Minä liityin Facebookiin maaliskuussa 2010, kun osallistuin
Salpavaelluksen tiedottajan ominaisuudessa Cursorin järjestämälle sähköisen
markkinoinnin kaksipäiväiselle kurssille Kotkassa. Tämän blogin perustin
kurssinjälkeisenä päivänä. Täällä on jo tuhansia kävijöitä ja satoja
säännöllisiä lukijoita. Kurssilla avasin oman Facebook-tilin, kun siihen ”pakotettiin”.
Tuota pakotusta ei ole tarvinnut katua.
Facebookissa olen eniten ajatuksia vaihtanut minulle
läheisessä YK/Nato rauhanturvaajat -ryhmässä ja perustamassani
Salpavaeltajat-ryhmässä. Ensin mainitussa on jäseniä liki puolitoistatuhatta.
Sieltä olen löytänyt paljon entisiä ja uusia rauhanturvaajaystäviä. Kuvia ja
kokemuksia on vaihdettu ja tykätty. Ja uskokaa, ryhmän jäsenten keski-ikä on
varmasti lähempänä 70 kuin 30 vuotta. Ja minä (61) en ole läheskään vanhin
mukanaolijoista.
Salpavaeltajat-ryhmässä on nyt 139 jäsentä. Olen mukana myös
toisessa Salpalinjaan erikoistuneessa Suomen Salpa –ryhmässä, siinä on 158
jäsentä. Joukossa on paljon yhteisiä jäseniä.
Nuo Salpalinjaan erikoistuneet ryhmät ovat antoisia. Siellä
on hirmuinen määrä tietoa ja intoa kaivaa sitä. Kuvia on enemmän kuin kerralla
jaksaa selata. Facebook on tässä mielessä kuin avoin Salpalinja-kirjasto sillä
erolla, että se on tavoitettavissa kotikoneelta tarvitsematta pahruta
esimerkiksi tänään puolen metrin hangessa ja liki 30-asteen pakkasessa!
Salpavaeltajat-ryhmässä olemme yhdessä ratkaisseet monta
pulmaa. Yksi tietää yhtä, toinen toista ja viimein linjoille tulee joku
asiantuntija (se en ole minä), joka sanoo kuinka asia on. Tällä tavalla yleinen
Salpalinja-tietous ryhmän sisällä lisääntyy ja linnoitus, oikeammin sen
suunnittelijat ja rakentajat, saa aina uutta ja uutta ymmärrystä osakseen. Se
on hieno asia.
Facebookissa käydään jos jonkinlaista keskustelua ja
varmasti jonninjoutavistakin aiheista. Niihin ei tarvitse osallistua eikä
niihin takertua, ellei sitä ajanvietteenä halua. Ainakaan minulle ei ole mikään
ongelma pysyä mukana niissä aiheissa, jotka kiinnostavat. Se loppu saa olla
omissa oloissaan. Ja jos fb-kaveriksi on tullut epähuomiossa hyväksytyksi
henkilö, jonka ajatuksenjuoksu ei vastaa omaani, niin ei se ole kuin yksi
poista-klikkaus.
Salpalinjan yleistietouden lisäämisessä fb on siis verraton.
Niin se on myös monissa muissa ajankohtaisissa Salpalinja-asioissa.
Facebookissa on vaihdettu linkkejä mielenkiintoisiin kirjoituksiin tai
lehtijuttuihin heti tuoreeltaan. Ryhmän jäseniä on voitu innostaa osallistumaan
kyselyihin ja keskusteluihin tai tarvittaessa varoittaa osallistumasta niihin
yms.
Tiedon välittäminen erilaisista Salpalinjaa sivuavista
tapahtumista tai niiden valmistelusta on fb-verkossa ihan paikallaan, silloin
kun se palvelee linnoituksen olemassaolon, rakenteen ja sen merkityksen
tunnetuksi tekemistä. Rajansa tietysti kaikella. Sopimattomuuksia sen paremmin
kuin mauttomuuksiakaan ei tarvitse sietää. Siihen on ryhmän ylläpitäjällä
jälleen poista-nappula käytettävissä.
Salpalinja-ryhmien lisäksi Facebookissa on myös Salpavaellus
–tuotesivusto, jonne päivitellään ao. tapahtumaan liittyvää materiaalia.
Facebookissa mukanaolossa on tärkeää muistaa oikeastaan vain
se, että kaikki minkä sinne kirjoitat on periaatteessa julkista ja kaikkien
nähtävillä. Siksi minä en sinne kirjoita mitään sellaista, josta muutenkaan en
ääneen puhu. Ja meillä tavallisilla tallaajilla ei ole juurikaan sellaista
sanottavaa, jota joku viitsisi lähteä valtavasta tiedon määrästä tonkimaan.
Harha- ja vahingonlaukaukset hukkuvat massaan. Yksityisyysasetuksilla voi
tietenkin rajata omaa näkyvyyttään.
Tiedän, että Facebook on edelleen monelle tämän blogin tähän
saakka lukeneille kirosana. Ja saa minun puolestani ollakin. Halusin vain
kertoa, että napakka kirosana sopivassa paikassa saattaa olla hyvinkin
paikallaan ja elävöittää kokonaistajuntaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti