Tässä blogissa on yhä ajankohtaista sanomaa kaakonkulmalta

 

Viides vuosi Venäjän aloittamaa Ukrainan sotaa täyttyy helmikuussa 2027. Itse asiassa Ukrainassa sota alkoi jo alkuvuodesta 2014, jolloin tunnuksettomat venäläiset pienet vihreät miehet valtasivat, miehittivät Krimin.

Sota jatkuu ja jatkuu. Tappiot ovat hirvittävän isoja puolustajalle, mutta varsinkin hyökkääjälle. Taistelut ovat jähmettyneet drooni- ja ohjussodaksi. Sota on aina surkea olotila ja edellä mainittujen aseiden osalta erityisesti siviileille. Sotilaat tietävät ja ovat asemissaan varautuneet sodan riskeihin, siviilit asuinseuduillaan eivät.

Venäjällä on parhaillaan menossa näytelmä ”Duuman vaalit”.

Jälkinäytöksenä nähtäneen liikekannallepano. Venäjän hyökkäysarmeija tarvitsee lisää elävää voimaa. Olen jostain hiljattain lukenut, että Venäjän kotirintaman tehtäviin voitaisiin komentaa myös vajaakuntoisia sotilaita. Sehän voisi tarkoittaa esimerkiksi aisti-ilmavalvonnassa, että kuuro ja sokea toimisi taistelijaparina: kuuro näkee ja sokea kuulee! Näin vapautettaisiin ”terveet” miehet etulinjaan.

Venäjä välttyisi hankalasta liikekannallepanosta ja uusista uhreista yksinkertaisesti suostumalla Ukrainan kanssa oikeudenmukaiseen rauhaan ja sotakorvauksiin!

Olen tässä Salpalinjaan ja sitä kautta Suomen itärajan puolustushistoriaan keskittyneessä blogissani oikeastaan jo kaiken antanut muutama vuosi sitten. Se mitä Salpalinjasta ja sen ajan linnoittamisesta on täällä kirjoittamatta, löytyy viisi vuotta sitten ilmestyneestä kirjastani Salpalinja Suomen suoja.

Alussa viittaamani Ukrainan sota on kuitenkin harvakseltaan saanut minut tarttumaan ”kynään”.  Olen tarkastellut tilannetta Suomen ”etulinjassa” asuvan alkuasukkaan näkökulmasta, eritoten täällä nyt afrikkalaisen sikaruton vaivaamalla kaakonkulmalla.

Sikaruton vaikutukset ovat pientä, jos sitä verrataan vaikkapa täydelliseen evakuointiin. Muuten, kukapa meistä rajakuntien ihmisistä tietää, miten nykypäivän evakuointi käytännössä tehtäisiin? En minä ainakaan. Ehkä pitäisi – kaiken varalta!

Lukaisin muutamia Ukrainan sodan aikana ja vähän ihan sitä ennenkin kirjoittamia juttujani. Ja piru vie, enpä noista muuttaisi mitään! Aika ja ikä on ajanut maanpuolustuksellisen kenttäkelpoisuuteni ohi jo vuosia sitten. Mutta aika-ajoin ajatus on ollut sentään kohdallaan.

Ja mikäs on tällaisen tavallisen rahvaan puhuessa kansankielellä asioiden oikeilla nimillä, kun niin näkee joskus viisaimpienkin tekevän.

Yleishavaintona voi näet sanoa Suomen maanpuolustuskeskustelun korkeakulttuurin muuttuneen viimeisen viiden vuoden aikana suorastaan selkokieliseksi. Sitä se on jo maan hallituksen ministerien ja tasavallan presidentin kielenkäytössä ja pääosin myös jo eduskunnassa. Se on erinomaista. Ja ne, jotka puhuvat vielä suomettunein termein, paljastuvat selkokielen käyttäjistä kuin taistolaiset taikinasta!

Siis, jos kiinnostaa, mene (tietokone) sivun oikealla puolella blogiarkistoon. Klikkaa ensin vuosi, sitten kuukausi ja sitten avautuvaa otsikkoa. Puhelimella tuoreimmat blogit näkyvät ruudulla allekkain ja lisää näet tarvittaessa luettelon lopussa esim. avaa ”Näytä internetversio”, ja sieltä blogiarkisto löytyy laskurin alapuolelta.

TERHO AHONEN

Antti Kaikkonen vihollispanssarivaunua kuvaavan Sotkan kummiksi Miehikkälän Salpalinja-museolla

Toden totta! Entinen puolustusministeri ja nykyinen Suomen Keskusta rp:n puheenjohtaja Antti Kaikkonen, joka osana valtiojohtoa liitti Suomen Natoon, on nyt Salpalinja-museolla Suomen pääpuolustusasemaa uhkaavan vihollisvaunun, T-34, Sotkan, kummi!

Hänet nimettiin tehtävään Salpalinja-museolla torstaina 28.5.2026. Hän oli itse paikalla ja piti valmistellun paperille kirjoitetun puheen. Samana päivänä museolla oli Salpasoitto -tapahtuma. Kylmä sää hiljensi ulkoilmatapahtuman vetovoimaa.

Jotenkin minulla on käsitys, että kummin pyytäjät eivät olleet kertoneet Kaikkoselle Sotkan koko tarinaa. Ja toiseksi poliittisen puolueen puheenjohtajan pyytäminen vajaa vuosi ennen eduskuntavaaleja sotahistoriallisen ja maineikkaan Salpalinja-museon museokaluston kummiksi on härski temppu. Sille ei tunnu löytyvän minkäänlaisia asiallisia perusteita eikä vastuunkantajia!

Sotahistoriallisiin museoihin, sotiemme perintöön ja sankarivainajiemme ja sotiemme veteraanien kunnioitukseen ei kuulu puoluepolitiikka ja puoluepeli. Sitä tehtäköön muilla kentillä.

Puoluejohtajat ja ministerit tulevat ja menevät. Heihin vaikutetaan muin keinoin kuin teennäisillä kunnianimityksillä ja vielä osin sammutetuin lyhdyin!

Keskustalla on Miehikkälässä yksinkertainen enemmistö kaikissa kunnallisissa luottamuselimissä. Miehikkälässä on noin 1700 asukasta.

Kumminimityksen ennakkotiedoissa, muun muassa Kaakonkulman etukäteisjutussa Kaikkosta tituleerattiin vain entiseksi puolustusministeriksi, ei edes kansanedustajaksi. Kuitenkin Kymen Sanomissa olleen Suomen Keskusta rp:n maksaman poliittisen ilmoituksen mukaan samana päivänä Kaikkonen puhui Kotkassa vain kaksi tuntia ennen Miehikkälää Suomen Keskusta rp:n 120-vuotiskahvitilaisuudessa.

Myöhemmin omalla Facebook-seinällään Kaikkonen suitsutti käyntiään Kotkassa, mutta ei maininnut sanaakaan Miehikkälästä, saatikka kummiksi tulostaan. Puolueliivi oli tipahtanut jonnekin E18 -tielle.

Salpalinja-museon Salpasoitto-tapahtumasta oli kerrottu museon sivuilla päivän ohjelmista, mutta ei mitään Kaikkosen vierailusta.

Sen sijaan Facebookin Miehikkälä-ryhmässä oli kunnanvaltuutettu (kesk) ja Keskustan Miehikkälän kuntayhdistys ry:n sihteeri Sanna Piispan luoma postaus ja julkinen ilmoitus ”Miehikkälän Salpalinjamuseon Panssarivaunun Kummin nimittäminen”. Tapahtuman ohjelmana on kunnanvaltuuston puheenjohtajan ja museotoimen puheenvuorot sekä juhlapuhe, kummi Antti Kaikkonen sekä musiikkia Harmonikkatrio. Eli kunta ja museo oli ohjelman mukaan kytketty tilaisuuteen.

Piispa oli luonut myös Facebookiin em. tapahtuman, jonka järjestäjänä on hän ja Miehikkälä. Siis yleisesti järjestäjänä on mainittu Miehikkälä, ei museo, ei kunta, ei edes keskustan kuntayhdistys, eli järjestäjänä olisi koko Miehikkälän asujamisto. Yleensä Miehikkälän kunta julkaisee tapahtumistaan Facebookissa kuvakavalkadin ja lyhyen selostuksen. Nyt kuvia oli vain Rakuunasoittokunnan varusmiesyhtyeestä, ei sanaa, eikä kuvaa Kaikkosen tapahtumasta.

Itse laitoin kyseiseen postaukseen viisi päivää ennen tapahtumaa varoittavan kommentin, koska pelkäsin, että kaikkea ei ole entiselle puolustusministerille kerrottu: Sotka kuvaa Salpalinja-museolla vihollisvaunua kiviesteen edessä putki uhkaavasti kohti Suomen pääpuolustuslinjaa! Senkö kummiksi Suomen entinen puolustusministeri on suostunut???

Tuon jälkeen alkoi hämmästyttävä radiohiljaisuus, enkä saanut Sanna Piispalta edes vastausta kommenttiini, kuka on tilaisuuden järjestäjä? Lehdissäkään ei ole ollut ainakaan vielä mitään.

Vaunun historiaa

T-34, Sotkaksi Suomessa kutsuttu panssarivaunu hankittiin Miehikkälän Salpalinja-museolle heinäkuussa 1992. Tsekkoslovakiassa lisenssillä valmistettu, Neuvostoliitossa suunniteltu, vaunu oli tuotu Saksasta Suomeen Stalingrad-elokuvan kuvauksiin. Eri vaiheiden jälkeen Miehikkälän kunta pääsi ostamaan vaunun viisi vuotta aiemmin perustetun Salpalinjaa esittelevän museon houkutuslinnuksi, museovieraiden sisäänheittäjäksi.

Vaunun hinta oli markka / kilo eli noin 30 000 markkaa. Vaunu ei siis ole Suomen sotasaalista.

Ajokuntoinen vaunu, akut poistettuna, asetettiin Miehikkälä-Taavetti -maantien varteen kivisen panssariesteen eteen, ampumasuunta kohti Salpalinjan pääasemaa.

Tuohon aikaan museo-opastuksissa vielä vahvasti mukana olleet paikalliset sotiemme veteraanit olisivat halunneet sijoittaa vaunun museomäen päälle, museorakennuksen pihaan, päälinjan puolustajan puolelle. Tämä siksi, että vaunuun tutustuvat museovieraat saataisiin helpommin rahastetuksi. Ohikulkiessaan osa ihmisistä tutustui vaunuun tienvarressa ja jatkoi matkaa museolla käymättä.

Koska sodassa Neuvostoliiton, puna-armeijan, panssarivaunu ei koskaan ollut missään Salpalinjaa läpäissyt, päädyttiin museaalisena kompromissina sijoittaa vaunu nykyiselle paikalle kiviesteen eteen. Siihen päästäkseen se olisi läpäissyt jo etummaisen kiviesteen satakunta metriä aiemmin. Tätä ei pidetty ongelmana. Vaunu kuvaisi museoyleisölle Salpalinjan eteen pysäytettyä vihollisvaunua, ”Stalinin tankkia”.

Salpavaelluksen päätöstapahtuman yhdessä taistelunäytöksessä 2000-luvun alussa Sotkaa käytettiin juuri kuvaamaan kohti puolustusaseman kiviestettä rynnivää vihollistankkia, johon se ”tuhottiin”.

Sotka sai hiljattain sääsuojakseen uuden katoksen. Miehikkälän Keskustan vaalimanööverin ujoutta kai, että se ei kertonut katoksen rahoituksen järjestyneen Perussuomalaisten kotkalaisen kansanedustaja Juho Eerolan joululahjarahoilla!

Minusta edellä kerrottu kumminimitys on kiusallinen virhe, ja noloa se on myös kummille. Tai enhän minä tiedä, minkälaiset kummilusikat vieras toi tullessaan? Jospa ne maksavat vaivan!

TERHO AHONEN

Miehikkälä