Lukijakirjoitus
Kari Suoknuutilta Miehikkälästä! Hän paljastaa oman kasvutarinansa
Salpalinjaan. Esimerkillistä! TA
Kuinka
Karista tuli Rooliopas Rissanen
Perheemme
muutti kesällä 1968 Miehikkälän Muurolasta Miehikkälän kirkonkylään
Mäntyläntielle. Kodistamme oli/on Salpalinjaan tietä pitkin matkaa vajaat kaksi
kilometriä.
Ensimmäisen
kosketuksen sain teräsbetonikorsuihin ja estekiviin isä-Heikin opastuksella
joskus 1960-luvun lopulla. Ilmeisesti isällä ei ollut tietämystä Salpalinjasta
kovinkaan paljon. Tosin hän kertoi pienen pojan näkökulmasta, minkälaista elämä
oli välirauhan ja jatkosodan Muurolassa. Muistikuvat olivat varmaan rajalliset,
hän oli syntynyt 1936.
Harrastin
lapsena ja nuorena aika aktiivisti hiihtoa ja suunnistusta. Salpalinjan linnoitteet
osuivat melkeinpä joka jalka- sekä hiihtolenkin varteen. Säästyin vielä
tuolloin Salpalinja-kärpäsen puremalta. 1980 kirjoitin ylioppilaaksi ja menin
armeijaan. Armeijan jälkeen lähdin opiskelemaan Lappeenrannan teknilliseen
korkeakouluun. Diplomityön tein Kemppi Oy:llä Lahdessa. Diplomityön tekoreissu
venyi vuoteen 2001, jolloin palasin takaisin asumaan Kaakonkulmalle
diplomi-insinöörinä, eronneena kahden lapsen isänä.
Tulevana
kesänä 2017 Salpalinja-museo täyttää 30 vuotta. Olin kertausharjoituksissa
Haminassa syksyllä 1987. Kertausharjoitusten ohjelmaan kuului tutustumismatka
uuden karheaan Salpalinja-museoon. Vierailin säännöllisesti kesäisin
Salpalinja-museolla.
Varsinaisen
hurahtamisen Salpalinjaan tuolloin pelasti seuratoiminta Saivikkalan Kiistossa
ja Miehikkälän Vilkkaassa. Pelimannipäivät olivat aina samaan aikaan kuin Salpavaellus
ja urheiluseuratoiminta vei melkeinpä kaiken vapaa-ajan. Kävin tuolloin töissä
Karhulassa.
Vuonna
2011 huomasin, että Haminan kansalaisopisto järjestää Salpalinja-opaskurssin.
Kurssilla taitavat luennoitsijat Terho Ahosen johdolla saivat
Salpalinja-kärpäsen puraisemaan minua. Kesällä 2011 olin häntäpään oppaana
eteläisellä reitillä Raja-Peten (Petri Rajajärvi) pikkuapulaisena elämäni
ensimmäisellä Salpavaelluksella. Siitä lähtien olen ollut jokaisella
vaelluksella Salpavaellus-organisaation jäsenenä. Kahtena viimeisenä vuotena
olen ollut reittipäällikkönä reiteillä Tulikaste Salpalinjaan ja Korsukeikka
Kylmälästä Härkämäkeen. Näillä reiteillä koluttiin Salpalinjaa ristiin rastiin
tutuilla ulkoilureiteilläni.
Syksyllä
2011 alkoi Salpavaellus-organisaation ja RUK:n yhteistyö upseerioppilaiden
opastamisella Salpalinjan saloihin. Kurssin numero oli 239. Opastukset ovat
jatkuneet joka kurssilla ja seuraavat upseerioppilaat opastetaan tulevana
keväänä 2017, kurssin numero on 250. Kuluneena reiluna viitenä vuonna
Salpalinjan saloihin on opastettu noin 7000 upseerioppilasta!
Vuoden
2011 olin ollut työuupumuksen takia sairaslomalla ja vuoden 2012 alussa jouduin
kuntoutustuelle. Talvella 2012 menin työkokeiluun Miehikkälän museotoimeen. Se
oli sopiva paikka Salpalinja-puraisun hoitoon. Työtehtäviä olivat toimistotyöt,
museoalueen hoito- ja kunnostustyöt sekä asiakkaiden opastukset.
Museotoimessa
ollessani minua pyydettiin miettimään opashahmoa. Museon arkistoita tutkiessani
löysin rakennusmestari, reservin luutnantti, Arvo Rissasen. Rissanen toimi
suurimman osan välirauhan aikaa työryhmä 211 päällikkönä. Nykyisen
Salpalinja-museoalue kuului työryhmä 211 linnoitusalueeseen. Minulla oli
retro-m36-sarka-asu ja olen sotilasarvoltani reservin luutnantti. Näin päätin
astua Rissasen saappaisiin.
Kesällä
2013 tein ensimmäiset opastukset Rissasena. Talvella 2016 rekisteröin olemassa
olleen toiminimi Kari Suoknuutin aputoiminimeksi RooliopasRissanen. Vuosien
varrella Rissanen on opastusten lisäksi osallistunut erilaisiin tapahtumiin.
Pyrin kehittämään RooliopasRissasta jatkuvasti.
RooliopasRissanen
toivottaa kaikki tervetulleiksi tutustumaan Salpalinjan saloihin, kun
asiakkaalle sopii. Rissanen on valmis vetämään opastuksia Salpalinjan
eteläisessä osassa Suomenlahden ja Saimaan välillä vauvoista vaareihin.
RooliopasRissasella on kotisivut osoitteessa http://rooliopasrissanen.fi.
KARI SUOKNUUTI
Miehikkälä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti