Minun ajatuksiani eilisessä Suomen Salpa -dokumentti maanpuolustustahdosta tiedotustilaisuudessa Lappeenrannassa, miksi dokumenttielokuva pitäisi tehdä. TA
Olen kirjoittanut, uutisoinut, tiedottanut, blogannut,
esitellyt, opastanut, kouluttanut oppaita, puhunut hyvää Salpalinjasta
sinivalkoisella rintaäänellä vuodesta 1986 lähtien, yli 30 vuotta ja yhä tässä huomaan
sitä tekeväni.
Ensi askeleeni otin Salpalinjassa kertausharjoituksessa
vuonna 1972, Silloin se oli vielä ns.”kova paikka”. Vuonna 1996 aloitin
Korsumatkat –toiminimenä oto. opastamisen, ensimmäisenä puhtaasti Salpalinjaan erikoistuneena matkailuyrityksenä
Suomessa. Olen sen lisäksi ollut talkoohengessä monessa, voisi sanoa
kotikulmillani kaikessa Salpalinjaan liittyvässä mukana, tavalla tai toisella.
Suurin ongelma yhä edelleen, saatikka aloittaessani, on se,
että pieni ääni ei kuulu laajalle Suomen kansan syövereihin. Miten saada kansa
kiinnostumaan aiheesta, jonka olemassa oloa ei tunneta tai tunnetaan hyvin
huonosti?
Tiedon puutteesta sen ei enää luulisi olevan kyse. Vuonna
1997 menin omilla verkkosivuillani nettiin. Googlen Salpalinja-haulla ei
löytynyt kuin yksi osuma, omat Korsumatkojen sivut. Nyt tavaraa on tuutin
täydeltä. Siltikään Salpalinja viime sotien aikaisena huikeana voimain
ponnistuksena ei suomalaisia tavoita. Tietoa ei osata hakea, kun ei tiedetä
mitä pitäisi hakea.
Olen opastanut aina tähän saakka ja olen tavoittanut
kuitenkin tuhansia ihmisiä. Silti yhä edelleen tulee opastuskierrosten jälkeen
hämmästynyttä ja jopa haltioitunutta palautetta, osin syyttäväänkin sävyyn!
Hyvänen aika, miksi ei tästä ole ennen kerrottu?
No, olen sanonut, että on yritetty. Mutta periaatteessa
Neuvostoliiton romahtamiseen, 1990-luvun alkuun saakka puolustusvoimissa
salaisena pidetyn puolustuslinnoituksen julkitulo on hidasta, varsinkaan kun
sen merkitystä ei ole ymmärretty tai ei ole tiedetty. Niin kuin äsken kuulimme
kenraaliluutnantti evp Heikki Koskelon suulla, Salpalinjalla on mitä suurin
merkitys osana Suomen selviytymistarinaa niin sodasta kuin osin kylmästäkin
sodasta.
Tätä taustaa vasten, kun viime syksynä kuulin storyTv:n
ajatuksesta tehdä Salpalinjasta kunnollinen tv-dokumentti tai dokumenttielokuva
yleensä esitettiin sitä missä ja miten tahansa, innostuin asiasta. Vihdoinkin!
Nyt jos koskaan olisi sauma saada meidän kymmenien aktiivisten
Salpalinja-harrastajien ja oppaiden harras tavoite perille, saada suomalaiset
Suomen satavuotisjuhlavuonna tietoisiksi vaietusta, merkittävästä
historiallisesta salaisuudesta, Salpalinjasta.
Uskallan väittää, että Salpalinjassa sen eri museoissa tai
retkillä on käynyt korkeintaan kymmenesosa suomalaisista. Se on aivan liian
vähän. Kaikkien pitäisi se tuntea!
Miksi suomalaisten sitten pitäisi Salpalinja tuntea?
Siksi että ymmärrettäisiin
ne valtaisat maanpuolustusponnistelut mitä sotavuosina tehtiin itärajamme
suojaamiseksi, erityisesti välirauhan aikana. Kaikki se tuska ja vaiva.
Siksi että ymmärtäisimme,
että kaikki se hyvä, mitä ympärillämme on, ei ole itsestään selvyys. Vaan se on
vahvan suomalaisen maanpuolustustahdon seurausta ja jatkumoa, josta nyt
nautimme. Ja niin kuin kenraali äsken
kertoi, toisinkin voisivat asiat olla ja meitä ei tässä tilaisuudessa olisi, olisimmeko edes
olemassa!
Salpalinja pitäisi tuntea
siksi, että se on kestävä monumentti maanpuolustustahdosta muistuttamaan
nykysuomalaisia, että maanpuolustustahdolla on yhä merkitystä. Ja että sillä on
samalla myös ennalta ehkäisevä merkitys ja viesti niille, jotka kenties tätä
maata laittomasti hamuavat.
Maanpuolustustahto toimii
kuten linnoitus, se on täyttänyt ja täyttää tehtävänsä parhaiten silloin kun
sitä ei koskaan sodassa tarvita. Maanpuolustustahto ja niin kuin linnoitus ovat
siis rauhaa ylläpitäviä elementtejä tässä pahassa ja riitaisessa maailmassa!
Salpalinjasta kertominen on rauhan työtä, ei lietsomista sotaan. Ketä
puolustuslinnoitus itsenäisen maan omien rajojen sisäpuolella uhkaa, varsinkin
kun se sotateknisenä laitteena on vanhentunut?
Salpalinja pitää tuntea
siksi, että viime sotiemme sankarivainajat, sotiemme veteraanit ja
linnoittajaveteraanit ansaitsevat kunnioituksemme ja kiitoksemme tämän
dokumentinkin kautta. Siksi haluan auttaa sen tekemistä, siltä osin kuin osaan,
tiedän ja pystyn.
Me suomalaiset tarvitsemme
dokumenttielokuvan Salpalinjasta. Me ja tulevat sukupolvemme tarvitsemme
viestin, sanoman, suunnan, jolla Suomelle rakennetaan yhä edelleen
sinivalkoinen tulevaisuus - ainakin niin kauaksi aikaa kuin Salpalinja kestää
ja säilyy. Ja hyvät kuulijat, se säilyy tuhansia vuosia! Salpalinjan betoni ei
rapaudu!
TERHO AHONEN
Suomen Salpa – dokumentti
maanpuolustustahdosta
tuotantoryhmän jäsen,
kutsuttuna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti