiin Salpa-aseman 50-vuotisjuhlavuotta. Rakentamistyön päättyminen tuntui
hieman teennäiseltä merkkipaalulta. Tietenkin on selvää, että vuonna 1990
Neuvostoliiton ollessa vielä virallisesti täysissä voimissaan, ei juhlaa
tohdittu järjestää. Mutta silloin asiaa jo kyllä vahvasti ennakoitiin ja siitä
on annettava vilpitön tunnustus. Kirjassa todetaan:
”Vuoden 1990 alussa käynnistettiin Kaakkois-Suomen
sotilasläänin komentajan, kenraalimajuri Gustav Hägglundin käskemänä
suunnittelu ja valmistelu Salpa 94 tapahtumien järjestämiseksi.”
Asiaa koskeva Sirénin kirjoittama luku on otsikoitu
pääotsikolla ”Salpa-asema täytti 50 vuotta” ja alaotsikolla
”Kesän 1944 torjuntavoittojakin voitiin juhlia julkisesti”. Jutun
johdantokappale kuuluu seuraavasti:
”Salpa-aseman rakentamisen päättymisestä sekä jatkosodan
ratkaisevista torjuntataisteluista tuli kuluneeksi viisikymmentä vuotta 1994.
Kun merkkivuoden tapahtumia alettiin valmistelemaan, ei ollut vielä aika
julkisesti korostaa aivan kaikkia sotiin liittyviä tapahtumia. Elettiin
kuitenkin suurten muutosten aikaa ja pari vuotta myöhemmin asioista voitiin
ryhtyä puhumaan niiden oikeilla nimillä. Talvisota ja jatkosota tunnustettiin
torjuntavoitoiksi ja sotien veteraanit saivat myös heille kuuluvan arvostuksen.
Salpa-aseman 50-vuotistapahtumissa voitiinkin juhlia avoimesti myös saavutettua
torjuntavoittoa, kuten oli alunpitäen tarkoituskin. Itsenäisen Suomen suurinta
rakennuskohdettakaan ei unohdettu.”
Lappeenrannan Kimpisen urheilukentällä heinäkuussa 1994 pidettyä
Salpa 94 pääjuhlaa Sirén nimittää sotien veteraanien, vuoden 1944
torjuntavoittojen sekä Salpa-aseman kunniaksi järjestetyksi juhlaksi.
”Tervehdyspuheessaan sotilasläänin komentaja,
kenraalimajuri Matti Suokas kertoi, että vielä kolme vuotta sitten Suomessa
suhtauduttiin varovaisesti jatkosodan lopputapahtumiin. Kesän 1944
muistotilaisuuksia suunnitellessaan sotilasläänin esikunta joutui kysymään
peräti Pääesikunnalta kantaa Salpa juhlallisuuksiin. Juhlainnostus levisi
kuitenkin nopeasti kuntiin ja järjestelyissä oli mukana myös Museovirasto.”
” ’Jatkosodan jälkeen puhuttiin pitkään hävitystä
sodasta, mutta viimeaikaiset dokumentit todistavat täysin kaikkea muuta. Näiden
mukaan Neuvostoliiton tavoite oli murskata Suomi poliittisesti, taloudellisesti
ja kulttuurillisesti’, sotilasläänin komentaja muistutti.”
”Puheet Kannaksen halkijuoksusta olivat rintamamiesten
itseivaa paremminkin kuin todellisuutta, totesi Salpa 94 juhlapuhuja,
everstiluutnantti Anssi Vuorenmaa.”
” ’Emme täydellisesti tiedä, minkäverran tieto
Salpa-aseman olemassolosta on vähentänyt neuvostojoukkojen hyökkäyshaluja.
Kuitenkin on jotakuinkin varmaa, että sen murtaminen olisi kaivannut runsaasti
vereksiä voimia ja aseistusta, joita suurvalta juuri tuolloin tarvitsi
muualla’, Vuorenmaa arvioi.”
Näin siis Kymen sotilasläänin historiikissa.
Mielenkiintoista virallista totuutta puolustusvoimista. Jokainen muistelkoon, kuinka paljon kesän
1944 torjuntavoittojen juhlinta loppujen lopuksi juuri siinä ajassa, 1994,
Salpa-aseman 50-vuotisuuden varjolla läpi kuului. Ajatus on ollut joka
tapauksessa ehdottoman oikea. Torjuntavoitot yhdistettynä vihollisen tarkkaan
tietoon Salpa-aseman olemassaolosta heijastivat sellaista suomalaista
maanpuolustustahtoa, että sitä ei silloinen supervalta tohtinut uhmata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti