Salpalinjaa on moitittu tai epäilty sen toimivuutta
puolustuksellisen syvyyden puutteesta. Siihen on varmasti aihetta, mutta kyllä
syvyysajattelukin Salpalinjan suunnittelussa oli käytössä.
Linnoituskokonaisuuden ensimmäinen rakentamisvaihe 1940-42
jäi jatkosodan syttymisen takia puoliväliin. Pääasema saatiin
painopistesuunnassa Suomenlahden ja Saimaan välillä välttävästi valmiiksi.
Järvialueella ja muuallakin itärajalla pääaseman työt saatiin paikoin hyvään alkuun,
mutta karkeasti sanottuna tekemätöntä työtä jäi paljon enemmän mitä ehdittiin
tehdä, monestakin syystä.
Mainitulla painopistesuunnalla, rantamaalla jatkosodan
keskeyttämistä töistä tekemättä jäi käytännöllisesti katsoen kokonaan pääaseman
taakse suunniteltu noin kymmenen kilometrin syvyinen tuki- ja
sulkulinjaverkosto, huollon ja johtoportaan suojatilat.
Merkittävintä syvyyttä Salpalinjalla oli jo välirauhan
aikana Salpausselällä, nykyisen kuutostien suunnassa. Puolustuslinjoja oli
Toikkalasta Taavetin länsipuolelle (HT-linjan pohj. pää) saakka, noin 20
kilometrin syvyydeltä. Myös rantamaalla Virolahdella erityisesti rantatien
suunnassa oli linnoitettua syvyyttä, jopa pääaseman kantalinnoitettua
lähisyvyyttä Ravijoella.
Samaan aikaan kun Salpalinjaa rakennettiin, välirauhan
aikana puolustukseen ryhmittyneet sotatoimiyhtymät (välirauhan aikana
divisioonista prikaatikokoonpanoihin muutetut joukot) rakensivat sen eteen
kenttälinnoitettuja viivytyslinjoja pääaseman eteen, rajan ja pääpuolustusaseman välille. Näin tapahtui ainakin
Suomenlahden ja Etelä-Saimaan välillä, todennäköisesti koko itärajalla.
Esimerkiksi Virolahdella viivytyslinjoja suunniteltiin ja
kaivettiin 4-5 kappaletta riippuen maastosta. Näissä vihollisen hyökkäysvoimaa
olisi kulutettu ja hidastettu sen etenemistä kohti pääasemaa. Näin olisi saatu
sodanjohdolle aikaa valmistautua taisteluun päälinnoitteessa. Jotain merkitystä
viivytyksessä olisi ollut varmaan talvisodan aikana tehdyllä Luumäen
linjallakin, siltä osin kun sen linjaus jäi Salpalinjan etupuolelle.
Välirauhan aikana elokuussa 1940 ryhdyttiin rakentamaan
linnoitettua pääaseman taaempaa tukilinjaa Haminasta Taavettiin (HT-linja). Se
sijaitsi 20 - 25 km päässä pääasemasta. Siitä oli tarkoitus tehdä yhtä vahva
kuin pääasemasta; jatkosodan syttyminen keskeytti työt sielläkin.
HT-linjan takana oli Kymijoen linja, jota alettiin
linnoittamaan osin Kymijoen itäisemmän päähaaran itä- ja myös länsirannalle jo
talvisodan aikana.
Kesällä 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua
Salpalinjan eteen alettiin rantamaalla rakentaa Vaalimaan oikaisuasemaa ja
sille 2-3 kilometriä länteen vielä Pajulahden tukilinjaa. Samaan syssyyn
esimerkiksi Lappeenrannan länsipuolella Rutolan kannasta vahvistettiin uudella
syvyyttä tuoneella pallokorsulinjalla.
Salpalinjan suunnittelussa 1940 ja myös tilanteiden
muututtua 1944 puolustuslinnoituksen syvyyteen kiinnitettiin siis vahvaa
huomiota, niin kuin edellä lyhyesti käy ilmi. Salpalinjan pääaseman
rakentaminen oli iso ponnistus. Sitä pidettiin silloin tärkeimpänä. Siksi
syvyyteen ei pystytty yhtä aikaa samalla voimalla paneutumaan. Mitä hyötyä
syvyyden linjoista olisi ollutkaan, jos ei olisi ollut selkeää pääasemaa
kuluttamassa vihollisen voimia ratkaisevasti tai jopa lopullisesti?
On selvää, että keskeneräisinä syvyyslinjatkaan eivät välttämättä
olisi pahimmassa tilanteessa pitäneet. Niiden vaikutus olisi tietenkin
ensisijaisesti riippunut siitä, olisiko sodanjohto pystynyt siirtämään ja
osoittamaan niihin taistelukykyisiä joukkoja. Mikään linnoitus ei ole
läpäisemätön, jos sitä vastaan hyökkäväällä vihollisella on sen murtamiseen
tarpeeksi halua, voimaa ja ennenkaikkea aikaa.
Kilpajuoksu Berliiniin kesällä 1944 vaikutti siihen, että
Neuvostoliitto luopui sillä erää Suomen valtaamispyrkimyksestä ja keskitti
Suomeen yrittäneet ja jo vahvasti huvenneet voimat Saksan lyömiseen. Suomen
valtaamisyrityksestä luopumisessa Salpalinjan merkitys ei ollut Stalinille
vähäisin.
- Linnoitus on täyttänyt tehtävänsä parhaiten silloin, kun
sitä vastaan ei ole hyökätty, on sotahistorioitsija Sampo Ahto sanonut!
Salpalinja täytti tehtävänsä!
Tässä linkki blogiin, jossa yritän maallikkona hieman mietiskellä, millä
tavalla Salpalinjassa olisi taisteltu:
http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2013/07/salpalinjan-taistelusuunnitelma.html
http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2013/07/salpalinjan-taistelusuunnitelma.html
TERHO AHONEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti