Oivallinen hetki tutustua Salpalinjaan Salpausselällä

Osana Salpavaellusta Salpalinja Salpausselällä –reitti, Luumäellä 1.7.2018. Lähellä, alle puolen tunnin ajomatkan päässä Lappeenrannasta!

Salpalinjan puolustuksen yksi painopistesuunnista on Salpausselkä, jääkauden muodostama hiekkaharju Lappeenrannan ja Kouvolan välillä. Edellä mainittujen kaupunkien välinen maantieyhteys ( nyk kuutostie) on rakennettu pitkin Salpausselkää. Samoin myös Lappeenranta-Kouvola -rata. Vainikkala (Viipuri) – Kouvola  -rata sijaitsee sekin Kouvolasta Luumäelle saakka Salpausselällä.

Salpausselän suunnan puolustuksessa Luumäellä on Salpalinja paljon haltijana. Salpalinjan taktinen, jopa strategista ulottuvuutta lähentelevä syvyys Toikkalan (pääaseman) etuasemasta Taavetin länsipuolelle Puntariin Hamina – Taavetti –linjaan on merkittävä. Salpalinjaa on moitittu syvyyden puutteesta, mutta niin ei voi sanoa ainakaan Luumäellä.

En käy tässä nyt sen enempää selvittämään ( huom. en käyttänyt nykysuomen kielen muotisanaa avata), mitä kaikkea Salpalinja Salpausselällä pitää sisällään.  En siksi, että Salpavaelluksella sunnuntaina 1.7.2018 (kahden viikon päästä) asiaa valaistaan Salpalinja Salpausselällä –reitillä. Se on suunniteltu nimenomaan helpoksi tavaksi perehtyä aiheeseen juuri vahvimmassa kohtaa Salpalinjaa, Askolan tasalla, Kivijärven ja Lpr-radan välillä. Vaihtoehtoreittejä on useampaan kuntoon ja kenttäkelpoisuuteen.

Reitillä kerrotaan ja näytetään, kuinka puolustustaisteluun Salpausselällä Luumäen tasalla varauduttiin.

Reitinkuvaus on tuossa jäljempänä. Se on tarkoitettu osaksi ”päiväpakettia” Lappeenrannan seudun, Luumäen ja miksi ei jopa Kouvolan seudun ihmisille. Tätä nimenomaista kokonaisuuttahan ei ole ollut ”suurelle yleisölle” lähipaikkakunnilla aiemmin, ainakaan monta kertaa tarjolla.

Ja mikä parasta samaan hintaan pääsee näkemään 25. Salpavaelluksen päättävän maanpuolustusjuhlan Ukko-Pekka ja Ellen Svinhufvudin kotimuseon puutarhassa, Kivijärveen viettävässä rinteessä.

Ja kun osallistuu aamupäivän pikkuvaellukselle, pääsee marssimaan Faitterit-soittokunnan tahdittaman Sillanpään marssilaulun sävelin muiden vaeltajien joukossa juhlaan sisään. Juhla kestää yhden tunnin.

Salpalinja Salpausselällä -reitin hinta on vain 30 euroa (alle 15 v 15 euroa) henkilöltä. Siihen kuuluu tulokahvit, vartioitu pysäköinti, asiantunteva opastus, mp-juhlan ohjelma ja sen päälle kenttälounas sekä vakuutus haavereiden varalta. Nämä edut saa, kun ilmoittauttuu MPK-järjestelmään ko reitille (Salpavaellus, lyhytreitti) maanantai-iltaan 25.6.2018 mennessä.
katso lisää täältä: http://www.salpavaellus.net/tapahtumat/ilmoittautuminen/

Lisäksi halutessaan ko reitin osanottajat ehtivät tutustua Kotkaniemen kotimuseoon maanpuolustusjuhlan jälkeen. Siihen pitää lunastaa muutaman euron sisäänpääsylippu. Sitä ei sisällytetty vaelluspaketin hintaan, koska kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta osallistua kotimuseo-opastukseen
.

Tässä Salpalinja Salpausselällä –reitin reittikuvaus. Se löytyy myös täältä: http://www.salpavaellus.net/tapahtumat/reitit/salpalinja-salpausselalla/

Reittikuvaus:

Salpavaelluksen lyhyt reitti toteutetaan sunnuntain 1.7.2018 aamupäivän aikana Luumäen Askolassa muutaman kivenheiton päässä Kotkaniemestä.

Lyhyt reitti kokoontuu Askolan levähdysalueelle (kartalla Askolan Salpa-asema) Salpalinjalla klo 9.00 mennessä, osoite on Itsenäisyydentie 732 (vanha osoite Lappeenrannantie 405, tämä on arvio, koska sillä kohteella ei ole tarkkaa osoitetta).

Helppo perusreitti sisältää osanottajien kävelykunnon mukaan erimittaisia vaihtoehtoja Askolassa ja sen lähimaastossa.

Vaativimmalla reitillä käydään uuden 6 -tie laidalla olevilla korsuilla sekä 5-7 erilaiseen betonikorsuun ja lisäksi tutustutaan matkalla vanhaan Ala-Askolan pihapiiriin.  Tällöin kävelymatkaa kertyy noin 4 km.

Helpolla reitillä käydään Itsenäisyydentien molemmin puolin olevissa korsuissa ja siinä välillä nähdään kaivantoon kaadettuja estekiviä.  Kävelymatkan pituus on noin 1,5 km.  Osanottajille tarjotaan mahdollisuus ”Ukko-Pekka”-ammuntaan ekoasein. Reitillä on mahdollisuus tutustua  mm. Kotkaniemen luontopolkuun ja ”Ukko-Pekan” ampumarataan Kotkaniemessä.

Kokoontumisen ja ryhmiinjaon yhteydessä juodaan tulokahvit. klo 9. ja maanpuolustusjuhlan jälkeen klo 14. nautitaan Kotkaniemessä kenttäkeittiössä valmistettu hernekeitto.

Olkaa hyvä ja käyttäkää tilaisuutta hyväksenne, oppaita on varattu käyttöönne runsaasti!

Tervetuloa Luumäelle 1.7.2018!

TERHO AHONEN

blogisti,
Salpavaelluksen tiedottaja 2018

Ilmoittaudu Salpavaellukselle 13.6 mennessä

Tämän blogin perustin maaliskuussa 2010 kertoakseni Salpalinjaa esittelevästä Salpavaelluksesta. En ikimaailmassa uskonut tarinaa riittävän suurin piirtein kertaviikossa-vauhdilla kuin puoleksi vuodeksi, enintään vuodeksi. Pikkutaukoja lukuunottamatta juttua on riittänyt näihin päiviin. Ilokseni olen saanut myös jonkin verran kirjoittaja-apua. Tämä on 415. blogikirjoitus ja ihan vapaaehtoispohjalta!

No, ei kukaan myöskään uskonut vuonna 1994, kun ensimmäinen Salpavaellus puolustusvoimien aloitteesta, sanoisinko suorastaan yllytyksestä, kertakäyttötapahtumaksi järjestettiin, että siitä tulikin vuotuinen jatkumo. Nyt viikko jälkeen juhannuksen järjestetään jo 25. Salpavaellus jotakuinkin ensimmäisen kerran ajatuksella, mutta luonnollisen kehityksen jalostamana. Tästä todisteena esimerkiksi hahmonsa säilyttänyt vaelluksen tunnus.

 

Salpavaellus on järjestetty vapaaehtoisena maanpuolustustyönä. Virolahden, Miehikkälän ja Luumäen reserviupseeri- ja reserviläiskerhot olivat tekijöinä ja ovat vieläkin, alkuun myös Ylämaan reserviläiset. Nyt on järjestelyjen eturiviin noussut myös Salpalinjan Oppaat ry. Opastustaitoa ja -tietoa yhä Salpalinja-tietoisemmat osallistujat vaativatkin.

Ja muuten, by the way,  osallistuminen Salpavaellukselle on täysin vapaaehtoista. Salpavaellus ei pakkolakia edes tarvitse, kun sopiva osallistujamäärä on saatu kasaan edellisvuosien hyvillä vaelluskokemuksilla ja aina hieman uudistuneella reittiohjelmalla. Tiedotus ja markkinointi on hoidettu nollabudjetilla.

Yleisjärjestelyjen vastuu on kaatunut, varmasti käytännön syistäkin, suhteellisen pienen porukan kontolle. Uudistumista ja uusiutumista on tapahtunut, mutta sitä tarvitaan jatkuvasti; tällaiset omaan tekemiseensä urautuneet puolisokeat, tehdään niin kuin aina ennenkin -tyypit  on saatava hoksaamaan, että hekään eivät ole korvaamattomia. Tyhjiöt täyttyvät. Jos tervaskannot eivät itse löydä itselleen korvaajia, järjestelmä sen tekee. HUOM! Minä puhun vain itsestäni. Tämä ei koske uudistusmielisiä ajan hermolla olevia kenttäkelpoisia ikinuoria. Niitä joukossamme onneksi on!

Osittain tämän takia Salpavaellus lähti vuosi sitten rohkeasti, vastoin ehkä osan organisaatiosta ajatuksia, hakemaan ”apua” Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK:sta. Rehellisesti sanoen pyysimme kirjainyhdistelmää alkuun suojelijaksi vuodelle 2018, mutta sepä tarjoutui suoraan myös mukaan yhteistyökumppanina, tekijänä.

Ja nyt voin jo sanoa, että ainakin yhden reitin osalta olemme saaneet paljon enemmän, mitä olemme kenties epäilevien tuomaiden myötä menettäneet. Keski-Suomesta, kiitos MPK:n, vaelluksen pitkälle reitille tulee sikäläisestä maakuntakomppaniasta noin 30 hengen joukkue. Reitin katto on 80 henkeä, ja siellä on jo nyt 75 ilmoittautujaa, ”mpk-laisia” suurin osa! Loistavaa!

MPK:n mukaantulo uudisti myös hieman ilmoittautumista. Sähköisenä se tapahtui toki ennenkin, mutta nyt se toteutetaan EU:n tietosuojadirektiivien mukaisesti viimeistä pilkkua myöten. Eikä siinä ole mitään ongelmaa.

Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen yhteistyö puolustusvoimien kanssa on tuonut ilmoittautumisaikaan noin yhden viikon aikaistuksen aikaisempiin vuosiin. Senkään ei luulisi olevan kenellekään ylipääsemätön ongelma, kunhan sen vain hoksaa. MPK:n järjestelmä on siinä ”jäykkä”, että jälki-ilmoittautuneita se ei tunne. Siksi kannattaa olla ajoissa mukana.

Ja siksi tämän blogin otsikon kehotus on ajankohtainen. Ilmoittautuminen Salpavaellukselle päättyy 13.6.2018. Kahdella reitillä tilaa on vielä yllin kyllin! Ohjeet ja kaikki tiedot Salpavaelluksesta löytyvät www.salpavaellus.net –sivustolta.

Ja vielä yksi hyvä lisä MPK:n myötä on turvallisuudesta huolehtiminen. Lisää tulee velvoite jokaisen vaeltajan  ja toimitsijan täyttää oma henkilökohtainen yhteys- ja terveystietolomake. Se ja sen tiedot kulkevat maastossa vain jokaisen omassa taskussa ja sen saa vaelluksen jälkeen hävittää. Tämä varmistaa, että mahdollisessa hätätilanteesta ensiapuhenkilöstö löytää tarvittavat perustiedot potilaasta, jos tämä ei itse niitä pysty kertomaan. Eli tämä ”byrokratia” on jokaisen osallistujan ja toimitsijan omaksi turvaksi.

Tulosta ja täytä lomake etukäteen ja ota mukaan.  http://www.salpavaellus.net/wp-content/uploads/2018/05/Yhteys-ja-terveystietolomake.pdf
Ilmoittautuessa varmistetaan, että se on mukana. Ellei ole, tyhjiä lomakkeita on tiskillä ja sen voi täyttää sitten paikan päällä.

Tervetuloa ilmoittautumaan Salpavaellukselle, 13.6.mennessä!

Muutos: Salpalinja Salpausselällä  ns. lyhyt reitti toteutetaan sunnuntaina 1.7. aamupäivällä ja sille voi ilmoittautua aina 25.6 klo 23.59 saakka.

TERHO AHONEN

---

Tsekkoslovakian kriisi ja Salpalinja

Olen tätä aihetta sivunnut aiemmissa kirjoituksissani, mutta ehkä jotakin uutta näkökulmaa tässä omakohtaisessa jutussa on. Huomenna tulee tasan kahdeksan vuotta, kun ensimmäisen Salpalinjan salat –blogikirjoitukseni tein. (TA)

Varsovan liiton maiden sotajoukot Neuvostoliiton johdolla ylittivät 20.8.1968 myöhään illalla Tsekkoslovakian rajan ja aloittivat maan miehityksen. Operaatiolla haluttiin tukahduttaa Tsekkoslovakiassa virinneen ”Prahan kevään” pyrkimys ainakin lieventää Moskovasta johdetun kommunismin otetta. Maassa haluttiin rakentaa inhimillisempää ja modernimpaa sosialismia. Sitä Moskova ei suvainnut. Se otti kovat keinot käyttöön ja miehitti maan.

On tunnettu tosiasia, että Tsekkoslovakian kriisi näkyi myös Suomen maa- ja merirajoilla. NL:n panssarivaunujen kolinaa kuultiin rajanpinnassa ja laivasto-osastot härnäsivät rannikkopuolustusta ainakin Kotkan edustalla aluevesien tuntumassa.  Suomen armeijan joukot, ainakin osa, olivat hälytystilassa. Ei voinut olla sattumaa, että esimerkiksi kotikulmillani Miehikkälän länsireunalla miehityksen alkamista seuraavana yönä Haminassa tuolloin sijainnut Kymen Jääkäripaljoona oli liikekannalla; osa sen joukkoja liikkui kotiani sivunneella kylätiellä.

Nyt tiedetään, että Hankoniemellä sijaitseva Harparskog-linja, Salpalinjan kanssa samalla käskyllä ja samanlaiseksi rakennettu, puolustuslinja aseistettiin elokuun 1968 tapahtumien jälkeen. Korsutykit ja konekiväärit asennettiin paikoilleen. Ne poistettiin vasta 1980-luvun lopulla.

Vajaa neljä vuotta Tsekkoslovakian kriisistä minut kutsuttiin ensimmäisiin kertausharjoituksiin Haminan varuskuntaan, kesäkuun alussa 1972. Sinne mentyäni havaitsin kuuluvani Haminan sotilasalueella olevaan yhteen torjuntakomppaniaan. Niitä oli muitakin. Ne tukeutuivat puolustuksessa tiukasti Salpalinjaan.

Torjuntakomppania oli paikallisjoukko, alueen vanhemmasta reservistä koottu. Minulla oli ikää tuolloin 20 ½ vuotta. Olin mennyt varusmiespalvelukseen vapaaehtoisena ja kotiutunut reserviin syyskuussa 1970. Miehikkälässä silloin, niin kuin vieläkin, reserviupseereja ei monta ollut. Minut oli sijoitettu torjuntakomppanian sissijoukkueen johtajaksi rannikkotykistön tulenjohtajan koulutuksella!

Kertausharjoituksessa torjuntakomppanian upseerit pantiin tiedustelemaan omat vastuualueensa Salpalinjassa ja laatimaan niille taistelusuunnitelmia. Tiedustelu tehtiin pareittain, minun parini kulpavolkkari-partiossa oli torjuntajoukkueenjohtaja Jorma Tulikoura Haminasta, taisi olla silloista Vehkalahtea, minua muutaman vuoden vanhempi vänrikki. Hänen joukkueensa tuliasemia olivat Salpalinjan korsut ja pesäkkeet. Jorma esiintyy lyhyesti SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta –elokuvassa.

Tiedustelussa, kun samalla autolla liikuimme, minä pääsin tutustumaan hänen asemiinsa ja hän näki, minne minä ylläkköjä ja sissikätköjä suunnittelin. Samassa harjoituksessa me kaikki joukkueenjohtajat saimme koulutuksen korsutykin ja korsukonekiväärien käyttöön.

Samassa harjoituksessa iltakotiläksyinä saimme tehtäväksi käydä läpi omiin joukkueisiimme varatun henkilöstön kantakortit. Sen tarkoitus lienee ollut, sikäli kuin tunsimme, poistaa sopimattomat varaukset ja toisaalta tulla tietoiseksi keitä alaisuuteemme kuului. Voin sanoa, että  silloin nuoresta iästäni huolimatta kolmanneksen joukkueeni miehistä tunsin ainakin nimeltä. He olivat isäni ikäluokkaa (synt 1928), joka myös kuului samaan komppaniaan. Eli Salpalinjan puolustajat olivat 35 – 45 -vuotiaita ehkä joku vähän vanhempikin! 

Nyt alan olla täysin vakuuttunut, viitaten muun muassa em. kantakorttisulkeisiin, että joukkomme oli vasta luotu. Se oli osa Tsekkoslovakian kriisin jälkimaininkeja, itärajamme puolustuksen vahvistamista, YYA-sopimuksen vastaisesti! Minulla ei ole hajuakaan, millä joukoilla Salpalinjaa olisi puolustettu ennen em kriisiä ja jokunen vuosi sen jälkeen. Virallisestihan noihin aikoihin Suomi valmistautui puolustamaan vain lännestä tulevaa vihollista.

Nyt harmittaa tavattomasti, että muistini on kehno. Voi kun ne dokumentit, jotka olivat käytössämme (en ole varma edes oliko niitä), olisi saanut omaksi tai kun muistaisi, mitä meille Salpalinjasta kerrottiin, kerrottiinko juuri mitään! Sen muistan varmasti, että suunnitelmamme, käsinkirjoitetut paperit ja karttamerkinnät, olivat salaisia ja ne kerättiin visusti pois. Ne sanottiin vietävän silloisen Kouvolan sotilaspiirin kassakaappeihin.

Sitten seuraavassa kertausharjoituksessa vuosi ja kolme kuukautta myöhemmin Pahkajärvellä noita papereita ei nähty. Siellä minä ja joukkueeni ryhmänjohtajat koulutettiin ja harjoitettiin sissitaitojen ja niihin kuuluvien räjähteiden käyttöön. Tulikouran Jorma ryhmänjohtajineen kuljetettiin Luumäelle harjoittelemaan korsuaseiden asentamista teräsbetonikorsuihin.

Kylmän sodan fakta on, että Salpalinjalla oli puolustusmerkitystä siis vielä 1970-luvulla. On puhuttu, että Salpalinja oli vanhentunut jo jatkosodan viimeisenä kesänä 1944! Kuinka vanhentunut se oli sitten 1970-luvulla, jolloin mm. minua koulutettiin sen käyttöön taistelussa?  No, en itsekään usko, että Salpalinjassa kylmän sodan aikana olisi ratkaisutaisteluja käyty, ainakaan noilla huru-ukkojoukoilla. Mutta vahvana viivytysasemana se olisi saattanut antaa aikaa puolustuksen järjestämiseen siihen sopivissa maastonkohdissa jossakin lännempänä.

SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta –elokuvassa käsitellään mielenkiintoisesti asiantuntijavoimin Salpalinjan merkitystä kylmän sodan aikana. Tämä omakohtainen kertomus on linjassa sen kanssa, mitä kenraalit ja tutkijat elokuvassa puhuvat!

TERHO AHONEN

25. Salpavaellus Ukko-Pekan kotimaisemissa

Tässä muun vapaaehtoistoimen ohessa olen myös edelleen Salpavaelluksen "tiedotusosaston" palveluksessa. Siksi voin ihan hyvin julkaista myös blogina 5.3.2018 laatimani lehdistötiedotteen. TA

Vuodesta 1994 lähtien järjestetty Salpavaellus on pitänyt pintansa Suomen itsenäisyyteen ennaltaehkäisevänä pelotteena vaikuttaneen Salpalinjan yhtenä esittelymuotona. Vaikka Salpalinja ei ole muuksi muuttunut, eri näkökulmat ja reittien ulottaminen uusiin linnoitusmaisemiin ovat suosion avaimia. Vaeltajien määrä on vaihdellut viime vuosina 200 hengen kahta puolen.

Viikko jälkeen juhannuksen järjestettävä 25. Salpavaellus keskittyy ensimmäistä kertaa Etelä-Karjalaan. Tapahtuma päättyy kaikille avoimeen maanpuolustusjuhlaan Luumäellä presidentti P.E. Svinhufvudin kotimuseon, Kotkaniemen pihapiirissä. Se avataan kunnostettuna yleisölle toukokuussa. Salpavaelluksen kolmesta reitistä kaksi liikkuu Etelä-Karjalassa.

Virolahdelta alkava kolmen päivän Tähtäimessä Salpalinja -reitti päättyy sekin Ukko-Pekan jalanjäljille. Presidentti Svinhufvudin suojeluskuntahenkisyys ja ammuntaharrastus tuodaan reitillä esiin ”Ukko-Pekka”-ammuntana perinnekivääreillä Miehikkälässä Multasillan ampumaradalla.

Muilla reiteillä ”Ukko-Pekka”-ammunta toteutetaan nykyaikaisilla eko-harjoitusaseilla. Kahden päivän Lappeen lukko -reitti kiertelee Luumäki-Lappeenranta-Lemi alueella. Sunnuntain aamupäivän Salpalinja Salpausselällä –reitti pyöräytetään Luumäen Askolassa, lähellä Kotkaniemeä. Sekin päättyy maanpuolustusjuhlaan.

Salpavaelluksen järjestelyissä on ensimmäistä kertaa mukana Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK. Viime mainittu on myös Salpavaelluksen suojelija 2018. MPK:n toiminnanjohtaja, prikaatikenraali evp Pertti Laatikainen ottaa vaeltajat vastaan mp-juhlassa Kotkaniemessä ja pitää puheen.

Luumäen, Miehikkälän ja Virolahden res.ups. ja  res. –kerhojen lisäksi Salpavaelluksen järjestelijäjoukkoon on liittynyt Lappeenrannassa kotipaikkaa pitävä Salpalinjan Oppaat ry. Puolustusvoimat tukee tapahtumaa, niin kuin se on tehnyt alusta lähtien.

Suomi100-juhlavuosi 2017 toi kaksi merkittävää lisää Salpalinjaan tutustumiseen. Salpalinjan perinneyhdistyksen kirja Salpalinja – itsenäisyyden monumentti ja storyTV films Oy:n elokuva SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta ovat toisiaan täydentävä uusi taistelijapari tiedotussodassa Salpalinjan tuntemattomuutta vastaan. Elokuva nähdään seuraavan kerran Lappeenrannan yliopiston Viipuri-salissa 16.3. illalla.

Lisätietoja Salpavaelluksesta: www.salpavaellus.net, vaelluskuvia sen kuvagalleriassa

Tietoa ja kuvia Salpalinjasta: http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2016/01/salpalinja-lyhyesti-ja-valokuvia.html

Yhteistyöterveisin              Terho Ahonen

Salpavaellus 2018 tiedottaja

terho.ahonen@haminetti.net
040 504 0293

Salpavaelluksella mielekästä tekemistä

Olen kevätkesästä 1993 lähtien ollut monessa eri tehtävässä panemassa pystyyn Salpavaellusta. Tuossa vuosituhannen vaihteessa taisi kaksi vaellusta jäädä muiden työkiireiden takia väliin. Ensimmäinen vaellus toteutettiin 1994, melkein uskaltaisin sanoa, että lähes pystymetsästä. Suurin voima oli innostus ja iso joukko samoin ajattelevia maanpuolustusihmisiä.

Ensimmäinen vaellus oli tarkoitus olla myös viimeinen. Jotain meni vikaan tai pikemminkin kohdalleen, kun ensi kesänä järjestetään jo 25. peräkkäinen, kerran vuodessa toimeenpantava Salpavaellus. Väki on vaihtunut niin järjestäjissä kuin vaeltajissakin. Sitkeimmät ovat olleet mukana koko ajan. He eivät sitä ole enää viime vuosina tehneet niinkään valtavasta innostuksesta, vaan ehkä enemmän velvollisuuden tunnosta. Vaeltajakonkarit taas eivät osaa olla pois reiteiltämme!

Nyt työn alla oleva Salpavaellus 2018 on historiallinen siksi, että ensimmäisen kerran täkäläisten reserviläisyhdistysten tueksi, avuksi ja ehkäpä kaikkikaikeksi tulee Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK ja sen Kaakkois-Suomen maanpuolustuspiiri.

MPK:ta pyydettiiin viime kesänä 25. Salpavaelluksen suojelijaksi, mutta sepä ei siihen tyytynyt, vaan tarjoitui myös tekijäksi, toimijaksi Salpavaellus-organisaation rinnalle. Työ lähti käyntiin tiedustelulla jo viime syyskuussa. Nyt 22. tammikuuta 2018 alkoi sitten tapahtumaan. Ainakin minulla ja vaelluksen varajohtajalla Jukka Lapilla (vaellusjohtaja Antti Pakkanen palaa remmiin toukokuussa) on täysi syy uskoa, että hyvä tulee. Voi olla, että järjestelmiemme hyvien osien yhteensovittaminen voi jossain kohtaa vingahtaa, mutta ainakin alku tuntuu todella lupaavalta.

En tässä nyt käy yhtään avaamaan (muotisana) mitä kaikkia mahdollisuuksia MPK-yhteistyö Salpavaellukselle ja sen tekijöille mahdollistaakaan. Siitä olemme enemmän viisaampia 11.2. Haminassa pidettävän koordinaatiopalaverin jälkeen.

Mutta yhden omakohtaisen toiveen ja oikeastaan suoranaisen tarjouksen rohkenen tuoda esiin. Viittaan kirjoituksen alun vuodatukseen 25 vuoden lähes yhtäjaksoisesta puurtamisesta tässä touhussa.

Nyt jos koskaan meillä jo lähes kaiken kokeneilla huru-ukoilla on toivoa saada työllemme jatkajia.

Tässä lasken MPK:n kouluttaman laajan vapaaehtoisen reservin varaan. Koulutettu on tekijöitä mitä moninaisimpiin tehtäviin, mutta onko sille koulutukselle ollut mielekästä, relevanttia käyttöä? Salpavaelluksella on tarjota todellista, määrältään sopivasti ja osalle tehtävistä ympärivuotista vapaaehtoista tekemistä. Ja varmasti asiasta kiinnostuneelle oikeaa meininkiä, todellisten joukkojen ja asioiden kanssa.

Suurimman osan aikaa Salpavelluksella olen toiminut tiedottajana. Se on mitä suurimmassa määrin ympärivuotista, jatkuvaa, mielenkiintoista vapaaehtoistyötä. Tulokset näkyvät hyvässä ja pahassa. Aina ei voi onnistua. Yleensä on onnistuttu.

Sama koskee tehtäviä huollossa, kuljetuksissa, tukikohdissa, toimistossa, ensiavussa, viestinnässä, someupseerina, nettipäivittäjänä, lehdistötiedottajana, liikenteenohjauksessa ja turvatehtävissä sekä opastuksista aina reittipäälliköihin saakka. Muutamia mainitakseni. Tehtäviä on ja riittää.

Olemme varsin hyvin tiettyjä tehtäviä onnistuneet päivittämään nuorempaan voimaan, esimerkkinä kolmekymppinen vaellusjohtajamme. Ikä ei ole este kaikessa, mutta esimerkiksi itselläni näissä some- ja kirjoitustehtävissä aika alkaa menemään omien virheiden korjaamisessa; virheiden korjaamisessa menee todella aikaa enemmän kuin niiden tekemisessä! Ikäni 66 vuotta pelaa vielä opastuksessa, puhevirheet voi korjata siinä hetkessä, jos joku huomaa, mutta älypuhelimeen postaukseen nakkisormet eivät taivu, siksi minulla ei sitä, älypuhelinta, olekaan.

Siis Salpavaellus tarjoa sopivaa työtä monelle halukkaalle kullekin mieluisaan hommaan. Ihan totta! Tämä on ollut ja on vieläkin mukavaa, jopa innostavaa, mutta rajansa kaikella. Tulkaapa ensi kesäksi mukaan siivelle katsomaan, miltä meininkimme näyttää, innostukaa ja tarttukaa hihastamme kiinni!

Salpavaellus tarjoaa paljon ihmistä kehittävää, kouluttavaa, kasvattavaa, vastuuta opettavaa ja mitä kaikkea muuta tekemistä keksimmekään, jolla kaikella on maanpuolustuksellinen ja sotiemme veteraaniemme perintöä palveleva tarkoitus. Siinä oppii itse samalla ja paljon. Sen arvo on valtava! Niin minullekin on käynyt! Olen ihan eri ihminen verrattuna siihen, kun näissä hommissa noviisina aloitin! Olen tekemällä oppinut, virheitä tehden, onnistumisista iloiten!

Meitä Salpavaelluksen alkuvuosien tekijöitä ei ollut juurikaan kukaan kouluttamassa, opettamassa; oli toki Arvo Tolmunen, Arto Lavento ja Ilkka Länsivaara! Oppi oli otettava kantapään ja erehdysten kautta. Nyt me jaamme mielellämme hankkimamme opin uusille polville. Pyörää ei tarvitse kenenkään keksiä uudestaan, mutta sitä saa vapaasti jatkojalostaa. Luovuudelle on täydet eväät olemassa!

Palataan aiheeseen, tarttukaa hihaan, tulkaa mukaan, kehittykää, ottakaa yhteyttä. Niin minä olisin tehnyt, jos siihen olisi ollut MPK:n ja Salpavaelluksen mahdollistama tilaisuus!

Ps. Korjasin pikkasen illemmalla jutun muotoiluja, kun viime loppukesästä syntynyt nykyelämäni ilojen ilo, viisikuukautinen ensimmäinen pojanpoika, saapui papalle illansuussa kylään ja jutun tarkistus jäi ohueksi!

TERHO AHONEN

Salpalinjalla elämää – julistus vielä puuttuu

Suomi100-juhlavuosi on poikinut tapahtumia Suomen suveen runsaasti. Osattomaksi ei ole jäänyt Salpalinjakaan. Voi sanoa, että jopa kiitettävästi on linjalla ollut ja on jos jonkinlaista meininkiä.

Pari poimintaa menneestä. Salpalinjan Perinneyhdistyksen kesäkuun alussa julkaistu Salpalinja – itsenäisyyden monumentti -artikkelikokoelma kovissa kansissa on saanut hyvää palautetta. Kauppakin on käynyt silloin, kun kirjaa on eri tilaisuuksissa tarjottu ja myyty. Yhdistys on keskittänyt myynnin nettiin. Se kaivannee tuekseen vielä ”aggressiivista” markkinointia.

Salpavaellus, joka järjestettiin 24:nnen kerran, veti väkeä hyvin. Kun sää suosi ja Harjun Oppimiskeskuksen kartanopuiston kauneus yhdessä Suomi100-henkeen mainiosti istuneen isänmaallisen maanpuolustusjuhlan kanssa teki paikallaolijoiden mieliin aivan varmasti myönteisen muistimerkin.

On ollut Salpalinjaan liittyvää esitelmäiltaa Lemillä, seminaaria Kerimäellä, pallokorsun siirtoa ja -avajaisia Virolahdella, yhteislaulua Miehikkälässä ja vaikka mitä unohtamatta Salpalinja-linnoitteiden entisöimishankkeita esimerkiksi Lieksassa ja Kuusamossa.

Kaiken aikaa koko vuoden on työn alla ollut Suomen Salpa – dokumentti maanpuolustutahdosta -elokuvan teko. Sen kuvaukset ovat loppusuoralla. Keskiviikkona 9.8. klo 18. kuvataan vielä Salpalinja-museolla Miehikkälän Sotaveteraani-yhdistyksen järjestämää kenttähartautta osana dokumentin nykypäiväosuutta. StoryTV films Oy pitää kiinni 26.11.2017 ensiesityksestä Lappeenrannassa. Jännittää ison projektin puolesta. Hyvää materiaalia on leikkauspöydällä moninverroin yli tarpeen; vain makeimmat mansikat mahtuvat kakkuun! Se lupaa hyvää ja makeaa mahan täydeltä.

Sulkavan Reserviupseerit ovat keväällä raivanneet Vilkaharjulla kiviesteen näkyviin. Sitä juhlitaan maanpuolustusjuhlassa sunnuntaina 20.8. klo 13. Tämän kirjoittaja on saanut kunniakkaan kutsun tulla juhlaan mukaan.

Salpalinjaa hyödynnetään myös jo kuntoilutapahtumissa. Salpalinja Trailrun juostaan Lappeenrannan Ruoholammen ympäristössä myös tänä vuonna. Tapahtuman päivämäärä on 27.8.2017. Salpalinjan oppaat ry on mukana esittelemässä omaa toimintaansa ja tarjoamalla opastusta lähialueella juoksutapahtuman aikana.

Ja taas Virolahden ja Miehikkälän urheiluseurat ja yhteinen liikuntatoimi järjestävät 3.9.2017 Salpapolkujuoksun museolta museolle. Kokoontuminen ja maali ovat Salpalinja-museolla, josta kunto- ja kilpasarjalaiset kyyditetään lähtöviivalle Virolahden Bunkkerimuseolle.

Tiedossa on jo myös, että Miehikkälän Salpalinja-museo järjestää sunnuntaina 8.10.2017  Salpalinja-museon 30-vuotisjuhlaseminaarin. Se tullee olemaan raskaan sarjan tietopaketti Salpalinjasta monelta kantilta ja monella suulla.

Varmasti paljon muutakin maininnan arvoista on tänä vuonna tapahtunut ja vielä tapahtuu.

Yhtä kruununjalokiveä odotan vielä, joka antaisi puhtia Salpalinja-toimijoille ja kunniaa ennen kaikkea Salpalinjan rakentajille ja sen rakentamisajan maanpuolustajille.

Etelä-Karjalan Sotaveteraanipiirin alullepanema ja Salpalinjan Perinneyhdistyksen jatkama esitys Salpalinjan nimeämisestä Suomi100-juhlavuonna itsenäisyytemme monumentiksi odottaa vielä päätöstä valtioneuvostolta.

Yksikään täyspäinen suomalainen ei näe yhtään mitään syytä, miksi valtioneuvosto ei voisi kyseistä julistusta tehdä. Se ei maksa mitään, se ei ole keneltäkään pois, mutta se antaisi kunnian niille, joille se kuuluu: itsenäisyyden säilymisen taistelleille Suomen maanpuolustajille ja Salpalinjan rakentajille viime sotien aikana. Salpalinja on pysyvä suomalaisen maanpuolustustahdon monumentti. Se on sanan varsinaisessa merkityksessä ”kiveen hakattu”, niin kuin valtiopäiväneuvos Mikko Pesälä osuvasti sanoi puheessaan Harjussa Salpavaelluksen maanpuolustusjuhlassa heinäkuun alussa. 

TERHO AHONEN

Itsenäisen Suomen juhlinta osa uskottavuutta

Valtiopäiväneuvos, Salpalinjan Perinneyhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtaja Mikko Pesälä sanoi Suomen puolustuksessa keskeisen asian olevan uskottavuus. Tämänkaltaiset tapahtumat kuin tämä maanpuolustusjuhla täällä Harjussa Salpavaelluksen päätteeksi ovat osa sitä.

Salpalinjan Perinneyhdistys oli 24. Salpavaelluksen suojelija.

- Tällaisten tapahtumien järjestäjät luovat laajan pohjan ja perustan sille, mikä on itsenäisyys ja isänmaa. Sieltä nousee myös henkinen viesti maanpuolustuksemme uskottavuudesta. Se on tärkeää ja sitä nämä juhlat heijastavat.

Pesälä muistutti tunteikkaassa puheessaan, että itsenäisen Suomen historiassa Neuvostoliitto uhitteli meitä neljä kertaa ja aina se tuli torjutuksi.

- Alkutalvesta 1939 Neuvostoliiton korkein johto kokoontui. Siinä kokouksessa Stalin sanoi, että Jumala on tehnyt suuren virheen, kun se on sijoittanut Suomen Neuvostoliiton naapuriksi. Kokouksen johtopäätös oli, että sen virheen kyllä kansankomissaari Stalin pystyy korjaamaan. Ei pystynyt! Suomi puolustautui ja torjui hyökkäyksen, jota koko maailma seurasi.

- Kun Mannerheim teki päätöksen heti talvisodan jälkeen Salpalinjan rakentamisesta, Yhdysvaltain presidentti Roosevelt laittoi samaan aikaan viestin sekä Helsinkiin että Moskovaan: Suomen kansa on talvisodassa hankkinut ikuisiksi ajoiksi moraalisen oikeuden elää maassa, jota se on rohkeasti puolustanut!

Yhtenä konkreettisena esimerkkinä Suomen maanpuolustustahdon voimasta Pesälä mainitsi juuri Salpalinjan. Salpalinjan Perinneyhdistys on tehnyt valtioneuvostolle esityksen että tänä vuonna, kun itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta, Salpalinja nimetään itsenäisyytemme monumentiksi.

-Toivon kovasti, että valtioneuvosto tuon julistuksen tekee, Mikko Pesälä sanoi.

Salpalinjan Perinneyhdistyksen hallitus oli myöntänyt Salpavaellus-tapahtuman esityksestä Salparakentajan ansiomitalit kuudelle Salpalinja-oppaalle, jotka ovat muun muassa alusta asti olleet mukana RUK:n reserviupseerioppilaiden opastuksissa syksystä 2011 lähtien. Mitalin saivat (kuvassa oikealta) Antti Lankinen, Sami Forsström, Heikki Savolainen, Kari Suoknuuti ja Jarkko Tawast. Kauko Tykkyläinen oli estynyt tulemaan paikalle. Mitalit jakoivat Mikko Pesälä ja perinneyhdistyksen puheenjohtaja Teppo Lahti (oik).

24. Salpavaellukselle osallistui 180 vaeltajaa ja linnoitukseen tutustujaa. Itsenäisyyden ituja –reitille osallistui 55 ja Erämaasta Harjuun –reitille 45 vaeltajaa. Vanhojen traktorien marssille (9 traktoria + huoltoauto) pitkin linnoitusta osallistui Luumäeltä Virolahdelle 11 henkeä. Viimeisen päivän Ensi askeleet –reittiä Ravijoella kiersi 31 vaeltajaa. Osana samaa reittiä perinneyhdistyksen jäsenistölle tarjottuun tutustumiseen osallistui neljässä opastusryhmässä kahden tunnin ajan 38 kirjoihin merkittyä henkilöä. Salpavaeltajia opasti yhteensä 18 Salpalinja-opasta.

Salpavaelluksen varajohtajana puheen mp-juhlassa pitäneen Jukka Lapin ajatukset ovat kokonaisuudessaan luettavissa alla omassa blogissaan, klikkaa linkkiä.
http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2017/07/vaelluksen-johtajan-puheenvuoro-2017.html

Kaikkiaan vaeltajat, oppaat, kaikki muut toimitsijat ja esiintyjät sekä yleisö mukaan lukien vaelluksen päätöspäivänä oli Harjussa yhtä aikaa koolla noin 350 henkeä. Sää suosi Salpavaellusta erinomaisella tavalla, jonka Harjun kauniissa kartanopuistossa pidetty maanpuolustusjuhla kruunasi.

TERHO AHONEN

Vaelluksen johtajan puheenvuoro 2017

Tässä se mitä Salpavaelluksen varajohtajalla Jukka Lapilla (vaellusjohtaja Antti Pakkanen on kriisinhallintatehtävissä) oli sanottavana 24. Salpavaelluksen päättäneessä maanpuolustusjuhlassa. 

Vaeltajia ja Salpalinjaan tutustujia oli tällä kertaa 180 henkeä. Hyvä määrä! Oppaat, toimitsijat ja yleisö mukaanlukien paikalla oli juhlassa noin 350 ihmistä! Komea maanpuolustusjuhla! TA

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät naiset ja herrat, tytöt ja pojat!

Itsenäinen Suomi täyttää tänä vuonna sata vuotta. Olemme viettämässä Salpavaelluksen päättävää maanpuolustusjuhlaa Harjussa Salpalinjan alkulähteillä. Ruotsalaiset vapaaehtoiset olivat aloittamassa töitä täällä jo ennen kuin itärajan linnoitussuunnitelma oli hyväksytty.

Tämä Harjun hovin päärakennus on valmistunut vuonna 1816, kaksi sataa vuotta sitten. Salpalinja ei väistänyt edes historiallista kulttuurimaisemaa silloin, kun puolustuksellisuus sitä vaati. Lähin Salpalinjan järeä korsu on tuossa reilun kymmenen metrin päässä tämän rakennuksen seinästä, lipputangon alla. Tuo lipputangonjalan perustus maksoi tuolloin miljoona markkaa. Se on lajissaan kalleimpia, ainakin vahvimpia Suomessa.

Ensimmäinen Salpavaellus järjestettiin puolustusvoimien aloitteesta vuonna 1994, silloin osana Kymen sotilasläänin järjestämää Salpalinjan ensimmäistä julkista juhlintaa,  Salpa-asema 50-vuotisjuhlasarjaa. Käskyn juhlavalmisteluista antoi vuonna 1990 Kaakkois-Suomen Sotilasläänin silloinen komentaja, kenraalimajuri Gustav Hägglund. Aika oli vielä silloin sen verran arkaluontoinen, että juhlan  aiheeksi otettiin hienovaraisesti Salpalinjan rakentamisen päättymisvuosi ja kesän 1944 torjuntavoitot.

Ensimmäisen Salpavaelluksen oli tarkoitus olla vain yksi osa tuota juhlasarjaa ja jäädä siihen. Hieman yli 200 vaeltajan palaute pystymetsästä kootulle ja asiantuntemuksessaan vaatimattomalle järjestelyorganisaatiolle oli murskaava - eihän tämä voi tähän jäädä,  haluamme lisää! Näin siitä huolimatta, että nelirivisin kiviestein viitoitetuilla reiteillä eivät kaikki oppaatkaan pysyneet; emme uskaltaneet ääneen puhua eksymisistä!

Olemme päättämässä nyt jo järjestyksessään 24. Salpavaellusta, välivuosia ei ole pidetty. Nyt oppaamme ovat mitä ilmeisemmin pysyneet suunnitelluilla reiteillä ja ovat myös osanneet kertoa ja esitellä Salpalinjan rakennetta kuin ammatilaiset. Siis muutakin kuin tässä on korsu, katsokaa. Olemme kehittyneet, tieto ja kokemus ovat lisääntynyt. Ehkä siksi olemme pystyneet säilyttämään perussuosiomme aallonpohjien ja –harjojen välillä. Valtavia massoja emme koskaan ole unelmoineetkaan. Ne eivät sovellu Salpavaellukseen, sen henkeen ja meininkiin.

Ilman uusiutumista ja luovia ratkaisuja emme olisi näin kauan vetovoimaisina säilyneet.

Reittien suunnitteluille annoimme viime syksynä väljyyttä, kun päätimme laittaa vaelluksen päätöstapahtuman kiertoon. 23 kertaa päätimme vaelluksen Miehikkälään Salpalinja-museolle. Harjussa olemme ensimmäistä kertaa. Se mahdollisti osin pyörien päälle nostetun reitin Itsenäisyyden ituja tekemisen, joka kattaa koko Salpalinjan vahvimman osan Luumäen Kivijärven ja Suomenlahden välin. Siihen sisältyi myös kunniakäynnit niin Ukko-Pekka Svinhufvudin haudalla kuin Luumäen, Miehikkälän ja Virolahden sankarihaudoilla. Ensimmäisen kerran jouduimme rajoittamaan reittiosanottoa. Iso linja-auto tuli täyteen juhannuksen alusviikolla.

Salpavaellus ei ole enää ollut kohta kuuteen vuoteen pelkän tämän vuotuistapahtuman varassa. Reserviupseerikoulun reserviupseerikurssit ovat marraskuusta 2011 lähtien osallistuneet kolmen tunnin Salpalinja-perehdytykseen täällä Harjussa ja Ravijoen Ventonvuoren alueella. Tähän mennessä liki 30 vapaaehtoisopastamme, sotamiehestä ja naisesta aina prikaatikenraaliin saakka, Helsinkiä, Lahtea ja Lappeenrantaa myöten, ovat perehdyttäneet 7487 upseerioppilasta Salpalinjaan juurta jaksaen. Siihen on tarvittu 750 kolmen tunnin opasvuoroa! Se ei ole ollut ihan pieni juttu. Kiitos oppaillemme. Ja kiitos Salpalinjan Perinneyhdistykselle, joka on painattanut esitteet jaettavaksi upseerioppilaille.

Esitän mitä parhaimmat kiitokset teille tämänkertaiselle Salpavaellukselle osallistuneet vaeltajat, oppaat ja muut toimitsijat, kiitos tähän juhlaan saapuneelle yleisölle ja esiintyjille. Erityinen kiitos vuoden 2017 Salpavaelluksen suojelijalle Salpalinjan perinneyhdistykselle. Sen tuki on ollut arvokasta euroista puhumattakaan. Harjun Oppimiskeskus ei epäröinnyt antaa näitä komeita puitteita keskellä Salpalinjaa käyttöömme. Parhain kiitos Harjulle ja sen väelle. Virolahden kunta on tukenut myös järjestelyjä monin tavoin, kiitos!

Ensi vuonna kiertomme jatkuu ja Salpavaelluksen keskus- ja juhlapaikkana on Ukko-Pekka Svinhufvudin kotitalo Kotkaniemi Luumäellä. Tervetuloa viimeistään silloin sinne näkemään suuren peruskorjauksen tuloksia ja katsomaan mitä uutta ja jännää reittisuunnittelijat ovat vaeltajille Salpalinjalta löytäneet.

Salpavaelluksen suojelijana vuonna 2018 on Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK. Se on suomalaisen vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen katto-organisaatio ja sopii siten myös mainiosti Salpavaelluksen suojelijaksi, teemmehän mekin vapaaehtoista maanpuolustustyötä ja opimme uutta joka kerta, jokaisella opastuksella.   

Kiitos vielä kerran kaikille! Ja kun juhlamme kohta päättyy, toivotan teille kaikille hyvää kotimatkaa ja kaunista kesää satavuotiaassa itsenäisessä Suomessa! Nähdään vuoden päästä Luumäellä! 

Salpavaellus harvinaista herkkua

Vuonna 1994 puolustusvoimien aloitteesta ensimmäisen kerran järjestetty Salpavaellus oli määrä olla samalla viimeinen. Niin ei käynyt. Yleisön pyynnöstä muutama kerta tapahtumaa järjestettiin ”vielä kerran”, kunnes kaakonkulman reserviläiskerhot, Virolahti, Miehikkälä, Ylämaa ja Luumäki, antautuivat paineelle tehdä siitä vuotuinen.

Nyt on käsillä jo 24. Salpavaellus, toistuen siis kerran vuodessa. Ensimmäistä kertaa tapahtumakeskuksena on nyt Virolahti ja siellä Salpalinjan ensimmäisillä lapionpistojen sijoilla Ravijoen Harju. Harjun hovin upea kartanopuisto ja Suomen laulun kantaesityspaikka, itse kartano, antavat tämänkertaiselle vaelluksen päätösjuhlalle Suomi100-arvoisen aidon ympäristön. Entä jos sataa? No, sitten mahdumme Oppimiskeskuksen isoon liikuntasaliin. Itsensä Ukko-Pekka Svinhufvudin lukema äänitallenne Suomen itsenäisyysjulistuksesta kuullaan maanpuolustusjuhlan alkuun!

Harjua vaelluksen keskuksena puoltaa myös paikan puolustuksellinen arvo. Silloin suuri historiallinen rantatie oli ainoa merkittävä hyökkäysura Stalinin joukoille Rantamaan suunnassa kohti Helsinkiä. Se suljettiin tuohon aikaan nähden hyvin vahvoin linnoituksin. Niistä valtaosa on paikoillansa, poislukien osa kiviesteistä ja rakentamisen ja peltojen alta täytetyistä taistelu- ja yhdyshaudoista.

Salpalinjassa ei koskaan taisteltu. Silti nimenomaan Harjun alueella taisteltiin ankarasti syksyllä 1944! Mitä ihmettä? Kyllä, hankkikaa kirjastoista Ville Kaarnakarin sotatrilleri Operaatio Para Bellum, salainen sota Suomessa syksyllä 1944 ja lukekaa se. Sen jälkeen ymmärrätte miksi ja miten! Kirja on tietääkseni ainoa kaunokirjallinen teos, jossa Salpalinja on taistelutantereena. Sen kuvaus on sijoitettu Salpalinjan todellisiin asemiin ja rakenteisiin, tämän kertaisen Salpavaelluksen maisemissa.

Salpavaelluksilla osallistujamäärät ovat vaihdelleet alle sadasta vaeltajasta yli kahteen sataan maastossa kulkijaan. Vuodet eivät ole veljeksiä. Nyt päästään tuohon haarukkaan.

Salpavaelluksen tavoittaneet ihmiset eivät rajoitu enää varsinaisen vaelluksen osanottajiin. Sama vaelluksen opasorganisaatio on marraskuusta 2011 alkaen perehdyttänyt 7500 Reserviupseerikoulun upseerioppilasta Salpalinjaan nimenomaan Ravijoella ja Harjussa, samalla kierroksella, joka on tämänkertaisen vaelluksen lyhin vaihtoehto sunnuntaina 2.heinäkuuta.

Kuvitelkaa, tuohon RUK-opastukseen on tarvittu noin 750 kolmen tunnin opasvuoroa, vapaaehtoistyönä. Laiska töitään luettelee; senkin uhalla kerron, että tämän kirjoittaja yhtenä oppaana vajaasta 30:stä on noin 700 kertaa esittänyt upseerioppilaiden keskimäärin kymmenen hengen opastusryhmille 7-8 minuutin yleiskatsauksen Salpalinjasta!

Vaellusorganisaatiolle maksettu pieni korvaus RUK-opastuksista on osin käytetty subventoimaan (alentamaan) varsinaisen Salpavaelluksen osanottomaksuja. Vaellustuotto niistä ei ole aina riittänyt kulujen kattamiseen.

Vaelluksen osanottomaksuista muonitus vie valtaosan mukaan lukien toimitsijoiden ja oppaiden muonitus. On katsottu kohtuulliseksi, että he saavat edes ylöspidon, ruoan ja telttamajoituksen, vaivansa palkkioksi. Toimitsijat eivät saa minkäänlaisia matkakorvauksia, silti oppaita meillä on Helsinkiä, Lahtea ja Lappeenrantaa myöten. Myös vaeltajien kuljetukset reiteillä vaativat euroja, muista pikkukuluista puhumattakaan.

Tällä kertaa kahden reitin yöpymistukikohdat varsinkin lauantaina ovat saunojen osalta nykyaikaa; telttamajoitus makuupusseissa on lakanoihin tottuneille erilaisena suorastaan luksusta; ei karmea kokemus lainkaan!

Salpavaelluksen reiteillä on tilaa vielä. Ilmoittautuminen päättyy keskiviikon 21.6. iltaan mennessä, jotta voidaan ainakin suuruusluokkana tehdään muonitus- ja kuljetustilaukset. Vasta juhannuksena ahaa-elämyksen saaneet pääsevät kyllä mukaan varmistamalla sähköisen ilmoituksen vaelluksen nettisivuilla soittamalla ao. reittipäällikölle.

Tämän blogikirjoituksen tarkoitus on vain ja ainoastaan kannustaa ihmisiä osallistumaan vaellukselle; en halua tulla lynkatuksi sen takia, että joku potentiaalinen vaeltaja ei ole saanut tietoa osallistumismahdollisuudestaan. Toisaalta eihän ihminen voi kaivata sitä, mitä ei tiedä olevankaan.

Salpalinjan sanoman ja Salpavaelluksen osalta emme me Salpalinjan puolestapuhujat halua yhdenkään suomalaisen jäävän siitä paitsi. Sotiemme veteraanien, linnoittajaveteraanien ja varmasti myös linnoitustöissä välirauhan aikana olleen monen sittemmin jatkosodassa kaatuneen sankarivainajamme perinnöstä, Salpalinjasta ja sen heijastamasta valtavasta maanpuolustustahdosta on nykypäivän suomalaisten päästävä osalliseksi. Salpavaellus on siihen yksi oiva mahdollisuus.

Salpavaellus on valmiiksi suunniteltua harvinaista herkkua!  Ilmoittaudu, maksa osallistumismaksu, tule ja osallistu! Sitä päätöstä ei tarvitse katua!

Tervetuloa!

TERHO AHONEN

Vaelluksen ylijohdon reservissä

Salpalinja on nyt sinivalkeassa nosteessa

Mies vanhenee, mutta kiire Salpalinjan tiimoilta sen kuin kiihtyy. Tämän blogin kirjoittaja on joskus tuskaillut, mistä seuraavaksi kirjoittaisi. Nyt on positiivisia ja hyviä aiheita vaikka minkä edestä; runsauden pula painaa päälle. Ja ukkoa viedään paikasta toiseen, kun ei voi poiskaan olla ja silti ei ehdi kuin pieneen osaan hyviä juttuja. Tätähän minä olen kyllä halunnutkin, saada pieneltä osaltani Salpalinja ihmisten silmille ja tajuntaan! Jalkoja ja polvia pakottaa, mutta hyvästä syystä.

Otan tähän alkuun ensimmäisenä paikallisen huipennuksen lauantailta 10.6.2017 Lappeenrannan Rutolasta. Salpalinjan Oppaat Ry:n avoin kyläpäivä kokosi ihmisiä tutustumaan Salpalinjaan todistettavasti yli kolme sataa ihmistä, lähes pystymetsästä! Tuo määrä ja temppu on huikea. Olen ällikällä! Oikein tarjoiltuna Salpalinja on houkutin ja vetävä kohde kuin vain olla voi! Ilman mitään keinotekoista. Risut ja männynkävyt pois ampuma-aukkojen edestä ja antaa palaa! Erinomaista!

Seuraavaksi on pakko hehkuttaa Salpavaellusta 30.6 – 2.7.2017. Ilmoittautuminen vaellusreiteille päättyy juhannuksen alla. Lue tämä blogi loppuun ja klikkaa sitten tätä linkkiä: www.salpavaellus.net

Nyt jos koskaan Suomi100-juhlavuonna kannattaa lähteä tekemään itsekunkin korvien väliin tilaa sille, miksi meillä suomalaisilla menee sittenkin hyvin! Emme sitä nimittäin hyvään pitkään tottuneina aina oikein ymmärrä ja miellä. Tiedän, puutetta ja tuskaa meillä kaikilla varmasti on, mutta onkohan valituksemme sittenkään missään suhteessa siihen, kuinka huonosti asiat voisivat olla!

Vertauskohta mahdollisesta olotilastamme on lähempänä kuin rohkenemme tunnustaa. Se on tuossa rajan takana, alkaa muutaman kymmenen kilometrin päästä. Se ei ole meille nyt vaihtoehto, mutta kuinka lähellä se olikaan reilut seitsemän vuosikymmentä sitten? Ne suomalaiset, jotka elossa olisivat nykyisen Venäjän luoteisosassa, eivät tietäisi meistä hyvinvointisuomalaisista yhtään mitään ja tyytyisivät kurjaan kohtaloonsa!

Salpavaelluksella avautuu Suomen itsenäisyyden taustat. Yhdellä reiteistä, Luumäeltä, otetaan mukaan Ukko-Pekka Svinhufvudin itsenäisyysjulistus. Se käytetään matkalla hänen hautamuistomerkillään, Luumäen, Miehikkälän ja Virolahden sankarihaudoilla ja tuodaan sunnuntaina 2.7. klo 13. kuultavaksi vaelluksen päättävään maanpuolustusjuhlaan.

Maanpuolustusjuhla Virolahden Harjussa alkaa, kun  ”Radiosta” kuultavan  Ukko-Pekan itsenäisyysjulistuksen jälkeen nostetaan Suomen lippu salkoon Harjun hovikartanon pihassa, Salpalinjan majoituskorsun katolla, Lippulaulu, sen jälkeen Suomen laulu kantaesityspaikallaan ja perään valtiopäiväneuvos Mikko Pesälän puhe. (Laskuvarjohyppynäytös, säävarauksella, on peruuntunut järjestäjistä riippumattomista syistä.) Jos tuo juhlan alku ei kolahda paikalla olevien vaeltajien ja yleisön selkäytimeen ja sydämeen, he ovat väärässä paikassa, he ovat väärässä maassa. Tippa tulee linssiin jo tätä kirjoittaessani.

En pysty eikä ole tarvetta jatkaa pitempään. Salpavaelluksen kaikki reitit päättyvät tuohon juhlaan, josta tulee ikimuistoinen. Kaikilla reiteillä Salpalinjan perintö avautuu. Sen ovat meille rakentaneet sotiemme sankarivainajat, sotiemme veteraanit, linnoittajaveteraanit, sodan ajan eläneet sukupolvet, sen ajan suomalaiset. Salpalinja on itsenäisyytemme monumentti!

Tulkaa mukaan, tulkaa kokemaan, tulkaa liikuttumaan, saatte enemmän kuin pystyn tässä lupaamaan! Kun Suomi kerran täyttää tänä vuonna sata vuotta, meillä pitää olla lupa ja ilo olla siitä ylpeitä ja antaa kiitos niille joille se kuuluu, sinivalkoisin kyynelein, ilon kyynelein!

TERHO AHONEN

Salpalinja Ylen aamussa 2.6.2017

Salpalinja sai ainakin särön valtakunnalliseen tiedotusmuuriin perjantaina 2.6.2017 Ylen aamutv:n lähetyksessä. Kymmenen minuuttia keskustelua Salpalinjasta on hyvä alkuisku tavoiteltaessa tiedotuksellista läpimurtoa suomalaisten tietoisuuteen.

Alla oleva linkki Ylen Areenaan on nähtävissä 2.7.2017 saakka.

http://areena.yle.fi/1-4151732?autoplay=true

Salpalinjan sanomaa saavista kaatamalla

Suomi100 –juhlavuosi tuo vahvasti esiin myös Salpalinjaa halusivat sitä sitten kansalaiset tai ei. Ja miksi ei suomalaisen maanpuolustustahdon symbolia haluttaisi muistella, koska osaltaan myös se vaikutti siihen, että Suomen itsenäisyyttä voidaan nyt ylipäätään juhlia.

Totta kai Suomen ikineuvostomielinen poliittinen laitavasemmisto pitää kaikkinaista puhumista Salpalinjasta provokaationa rauhantahtoista ja ystävällismielistä naapuriamme kohtaan. Tuota pienen pientä mutta sinänsä äänekästä vähemmistöä ei nyt tässä yhteiskunnan yleisen edun nimissä käydä hyysäämään. Suomalaiset ovat isänmaallisia Suomelle! Venäläisetkin ovat isänmaallisia äiti-Venäjälle; miksi suomalaiset eivät saisi olla isänmaallisia isänmaalleen!

Käyn muutaman juhlavuoden Salpalinja-jutun tässä varmuuden vuoksi läpi aikajärjestyksessä.

Jo kuluvan viikon torstaina (6.4.2017) Salpalinjan Oppaat ry operoi yhdessä Lemin Nuorisoseuran ja Lemin Kotiseutuyhdistyksen kanssa esitelmäillan Tapiolassa. Päätähtenä on Salpalinjan rakennustyömaiden huoltoa ja vapaa-aikaa tutkinut ja aiheesta väitöskirjaa tekevä FL Virpi Launonen Mikkelistä. Hänen esityksestään on lupa odottaa selitystä sille, miten parakkileirielämä syvissä metsissä piti miehet ja naiset työkykyisinä raskaassa työssä, johon tänä päivänä pystyisivät kuntonsa puolesta korkeintaan huippu-urheilijat!

Seuraava Salpalinja-seminaari on Kerimäellä Hotelli Herttuassa lauantaina 20. toukokuuta. Tuo päivä ”Viimeisellä linjalla” on pyhitetty Salpalinjalle ja sotiemme veteraaneille. Seminaariluennoitsijoina on kova kaarti nimiä, mm. kenraaliluutnantti evp Heikki Koskelo, arkeologi John Lagerstedt ja maakunta-arkeologi ja tutkija Jorma Hytönen.

Kesäkuun toisena päivänä tällä tietoa Helsingissä julkaistaan Salpalinjan Perinneyhdistyksen kirja Salpalinja – itsenäisyyden monumentti. Laaja artikkelikokoelma tulee valottamaan Salpalinjaa, melkein uskaltaa sanoa, kaikilta mahdollisilta kanteilta, siis hyvin monipuolisesti. Kirjoittajina kirjassa on peräti 26 Salpalinjan asiantuntijaa. Rakenteeltaan kuvitettu kirja on tehty helppolukuiseksi.

Jo 24:s Salpavaellus kesä-heinäkuun vaihteessa tuo käytännön kantapäätuntumaa Salpalinjasta kiinnostuneille. Virolahden Harjuun keskitetty tapahtuma tuo huikean kauniin keskikesän kartanomiljöön ohella konkreettisen muistutuksen siitä, että Salpalinjan rakentamisessa tärkein kulttuuriarvo oli maan puolustaminen. Vaelluksen päättävässä maanpuolustusjuhlassa osa yleisöstä istunee teräsbetonikorsun päällä kulttuurimaisemassa tietämättä siitä, ennenkuin asia heille kerrotaan.

Salpavaellus on oiva paikka ja mahdollisuus hankkia edellä puhuttu kirja tuoreltaan matkaan.

Salpalinjan varrella on vuoden mittaan paljon muitakin tapahtumia ja mahdollisuuksia siihen tutustumiseen. Niitä en edes yritä luetella.

Sokerina pohjalle jätin hyvässä vauhdissa olevan Suomen Salpa – dokumentti maanpuolustustahdosta –elokuvan tuotannon. Ensi-ilta on Mainilan laukausten muistopäivänä 26.11.2017 elokuvateatteri Nuijamiehessä Lappeenrannassa.

Dokumentin kuvaukset ovat storyTV:llä voiton puolella. Jos kohta niitä tehdään vielä aina Salpavaellus-viikonvaihteeseen saakka. Työtä ja neuvottelemista tuotantoyhtiöllä riittää muun muassa maltaita maksavien arkistofilmien ja animaatioiden hankkimiseksi elokuvan höysteeksi.

Esimakua elokuvan sisällöstä tarjotaan noin varttitunnin trailerin (ennakkopätkä) verran nimenomaan jo torstaina Lemillä. Tuottaja Juha Huttunen on paikalla kertomassa ja näyttämässä otteita elokuvan tuotantotilanteesta.

Paitsi tämän blogin muodossa, olen minäkin mukana tavalla tai toisella sivuosissa (onneksi) kaikissa edellä kerrotuissa ja nimeltä mainituissa tapahtumissa ja jutuissa. Vastuu on pyytäjillä! Siitä huolimatta tervetuloa juhlistamaan Salpalinjaa, kukin parhaiten sopivaan paikkaan ja aikaan!

Ja sitten vielä ihan kauniiksi lopuksi. Mikä muu kruunaisikaan Suomi100 –juhlavuoden paremmin kuin se, että Suomen valtio (hallitus ja tai eduskunta) julistaisi, niin kuin esitetty on, Salpalinjan itsenäisyytemme monumentiksi! Se olisi valtion tunnustus Salpalinjan rakentajille ja yleisesti viime sodat eläneille ja maata puolustaneille sukupolville siitä, että he olivat Suomen kannalta vain ja ainoastaan oikealla asialla!

Pahaa pelkään, mutta en sitä tässä ääneen sano: Suomen valtio ei (ulkopoliittisista syistä) rohkene edellä mainittua julistusta tehdä, vaikka se ei maksa valtiolle pennin latia! Toivon olevani täydellisen väärässä, jos epäilykseni olisi tässä vahingossa bittiavaruuteen lipsahtanut!

TERHO AHONEN

Vetovoimaa avuksi Salpalinjan vetovoimalle

Salpalinjan tunnettavuuden pikkuhiljaa lisäännyttyä voisi kuvitella myös sen matkailullisen vetovoiman kasvaneen. Näin ei välttämättä ole ainakaan vielä käynyt. Salpalinjaa on esitelty yleisölle esimerkiksi Virolahdella vuodesta 1980 ja Miehikkälässä 1987 lähtien omissa teemamuseoissaan. Silti kävijämäärät eivät alkuvuosien tasosta ole juurikaan muuttuneet.

Tietysti ensimmäisten esittelyvuosien suurryhmä, sotiemme veteraanit, on linnoituksen nähnyt. Veteraanien jättämä kävijöiden aukko on korvautunut uudella sukupolvella. Sikäli on saatu uutta asiakaskuntaa, mutta mitään oleellista nytkähdystä ylöspäin kävijämäärissä ei ole tapahtunut.

Kaakonkulmalla on vannottu elinkeinona Salpalinjan nimeen siis kohta 40 vuotta ja yhä niin tehdään, onneksi! Onneksi siksi, että työ on pahasti kesken!

Miehikkälä on parhaillaan hakemassa palkkalistoilleen markkinointi- ja myyntitykkiä kunnan matkailupalveluiden myymiseksi. Ihan kuin kaikki aloitettaisiin alusta! Nimittäin hyvä kysymys on, mitä aletaan myymään? Onko Miehikkälässä tai Virolahdella valmiita vetovoimaisia Salpalinjaan liittyviä matkailupaketteja, sellaisia joilla on kävijämäärien kautta myös yhteiskuntataloudellista merkitystä? Kysyn siksi, kun en osaa itse vastata, mitä ne tuotteet ovat.

Onkohan niin, että Salpalinjan vetovoima ei ole riittänyt perusmuseoita kummempaan kaupalliseen toimintaan. Ja se ei ole paljon. Jos museoon myydään vaikkapa 5000 kappaletta kahdeksan euron pääsylippua vuodessa, on brutto 40 000 euroa. Montakohan ympärivuotista täyspalkkaista ihmistä sillä palkataan?

Kyllä juttu on niin, että ollakseen elinkeinollisesti merkittävä, Salpalinjan tulee moninkertaistaa kävijämääränsä ja vähintään kymmenkertaistaa ”pääsylipun” hintansa. Se tarkoittaa, että museolipun lisäksi pitää olla muuta myytävää: ruokaa, juomaa, majoitusta, muistoesineitä, mutta myös toimivaa ohjelmaa ainakin päiväksi, mielummin kahdeksi ja ennen kaikkea myös katetta.

Jonkin verran Salpalinjassa sisällä olleena ja pienessä mitassa Salpalinja-ohjelmaa järjestäneenä tiedän, että ainekset kannattavalle toiminnalle ovat olemassa ja että siitä maksaneet ovat myös hyvin tyytyväisiä saamalleen vastineelle. Nykyisellä vetovoimalla näitä hyvin maksavia ryhmiä saadaan tänne periferiaan valitettavan harvoin. Osaavasta opastuksesta ei ole puutetta. Siitä esimerkiksi Salpavaellus-tapahtuma on pitänyt hyvin huolen.

Se mitä tässä yritän sanoa, niin pahalta kuin se minusta tuntuukin, Salpalinjan vetovoima ei yksin riitä matkailuelinkeinon pyörittämiseen Kaakonkulmalla, Haminan itäpuolella! Tarvitaan seudullista lisävetovoimaa. Tiedän, Etelä-Kymenlaakson kehittämisyhtiö Cursorin matkailuihmiset ovat tätä yrittäneet tehdä ja jopa puhuneetkin kauniisti Salpalinjan puolesta. Konkreettista matkailutarjontaa Haminan itäpuolelle ei kuitenkaan merkittävässä mitassa ole saatu aikaan. Arktika on sentään jotain, mutta sekin on ajallisesti hyvin rajattu.

Pitäisiköhän ottaa lusikka kauniiseen käteen ja saada matkailijat tulemaan ensiksi vaikka Haminaan saakka. Mutta onko Haminallakaan siihen vetovoimaa? No Tattoo-viikolla joka toinen vuosi on, muulloin ei juurikaan. Jos väen saisi tulemaan Haminaan, niin siitä ei olisi enää mahdoton tehtävä saada heitä kammettua myös muutama kymmenen kilometriä idemmäs, aina Vaalimaan kauppakyliin saakka (sitten kun joskus pystyssä ovat).

Salpalinja voisi hyvinkin olla merkittävä lisäarvo saada ihmisiä Haminaan! Eli Haminan nykyinen vetovoima plus tarvittava kaupungin lisävetovoima (mitähän se olisi) plus Salpalinjan vetovoima voisivat yhdessä olla vetovoimien summa, jolla väki ja eurot liikahtaisivat kaakonkulmalle!

Siis Haminan vetovoiman vahvistaminen ja matkailupakettien rakentaminen vaikkapa Kyminlinnasta Haminan valleille ja kaupungin maanpuolustushistoriaan ja siitä edelleen Salpalinjalle voisi olla mahdollista. Ja se voisi onnistua saman linnoitusteeman sisällä. Vain mielikuvitus on rajana tehdä reissusta herkullinen, ohjelmaltaan monipuolinen, antoisa ja ikimuistoinen. Kaikki saisivat osansa ja Salpalinjan kävijämäärät monikymmenkertaistuisivat ja kauppa kävisi!

Mutta kuka tähän nyt uskoisi? Ei kukaan, eikä kohta tarvitsekaan. Luumäki ja Lappeenranta ottavat vihjeestä vaarin, käyttävät jo tämän vuoden aikana huikeasti lisääntyvän Salpalinja-tietouden (esim. uusi kirja ja dokumenttielokuva) hyväkseen ja porskuttavat kohta kohti yhä auvoisempaa tulevaisuutta esitellessään Salpalinjaa matkailijoilleen. Lappeenrannassa on siihen majoitustilaakin. Samaan aikaan E18-moottoritie vie ihmiset pysähtymättä ohi Haminan, Virolahden ja Miehikkälän!

TERHO AHONEN
Miehikkälä

Salpavaellus uusiutumiskierrokselle

Salpavaellus on järjestetty 23 kertaa keskuspaikkanaan Miehikkälän Salpalinja-museo. Se on toiminut hyvin, varsinkin kun 2013 vaellustapahtuman esityksestä museoalueen pysäköintialuetta oli saatu ratkaisevasti laajennettua. Myös yleisöpenkkejä saatiin samaan syssyyn merkittävästi lisää.

Nämä ”investoinnit” olivatkin tarpeen, koska vaelluksen suosio alkoi juuri tuolloin nousta nykyvuosien korkealle tasolle. Olen ilokseni huomannut, että Salpavaelluksen museomäki-infran kehittämisaloitteelle on ollut käyttöä monissa muissakin museotapahtumissa kuin pelkästään Salpavaelluksella.

Mutta ei mitään niin hyvää, etteikö jotain uutta aina edelleen kaivattaisi. Ongelmaksi alkoi pikkuhiljaa jo 2000-luvulla tulla luovuus etsiä uutta nähtävää vaellusreiteille. Reittien päättyminen oli sidottu päätösjuhlaan, joka siis aina on tähän saakka ollut Salpalinja-museolla. Ongelmaa ei olisi, jos vaelluksella olisi aina uusi osallistujajoukko. Mutta kun kymmenet innostuneet vaeltajat tulevat vuosi toisensa jälkeen hakemaan yhä uutta, jotain on heillekin tarjottava moneen kertaan tallattujen polkujen tilalle.

Vaihtelu virkistää -ajatus tuli esiin jo vuoden 2016 vaellusta suunniteltaessa. Mutta vihdoin viime syksynä Salpavaellus-organisaatio päätti laittaa Salpavaelluksen aloitus- ja päättymispaikan kiertoon. Se pakottaisi rakentamaan reitit pääosin aiemmin vähemmälle jääneisiin Salpalinjan osiin. Ja totta kai maiseman vaihdos vaelluksen päättävässä maanpuolustusjuhlassa on virkistävää sekin.

Tarkoitus oli aloittaa vaelluksen keskuspaikan kierto nimenomaan vuonna 2017. Tähän sopivaksi paikaksi Suomi 100 –juhlavuonna ajateltiin itseoikeutetusti Luumäen Kotkaniemeä, Suomen itsenäisyystaistelijan Ukko-Pekka Svinhufvudin kotitaloa. Mutta viime loppukesästä kävikin ilmi, että Kotkaniemen perusteellinen remontti ajoittuu juuri pahimmillaan kesään 2017. Näin ollen sitä ei voida käyttää Salpavaelluksen keskuksena eikä siten maanpuolustusjuhlan pitopaikkana.

Tämän jälkeen vaellusjärjestäjien oli helppo ottaa käyttöön suunnitelma B. Monella tapaa historiallinen Harju Virolahden Ravijoella oli helppo ratkaisu. Salpalinjan rakentaminen alkoi sieltä. Kotkaniemeen Salpavaeltajat tulevat sitten 2018, kun paikat ovat kunnossa.

Nykyisen Harjun Oppimiskeskuksen lahjoitusmaa-ajalta juontava Harjun hovin historia antaa keskikesään mitä komeimmat puitteet Suomen juhlavuoden Salpavaelluksen tapahtumapaikaksi. Harjussa infra tapahtumalle pysäköintialueineen, muonitushuollon järjestämisineen ja vaelluksen päättävän juhlan kuivaksi pitopaikaksi, ulkona tai sisällä, satoi tai paistoi, on valmiina.

Reittien suunnitteluun alkoi puhaltaa uusi tuuli. Kahden yön yli kestävä Itsenäisyyden ituja –reitti aloittaa Salpalinjaan perehtymisen Kivijärven rannasta "Suomen itsenäisyyden julistuksella". Reitti eri vaiheiden ja kuljetustapojen myötä päätyy toiseksi yöksi Suomenlahden rantaan, Oppimiskeskuksen Rantaharjuun. Ja sieltä sitten päätöspäivänä Harjuun mp-juhlaan.

Vuorokauden mittainen Erämaasta Harjuun –reitti puolestaan ottaa uudeksi ulottuvuudeksi Harjun lähellä olevan Valkjärven vanhan parakkivaruskunnan ja sen vieressä olevaan Salpalinjaan liittyvään Puntin työmaakylän. Myös Salpalinjan puolustustaktiikka tulee reitillä aiempaa painotetummin esille.

Ja kolmannen Ensi askeleet -reitin osalta Harju ja Ravijoki tarjoaa vaeltajille todella napakan tietoiskun Salpalinjan moniulotteisuudesta lyhyellä matkalla ja vain noin kolmen tunnin ajassa. Se toteutetaan päätöspäivä sunnuntain aamupäivällä. Reitin runkona ja pohjana on RUK:n reserviupseerioppilaille käytössä oleva reitti. Sen on muuten tähän mennessä kolunnut 6924 upseerioppilasta Salpavaellus-oppaiden opastuksella; ei ole epäilystäkään, etteivätkö Salpavaelluksen osanottajatkin siihen myös ihastuisi.

Eli Salpavaelluksen irtautuminen hetkeksi napanuorastaan Miehikkälästä tekee aivan varmasti hyvää koko tapahtuman uudistumiselle. Vuoden 2018 jälkeen voi olla (mitään päätöksiä ei ole), että vaellus järjestetään kenties vielä Lappeenrannan suunnalla, mutta viimeistään 2020 on täysi mahdollisuus palata taas Miehikkälään. Siihen mennessä vaeltajien joukko on mahdollisesti taasen uudistunut sen verran, että yli 20 vuotta kolutut Miehikkälän maisemat ovat taas kuin niitä ei olisi koskaan nähty!

Tässä linkki Salpavaelluksen tiedottajan Emilia Ristolan tiedotteeseen vuoden 2017 vaelluksen sisällöstä: Salpavaellus 2017 tiedote

TERHO AHONEN

Nykyisin Salpavaelluksen ylijohdon reserviä

Salpalinjan syvyys, oliko sitä?

Salpalinjaa on moitittu tai epäilty sen toimivuutta puolustuksellisen syvyyden puutteesta. Siihen on varmasti aihetta, mutta kyllä syvyysajattelukin Salpalinjan suunnittelussa oli käytössä.

Linnoituskokonaisuuden ensimmäinen rakentamisvaihe 1940-42 jäi jatkosodan syttymisen takia puoliväliin. Pääasema saatiin painopistesuunnassa Suomenlahden ja Saimaan välillä välttävästi valmiiksi. Järvialueella ja muuallakin itärajalla pääaseman työt saatiin paikoin hyvään alkuun, mutta karkeasti sanottuna tekemätöntä työtä jäi paljon enemmän mitä ehdittiin tehdä, monestakin syystä.

Mainitulla painopistesuunnalla, rantamaalla jatkosodan keskeyttämistä töistä tekemättä jäi käytännöllisesti katsoen kokonaan pääaseman taakse suunniteltu noin kymmenen kilometrin syvyinen tuki- ja sulkulinjaverkosto, huollon ja johtoportaan suojatilat.

Merkittävintä syvyyttä Salpalinjalla oli jo välirauhan aikana Salpausselällä, nykyisen kuutostien suunnassa. Puolustuslinjoja oli Toikkalasta Taavetin länsipuolelle (HT-linjan pohj. pää) saakka, noin 20 kilometrin syvyydeltä. Myös rantamaalla Virolahdella erityisesti rantatien suunnassa oli linnoitettua syvyyttä, jopa pääaseman kantalinnoitettua lähisyvyyttä Ravijoella.

Samaan aikaan kun Salpalinjaa rakennettiin, välirauhan aikana puolustukseen ryhmittyneet sotatoimiyhtymät (välirauhan aikana divisioonista prikaatikokoonpanoihin muutetut joukot) rakensivat sen eteen kenttälinnoitettuja viivytyslinjoja pääaseman eteen, rajan ja pääpuolustusaseman välille. Näin tapahtui ainakin Suomenlahden ja Etelä-Saimaan välillä, todennäköisesti koko itärajalla.

Esimerkiksi Virolahdella viivytyslinjoja suunniteltiin ja kaivettiin 4-5 kappaletta riippuen maastosta. Näissä vihollisen hyökkäysvoimaa olisi kulutettu ja hidastettu sen etenemistä kohti pääasemaa. Näin olisi saatu sodanjohdolle aikaa valmistautua taisteluun päälinnoitteessa. Jotain merkitystä viivytyksessä olisi ollut varmaan talvisodan aikana tehdyllä Luumäen linjallakin, siltä osin kun sen linjaus jäi Salpalinjan etupuolelle.

Välirauhan aikana elokuussa 1940 ryhdyttiin rakentamaan linnoitettua pääaseman taaempaa tukilinjaa Haminasta Taavettiin (HT-linja). Se sijaitsi 20 - 25 km päässä pääasemasta. Siitä oli tarkoitus tehdä yhtä vahva kuin pääasemasta; jatkosodan syttyminen keskeytti työt sielläkin.

HT-linjan takana oli Kymijoen linja, jota alettiin linnoittamaan osin Kymijoen itäisemmän päähaaran itä- ja myös länsirannalle jo talvisodan aikana.

Kesällä 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua Salpalinjan eteen alettiin rantamaalla rakentaa Vaalimaan oikaisuasemaa ja sille 2-3 kilometriä länteen vielä Pajulahden tukilinjaa. Samaan syssyyn esimerkiksi Lappeenrannan länsipuolella Rutolan kannasta vahvistettiin uudella syvyyttä tuoneella pallokorsulinjalla.

Salpalinjan suunnittelussa 1940 ja myös tilanteiden muututtua 1944 puolustuslinnoituksen syvyyteen kiinnitettiin siis vahvaa huomiota, niin kuin edellä lyhyesti käy ilmi. Salpalinjan pääaseman rakentaminen oli iso ponnistus. Sitä pidettiin silloin tärkeimpänä. Siksi syvyyteen ei pystytty yhtä aikaa samalla voimalla paneutumaan. Mitä hyötyä syvyyden linjoista olisi ollutkaan, jos ei olisi ollut selkeää pääasemaa kuluttamassa vihollisen voimia ratkaisevasti tai jopa lopullisesti?

On selvää, että keskeneräisinä syvyyslinjatkaan eivät välttämättä olisi pahimmassa tilanteessa pitäneet. Niiden vaikutus olisi tietenkin ensisijaisesti riippunut siitä, olisiko sodanjohto pystynyt siirtämään ja osoittamaan niihin taistelukykyisiä joukkoja. Mikään linnoitus ei ole läpäisemätön, jos sitä vastaan hyökkäväällä vihollisella on sen murtamiseen tarpeeksi halua, voimaa ja ennenkaikkea aikaa.

Kilpajuoksu Berliiniin kesällä 1944 vaikutti siihen, että Neuvostoliitto luopui sillä erää Suomen valtaamispyrkimyksestä ja keskitti Suomeen yrittäneet ja jo vahvasti huvenneet voimat Saksan lyömiseen. Suomen valtaamisyrityksestä luopumisessa Salpalinjan merkitys ei ollut Stalinille vähäisin.

- Linnoitus on täyttänyt tehtävänsä parhaiten silloin, kun sitä vastaan ei ole hyökätty, on sotahistorioitsija Sampo Ahto sanonut!

Salpalinja täytti tehtävänsä!

Tässä linkki blogiin, jossa yritän maallikkona hieman mietiskellä, millä tavalla Salpalinjassa olisi taisteltu:
http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2013/07/salpalinjan-taistelusuunnitelma.html

TERHO AHONEN

Salpavaelluksella kunniaa Suomelle

Tässä Salpavaelluksen tiedottajan Emilia Ristolan tekemä tiedote Salpavaelluksesta 2017. Saa jakaa. TA

Ensi kesänä 24. kerran järjestettävällä Salpavaelluksella näkyy myös Suomen 100-vuotisjuhlavuosi. Juhlavuoteen liittyen tapahtumassa halutaan erityisesti korostaa Suomen itsenäisyyttä ja isänmaallisia arvoja.

- Suomen juhlavuosi korostuu vaelluksella monin tavoin. Erityisesti pohjoisella reitillä, jolla tutustutaan muun muassa itsenäisyyssenaatin puheenjohtaja, presidentti Pehr Evind Svinhufvudin kotitaloon Kotkaniemeen ja sen ympäristöön Luumäellä, vaelluksen johtaja Antti Pakkanen vinkkaa.

Perinteisesti juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna järjestettävä Salpavaellus-tapahtuma on alueen maanpuolustusjärjestöille yksi keskeinen tapa tehdä vapaaehtoista maanpuolustustyötä ja siirtää sotahistorian, sekä alueen paikallishistoriankin tuntemusta ja sotiemme veteraanien perintöä tuleville sukupolville.

Suomi 100 vuotta -juhlavuosi näkyy myös Virolahden Harjun oppimiskeskuksen historiallisessa miljöössä järjestettävässä, vaelluksen päättävässä maanpuolustusjuhlassa 2. heinäkuuta klo 13. Vaelluksen suojelijana toimii tänä vuonna Salpalinjan Perinneyhdistys Ry.

Reittivaihtoehdoista löytyy aina jotakin uutta edellisvuosiin verrattuna ja luvassa on paljon mielenkiintoista nähtävää.

Pisimmällä, kahden yön mittaisella pohjoisella reitillä palataan itsenäisen Suomen historian alkuhetkille noin sadan vuoden päähän.  Liikkeelle lähdetään Suomen Itsenäisyysjulistuksen saattelemana.

- Tällä reitillä käydään läpi Salpalinjaa aina Luumäen Kivijärveltä Suomenlahdelle asti, ensimmäistä kertaa vaellushistoria aikana. Tosin sieltä täältä koukaten ja linjan parhaita puolia esitellen, reittipäällikkö Kari Tahvanainen kertoo.

Lisäksi tällä reitillä tehdään kunniakäynnit viime sotien sankarivainajien haudoilla sekä Luumäellä, Miehikkälässä että Virolahdella.

Eteläinen, yhden yön mittainen reitti ”Erämaasta Harjuun” vie vaeltajat tutustumaan isoon määrään linnoitteita, mutta näiden lisäksi huomiota kiinnitetään myös taistelutaktiikkaan ja joukkoihin, joilla tätä painopistesuuntaa olisi puolustettu. Kyseessä ei siis ole vain betonirakentamisen oppitunti. Salpalinjan lisäksi reitillä tutustutaan myös entiseen Valkjärven varuskunta-alueeseen.

- Reitti sopii kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Käveltäviä matkoja on hieman lyhennetty edellisistä vuosista, toteaa reitin päällikkönä toimiva Erkki Rikkola.

Eteläisellä reitillä sotilaallinen näkökulma on aavistuksen vahvempi kuin muilla reiteillä.

Täysin uutena vaihtoehtona Salpavaellus tarjoaa tänä vuonna lyhyen ”Ensi askeleet” -reitin. Sunnuntai-aamuna ennen maanpuolustusjuhlaa toteutettava reitti on kestoltaan noin kolme tuntia ja käveltävää matkaa kertyy nelisen kilometriä. Reitillä tutustutaan Harjun pihapiirin laitteisiin, tulvitukseen, Ventonvuoren luoliin ja suojatiloihin sekä tietysti SAK:n muistomerkkiin.

- Salpalinjan rakentamisen aloittivat ruotsalaiset vapaaehtoiset Harjun ympäristössä jo huhtikuun puolivälissä. Rahan, materiaalin ja koneiden lisäksi he toivat tunnelirakentamisen taidon. Pääosa noin 900 vapaaehtoisesta lähti takaisin Ruotsiin jo kolmen kuukauden ja loputkin kuuden kuukauden jälkeen. Silti heidän merkityksensä oli niin suuri, että Svenska Arbetskåren, SAK, nimi säilyi, vaikka alueella työskenteli parhaimmillaan jopa 6 500 suomalaista, avaa reittipäällikkö Esa Punkkinen.

Viime vuoden vaellustapahtumaan osallistui 235 henkilöä. Vaelluksen järjestävät Luumäen Reserviupseerit, Luumäen Reserviläiset, Virolahden ja Miehikkälän Reserviupseerit ja Kaakonkulman Reserviläiset. Puolustusvoimat tukee tapahtumaa.

EMILIA RISTOLA

Lisätietoja:

Antti Pakkanen

Vaelluksen johtaja

041 446 1632

antti.lauri.pakkanen@gmail.com

Emilia Ristola

Vaelluksen tiedottaja

0400 740 566

emilia_ristola@hotmail.com

Tarkemmat reittikuvaukset löytyvät osoitteesta:  www.salpavaellus.net