Tässä se mitä Salpavaelluksen varajohtajalla Jukka Lapilla (vaellusjohtaja Antti Pakkanen on kriisinhallintatehtävissä) oli sanottavana 24. Salpavaelluksen päättäneessä maanpuolustusjuhlassa.
Vaeltajia ja Salpalinjaan tutustujia oli tällä kertaa 180 henkeä. Hyvä määrä! Oppaat, toimitsijat ja yleisö mukaanlukien paikalla oli juhlassa noin 350 ihmistä! Komea maanpuolustusjuhla! TA
Kunnioitetut
sotiemme veteraanit, hyvät naiset ja herrat, tytöt ja pojat!
Itsenäinen
Suomi täyttää tänä vuonna sata vuotta. Olemme viettämässä Salpavaelluksen
päättävää maanpuolustusjuhlaa Harjussa Salpalinjan alkulähteillä. Ruotsalaiset
vapaaehtoiset olivat aloittamassa töitä täällä jo ennen kuin itärajan
linnoitussuunnitelma oli hyväksytty.
Tämä
Harjun hovin päärakennus on valmistunut vuonna 1816, kaksi sataa vuotta sitten.
Salpalinja ei väistänyt edes historiallista kulttuurimaisemaa silloin, kun
puolustuksellisuus sitä vaati. Lähin Salpalinjan järeä korsu on tuossa reilun
kymmenen metrin päässä tämän rakennuksen seinästä, lipputangon alla. Tuo
lipputangonjalan perustus maksoi tuolloin miljoona markkaa. Se on lajissaan
kalleimpia, ainakin vahvimpia Suomessa.
Ensimmäinen
Salpavaellus järjestettiin puolustusvoimien aloitteesta vuonna 1994, silloin
osana Kymen sotilasläänin järjestämää Salpalinjan ensimmäistä julkista
juhlintaa, Salpa-asema
50-vuotisjuhlasarjaa. Käskyn juhlavalmisteluista antoi vuonna 1990
Kaakkois-Suomen Sotilasläänin silloinen komentaja, kenraalimajuri Gustav
Hägglund. Aika oli vielä silloin sen verran arkaluontoinen, että juhlan aiheeksi otettiin hienovaraisesti
Salpalinjan rakentamisen päättymisvuosi ja kesän 1944 torjuntavoitot.
Ensimmäisen
Salpavaelluksen oli tarkoitus olla vain yksi osa tuota juhlasarjaa ja jäädä
siihen. Hieman yli 200 vaeltajan palaute pystymetsästä kootulle ja
asiantuntemuksessaan vaatimattomalle järjestelyorganisaatiolle oli murskaava -
eihän tämä voi tähän jäädä, haluamme
lisää! Näin siitä huolimatta, että nelirivisin kiviestein viitoitetuilla
reiteillä eivät kaikki oppaatkaan pysyneet; emme uskaltaneet ääneen puhua
eksymisistä!
Olemme
päättämässä nyt jo järjestyksessään 24. Salpavaellusta, välivuosia ei ole
pidetty. Nyt oppaamme ovat mitä ilmeisemmin pysyneet suunnitelluilla reiteillä
ja ovat myös osanneet kertoa ja esitellä Salpalinjan rakennetta kuin
ammatilaiset. Siis muutakin kuin tässä on korsu, katsokaa. Olemme kehittyneet,
tieto ja kokemus ovat lisääntynyt. Ehkä siksi olemme pystyneet säilyttämään
perussuosiomme aallonpohjien ja –harjojen välillä. Valtavia massoja emme
koskaan ole unelmoineetkaan. Ne eivät sovellu Salpavaellukseen, sen henkeen ja
meininkiin.
Ilman
uusiutumista ja luovia ratkaisuja emme olisi näin kauan vetovoimaisina
säilyneet.
Reittien
suunnitteluille annoimme viime syksynä väljyyttä, kun päätimme laittaa
vaelluksen päätöstapahtuman kiertoon. 23 kertaa päätimme vaelluksen
Miehikkälään Salpalinja-museolle. Harjussa olemme ensimmäistä kertaa. Se
mahdollisti osin pyörien päälle nostetun reitin Itsenäisyyden ituja tekemisen,
joka kattaa koko Salpalinjan vahvimman osan Luumäen Kivijärven ja Suomenlahden
välin. Siihen sisältyi myös kunniakäynnit niin Ukko-Pekka Svinhufvudin haudalla
kuin Luumäen, Miehikkälän ja Virolahden sankarihaudoilla. Ensimmäisen kerran
jouduimme rajoittamaan reittiosanottoa. Iso linja-auto tuli täyteen juhannuksen
alusviikolla.
Salpavaellus
ei ole enää ollut kohta kuuteen vuoteen pelkän tämän vuotuistapahtuman varassa.
Reserviupseerikoulun reserviupseerikurssit ovat marraskuusta 2011 lähtien
osallistuneet kolmen tunnin Salpalinja-perehdytykseen täällä Harjussa ja
Ravijoen Ventonvuoren alueella. Tähän mennessä liki 30 vapaaehtoisopastamme,
sotamiehestä ja naisesta aina prikaatikenraaliin saakka, Helsinkiä, Lahtea ja
Lappeenrantaa myöten, ovat perehdyttäneet 7487 upseerioppilasta Salpalinjaan
juurta jaksaen. Siihen on tarvittu 750 kolmen tunnin opasvuoroa! Se ei ole
ollut ihan pieni juttu. Kiitos oppaillemme. Ja kiitos Salpalinjan
Perinneyhdistykselle, joka on painattanut esitteet jaettavaksi
upseerioppilaille.
Esitän
mitä parhaimmat kiitokset teille tämänkertaiselle Salpavaellukselle
osallistuneet vaeltajat, oppaat ja muut toimitsijat, kiitos tähän juhlaan
saapuneelle yleisölle ja esiintyjille. Erityinen kiitos vuoden 2017
Salpavaelluksen suojelijalle Salpalinjan perinneyhdistykselle. Sen tuki on
ollut arvokasta euroista puhumattakaan. Harjun Oppimiskeskus ei epäröinnyt
antaa näitä komeita puitteita keskellä Salpalinjaa käyttöömme. Parhain kiitos
Harjulle ja sen väelle. Virolahden kunta on tukenut myös järjestelyjä monin tavoin,
kiitos!
Ensi
vuonna kiertomme jatkuu ja Salpavaelluksen keskus- ja juhlapaikkana on
Ukko-Pekka Svinhufvudin kotitalo Kotkaniemi Luumäellä. Tervetuloa viimeistään
silloin sinne näkemään suuren peruskorjauksen tuloksia ja katsomaan mitä uutta
ja jännää reittisuunnittelijat ovat vaeltajille Salpalinjalta löytäneet.
Salpavaelluksen
suojelijana vuonna 2018 on Maanpuolustuskoulutusyhdistys
MPK. Se on suomalaisen vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen
katto-organisaatio ja sopii siten myös mainiosti Salpavaelluksen suojelijaksi,
teemmehän mekin vapaaehtoista maanpuolustustyötä ja opimme uutta joka kerta,
jokaisella opastuksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti