Tässä blogissa on yhä ajankohtaista sanomaa kaakonkulmalta

 

Viides vuosi Venäjän aloittamaa Ukrainan sotaa täyttyy helmikuussa 2027. Itse asiassa Ukrainassa sota alkoi jo alkuvuodesta 2014, jolloin tunnuksettomat venäläiset pienet vihreät miehet valtasivat, miehittivät Krimin.

Sota jatkuu ja jatkuu. Tappiot ovat hirvittävän isoja puolustajalle, mutta varsinkin hyökkääjälle. Taistelut ovat jähmettyneet drooni- ja ohjussodaksi. Sota on aina surkea olotila ja edellä mainittujen aseiden osalta erityisesti siviileille. Sotilaat tietävät ja ovat asemissaan varautuneet sodan riskeihin, siviilit asuinseuduillaan eivät.

Venäjällä on parhaillaan menossa näytelmä ”Duuman vaalit”.

Jälkinäytöksenä nähtäneen liikekannallepano. Venäjän hyökkäysarmeija tarvitsee lisää elävää voimaa. Olen jostain hiljattain lukenut, että Venäjän kotirintaman tehtäviin voitaisiin komentaa myös vajaakuntoisia sotilaita. Sehän voisi tarkoittaa esimerkiksi aisti-ilmavalvonnassa, että kuuro ja sokea toimisi taistelijaparina: kuuro näkee ja sokea kuulee! Näin vapautettaisiin ”terveet” miehet etulinjaan.

Venäjä välttyisi hankalasta liikekannallepanosta ja uusista uhreista yksinkertaisesti suostumalla Ukrainan kanssa oikeudenmukaiseen rauhaan ja sotakorvauksiin!

Olen tässä Salpalinjaan ja sitä kautta Suomen itärajan puolustushistoriaan keskittyneessä blogissani oikeastaan jo kaiken antanut muutama vuosi sitten. Se mitä Salpalinjasta ja sen ajan linnoittamisesta on täällä kirjoittamatta, löytyy viisi vuotta sitten ilmestyneestä kirjastani Salpalinja Suomen suoja.

Alussa viittaamani Ukrainan sota on kuitenkin harvakseltaan saanut minut tarttumaan ”kynään”.  Olen tarkastellut tilannetta Suomen ”etulinjassa” asuvan alkuasukkaan näkökulmasta, eritoten täällä nyt afrikkalaisen sikaruton vaivaamalla kaakonkulmalla.

Sikaruton vaikutukset ovat pientä, jos sitä verrataan vaikkapa täydelliseen evakuointiin. Muuten, kukapa meistä rajakuntien ihmisistä tietää, miten nykypäivän evakuointi käytännössä tehtäisiin? En minä ainakaan. Ehkä pitäisi – kaiken varalta!

Lukaisin muutamia Ukrainan sodan aikana ja vähän ihan sitä ennenkin kirjoittamia juttujani. Ja piru vie, enpä noista muuttaisi mitään! Aika ja ikä on ajanut maanpuolustuksellisen kenttäkelpoisuuteni ohi jo vuosia sitten. Mutta aika-ajoin ajatus on ollut sentään kohdallaan.

Ja mikäs on tällaisen tavallisen rahvaan puhuessa kansankielellä asioiden oikeilla nimillä, kun niin näkee joskus viisaimpienkin tekevän.

Yleishavaintona voi näet sanoa Suomen maanpuolustuskeskustelun korkeakulttuurin muuttuneen viimeisen viiden vuoden aikana suorastaan selkokieliseksi. Sitä se on jo maan hallituksen ministerien ja tasavallan presidentin kielenkäytössä ja pääosin myös jo eduskunnassa. Se on erinomaista. Ja ne, jotka puhuvat vielä suomettunein termein, paljastuvat selkokielen käyttäjistä kuin taistolaiset taikinasta!

Siis, jos kiinnostaa, mene (tietokone) sivun oikealla puolella blogiarkistoon. Klikkaa ensin vuosi, sitten kuukausi ja sitten avautuvaa otsikkoa. Puhelimella tuoreimmat blogit näkyvät ruudulla allekkain ja lisää näet tarvittaessa luettelon lopussa esim. avaa ”Näytä internetversio”, ja sieltä blogiarkisto löytyy laskurin alapuolelta.

TERHO AHONEN

Antti Kaikkonen vihollispanssarivaunua kuvaavan Sotkan kummiksi Miehikkälän Salpalinja-museolla

Toden totta! Entinen puolustusministeri ja nykyinen Suomen Keskusta rp:n puheenjohtaja Antti Kaikkonen, joka osana valtiojohtoa liitti Suomen Natoon, on nyt Salpalinja-museolla Suomen pääpuolustusasemaa uhkaavan vihollisvaunun, T-34, Sotkan, kummi!

Hänet nimettiin tehtävään Salpalinja-museolla torstaina 28.5.2026. Hän oli itse paikalla ja piti valmistellun paperille kirjoitetun puheen. Samana päivänä museolla oli Salpasoitto -tapahtuma. Kylmä sää hiljensi ulkoilmatapahtuman vetovoimaa.

Jotenkin minulla on käsitys, että kummin pyytäjät eivät olleet kertoneet Kaikkoselle Sotkan koko tarinaa. Ja toiseksi poliittisen puolueen puheenjohtajan pyytäminen vajaa vuosi ennen eduskuntavaaleja sotahistoriallisen ja maineikkaan Salpalinja-museon museokaluston kummiksi on härski temppu. Sille ei tunnu löytyvän minkäänlaisia asiallisia perusteita eikä vastuunkantajia!

Sotahistoriallisiin museoihin, sotiemme perintöön ja sankarivainajiemme ja sotiemme veteraanien kunnioitukseen ei kuulu puoluepolitiikka ja puoluepeli. Sitä tehtäköön muilla kentillä.

Puoluejohtajat ja ministerit tulevat ja menevät. Heihin vaikutetaan muin keinoin kuin teennäisillä kunnianimityksillä ja vielä osin sammutetuin lyhdyin!

Keskustalla on Miehikkälässä yksinkertainen enemmistö kaikissa kunnallisissa luottamuselimissä. Miehikkälässä on noin 1700 asukasta.

Kumminimityksen ennakkotiedoissa, muun muassa Kaakonkulman etukäteisjutussa Kaikkosta tituleerattiin vain entiseksi puolustusministeriksi, ei edes kansanedustajaksi. Kuitenkin Kymen Sanomissa olleen Suomen Keskusta rp:n maksaman poliittisen ilmoituksen mukaan samana päivänä Kaikkonen puhui Kotkassa vain kaksi tuntia ennen Miehikkälää Suomen Keskusta rp:n 120-vuotiskahvitilaisuudessa.

Myöhemmin omalla Facebook-seinällään Kaikkonen suitsutti käyntiään Kotkassa, mutta ei maininnut sanaakaan Miehikkälästä, saatikka kummiksi tulostaan. Puolueliivi oli tipahtanut jonnekin E18 -tielle.

Salpalinja-museon Salpasoitto-tapahtumasta oli kerrottu museon sivuilla päivän ohjelmista, mutta ei mitään Kaikkosen vierailusta.

Sen sijaan Facebookin Miehikkälä-ryhmässä oli kunnanvaltuutettu (kesk) ja Keskustan Miehikkälän kuntayhdistys ry:n sihteeri Sanna Piispan luoma postaus ja julkinen ilmoitus ”Miehikkälän Salpalinjamuseon Panssarivaunun Kummin nimittäminen”. Tapahtuman ohjelmana on kunnanvaltuuston puheenjohtajan ja museotoimen puheenvuorot sekä juhlapuhe, kummi Antti Kaikkonen sekä musiikkia Harmonikkatrio. Eli kunta ja museo oli ohjelman mukaan kytketty tilaisuuteen.

Piispa oli luonut myös Facebookiin em. tapahtuman, jonka järjestäjänä on hän ja Miehikkälä. Siis yleisesti järjestäjänä on mainittu Miehikkälä, ei museo, ei kunta, ei edes keskustan kuntayhdistys, eli järjestäjänä olisi koko Miehikkälän asujamisto. Yleensä Miehikkälän kunta julkaisee tapahtumistaan Facebookissa kuvakavalkadin ja lyhyen selostuksen. Nyt kuvia oli vain Rakuunasoittokunnan varusmiesyhtyeestä, ei sanaa, eikä kuvaa Kaikkosen tapahtumasta.

Itse laitoin kyseiseen postaukseen viisi päivää ennen tapahtumaa varoittavan kommentin, koska pelkäsin, että kaikkea ei ole entiselle puolustusministerille kerrottu: Sotka kuvaa Salpalinja-museolla vihollisvaunua kiviesteen edessä putki uhkaavasti kohti Suomen pääpuolustuslinjaa! Senkö kummiksi Suomen entinen puolustusministeri on suostunut???

Tuon jälkeen alkoi hämmästyttävä radiohiljaisuus, enkä saanut Sanna Piispalta edes vastausta kommenttiini, kuka on tilaisuuden järjestäjä? Lehdissäkään ei ole ollut ainakaan vielä mitään.

Vaunun historiaa

T-34, Sotkaksi Suomessa kutsuttu panssarivaunu hankittiin Miehikkälän Salpalinja-museolle heinäkuussa 1992. Tsekkoslovakiassa lisenssillä valmistettu, Neuvostoliitossa suunniteltu, vaunu oli tuotu Saksasta Suomeen Stalingrad-elokuvan kuvauksiin. Eri vaiheiden jälkeen Miehikkälän kunta pääsi ostamaan vaunun viisi vuotta aiemmin perustetun Salpalinjaa esittelevän museon houkutuslinnuksi, museovieraiden sisäänheittäjäksi.

Vaunun hinta oli markka / kilo eli noin 30 000 markkaa. Vaunu ei siis ole Suomen sotasaalista.

Ajokuntoinen vaunu, akut poistettuna, asetettiin Miehikkälä-Taavetti -maantien varteen kivisen panssariesteen eteen, ampumasuunta kohti Salpalinjan pääasemaa.

Tuohon aikaan museo-opastuksissa vielä vahvasti mukana olleet paikalliset sotiemme veteraanit olisivat halunneet sijoittaa vaunun museomäen päälle, museorakennuksen pihaan, päälinjan puolustajan puolelle. Tämä siksi, että vaunuun tutustuvat museovieraat saataisiin helpommin rahastetuksi. Ohikulkiessaan osa ihmisistä tutustui vaunuun tienvarressa ja jatkoi matkaa museolla käymättä.

Koska sodassa Neuvostoliiton, puna-armeijan, panssarivaunu ei koskaan ollut missään Salpalinjaa läpäissyt, päädyttiin museaalisena kompromissina sijoittaa vaunu nykyiselle paikalle kiviesteen eteen. Siihen päästäkseen se olisi läpäissyt jo etummaisen kiviesteen satakunta metriä aiemmin. Tätä ei pidetty ongelmana. Vaunu kuvaisi museoyleisölle Salpalinjan eteen pysäytettyä vihollisvaunua, ”Stalinin tankkia”.

Salpavaelluksen päätöstapahtuman yhdessä taistelunäytöksessä 2000-luvun alussa Sotkaa käytettiin juuri kuvaamaan kohti puolustusaseman kiviestettä rynnivää vihollistankkia, johon se ”tuhottiin”.

Sotka sai hiljattain sääsuojakseen uuden katoksen. Miehikkälän Keskustan vaalimanööverin ujoutta kai, että se ei kertonut katoksen rahoituksen järjestyneen Perussuomalaisten kotkalaisen kansanedustaja Juho Eerolan joululahjarahoilla!

Minusta edellä kerrottu kumminimitys on kiusallinen virhe, ja noloa se on myös kummille. Tai enhän minä tiedä, minkälaiset kummilusikat vieras toi tullessaan? Jospa ne maksavat vaivan!

TERHO AHONEN

Miehikkälä

Sotahistorialliset museot osa henkistä varautumista

Ajatusta sotahistoriallisten museoiden ylläpitokustannusten vajeen kirjaamisesta valtion menoksi osana maanpuolustustahdon "hankintakulua". Näin ei yhtäkään henkisen maanpuolustuksemme eteentyönnettyä tukikohtaa, museota, tarvitsisi lakkauttaa. Sotiemme veteraanit kiittäisivät maassa ja taivaassa:

Etulinjan sotahistorialliset museot ovat osa henkistä varautumista

Suomen kunniakasta maanpuolustushistoriaa ja -perintöä esittelevät museot itärajalla ovat tärkeä osa henkistä varautumista. Niiden sanoma pitää yllä ja luo uusille ikäluokille lujaa maanpuolustustahtoa. Ilman sitä vahvastikin varustetun armeijan teho ja samalla pelotevaikutus jää vajaaksi.

Kaakonkulmalla rantamaan suunnan tiukassa etulinjassa on neljän sotahistoriallisen museon patteri. Haminassa ovat RUK-museo ja Wanha Veteraani, Virolahdella Bunkkerimuseo ja Miehikkälässä Salpalinja-museo.

Paljolti myös vapaaehtoistyöhön perustuvien museoiden ylläpito ja auki pysyminen on varsinkin kuihtuvalla rajaseudulla vaikeaa.

Esimerkkinä Virolahden kunta on päättänyt säästösyistä lopettaa tämän vuoden lopussa Bunkkerimuseon kunnan omana toimintana. Virolahden sotiemme veteraanit perustivat Salpalinjaa esittelevän museon vuonna 1980. Tiukkaa on myös Miehikkälässä, eikä raha rönsyile Haminassakaan. Apua museoiden ylläpitoon ja markkinointiin tarvitaan.

Vahvasti maanpuolustukseen panostavien kansakuntien tapaan myös Suomen valtio voisi osallistua henkisen maanpuolustuksen ylläpitoon museoiden kautta. Se olisi osa säännöllistä henkistä varustautumista ja halpaa maanpuolustustahdon ”materiaalihankintaa”.

Hiipuva elinvoima rajanpinnassa yhdistettynä nuorempien ikäluokkien kiihtyvään yhteyden kadottamiseen sotasukupolvien uhrauksiin luo välinpitämättömyyden vaaran. Kaikki motivoituneet ja valppaat silmä- ja korvaparit ovat raja- ja puolustusturvallisuudelle edelleen tärkeä apu kaikkialla maassa. Siitä ei saa tinkiä.

Museot itärajan matkailukohteina pitävät tehokkaasti paikallisen ja muun Suomen väen tietoisena maanpuolustustahdon merkityksestä kansakunnan suojana. Salpalinja on siitä esimerkki ja vahvistuva vetonaula itärajan museoille.

Venäjä on uhitellut tavoittelevansa tsaarinajan rajojaan – meillä Kymijokea. Rajaseudun ja muun Suomen asukkaiden valppauden laantuminen jo rauhan aikana on valkean vaatteen näyttämistä itään!

Yhden panssarivaunun hinnalla rajaseutumme henkisen maanpuolustuksen tukikohtia, sotahistoriallisia museoita pidetään itärajalla yllä monia vuosia, jopa 10-15 vuotta. Jos muuta keinoa ei keksitä, otettakoon se raha vaikkapa sitten sieltä Naton 3,5 + 1,5 prosentin BKT-osuuden jälkimmäisestä välillisten puolustuspanosten osuudesta.

Ja aina yksi peruskeino sotahistoriallisten museoiden ylläpitoon on, että ihmiset käyttäisivät entistä rohkeammin niiden palveluita hyväkseen. Esimerkiksi 8-12 euron pääsylippu vaikkapa kerran vuodessa on pieni panostus Suomen maanpuolustusperinteen ja maanpuolustustahtomme ylläpidolle ja näytölle!

Terho Ahonen

Miehikkälä

Oikopolku Salpalinja-kirjan sisältöön, tarkennettu sisältö

Salpalinja Suomen suoja -kirja, vaikka itse sanonkin, on hyvä tietoteos Salpalinjaan. Yksittäisen tiedon hakemiseen kirjan vain yhden sivun luvuittainen sisällysluettelo on hankala. Kirjassa on noin 200 väli- /asiaotsikkoa. Ymmärrän, että kustantajalle readme.fi niiden sisällyttäminen numeroituna luettelona, otsikko / rivi, olisi paisuttanut kirjaa jopa noin kymmenellä sivulla. Siksi sisällysluettelo typistyi yhdeksi sivuksi.

Olen itsekin haparoituvan muistini vuoksi huomannut jonkun tietyn asiakohdan etsimisen olevan työlästä. Tilannetta helpottamaan edes vähän liitän tähän asiajärjestystä kuvaamaan peräperää pilkuin erotellut otsikot tai niiden sisällöt parilla sanalla. Se auttaa löytämään haetun asian nopeammin kuin koko kirjaa selaamalla. Tulosta kopio kirjasi väliin. Tulosta samalla kirjan virhelista: https://salpalinjansalat.blogspot.com/2021/11/toinen-painos-tulee-muutaman-virheen.htm

Salpalinja – Suomen suoja -kirjan toinen painoskin on kustantajalta loppu. Kirja on edelleen ajankohtainen! Kirjaa saa vielä ainakin Haminasta Salpakirja.net ja sen verkkokaupasta https://www.antikvaari.fi/teos/salpalinja-suomen-suoja/62a69a19eaa1ec176c66d9b9?condition=K5

Ja tietysti Suomen julkisista kirjastoista kirjaa voi lainata.

Lukemisiin, Terho Ahonen

 * * *

Salpalinja – Suomen suoja, Terho Ahonen, readme.fi 2021

Hakemista helpottava tarkennettu sisällysluettelo

Sisällysluettelon väliotsikot luvuittain sivunumeroituna, kirjassa 638 sivua.

ESIPUHE SYIHIN SYVIIN, kirjan sivu 4

I LUKU, OLISIKO TALVISOTA JA SALPALINJAN RAKENTAMINEN VOITU VÄLTTÄÄ? s.10

-          pohjustusta talvisodalle, linnoittaminen historian jatkumossa, Valo Nihtilän linjauksia, Wolf H. Halstin ajatuksia, torjuntavoitto Kymenlaakson jäillä havahdutti

II LUKU, LINNOITTAMISPÄÄTÖS JA TYÖMAAN LUOMINEN TYHJÄSTÄ HETI TALVISODAN JÄLKEEN s.34

-          Moskovan rauha, linnoittamispäätös, sen tarkentuminen, pelkistetty kartta sivulla 43, sotakokemukset talteen, talvisodan opit, linjaus rantamaalla hiersi, linnoitustoimisto, vesistöstä toiseen, suunnittelu maastossa, mahdoton tehtävä, taitavaa maaston käyttöä, Ruotsin apu, suunnitelma ja Hanellin perusteluja, ”Salvataan hyökkäys” Suomen Salpaan, Hankoniemi osa kokonaisuutta, suomeksi teräsbetonikorsuja, valmius taisteluun ja taistelun kulku, viimeinen puolustuslinja, rahoitusta ei enää apteekkivaa´alla, työllistämiskohde, työvoiman määrä, työmaaorganisaatio, Halstin aikalaiskuvaa

III LUKU, SALPALINJAN KULKU ETELÄSTÄ POHJOISEEN, LINNOITUSJOUKOT s.94

-          pääpiirteinen kulku, Suomenlahti-Kivijärvi, Kivijärvi-Saimaa, Puumala-Kerimäki, Orivesi-Joensuu-Jaamankangas-Pielinen, Lieksa-Ilomantsi etuasemaa, harvinainen tst-paikka Öykkösenvaara, Kuhmosta Kuusamoon, kalman maisemissa, Suomussalmi, Kuusamossa korsukeskittymä, Joutsijärvi, Salla ja Savukoski, Petsamo, linnoitustykistö uusi aselaji, tuliasemien rakentaminen, linnoitustykistöpatteristot, tykistötaistelun makua, tykistö osa kokonaisuutta, linnoitusjalkaväki, esimerkkinä Lin.P 3, tulipaloja, varmistusta

IV LUKU, TÖIDEN KIIREELLISYYSJÄRJESTYS, NL:N UHKA, HUOLENPITOA TYÖMORAALISTA s.152

-          kiireellisyysjärjestys, elokuun kriisi, NL:n hyökkäyssuunnitelma kiertää, suunnittelu ja rakentaminen päällekkäin, hengen nostatusta ja sapiskaa

V LUKU, RAKENTAMINEN, TERÄSBETONIKORSUT s.166

-          korsun rakennusmassat, betonityön vaateita, keskusbetoniasemat, laadunvalvonta, lumi ja linnoitustyöt, konekiväärit selkärankana, sivustatuli ja panssarintorjunta, erilaisia korsutyyppejä, linnoitteiden määrän tarkistuslaskenta, korsuilla yhteisiä piirteitä, hormien suojaus, majoitustilojen käyttö, lämmitys, ilmastointi, vesi ja viemäröinti, lähipuolustusrakenteet, varauloskäytävä, tähystyskupu, tuli-isku katolle, Hurtanmaan korsut, korsujen aseet, konekivääri, pommitus ja Marskin käynti, maastokaari pimeätähtäimenä, kk:n jäähdytys, korsutykki, tykin siirto-operaatio, kk:lle myös pesäkkeitä ja kupupesäkkeitä

VI LUKU, MUITA LINNOITUSRAKENTEITA s.254

-          tunneleita moneen käyttöön, liukumiinoja, miten ihmeessä betoni luolan päälle, seikkailu kuilun huipulle, luonto osa estearvoa, kivieste, poikkeuksia yhtenäisyydessä ja painopisteissä, estekivien louhinta, kiven käsiporaus, kivi ja kuorma, rapakivi, jätekivi, kiviesteen kehitys, estettä jalokivestä, kiviestettä pätkissä itärajalla, kaivantoesteet ja rinneleikkaukset, erikoisrakenteita, maastoutus ja naamiointi, valelaitteet, linnoitustiet, vahinkojakin sattui, tulvitusjärjestelmät, jäärailot, jäämiinat

VII LUKU, KENTTÄLINNOITUSTYÖT, KULJETUKSET, ELÄMÄÄ JA SALASSAPITOA, UUSIA LINJOJA s.338

-          kenttälinnoitteet yleistä, sotakokemukset huomioon, tst-hautojen louhinta, piikkilankaa ja murrosteita, ampuma-alan raivausta ja korpivaruskuntia, elämää erämaassa, miinoitteet ja panoskaivot, kuorma-autokalusto, lotat, tapaturmia ja henkistä huolenpitoa, huoltoa ja vapaa-aikaa, salassapito, huhujen torjuntaa, tuhannen kilon pommi, maa- ja merilinnoitukset, Mustamaa, Harparskog-linja, Hamina-Taavetti -linja, ilkkuiko Tiltu, Kymijoen linja, norjalaiset hetken Kotkassa, rannikkotykistön jatketta

VIII LUKU, JATKOSOTA PYSÄYTTÄÄ TYÖT, ASEMA-SOTA, SUURHYÖKKÄYS ALKAA, RAUHA s.398

-          Suomen vaikea valinta, jatkosota keskeytti työt, Miehikkälän keskitysleiri, kunnossapito, tärähtäneet kunnostajina, Saksan häviön ennakointiako, Hägglundin tarkastus, suurhyökkäys alkaa, linnoitusrakennusjoukot Salpalinjalle, U-asema piti sodassa, Salpalinja taistelukuntoon, kiire ja Sampo Ahto, pallokorsu Yhdysvalloista, pallokorsun rakentaminen, kulttuuriteko Virolahdella, teräspesäkkeet tukena, avolouhos korsuksi, muuta valmiuden kohottamista, rannikkotykistö järvialueelle, uusia linjoja, Vaalimaan oikaisu, etuasema Miehikkälään, täydennystä Savitaipaleen suuntaan, Lappeenranta monen viivytyslinjan takana, pääasema askel eteen Virolahdella, Salpalinjaan vetäytyminen ässänä hihassa, linnoitustyöt lopetettiin, ei ansaitse Salpa-nimeä, Kuusamon ja Suomussalmen miehitys 1944, taisteltiinko Kuusamossa Vanttajankannaksella, ulkopolitiikan vaiennus, valvontakomission retket, Reino Arimo LVK:n oppaana, Lista 1:n vangit

IX LUKU, SOTIEN JÄLKEEN, LINNOITUS SÄILYTYSKUNTOON, KYLMÄ SOTA s.476

-          hävittämislaskelma, puolustusvoimat ajan tasalla, Salpalinja voitti aikaa, korsujen huolto, ruoste pois, maali päälle, kylmän sodan aika, Tsekkoslovakian kriisi, suu supussa, kertausharjoituksia Salpalinjalla, linnoituksen aseet, konekivääreitä kahta kaliiperia, korsujalustat, korsukonepistooli ja korsutykki

X LUKU, NYKYAIKA, MATKAILUA, VIREYTTÄ, VALTIO LUOPUU KAIKESTA, SUOJELU JA PERINTÖ JÄÄ s.506

-          salassapito viivytti matkailua, rantamaa yhä paraatiovi, kolme museota ja polku, Salpakeskus jäänyt kotisivualustaksi, mallin siemen odottaa kasteluvettä, Kannaskeskus jalostui Mikkeliin, puolustusvoimat paljasti, Salpavaellus, puolustusministeri toi arvoa, tunnustusta, Salpa-Jukola ja upseerioppilaiden perehdytys, tähtisadetta, yksityinen yrittäjyys, oppaan kokemuksia, tartuttava tarjouksiin, suurlähettiläs vaikuttui, puhemies kutsui eduskuntaan, juhlaa ja paikallishistoriaa Sulkavalla,

Salpalinjan perinneyhdistys, Inventointi 2009-2012, lunastus valtiolle, aloite palautuksesta, palautuslaki, tarkoituksenmukaisuussyyt, korsutkin maanomistajille 2019, puolustusmerkityksen vähyys, suojelu 2020 eteenpäin, rauhanturvaajat oivaltavat, Harri Ukkosen yhden miehen talkoot, Salpalinjan Oppaat, totuus riittää, kaunokirjallisuus, moottoriteiden läpimurto, paukku ja tietaide, reliefi Myllykoskelle, dokumentti maanpuolustustahdosta, antautumissopimus vaihtoehtona, hetki pimeässä, Wanha Veteraani, JR 1:n historia auttaa ymmärtämään Salpalinjaa

SALPALINJAN KESTOLAITTEET JA KENTTÄLINNOITTEET TYYPEITTÄIN s.624

LÄHTEET: KIRJALLISET LÄHTEET, MUUT LÄHTEET s.627

HENKILÖLUETTELO s.634

Salpalinja itärajan ajankohtainen varmuusvara

Viimeisen viikon aikana varsin paljon julkisuutta saaneet Venäjän joukkojen Ukrainaan aloittaman ”Wagner-linjan” panssariesteet ovat lähinnä huvittaneet asiantuntijoita. Vain noin 300 kilon (lähde diplomi-insinööri Veikko Luomi) painoisista ja 90 senttiä (lähde Yle) korkeista betonitetroista, ”puutarhakoristeista”, maanpintaan asetellut panssariesteet työntyvät kuivalla kelillä vaikkapa Ladoilla (henkilöauto) syrjään. Panssareita ne eivät pidättele millään kelillä.

Salpalinja on vedetty vertailuna mukaan jo useammassa mediajutussa aivan toisen luokan esteenä. Salpalinjan, varsinkin panssariesteiden tehoa on pidetty ammattipiireissä ajastaan jääneenä. Mutta onko Salpalinja kokonaan aikansa elänyt?

Seuraava pohdiskelu ei paljasta mitään sellaista, jota valvontakomission vaatimuksesta ei Neuvostoliitolla / Venäjällä olisi ollut jo tiedossa syyskuun lopulta 1944 lähtien. Silloinhan kaikki Salpalinjaan liittyvät asiakirjat, kartat ja piirustukset piti luovuttaa valvontakomissiolle. Ja tekihän se ainakin kaksi retkeä Salpalinjaan. Niillä punaupseerit visusti kirjasivat ylös näkemänsä tulevia tarpeita varten. Ja mitäs ne tarpeet olisivat olleet muita kuin Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen sujuvuutta palvelevia maastotietoja.

Ja niin kuin tiedämme, sitä hyökkäystä vielä näihin päiviin mennessä ei ole tullut. Olisivatkohan saatu linnoitusaineisto ja tiedustelut osasyynä asiaan?

Linnoittamisen, joukkojen ja aseiden suojan tarve ei ole hävinnyt nykysodissakaan mihinkään.

Puolustusvoimat perusteli taannoin Salpalinjasta luopumistaan sillä, että nykysodissa ei synny maarintamia. Sota on liikkuvaa ja sitä käydään ilmasta käsin lentokonein, ohjuksin ja viimeisenä ”villityksenä” droonein. Mutta kyllä tuolla Ukrainassa näkyy maajoukkojakin olevan vaikka millä mitalla. Ne liikkuvat maanpinnassa. Ja kyllä kai suojautuminen, kaivautuminen kuuluu nykyajankin jalkaväkisotilaan pitkän iän salaisuuteen?

Salpalinja on yhä paikoillaan. Kivieste 225 kilometrin matkalla on muutamien satojen metrien pätkiä viljelyksillä ja teiden aukkoja lukuun ottamatta pystyssä. Salpalinjan teräsbetonikorsut, Kuusamoon rakennettuja 32 teräsbetonikorsua ja yhtä E 18 tielinjauksen alle jäänyttä Virolahden korsua lukuun ottamatta, ovat yhä paikoillaan. Edelliset räjäytti Neuvostoliitto miehittäessään Kuusamoa laittomasti syksyllä 1944 aseleposopimuksen ja välirauhan jälkeen. Jälkimmäisen posautti moottoritien alta YIT!

Salpalinjan korsuihin valettu betoni ”kovettuu” sata vuotta; se siis vahvistuu vielä parikymmentä vuotta! Salpalinjahan on nykyisin yksityistä omaisuutta, pois lukien kuntien ja valtion maat. Tietysti tarvittaessa ”sotatilalakeja” varmaan löytyy nopeastikin palauttamaan rakenteet valtion käyttöön.

Kahdessa viikossa puolustusvalmis

Yli-ikäisenä reserviupseerina ja etulinjan toiveajattelijana puheitani voidaan tietenkin pitää katteettomina. Mutta sanon silti:

Salpalinjan rakenteet ovat otettavissa parin viikon työllä puolustuskäyttöön. Linnoituksella on edelleen jonkinlainen hyökkääjän toimintoja ohjaava, suuntaava vaikutus. Mutta aivan varmasti Salpalinjalla on vähintään suoja-arvo vihollisen maahyökkäyksiä vastaan!

Suomen itärajalla Salpalinja on yhä puolustuksellisesti parhaassa mahdollisessa maastossa ja paikassa. Sen paremmin sitä eivät nykyupseeritkaan voisi maastoon sijoittaa. Tämän olen kuullut monen ammattiupseerin suusta.

Tilanne vain on nyt se, että meillä sattuu olemaan itärajalla valmiiksi sijoitettu, kestolaitteiden osalta rakennettu ja kaivantojenkin osalta vain puhdistuskaivuja ja puuston raivauksia vajaa valmis puolustusasema. Sen käyttöönottamiseen ei tarvita kuin miehiä, lapioita, moottorisahoja ja teiden aukkojen sulkemiseen kaivinkoneita.

Kallioon louhitut kaivannot, tst- ja yhdyshaudat vaativat vain pientä pensaston raivausta ja siivousta.

Puutavaraa, kakkosnelosta ja lautaa, tarvitaan teräsbetonikorsujen majoitustilojen sisustamiseen, lavereiden rakentamiseen. Rautakaupasta saa vaikkapa Upo-kamiinoita korsun lämmityslaitteeksi (minulla on koeteltua kokemusta, toimii). Hätätilassa telttakamiinakin poistaa kosteutta ja tuo lämpöä.

Soveltuu nykytaisteluun nykyasein

Korsuaseita ei enää ole. Nykyiset kevyet konekiväärit soveltuvat sellaisenaan linnoitteisiin.

Salpalinjan teräsbetonisissa asekorsuissa on noin 300 paikkaa konekiväärille, joista nykyisillä jalkaväen konekivääreillä pystyy ampumaan. Lisäksi panssarintorjuntatykkien tuliasemat teräsbetonikorsuissa, noin 50 kappaletta, soveltuvat samoin konekiväärin tuliasemiksi. Ampumisen epämukavuus korvautuu hyvällä suojalla, puusta voi tarvittaessa rakentaa apujalustaa aseelle.

Maahan kaivetut taistelu- ja yhteyshaudat sekä panssarikaivantoesteet vaativat puuston raivausta ja pohjalle kaatuneen maan tai karikkeen poistamista, kaivannon syventämistä.

Lähes valmiit taisteluasemat ja ampumasyvennykset antavat hyvän suojan yksittäisen taistelijan tulitoiminnalle rynnäkkökiväärillä. Sen tulinopeus ja tehokkuus ovat jotain muuta, kuin viime sotien aikaisilla kivääreillä.

Ampuma-alojen raivaus moottorisahoin tai hakkuukonein ei ole iso homma. Samalla syntyy murroste eteen.

Nykyajan panssaritorjunta-aseet taas soveltuvat linnoituksessa avoasema-ammuntaan siinä, missä tahansa muussakin taisteluasemassa.

Kiviesteillä, maahan upotettua ja kiilattua, on maastossa ainakin ohjaava ja joka tapauksessa hidastava vaikutus. Umpimetsiin ja soille hyökkääjä tuskin menee.

Kenttätykistön toiminta on sellaisenaan käyttökelpoista linnoitustaisteluun.

Lisätehoa ennaltaehkäisevälle pelotteelle  

Salpalinja ei ratkaise tietenkään yksin mitään. Se on valmis olemassa oleva rakennelma siellä missä pitääkin. Salpalinjaa olisi viisasta käyttää soveltuvin osin nykyarmeijamme hyväksi ja ennen kaikkea suojaksi. Ihmettelisin, jos ei käytettäisi.

Eihän vanha ole kelvotonta vain iän takia, jos se toimii. Esimerkiksi Haminan 1700-luvun linnoituksen vallit oli piirretty viime sotien Salpalinjan Hamina-Taavetti -linjan ”eteentyönnetyiksi” panssariesteiksi kaupungin kohdalla rantamaantien suunnassa. Haminan linnoituksen vallit ohjaavat tarvittaessa vieläkin vihollisliikennettä puolustajan kannalta sopiviin torjuntakapeikkoihin!

Edelleenkin korostan sitä, että Salpalinja on soveltuvin osin helposti ja nopeasti otettavissa itärajan puolustuksemme vahvistukseksi ja lisäsuojaksi. Kun se kerran on jo olemassa, hulluahan olisi, jos sen rakennelmien suoja- ja käyttöarvoa ei varauduttaisi käyttämään.

On syytä uskoa, että Salpalinja, Suomen puolustusvoimat ja Nato nojaavat vielä toisiinsa. Ne yhdessä muodostavat sellaisen ennaltaehkäisevän pelotteen, jota itänaapurimme, meidän ajattelumme vastainen ”käyttöjärjestelmä”, ei rohkene uhmata!

Salpalinja on ajankohtainen itärajamme varmuusvara! Museovirastollakaan ei luulisi olevan tähän mitään sanomista; ennaltaehkäisevänä pelotteena Salpalinja ei museaalisestikaan tuhoudu!

TERHO AHONEN

Salpalinja raivasi tien Natolle

Kirjoitin tämän kannanoton 20.5.2022 ja tarjosin lukijan mielipiteenä lehdistölle. Juttua on julkaistu reilusti yli kymmenessä erikokoisessa lehdessä. Se on hyvä. Näkökulmani on varmasti hengästyttävä ja uusi valtaosalle suomalaisia, yhtä tuntematon kuin Salpalinja on vieläkin. Yhtäkään poikkipuolista sanaa en ole vielä jutusta saanut, siis etteikö asia noin voisi olla.

Minusta Salpalinja on täysin verrattavissa Suomen turvallisuushankkeena ja päätöksen suuruusluokkana Natoon. Nyt Nato-hakemus on jätetty "ajallaan" ennen mahdollista sotaa. Sodan ennakointi Karjalankannaksella Mannerheim-linjan rakentamisella 1930-luvulla ei ollut riittävä pelote. Mutta kun Suomen armeijan taistelutahtoon liitettiin talvisodan jälkeen rakennettu, selkeästi vahvempi Salpalinja, niin myös sen pelotevaikutus alkoi toimia. (TA)

Suomen puolustus on koko itsenäisyytemme ajan perustunut omiin puolustusvoimiin. Talvisota osoitti, että se ei riittänyt estämään sotaa, jota Neuvostoliitto tekaistuine syineen halusi. Moskovan rauhasta 13.3.1940 huolimatta vahva ja välitön sodan uhka jäi päälle. Neuvostoliitolta Suomen valloitus jäi kesken.

Koska tuolloin ei ollut heti saatavissa sopivaa liittolaista, apua tai minkäänlaista puolustusliittoa, johon liittyä, Suomi rakensi Salpalinjan. Se oli ylipäällikkö C.G. Mannerheimin yhden miehen päätös. Linnoitustyömaa kosketti Suomen itärajaa ja Hankoniemeä. Töissä oli välirauhan ajan koko suuren kenttäarmeijan sotilaat ja kymmenet tuhannet suomalaiset siviilit. Työmaa oli Suomen suurin siihen mennessä ja on osin vieläkin.

Salpalinjasta piti tulla ja tuli Suomen itärajalle ennaltaehkäisevä pelote. Sitä vastaan ei Neuvostoliitto hyökännyt sotavuosina eikä kylmän sodankaan aikana.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan 24.2.2022 avasi historiaa tuntevien ja ainakin evakkoajan kokeneiden suomalaisten silmät. Sama koskee tietysti myös sodissamme kaatuneiden, sotainvalidien ja sotiemme veteraanien omaisia ja sukuja.

Suomi oli tullut samaan tilanteeseen kuin syksyllä 1939. Talvisodan oppi oli muistissa. Yksin ei pärjätä. Salpalinja puolustuksellista suoja-arvoaan lukuun ottamatta oli vanhentunut. Tarvittiin uusi ennaltaehkäisevä pelote, Nato. Sitä oli pohjustettu jo Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvun alusta lähtien. Kansan tukea se ei ennen viime talvea vielä saanut. Puhuttiin vain Naton haitoista, mitään hyötyä suuri enemmistö ei siinä nähnyt.

Aivan samoin kuin Salpalinjaa perusteltiin aikanaan ennaltaehkäisevänä pelotteena, niin myös nyt Natoa. Näin Salpalinja oli yli 80 vuotta sitten raivannut suomalaisten mielentilaan Naton mentävän aukon. Nyt se on täyttymässä. Kiitos kansan paineen ja valtiojohdon ymmärryksen, Suomi saa jo nyt Naton turvaa.

Suomen armeija on saamassa tuekseen puolustusliiton voiman. Parempaa turvaa ja rauhan takeita ei maailmalta ole saatavissa, jos haluamme säilyttää Suomeen rakennetun hyvinvoinnin ja länsimaisen elämäntavan. Ja mehän haluamme. Sotiemme veteraanien hankkimaa ja rakentamaa saavutettua etua ei pois anneta.

Salpalinjan rakentamispäätös talvisodan jälkeen oli helppo, mutta työ oli vaikea, hankala ja kallis. Se maksoi silloin noin viisi prosenttia koko valtion talousarviomenoista. Se on samaa suuruusluokkaa kuin koko puolustusbudjetti on nyt.

Suomen Nato-päätös vuosikymmenten kiellettynä puheenaiheena oli vaikea aina menossa olevaan Venäjän käynnistämään Ukrainan sotaan saakka. Päätöksen toimeenpano on helppo; puolustusvoimien yhteensopivuus ja kyky ovat yhteistyön aloituskäskyä vaille valmiit.

Nato on nyt Suomen suoja. Salpalinja voi jäädä siitä tehtävästä ansaitulle ”eläkkeelle”. Salpalinjan rooli ja perintö suomalaisen huikean maanpuolustustahdon symbolina jatkuu. Siinä on tehtävää kyllikseen.

TERHO AHONEN

Kirja Salpalinjasta Suomen suojana

Salpalinja, Suomen suoja, teki ja täytti tehtävänsä taistelematta. Salpalinja jatkaa yhä sanomaansa pysyvänä suomalaisen maanpuolustustahdon vertauskuvana.

Uuden itärajan linnoituksen tarve syntyi talvisodasta. Sen rauhanehdoissa Suomen kaakkoisraja siirtyi uuteen paikkaan länteen, kauas siitä, mihin puna-armeija sodassa kykeni etenemään. Hankoniemen alue piti pakkovuokrata itänaapurille.

Talvisodassa Neuvostoliitto epäonnistui. Se ei päässyt tavoitteeseensa vallata koko Suomi ja liittää se yhdeksi neuvostotasavallaksi.

Suomen ylin valtio- ja sodanjohto ymmärsi, että Josif Stalinin suurvalta pyrkii uudelleen, ja ehkä pääseekin, tavoitteeseensa, jos siihen ei varauduta. Siksi varauduttiin.

Talvisota raa´asti osoitti, että kansakunnan turva on laitettava kaiken edelle. Mitä hyötyä suomalaisilla olisi omasta elämänmuodosta ja arvoista jossakin Siperian pakkotyöleireillä? Tai mitä iloa on elämästä yksinvaltaisesti johdetussa kansandemokratiassa kyrillisin kirjaimin kirjoitettua mielivaltaista, vierasta lakia noudattaen?

Köyhällä Suomella ei varallisuus talvisodan aikana lisääntynyt. Päinvastoin. Vielä 1930-luvulla valtiolla ei ollut varaa ja tai tahtoa puolustusvalmiuden haluttuun kohottamiseen. Mutta ”hävityn” talvisodan jälkeen raha ei rajoittanut Salpalinjan rakentamista käytännöllisesti katsoen missään vaiheessa. Miten se on mahdollista?

Suomi, sen johto ja kansa, laittoi talvisodan kokemuksista viisastuneena asiat tärkeysjärjestykseen: Suomen on puolustettava nuorta länsimaista valtiomuotoaan ja kansaansa maksoi mitä maksoi. Se oli selvä. Pieni Neuvostoliitto-myötätuntoisten joukko oli viisasta pitää hiljaisena; eihän Neuvostoliittokaan sallinut kansaltaan minkäänlaista toisinajattelua. Siellä hiljentämiskeinot olivat väärinajattelijoille usein jopa lopullisia.

Välirauhan aikana (1940-1941) pääosin rakennettu Salpalinja omasi jo jatkosodan alkaessa huomattavan taisteluarvon. Stalinin oli otettava se huomioon kesällä 1944 miettiessään, käyttääkö Suomeen kohdistuneessa suurhyökkäyksessään kuluneita joukkojaan Salpalinjan murtamisyritykseen vai ohjaako hän ne kilpajuoksuun Berliiniin. Stalin valitsi Berliinin.

Suomalaisten periksiantamaton maanpuolustustahto pelasti Suomen itsenäisyyden viime sodissa. Sotilaat taistelivat, kansa ja kotirintama tukivat. Syy taistella oli selvä.

Salpalinja täytti tehtävänsä olemassaolollaan myös kylmän sodan aikana. Nyt se koskemattomana ja osin vieläkin ryhdikkäästi kertoo vertauskuvauksellisesti olinpaikallaan pitkin itärajaa painavaa sanomaa suomalaisten kiveen hakatusta maanpuolustustahdosta. Sama pätee myös Harparskog-linjaan Hankoniemellä.

Salpalinjan merkitystä osana viime sotien lopputulosta ei vieläkään Suomessa kunnolla tunneta. Linnoituksessa ei taisteltu. Se täytti täydellisesti tehtävänsä rauhanomaisesti, olemassaolollaan. Puolustajan ja hyökkääjän veri säästyi. Suomi säästyi neuvostodiktatuurilta.

Kustantaja Readme.fi Oy:n aloitteesta tehty Salpalinja Suomen suoja -kirja kertoo samojen kansien välissä kattavasti ja kansantajuisesti Salpalinjan koko tarinan. Kirjan kirjoittajana lukijapalautteen perusteella uskallan tämän nyt jo sanoa. Itse en ole sotatieteilijä, mutta olen kertonut heidän ja myös lukuisten muiden asiantuntijoiden käsityksiä Salpalinjasta. Tiedon palasista olen oman ymmärrykseni ja kokemukseni rajoissa koonnut mahdollisimman kronologisen tarinan. Monista kommenteista päätellen olen ilmeisen onnistunut. Jos ja kun toisinajattelijoita on, kiitos Salpalinjan, he saavat sitä olla.

Ja taas ihmiset, joille isänmaallisuus on vastenmielistä, eivät kirjaa edes hanki, kannattaisi kyllä. Ajatus Salpalinjasta Suomen suojana saattaisi auttaa ymmärtämään, mistä Suomen hyvinvointi ja sijoittuminen maailman eliittiin kansakuntien joukossa perimmiltään voi johtua!

Salpalinja Suomen suoja -kirja on myös vahva ylistys viime sotiemme sankarivainajille, sotainvalideille, veteraaneille, lotille, kotirintaman puolustajille, kaikille sota-ajan kurimuksen eläneille suomalaisille. Kaikki kunnia heille!

Osta kirja kirjakaupoista tai lainaa kirjastoista ja lue.

TERHO AHONEN

Kirjamessuilla lokakuun lopulla 2021 Readme.fi:n markkinointipäällikkö Jussi Kiilamo (oik) kävi tervehtimässä kirjan kirjoittajaa. Kustantaja on hyvillään tehdystä kustannuspäätöksestä.

Salpalinja Suomen suoja -kirjan virhelista

Salpalinja Suomen suoja -kirja on saanut hyvää palautetta ja myös kiitosta helppolukuisuudesta.  Kirjaa oli myynnissä kautta maan kirja- tai verkkokaupoissa. Haminassa kirjaa myy vielä ainakin Salpakirja Oy:n Kirjaspotti ja museo Wanha Veteraani, Kadettikoulunkatu 7 aukioloaikoina. Myös Salpalinjaa esitteleviltä museoilta voi kirjaa vielä löytyä.

Kirja on kustantajan mukaan käynyt hyvin kaupaksi. Toinen painos tuli loppukeväästä 2022. Sekin on kustantajalta loppu. Mutta siis Salpakirja Haminassa hoitelee myyntiä: Kirjaspotti Salpakirja 

Sitten kirjan tahattomiin virheisiin.

Tähän asti saamassani lukijapalautteessa ei ole törmätty kuin muutamaan kirjan sisältövirheeseen, ainakaan minulle niistä ei ole tietoa tullut. Jokusen tahattoman virheen olen itse huomannut ja Salpalinjan arkistoasiantuntija Juha Kilpeläinen on löytämäänsä tietoon perustuen kyseenalaistanut parikolme asiakohtaa. Ja jos virheitä lisää tulee, päivitän sitä mukaan tässä alla olevaa ”virhelistaa”.

Virhelista 1. ja 2. painoksessa, tilanne 28.6.2026

Salpalinja Suomen suoja -kirjan 1. ja 2. painoksessa havaitut tahattomat tai oikoluvussa silmien väliin jääneet kirjoitus- ja tai asiavirheet. Virheellinen poistettava kohta punaisella, korjattu sinisellä:

sivu 45, 4. kpl: Talvisodan yleiskokemus ole selvä > …yleiskokemus oli selvä

sivu 56, toinen kappale Vilho Tervasmäki osallistui .. Luumäellä  → Ylämaalla Tervasmäki asui Vuorisen järven eteläpäässä Koivulan tilalla Ihakselan ja Kirpun puolivälissä.

sivu 60, viimeisen kappaleen viimeinen rivi 331> 332

sivu 87, 4. kpl: … aikoihin kumipyörätraktoreita ei sanottavasti ollut… > aikoihin kumipyörätraktoreita oli 60 traktorista noin puolet. (, en ainakaan ole kuullut, että olisi. -poistetaan virkkeen lopusta)

sivu 133, viim kpl: 155 K/77 > 155 K 77

sivu 134, viim kpl: 107 K/ 77 > 107 K/77

sivu 140, 2. kpl 56 > 55

sivu 143, 1. kpl: LinP 4 > Lin.P 4  ja LinP 5 > Lin.P 5

sivu 143, sekä samassa 1. kpl:ssa lisätään sen viimeiselle riville …Luumäelle ja Ylämaalle Lin.P 5.

sivu 186, neljännen pitkän kpl lopussa 56 > 55  ja 331 > 332

sivu 188, 1. kpl 331 > 332

sivu 190, 2. kpl 56 > 55  ja  52 >51

sivu 234: kursiivitekstin puolivälissä: Jokin > Jonkin

sivu 240, viim. kpl lopussa 56 >55

sivu 299, 2.kpl: seiskatien > kuutostien

sivu 354, 2. kpl: Pervitiiniä ja viinaakin käytettiin piristeinä sillä seurauksella… > Piristeitä ja viinaakin käytettiin sillä seurauksella, että…

sivu 466, 3. kpl: 18 mm > 19 mm

sivu 508, 1. kpl neljäs rivi, … edesmennyt sotaveteraani Alpo Lohi sähköisti kustannuksellaan yhden, ellei kaksi > kolme korsua…

sivu 625, luettelon 12. rivi Panssaritorjuntatykin, konekiväärin ja panssarintorjuntakiväärin korsu   1 > Kahden konekiväärin- ja panssarintorjuntakiväärin korsu 1

sivu 626, sivun alussa luku 331 > 332 ja seur kokonaisella rivillä luku 56 > 55

Edellä luetellut virheet jäivät myös toiseen painokseen.

Mahdollisista muista virheistä tai asioista voi antaa palautetta terhoahonen2@gmail.com

Pahoittelut virheistä, kiintoisia lukuhetkiä edelleen!

TERHO AHONEN

Salpalinja-kirja hyvässä vauhdissa

Salpalinja Suomen suoja -kirja on koronatermein ”leviämisvaiheessa”. Kirjaa on myynnissä verkkokaupoissa ja ainakin käytännössä kaikissa Suomalainen -kirjakaupan myymälöissä ympäri maan. Täällä kotikulmillani kirjaa myy myös Salpakirja.net verkkokauppa ja sen kivijalkamyymälät, Kirjaspotit Haminassa ja Kotkassa. Salpalinja-museo Miehikkälässä ja Wanha Veteraani Haminassa myyvät myös kirjaa aukioloaikoinaan. Ja onpa kirjoja muutama kappale myynnissä Kairalan Kievarissa, Sallassa saakka!

Uusi Salpalinja-kirja on löytänyt hyvin tiensä myös Suomen kirjastoihin. Mukavaa on huomata, että sitä myös lainataan, jopa jonotetaan. Joissakin kirjastoissa kirjaa on lainattavissa vaikka hetikin.

Kirjan alkumyynti on ollut kustantajan mukaan hyvää, paikoin jopa erinomaista. Toivottavasti mielenkiinto Salpalinjaan kantaa pitemmällekin – ja miksi ei kantaisi. Siksi merkittävästä asiasta Suomen historiassa on kysymys.

Toistaiseksi varsin vähäinen palaute on muutamaa sorahdusta lukuun ottamatta ollut voittopuolisesti myönteistä.

Ehkä yleisin tähän mennessä ilmestyneiden lehtijuttujen huomio on kiinnittynyt kirjan antamaan kokonaiskuvaan, kokonaispakettiin Salpalinjasta. Sitä tietysti kirjaa tehdessä tavoiteltiinkin. Vaikka Salpalinjan osa-alueita on yritetty käsitellä lyhyesti, silti näistä pitkälti yli kahdesta sadasta väliotsikosta on kertynyt tuhti sivumäärä.

Olisiko voinut Salpalinjaa käsitellä vielä lyhyemmin? Kyllä varmasti, mutta sitten olisi jäänyt pois joko asiakokonaisuuksia tai kerronta olisi jäänyt kuivaksi. Itse otin linjan, että kerron mieluummin enemmän kuin vähän. Toista tilaisuutta kirjoittaa Salpalinjasta kirjaa ei minulle tulisi ja sanomatta jäänyt olisi jäänyt minulta sanomatta lopullisesti. Mutta totta kai aina tulee uusia kirjoittajia ja uusia ajatuksia. Minun tapani tehdä Salpalinjasta kansantajuinen kokonaispaketti on tuo. Ja uskoakseni siinä näkyy myös kustantajan tahto, että tee itsesi näköinen kirja! Oikeastaan kenenkä muun näköinen siitä olisi voinut tullakaan?

Kuvia ja karttoja kaipaaville tämän kirjan myötä jää tilaus Salpalinjan laajalle kuva- ja karttakirjalle. Kuka sen sitten tehneekin ja kustantaneenkaan, helppo homma se ei ole. Salpalinjasta SA-kuvia on vähän ja niiden parhaimmisto on tässäkin kirjassa ja painettuna lähes kaikissa aiemmissa Salpalinja-kirjoissa.

Kartat Salpalinjasta, joita Kansallisarkistossa on paljon, ovat paljolti peitepiirroksia, ”haljuja” ja tarvitsisivat uudelleenpiirtämisen. Ja kun Salpalinjaa on Virolahdelta Savukoskelle saakka, on kartan lukemisen osalta mittakaavassa miettimistä jokaisen laitteen kartalta löytämiseksi. Kaikki on tietysti mahdollista; rahalla saa ja hevosella pääsee!

Olen pitänyt kolme esitelmää kirjan aiheeseen liittyen syyskuussa Haminassa. Seuraavaksi olen esittelemässä kirjaani ja mahdollisesti niitä signeeraamassa Salpakirjan kirjaspottimyymälöissä Haminassa ja Kotkassa 14.lokakuuta. Katso oheinen ilmoitus, joka oli Reimarissa 6.10.2021. Tervetuloa paikkakuntalaiset juttelemaan!

Miehikkälän Salpalinja-museo järjestää yleisölle kirjaesittelytilaisuuden museolla sunnuntaina 31.10.2021 klo 16. alkaen. Siellä olen mukana toisena puhujana. Koronan takia liian vähälle huomiolle jäänyt vuonna 2020 ilmestynyt Osmo Kimmon Sotilaan tarina -kirja ja sen takana oleva sotapolku aloittaa tilaisuuden.

TERHO AHONEN

Uusi kirja kyntää Salpalinjan sarkaa

Salpalinja Suomen suoja -kirja ilmestyi elokuun lopulla 2021. Kustantaja Readme.fi:n mukaan kirjamyynnin alku on ollut hyvä, vaikka tuotetta ei ole vielä ehditty edes erityisemmin tiedoksi saattaa ja markkinoida.

Yli 600-sivuisen kirjan palaute on toistaiseksi jäänyt lähinnä ensikommentteihin teoksen varsin tuhdista, toista kiloa painavasta olemuksesta. Sisällön läpilukeminen ottaa aikansa. Syvästä hiljaisuudesta päätellen takakansi ei ole monellekaan vielä vastaan tullut.

Kirjan tarkoitus on olla yksien kansien väliin koottu kansantajuinen ja kokonaisvaltainen yleiskuvaus Salpalinjasta ja silti siitä monia yksityiskohtia sisältäen. Myös Harparskog-linja Hankoniemelle ja sen molemmin puolin saaristoon rakennettuna on kirjassa huomioitu. Sekin tehtiin talvisodan jälkeen Neuvostoliiton vastaiselle rajalle!

Sisällön rajaaminen ymmärrettävän yleistiedon ja linnoittamisen yksityiskohtaisen erikoistiedon väliin on veteen piirretty viiva. Sen kirjoittajana ratkaisin yksinkertaisesti sillä, että kirjoitin jotakuinkin sen, minkä tiesin tai sen tiedon, joka minulle on oikeana kerrottu. Virheitä tai epätäsmällisyyttä tai minun väärinymmärrystä saattoi niissäkin olla. Siksi myös asiakokonaisuuksia juuri tuolla perusteella saattaa puuttua. Ei voi kertoa, jos ei tiedä.

On hyvin ilmeistä, että tiedoissani on ollut joitakin epätarkkuuksia ja jopa puhtaita ajatusvirheitä tyyliin Luumäen Askolassa seiskatien kahta puolen, kun kuitenkin tarkoitin kuutostietä. Salpalinjan hyvin tuntevat virheet löytävät, vähemmän ennestään tietävät eivät.

Salpalinjan harrastajista vankimman lähdeaineiston Kansallisarkistosta hankkineen Juha Kilpeläisen kanssa oli puhetta, että mahdolliset selvät virheet oikaisen jossakin vaiheessa tässä blogissa. Sen sijaan kirjoittamani huomiot tai johtopäätökset ovat pikemminkin mielipiteitä ja niistä voidaan käydä keskustelua vaikkapa facebookin Salpalinja Suomen suoja -ryhmässä.

Totta kai kansantajuistamisen ja erikoistietoon sisältyvien linnoitusrakentamisen kehityskaarien esiinnostamisen rajapintaviiva sukeltaa tarpeellisen ja tarpeettoman aallokossa välillä umpisukkeluksiin ja taas välillä nousee reilusti pinnan yläpuolelle hapen haukkaamiseksi. Mutta haittaako tuo mitään. Ja tietysti pitää muistaa, että kirja voi toimia myös kuin sekatavarakauppa; kukin ostaa, mitä kulloinkin tarvitsee. Kaikkea ei tarvitse hotkia kerralla.

Edelleen odotan ja toivon, että kirja voisi osaltaan olla lisäämässä ja levittämässä sotiemme veteraanisukupolvien arvoa ja perintöä suloisessa Suomessamme.

Kirja on myynnissä kirjakaupoissa kautta maan, kirjojen verkkokaupoissa ja Salpalinjaa esittelevillä museoilla Miehikkälässä ja Virolahdella sekä Wanhassa Veteraanissa Haminassa. Kirjan voi ostaa myös minulta, soita (040 504 0293) ja sovitaan tapaaminen. Ja tietysti itseään kansalaisten palvelijoina pitävät kirjastot ovat tilanneet Salpalinja Suomen suoja -kirjan hyllyilleen.

TERHO AHONEN

Salpalinja – Suomen suoja -kirja tulossa

Tällä tietoa ehkä jo elokuussa 2021 kirjakustantamo Readme.fi Oy julkaisee Salpalinjasta kirjan nimeltä Salpalinja – Suomen suoja!

Kirja on tulossa-ryhmässä jo verkkokaupoissa ennakkomyynnissä paitsi kustantajan omassa verkkokaupassa myös muun muassa Akateemisen Kirjakaupan, Kansallisen Kirjakaupan, Suomalaisen Kirjakaupan ja Booky.fi:n verkkokaupoissa. Jotkut kirjastotkin ovat jo kirjaa varanneet.

Kustantaja huolehtii kirjan markkinoinnista ja myynnistä. Kun se ennakkomyynnissä jo julkisesti on, radiohiljaisuus on myös osaltani päättynyt. Lähetin kirjan aineiston kustantamon taittajalle 30.6.2021, kuukauden sovittua aikaisemmin. Oma kirjoittajan osuuteni on mahdollisia ja todennäköisiä tarkistusviilauksia vaille valmis. Taiton oikoluku alkoi 23.7.2021 illalla. Kirja lähti taittajalta painoon 28.7.2021. Siitä kolmisen viikkoa, niin kirjan pitäisi olla valmis.  Kirjan sisältö on siis minun kokoamani ja kirjoittamani.

Aloite kirjan tekemisestä itärajan linnoituksesta tuli kustantajalta. Minulle tarjottiin mahdollisuutta tehdä Salpalinjasta kansantajuinen, kokonaisvaltainen ja mikä koukuttavinta, myös itseni näköinen kirja. Edes itse en pysty ”tekstisokeudeltani” vielä arvioimaan, onnistuinko missään noissa kolmessa vaatimuksessa, vai onnistuinko kaikissa. Vielä tekstiäni ei ole kukaan muu kuin minä läpi lukenut.

Sen tiedän nyt, että aavitoskokoisen kirjan varovaisesti talvella sovittuun vähimmäislaajuuteen, 300 sivuun, hädin tuskin esipuhe mahtuu. Kirjasta kuvineen tulee tuhti tuote, taitossa sivuja kertyi 638 kappaletta. Kun se on luettu, kirjan yksi kierrätyskohde on täydentää sillä Salpalinjan panssariesteen aukkoja. Mutta iso on Salpalinjakin niin rakenteena kuin vaikutuksineenkin.

Salpalinja on tarina mitä suurimmassa määrin. Eihän sen suurempaa rakennuskohdetta Suomessa viime sotavuosiin mennessä ollut tehty. Salpalinja-tarinalla on silti hyvin inhimillinen sisältö ja sanoma. Salpalinjan tekivät suomalaiset itsensä ja Suomen suojaksi. Kaikki hyvä ympärillämme Suomessa on osaltaan myös Salpalinjan ansiota.

Kirjassa käsitellään myös Hankoniemen Harparskog-linjaa osana sotiemme linnoituskokonaisuutta.

Linnoituksena Salpalinja täytti tehtävänsä sillä, että se oli tehty. Siinä ei taisteltu. Salpalinja säästi oman ja vihollisen veren. Se myös osaltaan mahdollisti yhdessä kunnioitettujen sotiemme veteraanien sankaritekojen rinnalla Suomen länsimaisen hyvinvoinnin. Salpalinja jäi sodassa koskemattomaksi sotasukupolvemme viimeiseksi turvaksi ja kiveen hakatuksi muistomerkiksi!

Salpalinja – Suomen suoja -kirja on historiakirja ja tietokirja Salpalinjan rakentamisen syistä ja vaiheista aina tähän päivään saakka. Se on viimeisten 40 vuoden ajalta myös elämänmakuinen tarina siitä, miten salainen Salpalinja alkaa avautua suomalaisen maanpuolustustahdon vertauskuvaksi ja Suomen itsenäisyyden monumentiksi.

Jääkäämme rauhassa viettämään kaunista ja lämmintä kesää Suomessa. Ja kun syksy saa, lukekaamme miksi ja miten, ainakin minun mielestäni, Suomessa on nyt hyvä olla. Salpalinjan tulee kuulua kaikkien suomalaisten sivistykseen ja nautintaoikeuteen.

TERHO AHONEN

Salpalinja Ylen aamussa 2.6.2017

Salpalinja sai ainakin särön valtakunnalliseen tiedotusmuuriin perjantaina 2.6.2017 Ylen aamutv:n lähetyksessä. Kymmenen minuuttia keskustelua Salpalinjasta on hyvä alkuisku tavoiteltaessa tiedotuksellista läpimurtoa suomalaisten tietoisuuteen.

Alla oleva linkki Ylen Areenaan on nähtävissä 2.7.2017 saakka.

http://areena.yle.fi/1-4151732?autoplay=true

Puheenvuoroni Suomen Salpa infossa 31.1.2017 LPR

Minun ajatuksiani eilisessä Suomen Salpa -dokumentti maanpuolustustahdosta tiedotustilaisuudessa Lappeenrannassa, miksi dokumenttielokuva pitäisi tehdä. TA

Olen kirjoittanut, uutisoinut, tiedottanut, blogannut, esitellyt, opastanut, kouluttanut oppaita, puhunut hyvää Salpalinjasta sinivalkoisella rintaäänellä vuodesta 1986 lähtien, yli 30 vuotta ja yhä tässä huomaan sitä tekeväni.

Ensi askeleeni otin Salpalinjassa kertausharjoituksessa vuonna 1972, Silloin se oli vielä ns.”kova paikka”. Vuonna 1996 aloitin Korsumatkat –toiminimenä oto. opastamisen, ensimmäisenä puhtaasti  Salpalinjaan erikoistuneena matkailuyrityksenä Suomessa. Olen sen lisäksi ollut talkoohengessä monessa, voisi sanoa kotikulmillani kaikessa Salpalinjaan liittyvässä mukana, tavalla tai toisella.

Suurin ongelma yhä edelleen, saatikka aloittaessani, on se, että pieni ääni ei kuulu laajalle Suomen kansan syövereihin. Miten saada kansa kiinnostumaan aiheesta, jonka olemassa oloa ei tunneta tai tunnetaan hyvin huonosti?

Tiedon puutteesta sen ei enää luulisi olevan kyse. Vuonna 1997 menin omilla verkkosivuillani nettiin. Googlen Salpalinja-haulla ei löytynyt kuin yksi osuma, omat Korsumatkojen sivut. Nyt tavaraa on tuutin täydeltä. Siltikään Salpalinja viime sotien aikaisena huikeana voimain ponnistuksena ei suomalaisia tavoita. Tietoa ei osata hakea, kun ei tiedetä mitä pitäisi hakea.

Olen opastanut aina tähän saakka ja olen tavoittanut kuitenkin tuhansia ihmisiä. Silti yhä edelleen tulee opastuskierrosten jälkeen hämmästynyttä ja jopa haltioitunutta palautetta, osin syyttäväänkin sävyyn! Hyvänen aika, miksi ei tästä ole ennen kerrottu?

No, olen sanonut, että on yritetty. Mutta periaatteessa Neuvostoliiton romahtamiseen, 1990-luvun alkuun saakka puolustusvoimissa salaisena pidetyn puolustuslinnoituksen julkitulo on hidasta, varsinkaan kun sen merkitystä ei ole ymmärretty tai ei ole tiedetty. Niin kuin äsken kuulimme kenraaliluutnantti evp Heikki Koskelon suulla, Salpalinjalla on mitä suurin merkitys osana Suomen selviytymistarinaa niin sodasta kuin osin kylmästäkin sodasta.

Tätä taustaa vasten, kun viime syksynä kuulin storyTv:n ajatuksesta tehdä Salpalinjasta kunnollinen tv-dokumentti tai dokumenttielokuva yleensä esitettiin sitä missä ja miten tahansa, innostuin asiasta. Vihdoinkin! Nyt jos koskaan olisi sauma saada meidän kymmenien aktiivisten Salpalinja-harrastajien ja oppaiden harras tavoite perille, saada suomalaiset Suomen satavuotisjuhlavuonna tietoisiksi vaietusta, merkittävästä historiallisesta salaisuudesta, Salpalinjasta.

Uskallan väittää, että Salpalinjassa sen eri museoissa tai retkillä on käynyt korkeintaan kymmenesosa suomalaisista. Se on aivan liian vähän. Kaikkien pitäisi se tuntea!

Miksi suomalaisten sitten pitäisi Salpalinja tuntea?

Siksi että ymmärrettäisiin ne valtaisat maanpuolustusponnistelut mitä sotavuosina tehtiin itärajamme suojaamiseksi, erityisesti välirauhan aikana. Kaikki se tuska ja vaiva.

Siksi että ymmärtäisimme, että kaikki se hyvä, mitä ympärillämme on, ei ole itsestään selvyys. Vaan se on vahvan suomalaisen maanpuolustustahdon seurausta ja jatkumoa, josta nyt nautimme.   Ja niin kuin kenraali äsken kertoi, toisinkin voisivat asiat olla ja meitä ei tässä  tilaisuudessa olisi, olisimmeko edes olemassa!

Salpalinja pitäisi tuntea siksi, että se on kestävä monumentti maanpuolustustahdosta muistuttamaan nykysuomalaisia, että maanpuolustustahdolla on yhä merkitystä. Ja että sillä on samalla myös ennalta ehkäisevä merkitys ja viesti niille, jotka kenties tätä maata laittomasti hamuavat.

Maanpuolustustahto toimii kuten linnoitus, se on täyttänyt ja täyttää tehtävänsä parhaiten silloin kun sitä ei koskaan sodassa tarvita. Maanpuolustustahto ja niin kuin linnoitus ovat siis rauhaa ylläpitäviä elementtejä tässä pahassa ja riitaisessa maailmassa! Salpalinjasta kertominen on rauhan työtä, ei lietsomista sotaan. Ketä puolustuslinnoitus itsenäisen maan omien rajojen sisäpuolella uhkaa, varsinkin kun se sotateknisenä laitteena on vanhentunut?

Salpalinja pitää tuntea siksi, että viime sotiemme sankarivainajat, sotiemme veteraanit ja linnoittajaveteraanit ansaitsevat kunnioituksemme ja kiitoksemme tämän dokumentinkin kautta. Siksi haluan auttaa sen tekemistä, siltä osin kuin osaan, tiedän ja pystyn.

Me suomalaiset tarvitsemme dokumenttielokuvan Salpalinjasta. Me ja tulevat sukupolvemme tarvitsemme viestin, sanoman, suunnan, jolla Suomelle rakennetaan yhä edelleen sinivalkoinen tulevaisuus - ainakin niin kauaksi aikaa kuin Salpalinja kestää ja säilyy. Ja hyvät kuulijat, se säilyy tuhansia vuosia! Salpalinjan betoni ei rapaudu!

TERHO AHONEN

Suomen Salpa – dokumentti maanpuolustustahdosta

tuotantoryhmän jäsen, kutsuttuna

Mikä Salpalinjassa kiehtoo, kirjoita ja kerro!

Tämä Salpalinjan salat -blogi, kirjoituspalsta on hehkuttanut Salpalinjaa kohta seitsemän vuoden ajan. Blogiarkisto kertoo, että juttuja on väännetty liki 350 kappaletta. Niistä noin 300 on päähullun, minun tekeleitä. Loput ovat ystävällisten avustajien näkemyksiä. On joukossa myös viime vuosien Salpavaelluksen päättäneiden maanpuolustusjuhlien puheitakin. Yhtä kaikki, asiaa on jos jostakin näkökulmasta. Yhteinen nimittäjä tavalla tai toisella kaikissa on Salpalinja.

Nyt juuri tällä hetkellä yläkerta lyö tyhjää. Sen verran siellä kuitenkin kipinöi, että tuli mieleen, mitä ihmiset mahtavat yleensä Salpalinjasta ajatella? Tietysti tarkoitan niitä, jotka sen jotenkin tuntevat, ovat oppaita, Salpalinja-harrastajia, Salpalinja-toimijoita tai Salpalinjassa vierailleita matkailijoita, joko retkillä museoissa, maastovaelluksilla tai esitelmätilaisuuksissa käyneitä. Myös Salpalinjasta kertovia kirjoja lukeneilla on käsitys itärajamme linnoituksesta.

Mikä Salpalinjassa kiehtoo -kysymys on relevantti, aiheellinen muun muassa siksi, että Salpalinjaan tutustuneita ja siitä jotain tietäviä on paljon. Jos lasketaan Salpalinjan museokävijät yhteen vaikkapa Virolahdelta, Miehikkälästä ja Joensuusta, keskimäärin 30 vuoden ajalta ja yhteensä varovaiset 15 000 / vuosi, niin ollaan jo luvussa 450 000 henkeä. Siihen päälle muuten Salpalinjaan tavalla tai toisella tutustuneet, niin lähellä puolta miljoona ihmistä ollaan! Siinä on puoli miljoonaa erilaista mielikuvaa Salpalinjasta. No, osa noista kävijöistä on tietysti jo tavoittamattomissa.  

Heiltä jotka eivät Salpalinjaa tunne, eivätkä ole siellä koskaan käyneet, on turha tietenkään mitään ajatusta odottaa. Heitä on moninkertainen määrä verrattuna Salpalinjaa tunteviin, siis useita miljoonia suomalaisia. Näin uskallan arvioida. Uskallan myös sanoa sen, että näissä Salpalinjaa tuntemattomissa on vielä huikea mahdollisuus, potentiaali, saada heistä Salpalinja-asiakkaita johonkin tarjolla oleviin tai tarjolle tuleviin Salpalinjan kontaktipintoihin.

Miksikö odotan, että tuo edellä kerrottu suuri enemmistö voisi olla iso potentiaali, jos heille sopiva, kiinnostava tapa tutustua Salpalinjaan löytyisi? Yksinkertaisesti siksi, että Salpalinja aikansa suurimpana suomalaisena rakennustyömaana osaltaan vaikutti meidän kaikkien suomalaisten hyvinvointiin ja kaikkeen siihen hyvään mitä ympärillämme on. Toinen vaihtoehto olisi pahimmillaan ollut eläminen pysähtyneisyyden maailmassa lähes 50 vuotta,  Neuvostoliiton Suomen kansantasavallassa!

Niin tuohon blogiotsikkoon. Mikä sinua Salpalinjassa on viehättänyt, jos on, kiehtonut, jos on, sävähdyttänyt, jos on, ylipäätään kiinnostanut, jos on? Tai mitä muita ajatuksia se on herättänyt, hyvässä tai pahassa, jos on? Mikä Salpalinjan esittely- / tutustumismuoto on ollut mieleinen, jos on? Kirjoita ajatuksesi ylös, lähetä virusvapaana word-liitetiedostona tai sähköpostiviestinä yhteystietoineen sähköpostilla osoitteeseeni terho.ahonen@haminetti.net 

Lupaan lukea ne ja julkaista tässä blogissa, ainakin mielenkiintoisimmat ja hyvän maun rajoissa pysyneet kirjoitukset riippuen tietysti palautteen määrästä. Yksityisten ihmisten nimiä ei pidä kirjoitukseen sisällyttää, niitä en julkaise. Kirjoittajan nimi ja paikkakunta tietenkin mainitaan. Jokaisesta lähetän kirjoittajalleen lyhyen yksityisen palautteen, jos kirjoittaja niin haluaa, sekään ei maksa mitään.

En pety, vaikkei yhtäkään juttua tulisi; sainhan tästä taas yhden blogiaiheen. Kirjoituskilpailu tämä ei ole. Kirjoituksen sopiva pituus on ½ – 1½ sivua, ei sen pitempi tarvitse olla. Sikäli kun julkaisen, varaan mahdollisuuden tarvittaessa hieman puuttua oikeinkirjoitukseen tai muuhun luettavuutta parantaviin seikkoihin. Sopiva kappaleen pituus on 1- 6 tekstiriviä. Minä erotan kappaleet yhdellä tyhjällä rivillä, suosittelen myös sitä. Mitään aikarajaa kirjoitusten lähettämiselle ei ole; luetaan ja julkaistaan niitä ajan kanssa, sitä mukaan kun niitä tulee.

Osallistumispalkinnot! Niitä ei konkreettisina alpakkalusikoina ole eikä tule. Palkinto on jokaiselle kirjoittajalle itselleen taltioitu kokemus, elämys, mahdollisesti kärsimyskin. Jokainen kirjoitus on osaltaan talteen saatua Salpalinja-perintöä, rauhanomaista kokemusta Salpalinjan rakentajien työn merkityksestä jälkipolville.

Jokainen kirjoitus, riippuen tietysti sisällöstä, voi olla myös kunnioitusta sotiemme veteraaneille ja sota-ajan eläneille sukupolville. Ja lähetettynä ja julkaistuna vaikkapa vain tässä blogissa, kirjoitus voi olla lukijalleen oivallinen herätys myös innostua tai innostua lisää Salpalinjasta. Onhan tuossa palkintoa kerrakseen.

Siis, mikä Salpalinjassa kiehtoo, kirjoita ja kerro!

TERHO AHONEN

Mielenkiinto Salpalinjaan kasvanut

Vähän yli kuusi vuotta sitten kirjoitin ensimmäisen Salpalinjaan liittyvän Salpalinja salat –blogikirjoituksen. Sen tein sokkona ”bittiavaruuteen” tietämättä, löytääkö juttu yhtään  lukijaa. No nyt tiedän, ettei kovin monta vielä silloin löytänyt. Tuohon aikaan facebookissa oli vain yksi Salpalinja-ryhmä (Suomen Salpa, nyt 325 jäsentä), sekin sillä kertaa hieman heikossa hapessa.

Ilmeisen hyvään aikaan onnistuin kuitenkin virittelemään Salpalinja-toimeliaisuutta niin blogin kuin facebookin Salpavaeltajat-ryhmän perustamisella (nyt 375 jäsentä, varmaan paljon samoja kuin Suomen Salvassa), sillä molemmat elävät vielä ja pitävät keskustelua yllä. Uskallan jopa väittää, että esimerkiksi em. fb-ryhmät ovat saaneet viime vuosien varrella paljon uusia jäseniä, vaikkeivät määrinä suuria olekaan.

On syytä muistaa, että Salpalinjasta puhuttaessa asiasektori  on hyvin, hyvin kapea. Valtavia ihmismassoja tällainen harrastus ja aihe ei kerää; muoti-ilmiöt ovat erikseen.

Joka tapauksessa omana käsityksenäni rohkenen todeta, että monesta eri syystä, kiinnostus Salpalinjaa kohtaan on viime vuosina selvästi lisääntynyt. Linnoitus on saanut uusia harrastajia, uusia sanansaattajia.

On mahdoton sanoa, näkyykö se esimerkiksi matkailijoina Salpalinja-kohteilla. Ne ovat ainakin säilyttäneet tasonsa. Sehän tarkoittaa sitä, että mm. museot ovat saaneet uusia kävijöitä ainakin saman verran kuin ”kävijäpoistuma” olisi muuten lukuja alentanut.

Salpavaellus on joka tapauksessa kasvanut hyvää vauhtia. Se kasvu on kulkenut tämän blogin ja facebook-toimeliaisuuden rinnalla. Syitä on myös onnistuneessa suojelijarekrytoinnissa. Niin tai näin, eteenpäin on menty.

Viimeinen vuosi on tämän blogin kirjoittamisen osalta ollut minulle sen seitsemän muun tulessa olevan raudan takia vaikeaa. Ja on tunnustettava, että iän myötä askelkin tuppaa lyhenemään; ihminen ehtii entistä vähemmän. Onneksi jotain on saatu julkaistuksi, kiitos vierailevien tähtien ja erityisesti Osmo Kimmon!

Vuoteen en ole käynyt katsomassa Google Analyticsin kävijätietoja. Nyt kävin, kiva yllätys, vuoden aikana blogissa piipahtaneiden eri kävijöiden määrä  kasvoi reilulla 10 000:lla nousten tämän blogihistorian kokonaislukuun noin 44 000 kävijään. Pitää muistaa se, että tilastokävijöistä korkeintaan noin puolet jää enemmän ja vähemmän koukkuun Salpalinjan saloihin. Osa seuraa juttuja kenties kuukausittain, osa harvemmin.

Totta kai lukijat pysyisivät paremmin ruodussa, jos pystyisin tiiviimmissä tahdissa tuottamaan relevanttia tavaraa. Ei silti, en estä lukemasta vanhoja juttuja uudelleen. Tämä on tämän blogin 316. kirjoitus!

Salpalinjaan liittyvän ja sitä sivuavan tietouden ulottaminen vaikkapa tuollaisen 20 000 eri ihmisen tajuntaan viimeisen kuuden vuoden aikana on joka tapauksessa paljon enemmän kuin ei mitään. Onhan se kuitenkin kaikki päälle sen, mitä historiakirjoista luetaan.

Blogi on luonteeltaan epätieteellistä. Juttuja harvemmin sidotaan tiukkaan lähdeaineistoon. Blogi on kevyenläntä lukemisto, jota on pikku pala kerrallaan helppo lukaista vaikkapa kahvikupin äärellä. Vaikka blogissa julkaistuilla kaikilla jutuilla ei ole taustalla tieteellistä näyttöä, ovat tarinat ja tiedot siitä huolimatta totta, niin totta kuin eri tiedonmuruista on irti saatu. Miksi ei olisi? Näkökulma- ja lisätietona blogijutut saattavat antaa ”kuivalle historialle” lihaa luiden ympärille. Uskoo ken uskoo ja tahtoo. Voihan joskus letkeällä tekstillä olla arvonsa vaikka vain ajanvietteenä.

Sekin on oma lukunsa, mikä on tieteelliseksi todisteeksi kelpaava lähdeviite. Asiakirjat sitä ovat, totta kai. Kun niitä ei ole, lähdeviitteinä näkee mainitun henkilöhaastatteluja, siis ihmisten muistinvaraista puhetta, vaikkakin omalla tavallaan seulottuja ja ristiintarkistettuja. Vähintään tähän jälkimmäiseen kastiin lasken kyllä kaiken tämän blogin asiatietouden kuuluvan. Jos joku asia ei sattuisi olemaan aivan saletti totuus, on se ainakin sinnepäin. Se ero blogin ja tiukan historian välillä varmasti myös on.

Omaa egoani tämän blogin osalta on hivellyt aina silloin tällöin kohdalle osunut mairitteleva lukijapalaute. Kiitos siitä, kukapa ei kehuista tykkäisi. Kielteistä palautetta on tullut hämmästyttävän vähän. Ilmeisesti sitä mielessään hautoneet ovat päätyneet siihen, ettei maksa vaivaa. Ja aina voi jutun jättää lukematta.

Pari mieluisaa elettä on tässä hiljattain taas kannustanut jatkamaan tämän sortin vapaaehtoista maanpuolustustyötä. Arvostamani ja lajissaan iso piirilehti, Helsingin Reservin Sanomat, on pyytänyt lupaa julkaista aika ajoin verkkolehdessään valintansa mukaan blogejani. Se on hieno juttu ja voisi teoriassa kasvattaa blogin tavoitettavuutta. Ilomielin suostuin. Kenties seuraavassa numerossa nähdään ensimmäinen blogi.

Toinen rintaani röyhistänyt tuuppaus sattui ihan äskettäin, kun Maasotakoulun eräs varsin korkea upseeri kertoi lukeneensa viime aikoina blogejani. Onhan se jo reservi-iän ylittäneelle vanhalle reserviupseerille mukava tunnustus, että ammattiupseereitakin (ainakin yhtä) ajatelmani Salpalinjasta kiinnostavat.

Ei auta kuin yrittää tuottaa uutta lukemista edelleen lupaamassani, mihinkään sitoutumattomassa 1-2 viikon välein ilmestyvässä tahdissa.

TERHO AHONEN