Salpalinjan 80-vuotisuutta juhlitaan Virolahdella 29.8.2020

Tänä vuonna on kulunut 80 vuotta Salpalinjan rakentamistöiden aloittamisesta. Korona on sotkenut ja perunut juhlien ja tapahtumien järjestämisiä. Nyt kuitenkin la 29.8.2020 vietetään Salpalinja 80 vuotta -juhlallisuuksia Virolahdella niin Bunkkerimuseolla kuin Harjun Oppimiskeskuksessa.

Juhlapäivän tapahtumista löytyy lisätietoa ja kelloaikoja täältä: https://kymenlaaksonyt.fi/e/14462/salpalinja-80--juhla

Nyt jo tehtävänsä jättänyt Ruotsin sotilasasiamies Peter Stolt tutustui Salpalinjaan Harjussa 16.10.2018. Silloin luonnollisesti tuli puheeksi ruotsalaiset vapaaehtoiset linnoittajat, Svenska Arbetskåren i Finland, SAK. Muistokivi heidän kunniakseen pystytettiin Harjuun jo vuonna 2000, mutta muistolaattaa SAK:n esikunnan työskentelystä Harjun kartanon päärakennuksessa ei ollut.

Ajatukseen muistolaatan kiinnittämisestä rakennuksen seinään sotilasasiamies Stolt suhtautui innokkaasti ja lupasi apunsa siihen. No, nyt se apu näkyy lauantaina 29.8.2020 klo 19. Harjussa alkavassa laatan paljastustilaisuudessa liittyen rakennustöiden aloittamiseen hieman yli 80 vuotta sitten.

Paikalle tulee vastikään Stoltin seuraajana Suomessa aloittanut Ruotsin sotilasasiamies Kalevi Wikström. Hän perehtyy Salpalinjaan niin Bunkkerimuseolla kuin myös Harjussa. Tilaisuutta junailevat Salpalinjan perinneyhdistys ja Harjun Oppimiskeskus.

Tilaisuudelle tuo arvovaltaa Suomen valtion puolesta puolustusministeri Antti Kaikkosen tervehdys, joka luetaan paljastustilaisuudessa. Ohjelma on muutenkin arvokas, vaikka yleisöä pyydetään pukeutumaan ulkoilmatilaisuuden ja sitä heti perään seuraavan Vahtivuoren esiintymisareenan klo 20. alkavan 80-vuotisjuhlan vaatimalla käytännöllisyydellä sään mukaan. Siis loppukesään sopiva ulkoiluasu.

Salpalinjan ystävät, hakeutukaa paikalle kaikkiin em. päivän tapahtumiin. Siis katso linkin ohjelma.

TERHO AHONEN

Salpalinjan perinneyhdistykselle uudet veturit

Salpalinjan perinneyhdistyksen syyskokous teki uusia raikkaita henkilövalintoja 27.11.2018 Virolahdella. Hyvän työn puheenjohtajana tehnyt eversti evp Teppo Lahti Kouvolasta oli puhunut työnsä jatkajaksi kirjastotoimenjohtaja Virpi Launosen Mikkelistä. Kokouksen valinta oli yksimielinen.

Teppo Lahti lupautui ja tuli valituksi pehmentämään vallanvaihtoa vielä ainakin yhden vuoden hallituksen jäsenenä.

Uutena jäsenenä perinneyhdistyksen hallitukseen tuli tammikuussa tohtoriksi väittelevä Otto Aura Helsingistä.

Muutoin hallitus säilyi entisellään. Olettaa saattaa, että nuorten tulevien tohtoreiden ja heidän Salpalinjaa sivuavien väitöskirja-aiheiden myötä hallituksessa uskottavaa vauhtia riittää entisestään.

Perinneyhdistyksellä on nyt ilolla tervehdittävä uusi mahdollisuus tuoda esiin Salpalinjaa ja sen merkitystä Suomen selviytymistarinassa. Nyt yhdistyksen johto kääntyi sotilasjohtajista tutkijavetoiseksi ja sillä saattaa olla monta myönteistä vaikutusta.

Hallituksen uudistumista tukee myös perinneyhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtajan vaihtuminen. Tehtävää pitkään ansiokkaasti hoitanut valtiopäiväneuvos Mikko Pesälä Iitistä täyttää kohta 80 vuotta ja pyysi tehtävästä vapautusta. Hänen tilalleen yksimielisesti valittiin vielä työelämässä oleva toimitusjohtaja Arno Latvus (70) Helsingistä. Hän on ollut perinneyhdistyksen toiminnassa koko sen ajan, perustamisesta vuodesta 2002 lähtien.

Ennen valintaa Latvus antoi ohjelmajulistuksen toiminta-ajatuksestaan. Ja kun hän tuli yksimielisesti valituksi, tuli myös hänen tavoitteensa ja roolinsa perinneyhdistyksessä selväksi.

Arno Latvus kertoi luutnantti-isänsä taistelleen Tali-Ihantalassa 1944 ja niiden taistelujen keskellä tämä oli miehiään rauhoittanut, ”että jos joudumme vetäytymään, muistakaa, takanamme on vielä Salpa-asema, joka pitää”. Tähän tarinaan pohjaten uusi valtuuskunnan puheenjohtaja aikoo ottaa vielä vähän käytetyn valtuuskunnan perinneyhdistyksen käyttöön Salpalinjan tunnetuksi tekemisen valttikorttina, paljon mahdollistavana voimavarana.

Toisena tärkeänä asiana Latvus toi esiin halunsa panostaa Salpalinjan saamiseksi Unescon maailmanperintöluetteloon. Se vaatii paljon työtä, yhteydenottoja, neuvotteluja ja tahtoa päästä päämäärään. Perinneyhdistys on viime kesänä tehnyt museovirastolle ehdotuksen Salpalinjan ottamiseksi maailmanperintöluetteloon. Itsestään, ilman tukitoimia se ei sinne yllä!

Uudistushalua näyttänyt kokous osoitti, että Salpalinjan perinneyhdistys on ymmärtänyt ajassa elämisen merkityksen. Vielä nuorena yhdistyksenä se ei ole millään muotoa jäämässä alkuvuosien silloin välttämättömille toimintaurilleen, vaan se on niistä ponnistaen viemässä Salpalinjaa ja sen heijastamaa suomalaisten maanpuolustustahtoa sinne minne pitääkin – kohti tulevien sukupolvien tietoisuutta.

Viime päivien meininki kansainvälisillä vesillä vahvistaa, että kaikki keinot pitää yllä sotiemme veteraanien perintöä, heidän huikeaa maanpuolustustahtoa, on edelleen pidettävä käytössä. Salpalinjan perinneyhdistys julkaisutoimintoineen on yksi merkittävä sellainen. Loistavaa, että se osoitti pysyvänsä kehityksen kelkassa näin Suomen itsenäisyyspäivän kynnyksellä!

TERHO AHONEN

Salpalinja - maailmanperintöluettelo

Osmo Kimmo vetää yhteen keskustelua Salpalinjan tulevaisuudesta, johon hänkin aktiivisesti osallistui. Keskusteluun antoi pohjan valtion päätös purkaa Salpalinjan viimeisetkin rasitteet ja luovuttaa kaikki linnoituslaitteet maanomistajien omaisuudeksi ja vastattaviksi. (TA)

Helsingin Sanomat raportoi tuoreeltaan (HS Kotimaa 24.4.2018) valtiovarainministeriön päätöksestä luopua Salpalinjan kiinteiden rakenteiden hallintaoikeuksista. Mielipidekirjoituksessani (HS Mielipide 4.5.2018) toin esille ratkaisusta seuraavia uhkia ainutlaatuiselle ja kansakunnan historiaan syvästi kytkeytyvälle rakenteelle. Mainitsin myös Salpalinjan perinneyhdistyksen tuoreen ehdotuksen Salpalinjan nimeämiseksi Unescon maailmanperintöluetteloon.

Museoviraston osastonjohtaja Mikko Härö totesi vastakirjoituksessaan (HS 7.5.2018) Salpalinjan ansaitsevan hyvää huolenpitoa ja kansainvälisen näkyvyytensä vahvistamista. Tyytyväisyydellä voidaan todeta Museoviraston myönteinen suhtautuminen valmisteluihin Salpalinjan lisäämiseksi maailmanperintöluetteloon. Uskon, että Salpalinjan perinneyhdistys tekee kaiken voitavansa tämän työn tukemiseksi.

 

Salpalinjan suojelu on tähän saakka perustunut puolustusvoimien tarpeisiin, mitä varten kiinteiden rakenteiden hallintaoikeudet on pidätetty valtiolla, vaikka aikanaan pakkolunastetun maapohjan omistusoikeudet on palautettu maanomistajille. Kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta laadittavan suojeluratkaisun valmistelussa Museovirasto on tehnyt ansiokasta työtä.

Salpalinjan säilyminen varsin eheänä kokonaisuutena perustuu osin sumeaan käsitykseen siitä, mitkä olivat muutoksilta ja hävittämiseltä suojattuja kohteita. Tämän takia erityisesti estekivilinjat ovat säilyneet hyvin. Museoviraston toteamus niidenkin suojelutarpeesta muuttuvassa tilanteessa on tärkeä. 

Suojeluratkaisuun liittyvät keskeiset huolenaiheet ovat suojeltaviksi valittujen huippukohteiden suojeluohjeistuksen riittävyys ja vapaan liikkumisen edellytysten turvaaminen, mikä edellyttää hyväksyttäviä turvajärjestelyjä huippukohteiden ulkopuolellakin.

Toivottavasti asia etenee yhteistyössä valtiovallan, kuntien, maanomistajien ja Salpalinjatoimijoiden kesken neuvottelemalla kustannus- ja vastuukysymyksiin sellaiset ratkaisut, jotka mahdollistavat kohteen suojelun ja hallitun kehittämisen matkailu- ja liikuntakohteena sekä kaikille vapaan liikkumisen. Suojeltujen kohteiden hoitoon Museovirastolle osoitettujen budjettivarojen lisäys olisi muuttuvassa tilanteessa perusteltua.

Kohteen saaminen maailmanperintöluetteloon lienee vuosien prosessi, mutta Salpalinjan sijoittaminen Suomen aielistalle lisättäväksi maailmanperintölistalle, olisi jo konkreettinen askel, mistä tiedottaminen olisi tärkeää. Se olisi omiaan lisäämään harkintaa ja uskottavuutta sekä estämään virheratkaisuja. 

Salpalinja on Suomen itsenäisyyden monumentti ja suomalaisten maanpuolustustahdon kouriintuntuva ilmentymä. Sen tiedostivat jo puolustuslinjan rakentajat aikanaan. Näin kirjoitti Työryhmä 211:n huoltopäällikkö vänrikki Eero Kiviranta työryhmän tiedotuslehdessä Rajamuuri 22.6.1941: ”Me rakennamme tulevaisuuden muistomerkkiä, muuria, joka ehkä voi kokea koviakin hetkiä, mutta joka on eräs tärkeimmistä rauhan suojaajista. Tämä tulevaisuus velvoittaa. ”

OSMO KIMMO

Salpalinjan perinneyhdistyksen puheenvuoro Miehikkälässä

Salpalinjan perinneyhdistyksen puheenjohtaja yleisesikuntaeversti Teppo Lahti.

KOMMENTTIPUHEENVUORO VALTIONVARAINMINISTERIÖN SALPALINJAN LUOVUTTAMISEEN LIITTYVÄSSÄ TIEDOTUSTILAISUUDESSA 23.4.2018 MIEHIKKÄLÄN SALPALINJA-MUSEOLLA

Salpalinja on osoitus Suomen kansan maanpuolustustahdosta ja halusta säilyttää Itsenäinen Suomi. Linjalla oli parhaimmillaan keväällä 1941 35 000 rakentajaa, joita muonitti 2000 Lottaa. Ei myöskään pidä unohtaa kotirintaman miehiä ja naisia, jotka toiminnallaan tukivat tämän mahtavan monumentin rakentamista. Ruotsin kalustollinen ja rahallinen apu oli hyvin merkittävä. Ruotsalaiset aloittivat Salpalinjan rakentamisen painopistesuunnassa Suomenlahti – Säkäjärvi alueella. Myös Norjasta lähetettiin osasto rakentamaan linjaa, mutta he joutuivat nopeasti palaamaan puolustamaan kotimaataan saksalaisten hyökättyä maahan. 

Salpalinjan rakentaminen oli koko kansan asia. Poliittinen johto rahoitti auliisti linjan rakentamisen, silloin oltiin pakkotilanteen edessä. Suomen kansa oli tuolloin yhtenäinen ja taisteli kaikin keinoin Itsenäisyytemme puolesta. Jollei näin olisi ollut, tilanne nykyään olisi toinen.

Tarkasteltaessa Salpalinjan rakentajien saavutuksia, on seuraavassa muutamia lukuja. Salpalinjaan rakennettiin noin 700 teräsbetonikorsua, 25 luolaa, 225 km kiviestettä, 130 km kaivantoestettä, 350 km taistelu- ja yhteyshautaa, 315 km piikkilankaestettä ja 3 000 erilaista kenttälinnoitetta. Ei turhaan todeta, että tuo linja on ja todennäköisesti pysyy pohjoismaiden suurimpana rakennustyömaana kautta aikain.

Salpalinjan merkitys Itsenäisyytemme säilyttäjänä on kiistaton. Vaikka linjalla ei koskaan taisteltu, sen olemassaolo aikaansai osaltaan sen, että jatkosodan torjuntavoittomme jälkeen neuvostoliittolaiset eivät enää jatkaneet hyökkäystä Suomeen. Muutenkin jatkosodan taisteluissa se muodosti puolustustaistelujen henkisen selkärangan kesällä 1944, olihan joukkojemme takana vielä yksi puolustuslinja ennen jotakuinkin vapaata pääsyä pääkaupunkiimme.

Kenraaliluutnantti Heikki Koskelo on todennut, että Salpalinja oli ennalta ehkäisevä pelote neuvostoliittolaisille. Sotahistorioitsija eversti Sampo Ahto on osuvasti todennut, että linnoite on täyttänyt tehtävänsä, jos se jo pelkällä olemassaolollaan on estänyt vihollisen hyökkäykset. Tällainen vaikutus Salpalinjalla oli. 

Voimme vain kuvitella, mikä olisi tilanne, jos Salpalinjaa ei olisi rakennettu. Voisi jopa olla, että lipputangoissamme liehuisi vallan eri väreillä varustettu lippu nykyisen sini-valkoisen sijaan.

Kaikki edellä mainittu huomioon ottaen voimme hyvällä omallatunnolla todeta, että Salpalinja on mitä arvokkain Suomen valtion kansallisomaisuus, jota pitää vaalia ja kunnioittaa kuten meidän veteraanisukupolveamme, joka aikaansai tuon monumentin. Yhtälailla toivoisin, että tuo massiivinen linnoituslinja kaikkine kohteineen liitettäisiin UNESCON yhdeksi maailmanperintökohteeksi. Salpalinjan merkitys rauhalle oli vaaran vuosina sen arvoinen.

Tässä yhteydessä lienee paikallaan kertoa hieman edustamastani Salpalinjan perinneyhdistyksestä. Yhdistyksemme perustettiin 25.7.2002. Yhdistyksen kotipaikaksi nimettiin Miehikkälä. Yhdistyksessä on sekä henkilö- että kunta- ja yhteisöjäseniä.

Perinneyhdistys tukee toiminnallaan Salpalinjan valtakunnallista kehittämistä ja ylläpitämistä kansallisena ja kansainvälisenä muistomerkkinä sekä tekee Salpalinjaa tunnetuksi sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Yhdistys vaalii Salpaveteraanien perinnettä ja historiallisia muistoja. Yhdistys kehittää yhteistyötä maanpuolustuksellisten yhteisöjen kanssa.

Tarkoitustaan yhdistys toteuttaa muun muassa tukemalla eri yhteisöjen Salpalinjan hyväksi tekemää työtä, julkaisuilla, esitelmätilaisuuksilla ja pitämällä yhteyttä valtiollisiin, maakunnallisiin ja kunnallisiin viranomaisiin.

Viime vuoden merkittävimpiä saavutuksia oli kirjan Salpalinja Itsenäisyyden monumentti julkaisu sekä valtatie E-18:lle Virolahden Saarasjärven kohdalle tukemamme maisemoidun meluesteen toteutus. Tämä melueste on sijoitettu Salpalinjan kiviesteiden kohdalle.

Perinneyhdistys teki esityksen jo vuonna 2013 Salpalinjan nimeämisestä Itsenäisyytemme monumentiksi juhlavuotenamme 2017. Yhdistys ei ole vieläkään saanut valtioneuvoston virallista vastausta kyseiseen esitykseen. Uudistimme esityksemme Suomi 100 ohjausryhmälle, mikä vastasi, että heillä ei ole valtuuksia nimetä mitään kohdetta Itsenäisyyden monumentiksi. Perinneyhdistys odottaa edelleen valtioneuvoston vastausta esitykseemme. Yhdistys kiittää kuitenkin Suomi 100 - ohjausryhmää oikeudesta käyttää viime vuonna julkaistussa kirjassamme virallista Suomi 100 – tunnusta. Se toi kirjamme yhdeksi arvostetuksi juhlavuotemme julkaisuksi.

Perinneyhdistykselle tuli todellisena yllätyksenä valtionvarainministeriön päätös luopua Salpalinjasta. Ihmeteltävää on valtion tahto luopua tällaisesta erittäin merkittävästä ja vaikuttavasta kansallisomaisuudesta. Mitään perusteluja en ole asiasta kuullut, mutta ensimmäisenä mieleen valitettavasti tuli valtion taholta halu poistaa erilaiset vastuut kyseisen linnoiteketjun osalta. Kyseessä on kuitenkin veteraaniemme perintö ja merkittävä kansallinen nähtävyys kaikkine erilaisine kohteineen.

Nähdäkseni Salpalinja ei ole tuottanut juurikaan kustannuksia viime vuosina valtionvarainministeriölle pois lukien tietyt turvarakennelmat eri kohteisiin. Nämä kustannukset asettuvat sanontaan ”pieniä ovat silakat joulukaloiksi”. Sen takia luopumisen motiivia emme ole ymmärtäneet.

 

Parisen vuotta sitten oli kokous, missä Senaattikiinteistön edustaja oli hyvin huolissaan Salpalinjan turvallisuudesta, mikä on hyvä asia. Kuten todettua turvarakenteita on tehty jo tovin. Nyt kuitenkin valtio luovuttaa kaiken vastuun yksittäisille maanomistajille, mikä ei varmaankaan kaikkia miellytä. Herää kysymys, mikä on kunkin vastuu kiinteistöön liittyvistä asioista. Yleensä kiinteistön omistaja vastaa kaikesta. Kiinteistöistä maksetaan Suomessa kiinteistöveroa, kuinka käy Salpalinjan omistajille, jos nuo linnoitteet kiinteistöiksi luokitellaan?

Salpalinjan perinneyhdistys tukee edelleen sitä, että kansalaisilla on mahdollisuus tutustua eri kohteisiin vapaasti kiinnostuksensa mukaisesti. Siten Salpalinjasta luopuminen saattaa vaarantaa tätä seikkaa. Riippuen kohteesta voi hyvinkin käydä niin, että yksittäinen maanomistaja kieltää pääsyn alueelle. Jokamiehen oikeus päättyy kiinteistöihin, liikkumisrajoitukset lienevät voimassa myös näiden linnoitteiden osalta, jos maanomistaja näin haluaa.

Salpalinjan kohteita on arvotettu jo muutama vuosi sitten. Siten olisi tärkeää, että nuo valitut huippukohteet säilyisivät sellaisessa hallinnassa, mikä mahdollistaa kansalaisten vapaan käynnin noissa valituissa kohteissa. Onko valtion eri toimijoilla enää mitään sananvaltaa Salpalinjan suhteen jatkossa?

Salpalinja Itsenäisyyden monumentti – teoksessa on kirjoitus myös Hankoniemen alueella sijaitseva Harparskog-linjasta, minkä rakentamisesta tehtiin päätös samassa yhteydessä kun Salpalinjan rakentamisesta päätettiin. Onko valtio luopumassa myös näistä linnoitteista?

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta Salpalinja on ja pysyy Suomen itärajan tuntumassa. Ei voida pitää todennäköisenä eikä varsinkaan järkevänä, että jotkut maanomistajat ryhtyisivät poistamaan kyseisiä linnoitteita alueeltaan. Salpalinjan perinneyhdistys pitää erittäin tärkeänä sitä, että Suomen kansalaisten isänmaallisuutta ja maanpuolustustahtoa ylläpidetään ja kehitetään mahdollistamalla heille esteetön pääsy tutustumaan tähän veteraanisukupolven aikaansaannokseen – Salpalinjaan Itsenäisyytemme monumenttiin.

Suurenna kuvaa klikkaamalla sitä.

TEPPO LAHTI

Salpalinja taideteoksena E18-tiellä Salpalinjalla

E18-moottoritie ylittää arvokkaasti Virolahden Saarasjärvellä Salpalinjan kiviesteen kummankin ajoradan betonisilloin. Pohjoisen ajoradan (Haminaan suuntaan) sillan metsänpuoleiseen kaiteeseen kiinnitettiin  26.9.2017 kiviestettä kuvaava sillan pituinen kuvataideteos. Se koostuu läpinäkyviin noin sentin paksuisiin polykarbonaattilevyihin painettuihin ja laminoituihin estekivien värillisistä näköiskuvista. Kaksipuolinen valokuva on jotakuinkin myös näköiskokoinen, hieman korkeampi.

Kivien kuvat on valikoitu ja kuvattu autenttisista Salpalinjan panssariesteistä. Kuvataiteen on toteuttanut taitelija Tuula Lehtinen Frei Zimmer Oy:stä. Hänen ja tuottaja-tyttärensä  Laura Lehtisen yhtiö on toteuttanut väyläestetiikkaa muuallakin E18-tiellä, mutta ei ennen tällä tekniikalla saatikka Salpalinja-aiheella.

- Salpalinjan estekivet ovat veistoksellisia jo itsessään. Tavoitteena on niiden avulla herättää tiellä kulkijoissa ajatuksia ja saada heidät myös pysähtymään vaikkapa seuraavan kerran paikan ohiajaessaan siihen tarkoitetulla läheisellä pysäköintialueella, Tuula Lehtinen kuvaili.

Hänen mukaansa aluksi oli tarkoitus painaa levyihin vain estekivien silhuetti ääriviivoina. Työn kuluessa ajatus jalostui valokuvaksi. Siihen käytetty materiaali antaa ainakin 8-10 vuoden kestävyyden.

- Kuvat on painettu ohuelle kalvolle, joka on laminoitu levyn ulkopuolelle (metsänpuolelle), joten ajoradan lika ja loska ei kuvan pintaa pääse syövyttämään. Materiaali kestää myös hyvin valoa ja tarvittaessa kuvat voidaan uusia.

Kuvataidesillan alla kulkee estekivilinjaa myötäillen myös Salpapolku. Sen kulkijat näkevät taidekuvat sillankaiteessa haluamansa ajan kanssa ja periaatteessa samanlaisina kuin ohikiitävistä autoistakin nähtynä. Kaidetaide tuo tavallaan kiviesteen sillankannelle ikään kuin sillan alle häviävän yhtenäisen panssariesteen jatkeena.

Salpalinjan perinneyhdistyksen puheenjohtaja Teppo Lahti tutustui vasta asennusvaiheessa olevaan teokseen ja totesi hymynkare huulillaan:

- Olen myönteisesti yllättynyt. Hyvältä näyttää, hän sanoi ja sai taiteilijayhtiön naiset huoahtamaan helpotuksesta. Ensimmäinen palautelausunto oli enemmän kuin suuntaa-antava.

Tämän kirjoittajan vaatimaton taiteellinen silmä signaloi samanlaisia ajatuksia. Komea on toteutus.

Ainoa askarruttava asia on, millä tavalla tienpitäjä saa autoilijat sovittamaan ohiajonopeutensa sellaiseksi, että taidenautinto ja siinä Salpalinja samalla ehtii rekisteröityä matkustajien verkkokalvoille liikennettä vaarantamatta! Moottoritiellähän ei saa pysähtyä. Tämä on varmasti mietitty! Saarasjärven liittymän muihin Salpalinja-järjestelyihin palataan myöhemmin, sitten kun ovat valmiina tai teon alla.

Kuvataidehankkeen, tai niin kuin sitä myös maisemakaiteeksi sanotaan, kustannusarvio on 20 000 euroa. Sen rahoittamisesta puolet on hankkinut Salpalinjan perinneyhdistys keräämällä ”kolehdin” kaakonkulmalaislta yrityksiltä ja yhteisöiltä. Blogin kirjoittaja ylpeänä mainitsee, että yksi niistä on Virolahden ja Miehikkälän Reserviupseerikerho, joka on antanut tarkoitukseen tuhat euroa!

Loppuosa taidehankinnasta rahoittuu ELY-keskuksen ja pieneltä osin myös Virolahden kunnan Vaalimaan liikenneympyrän toteuttamatta jääneistä varoista. Perinneyhdistyksen puolelta asiaa hoitanut hallituksen jäsen Jukka Lappi sanoi, että jos sen jälkeen maksettavaa jää, loput viulut hoitelee tienrakentaja YIT.

Vielä muistutus, että kesken olevalla moottoritietyömaa-alueella ei saa liikkua ennen kuin se on otettu käyttöön ensi kevättalvella. Sen sijaan Salpapolkua patikoiden koko em. komeus on nähtävissä, vaikka jo tänään, mutta siis vain polulla pysyen.

TERHO AHONEN
Valokuvia kuvaushetkellä vielä asennusvaiheessa olevasta keskeneräisestä teoksesta ja työn seuraajista. Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Salpalinjan Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Teppo Lahti (vas), taiteilija Tuula Lehtinen ja perinneyhdistyksen hallituksen jäsen Jukka Lappi.

Teppo Lahden ja  Tuula Lehtisen lisäksi kuvassa tuottaja Laura Lehtinen.

Itsenäisen Suomen juhlinta osa uskottavuutta

Valtiopäiväneuvos, Salpalinjan Perinneyhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtaja Mikko Pesälä sanoi Suomen puolustuksessa keskeisen asian olevan uskottavuus. Tämänkaltaiset tapahtumat kuin tämä maanpuolustusjuhla täällä Harjussa Salpavaelluksen päätteeksi ovat osa sitä.

Salpalinjan Perinneyhdistys oli 24. Salpavaelluksen suojelija.

- Tällaisten tapahtumien järjestäjät luovat laajan pohjan ja perustan sille, mikä on itsenäisyys ja isänmaa. Sieltä nousee myös henkinen viesti maanpuolustuksemme uskottavuudesta. Se on tärkeää ja sitä nämä juhlat heijastavat.

Pesälä muistutti tunteikkaassa puheessaan, että itsenäisen Suomen historiassa Neuvostoliitto uhitteli meitä neljä kertaa ja aina se tuli torjutuksi.

- Alkutalvesta 1939 Neuvostoliiton korkein johto kokoontui. Siinä kokouksessa Stalin sanoi, että Jumala on tehnyt suuren virheen, kun se on sijoittanut Suomen Neuvostoliiton naapuriksi. Kokouksen johtopäätös oli, että sen virheen kyllä kansankomissaari Stalin pystyy korjaamaan. Ei pystynyt! Suomi puolustautui ja torjui hyökkäyksen, jota koko maailma seurasi.

- Kun Mannerheim teki päätöksen heti talvisodan jälkeen Salpalinjan rakentamisesta, Yhdysvaltain presidentti Roosevelt laittoi samaan aikaan viestin sekä Helsinkiin että Moskovaan: Suomen kansa on talvisodassa hankkinut ikuisiksi ajoiksi moraalisen oikeuden elää maassa, jota se on rohkeasti puolustanut!

Yhtenä konkreettisena esimerkkinä Suomen maanpuolustustahdon voimasta Pesälä mainitsi juuri Salpalinjan. Salpalinjan Perinneyhdistys on tehnyt valtioneuvostolle esityksen että tänä vuonna, kun itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta, Salpalinja nimetään itsenäisyytemme monumentiksi.

-Toivon kovasti, että valtioneuvosto tuon julistuksen tekee, Mikko Pesälä sanoi.

Salpalinjan Perinneyhdistyksen hallitus oli myöntänyt Salpavaellus-tapahtuman esityksestä Salparakentajan ansiomitalit kuudelle Salpalinja-oppaalle, jotka ovat muun muassa alusta asti olleet mukana RUK:n reserviupseerioppilaiden opastuksissa syksystä 2011 lähtien. Mitalin saivat (kuvassa oikealta) Antti Lankinen, Sami Forsström, Heikki Savolainen, Kari Suoknuuti ja Jarkko Tawast. Kauko Tykkyläinen oli estynyt tulemaan paikalle. Mitalit jakoivat Mikko Pesälä ja perinneyhdistyksen puheenjohtaja Teppo Lahti (oik).

24. Salpavaellukselle osallistui 180 vaeltajaa ja linnoitukseen tutustujaa. Itsenäisyyden ituja –reitille osallistui 55 ja Erämaasta Harjuun –reitille 45 vaeltajaa. Vanhojen traktorien marssille (9 traktoria + huoltoauto) pitkin linnoitusta osallistui Luumäeltä Virolahdelle 11 henkeä. Viimeisen päivän Ensi askeleet –reittiä Ravijoella kiersi 31 vaeltajaa. Osana samaa reittiä perinneyhdistyksen jäsenistölle tarjottuun tutustumiseen osallistui neljässä opastusryhmässä kahden tunnin ajan 38 kirjoihin merkittyä henkilöä. Salpavaeltajia opasti yhteensä 18 Salpalinja-opasta.

Salpavaelluksen varajohtajana puheen mp-juhlassa pitäneen Jukka Lapin ajatukset ovat kokonaisuudessaan luettavissa alla omassa blogissaan, klikkaa linkkiä.
http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2017/07/vaelluksen-johtajan-puheenvuoro-2017.html

Kaikkiaan vaeltajat, oppaat, kaikki muut toimitsijat ja esiintyjät sekä yleisö mukaan lukien vaelluksen päätöspäivänä oli Harjussa yhtä aikaa koolla noin 350 henkeä. Sää suosi Salpavaellusta erinomaisella tavalla, jonka Harjun kauniissa kartanopuistossa pidetty maanpuolustusjuhla kruunasi.

TERHO AHONEN

Suomi100, Salpalinja ja kaksi julkaisua

Ensi vuonna vietetään Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuotta. Valtioneuvosto on sitä valmistellut ja kannustanut kansaa yhdessä juhlistamaan ja viettämään  ”sukupolvemme merkittävintä juhlavuotta suomalaisten ja Suomen ystävien yhteistyönä.”  Muutama päivä sitten julkistettiin lehdissä lista tapahtumista ja hankkeista, joille on jaettu Suomi100-rahaa yhteensä muistaakseni 4,5 miljoonaa euroa.

Tuolta listalta ei ainakaan minun silmiini osunut sanaa Salpalinja, joskin Luumäen Itsenäisyydentie-hanke senkin osin sisältää. Salpalinjan Perinneyhdistys on lähestynyt valtioneuvostoa hyvissä ajoin tavoitteena julistaa Salpalinja vuonna 2017 Suomen itsenäisyyden monumentiksi. Näin kirjoitin tässä blogissa toukokuussa asiasta.

On mielenkiintoista nähdä, kestääkö Suomen valtiojohdolla kantti nimetä Salpalinja vuonna 2017 Itsenäisyytemme monumentiksi. Alun perin Etelä-Karjalan Sotaveteraanipiirin aloitetta on nyt vienyt vahvasti eteenpäin Salpalinjan Perinneyhdistys. Itsenäisen Suomen 100-juhlavuosi on tähän oiva ajankohta.

Itsenäisyytemme monumentiksi julistaminen ei vaadi rahaa lainkaan. Sen arvo ja olotila on henkinen. Se on tunnustus viime sotien aikaisille suomalaisille sotilaille ja maanpuolustukselle. Kun väistämättä sotiemme veteraanit poistuvat lähitulevaisuudessa keskuudestamme, on erinomaista, että heidän muistonsa elää ja säilyy myös Salpalinjassa tuleville sukupolville selitykseksi heidän nauttimalleen hyvinvoinnilleen! 

Mikä sitten voisi estää nyt jo puolustustarkoitukseen vanhentuneen Salpalinjan merkityksen nostamisen sille kuuluvalle paikalle Suomen itsenäisyyden symboliksi, suomalaisen maanpuolustustahdon huikeaksi monumentiksi?

Tuohon kysymykseen itse vastasin: ulkopoliittiset syyt! Toivottavasti olen täydellisesti väärässä!

Mutta teki valtioneuvosto niin tai näin, Salpalinja saa huomiota tällä tietoa ensi vuonna ainakin kahden merkittävän julkaisun kautta.

Salpalinjan Perinneyhdistys julkaisee helmikuussa 2017 monipuolisen artikkelikokoelman Salpalinjasta. Kirjan kirjoittajia on laidasta laitaan aina tunnettuja sotahistorioitsijoita myöten pitkälti toistakymmentä. Kirjan sisältö, sen minkä tiedän, käsittelee hyvin laaja-alaisesti  ja monesta näkökulmasta Salpalinjaa. Tuskin maltan odottaa teoksen valmistumista. Yhtä artikkelia lukuunottamatta jutut ovat jo taittovaiheessa.

Toinen merkittävä historian taltioimishanke on hiljattain käynnistynyt. Ylämaalta lähteneen idean  pohjalta on lappeenrantalainen storyTV Oy aloittanut aineistomateriaalin keräämisen ja kuvaamisenkin tavoitteena tuottaa ja julkaista ensi vuoden lopulla tv-dokumentti Salpalinjasta! Tähän voisi sanoa, että jo on aikakin; edellinen tv-dokumentti on tehty 1990. Silloin tuottajana oli Ylen TV2.

StoryTV:n takana ovat alan ammattilaiset Juha Huttunen ja Ismo Korhonen Lappeenrannasta. He pitävät kiireellisimpänä osana saada taltioiduksi aikalaisrakentajien itsensä kertomia muisteluita linnoitustöistä. Kovin monta muistelijaa ei yhteen dokumenttiin tietenkään mahdu. Silti kaikki vihjeet henkilöistä, jotka saattaisivat jotakin Salpalinjan rakentamisesta vielä muistaa, ovat yhä arvokkaita. Yhtälailla tietysti mikä tahansa Salpalinjaan liittyvä tositarina, tapahtuma tai toiminta tuotantoyhtiötä kiinnostaa.

Tämän blogin kirjoittaja on vedetty avustajaksi mukaan tv-dokumentin tekoon paikallisena oppaana ja maastontuntijana. Vihjeitä voi lähettää sähköpostiosoitteeseeni terho.ahonen@haminetti.net Lupaan välittää ne eteenpäin dokumentin tekijöille.

Sen mitä olen dokumentin tekijöitä ehtinyt tavata, uskallan vakuuttaa, että alustavasti siis noin vuoden päästä valmistuva tv-dokumentti tekee kunniaa Salpalinjalle ja sen rakentajille. Kun teos on dokumentti, silloin se väkisinkin heijastaa myös sitä maanpuolustustahtoa, joka meidän itsenäisyytemme pelasti. Sellaisen Salpalinja-dokumentin Suomi ja Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuosi ansaitsevat.

Katso maistiainen:
Suomen Salpa - dokumentti maanpuolustustahdosta  https://youtu.be/U1g_J5GQr7k

TERHO AHONEN

Salpalinjan Perinneyhdistyksen tervehdys

Salpalinjan Perinenyhdistyksen tervehdys Salpavaelluksen mp-juhlassa 3.7.2016

Puheenjohtaja Teppo Lahti

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, herra kenraali, hyvät Salpavaeltajat ja rauhanturvaajat, hyvät naiset ja herrat.

Minulla on ilo tuoda tähän Salpavaelluksen päätösmaanpuolustusjuhlaan Salpalinjan perinneyhdistys ry:n tervehdys. Salpavaellus on nähdäkseni merkittävin ja vaikuttavin Salpalinjaa koskeva tapahtuma Suomessa.

Onnittelen Salpavaellukseen osallistuneita vaelluksen suorittamisesta. Olette nähneet ja konkreettisesti todenneet sen valtavan työn tuloksen, jonka linjan rakentajat aikaansaivat silloin, kun Suomen Itsenäisyys oli uhattuna. Salpalinja on osoitus koko Suomen kansan maanpuolustustahdosta ja halusta säilyttää Itsenäinen Suomi. Linjalla oli parhaimmillaan keväällä 1941 35 000 rakentajaa, joita muonitti 2000 Lottaa. Ei myöskään pidä unohtaa kotirintaman naisia ja miehiä eri alueilla, jotka tekivät samaa työtä. 

                                                            Teppo Lahti

Salpalinjan merkitys rauhan turvaajana on kiistaton. Vaikka linjalla ei koskaan taisteltu, sen olemassaolo aikaansai osaltaan sen, että jatkosodan torjuntavoittomme jälkeen neuvostoliittolaiset eivät enää jatkaneet hyökkäystä Suomeen. Muutenkin jatkosodan taisteluissa se muodosti puolustustaistelujen henkisen selkärangan kesällä 1944. Joskus jälkiviisaat asettivat Salpalinjan rakentamisen kyseenalaiseksi sen massiivisuuden ja kalleutensa vuoksi, kun siellä ei edes taisteltu. Sotahistorioitsija Sampo Ahto on kuitenkin arvostaen todennut, että linnoite on täyttänyt tehtävänsä, jos se jo pelkällä olemassaolollaan on estänyt vihollisen hyökkäykset. Vastaavasti kenraaliluutnantti Heikki Koskelo on nimennyt Salpalinjan osuvasti ennaltaehkäiseväksi pelotteeksi.

 Valtakunnallinen Salpalinjan perinneyhdistys on perustettu vuonna 2002. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää Salpalinjan tuntemusta, vaalia sen rakentajien perinnettä ja olla mukana eri toimijoiden kanssa kehittämässä linjan matkailullista ja myös muuta käyttöä. Yhdistyksessämme on tällä hetkellä teon alla uusi Salpalinjaa käsittelevä kirja, joka käsittelee Salpalinjan rakentamisen historiaa eri alueilla ja eri näkökulmista, Salpalinjan merkitystä sodan aikana ja sotien jälkeen kylmän sodan aikana sekä Salpalinjan nykytilaa ja matkailullista käyttöä.

Ensi vuonna on Itsenäisyytemme juhlavuosi. Sen johdosta yhdistys on tehnyt Etelä-Karjalan sotaveteraanipiirin aloitteesta esityksen Valtioneuvostolle Salpalinjan nimeämiseksi Itsenäisyytemme monumentiksi. Tämä esitys kunnioittaa sitä maanpuolustustahtoa, joka suomalaisilla oli ja on edelleen. Oli valtava suoritus silloisissa olosuhteissa ja sen aikaisilla välineillä ja menetelmillä aikaansaada sellainen puolustuslinja, joka on täysin vertailukelpoinen Keski-Euroopassa oleviin vastaaviin puolustuslaitteisiin. Tuon linjan rakentaminen kunnioittaa kaikkien sotiemme veteraanien ja kotirintamalla kaikkensa tehneiden suomalaisten toimintaa. Veteraanisukupolven perintö on Itsenäinen Isänmaa. Veteraanien tunnuslause: ”Kaveria ei jätetä” toimi pahoina aikoina ja antoi voimia kaikille. Tätä ei saa koskaan unohtaa, sillä nyky- yhteiskunnassa tarvitsemme näemmä entistä enemmän tätä asennetta.

Perinneyhdistyksellä on Salparakentajien ansiomitali, joka on tarkoitettu Salpalinjan rakentajille. Ansiomitali on tarkoitettu myös heille, jotka ovat toiminnallaan vaikuttaneet Salpalinjan hyväksi. Tunnustuksena isänmaan maan ja maanpuolustuksen hyväksi tekemästänne työstä mitalit luovutetaan seuraaville henkilöille.

-        Rainer Fabricius

-        Heikki Järvinen

-        Arno Latvus

-        Erkki Paukkunen (ei ollut paikalla)

TEPPO LAHTI

Salpalinjan Oppaat ry valmistautuu palvelukseen

Salpalinjan esilletuomisessa vuosi 2015 on merkittävä siksi, että tuolloin perustettiin Salpalinjan Oppaat ry. Yhdistys on perustettu välittämään oppaita, ylläpitämään heidän ammattitaitoaan ja levittämään tietämystä Salpalinjassa. Yhdistyksen jäseneksi hyväksyttäviltä edellytetään Salpalinjan opaskoulutusta tai käytännön kokemusta Salpalinja-opastuksista. Jäseniä yhdistyksellä on jo 27 henkilöä!

Salpalinjan Oppaat ry:n perustaminen on johdonmukainen jatko Lappeenrannassa vuonna 2014 järjestetylle Salpalinjan opaskoulutukselle. Sille osallistui yli 30 henkeä, joista valtaosa oli Lappeenrannasta. Opaskurssin aikana selvisi jo aiemmin tiedostettu asia, että Lappeenrannassa ei ole käytännössä toimijaa, joka pystyisi tarjoamaa opaspalveluja Salpalinjaan. Ratkaisuna päädyttiin em. yhdistykseen.

Vaikka yhdistyksen toiminta alkoi Lappeenrannan tarpeesta ja sitä se tulee ensitöikseen myös täyttämään, on yhdistys valtakunnallinen, koko Salpalinjaa käsittävä. Yli kaupunginrajan ulottuvasta toiminnasta on hyvä esimerkki yhdistyksen jäsenten asuinpaikkojen sijaintiluettelo. Siellä löytyy muun muassa Helsinkiä, Lahtea, Luumäkeä, Miehikkälää, Virolahtea ja Haminaa.

Niin kuin Salpalinjaakaan eivät rakentamisvaiheessa kylä-, kunta- eivätkä maakuntarajat pidätelleet, eivät ne sitä tee myös opasyhdistyksen toiminnassa.

Yhdistyksen toimintaa on aloitusvuotena leimannut luonnollisesti toiminnan käynnistäminen ja toimintamuotojen hakeminen. Parhaillaan yhdistys rakentaa internettiin kotisivujaan. Kun ne alkuvuodesta julkaistaan, on silloin jo paljon suuntaviivoja selvillä, paljon on varmasti vielä silloinkin kesken ja työn alla. Eihän Roomaakaan päivässä rakennettu!

En käy tässä luettelemaan kaikkea niitä moninaisia tehtäviä, joita yhdistyksen ylösajaminen ja toiminnan käynnistäminen vaatii. Ne selviävät sitten alkuvuonna yhdistyksen nettisivuilta ja vähitellen toiminnan muotoutuessa uomiinsa.

Salpalinjaa on esitelty matkailijoille säännöllisesti vuodesta 1980, jolloin Virolahden Bunkkerimuseon toiminnan katsotaan alkaneen. Ylämaan Hostikalla oli Salpalinjaa esitelty jo 1970-luvulla, mutta pienemmässä mitassa.

Noin 35 vuoden aikana Salpalinjaan on tutustunut paljon suomalaisia. Ensimmäisten parin vuosikymmenen aikana vierasjoukon ydin rakentui tavalla tai toisella sotiemme veteraaneihin. Sen jälkeen vuorossa ovat olleet heidän jälkikasvunsa ja ovat edelleen. Mutta entistä suurempi osa Salpalinjan kävijäpotentiaalista on niitä suomalaisia, joilla ei ole enää yhteyttä sota-ajan tapahtumiin.

Matkailutarjonnassa on viimeisten vuosikymmenien aikana tapahtunut paljon. Tarjontaa on tullut lisää. Kova kilpailu on pakottanut nostamaan myös tarjonnan laatua ja kohteen vetovoimaista kestävyyttää; ilmapalloideat puhkeavat helposti.

Salpalinjan vetovoima on sen historiassa, sen merkityksessä yhtenä osana itsenäistä Suomea. Salpalinja heijastaa sitä suomalaista maanpuolustustahtoa, jonka ansiosta ja mahdollistuksella Suomi on noussut maailman kansojen valioluokkaan. Sota-ajan ponnistukset ja uhraukset sietävät tulla oikein kerrottuina ja totuuteen pohjautuen suomalaisten tietouteen kauas tulevaisuuteen. Tätä tehtävää varten Salpalinjan Oppaat ry on perustettu. Tehtävä on vaativa mutta samalla kunniakas!

Salpalinjan Oppaat ry tulee lähivuosina olemaan merkittävä valtakunnallinen toimija Salpalinjan ja sen perinteen ikkunana yhdessä ja rinnalla Salpalinjan Perinneyhdistyksen kanssa ja myös sen työrukkasena!

Tarkennuksena vielä, että tämän kirjoittajalla ei ole osuutta Salpalinjan Oppaat ry:n perustamiseen. Anoin jäsenyyttä hyvään yhdistykseen ja se hyväksyttiin. Nyt olen yhdistyksessä mukana kuten muutkin jäsenet, autan ja toimin siinä missä voin!

Hyvää joulua ja uutta vuotta!

TERHO AHONEN

Salassapito viivytti matkailua

Ajatuksia Salpalinjan hyödyntämisestä matkailussa oli usealla taholla liikkeellä jo 1970-luvulla. Liikkeelle silloin pääsi vain syrjäinen Ylämaan Hostikan alue, on rohkeaa sanoa, että ehkä siksi, ettei siellä liikoja kyselty. Jos olen väärässä, perun puheeni.

Nimittäin muiden matkailuhankkeiden osalta samoihin aikoihin lähinnä Luumäen Askolassa ja Miehikkälän nykyisen Salpalinja-museon tienoilla ideat kaatuivat puolustusvoimien ehdottomaan kielteiseen kantaan.

Pitäessäni tänään Miehikkälässä Salpalinjan Perinneyhdistyksen syyskokouksessa esitystä Salpalinjan matkailusta, sain pienellä ”kilpailutussyötillä” esiin itse asiassa kolme paljastavaa puheenvuoroa. ”Olisimmehan me olleet ensimmäisiä, mutta…”

Ensinnäkin Miehikkälän kunnansihteeri (kunnanjohtajaa ei vielä Miehikkälässä silloin ollut) oli 1970-luvun puolivälissä lähestynyt pitäjän ainoaa sotilasorganisaatiota, Miehikkälän Rajakomppaniaa ja sen päällikköä ja kysynyt, voisiko nykyisen museomäen seudun saada matkailukäyttöön. Komppanianpäällikkö kysyi kantaa Kouvolan sotilaspiiristä, josta tuli ehdottoman kielteinen vastaus: ”Älkää ihmeessä siihen missään tapauksessa mitään suunnitelko, se on yhden torjuntajoukkueen erittäin tärkeä ”kova paikka”. Tämän kyllä tiesinkin.

Mutta tähän sain aikalaisvaikuttajalta lisätiedon, jos oikein ymmärsin, kun hän puhui kunnanjohtajasta, että jokunen vuosi edellisen tapauksen jälkeen Miehikkälän kunnan edustajat olisivat käyneen sotilaspiirissä asiasta keskustelemassa. Vastaanotto oli ollut hyvin nuiva ja mikäli edelleen oikein ymmärsin, vieraita oli käsketty olla asiasta suorastaan täysin hiljaa tai jotain vastaavaa. Siis ei missään tapauksessa.

Kun esityksessäni ihmettelin, ettei Luumäen kunta ole saanut tuhannen taalan paikalla Askolassa nykyistä enempää aikaiseksi, siis ei oikein paljon, sain oitis kaksikin vastinepuheenvuoroa.

Toisessa puheenvuorossa kerrottiin, että Luumäen kunnalla oli hyvin pitkälle meneviä suunnitelmia jo 1970-luvulla Salpalinjaan liittyvän ”turistirysän” rakentamiseksi. Hanke kaatui kaiketi puolustusvoimien kielteisen kannan ohella maanomistajan ilmoitukseen ja haluun kehittää itse kohdetta eteenpäin. Näin ei kuitenkaan ole parin korsun sähköistystä lukuunottamatta suuressa määrin tapahtunut. Alueenhan raivasi nykykuntoon vuonna 1994 Kymen Pioneeripataljoona.

Toisessa Luumäkeä puolustavassa puheenvuorossa tuli esiin, että sittenkin puolustusvoimilla taisi olla maanomistajaa tiukemmin sormet pelissä. Nimittäin tämä tielaitoksen palveluksessa aikanaan ollut kokousedustaja sanoi, että hän olisi halunut raivauttaa vielä niinkin myöhään kuin 1980-1990 –lukujen vaihteessa Askolassa kuutostien vartta hirvinäkyvyyden parantamiseksi. Tämäkin halu kaatui pv:n ehdottomaan kielteisyyteen; korsut olisivat tulleet näkyviin ja paljastaneet ohikulkijoille linnoituksen sijainnin. Itäblokki luhistui vasta 1990.

Mielenkiintoista on myös se, että muista kohteista Ylämaan jälkeen Virolahti pääsi ”bunkkerialueellaan” liikkeelle jo 1980, valtatie 7:n varressa kymmenen vuotta ennen NL:n kupsahtamista. Silloin auki oli vain yksi pimeä korsu ja pätkä taisteluhautaa ja pieni kolmikielinen opaskyltti. Ja huikeaa on se, että virallisen virolahtelaistiedon mukaan ensimmäisenä kesänä vieraskirjamerkintöjen perusteella paikalla olisi käynyt peräti 6 000 kävijää! Valtava määrä antiin nähden. Määrä taitaa olla vielä Virolahden ko. kohteen ennätys! Infra alueella on nyt sentään aivan jotain muuta kuin avausvuonna. Eli kohde kiinnosti silloin, niin kuin se kiinnostaa edelleen.

Tiukan sotilaskohteen ottaminen matkailukäyttöön ei siis ole ollut pelkästään kuntien matkailuihmisten ja -yrittäjien saamattomuutta. Hidasteensa on ollut keskeisesti sillä, että Salpalinjalla nähtiin puolustusvoimissa merkitystä tavalla tai toisella aina Neuvostoliiton luhistumiseen saakka!

Jäi hyvä maku suuhun esityksestäni. Se loihti minulle ja myös muille kuulijoille mielenkiintoista uutta. Hyvä!

Salpalinjan perinneyhdistys 10-vuotias

Salpalinjan perinneyhdistys on toiminut kymmenen vuotta. Yhdistys viettää 10-vuotisjuhlaansa venäläisen kenraali Suvorovin rakennuttamassa Taavetin linnoituksessa (1773-1803) Luumäellä lauantaina 18.8.2012 klo 13. Juhlapaikan valinta on mielenkiintoinen. Suosittelen osallistumaan.

Salpalinjan perinneyhdistys perustettiin tyhjiöön. Valtakunnan tason Salpalinjan puolesta puhujaa ei tuolloin ollut. Tarvittiin piiskuri panemaan vauhtia linnoitukseen liittyvän vielä keräämättä ja kerättävissä olevan perinnetietouden kokoamiseksi, ylipäätään Salpalinjan perinteen vaalimiseksi ja vielä hengissä olevien linnoitusrakentajien muistamiseksi.

Tuore yhdistys lähti rivakasti liikkeelle. Salpalinjan rakentajien palkitsemiseksi luotiin Salpa-rakentajan ansiomitali, ensimmäinen virallinen tunnustus linnoituksen rakentajille, jota edelleen voi yhdistyksen kautta hakea. Säännöt sallivat mitalin myöntämisen myös viime sotien aikaisen linnoituksen hyväksi toimineelle henkilölle.

Perinneyhdistys oli moottorina ja yhtenä osatoimijana vuonna 2005 perustetussa Salpakeskuksessa. Viime mainitun työn käynnistäminen on tosin vielä kesken; kärjistäen voisi sanoa, että Salpakeskus on toistaiseksi yhtä kuin Miehikkälän Salpalinja-museo. Se on tietenkin parempi kuin ei mitään. Salpakeskuksen ehkä näkyvin juttu on juuri Salpalinja-museon toimesta ylläpidettävä www.salpakeskus.fi –internetportaali.

Julkaisutoiminnassa merkittävä päänvaus oli Matka Salpalinjalle –matkakirja sekä Matkailijan Salpa -virtuaalisivusto salpaportaalissa. Yhdistys oli vahvasti mukana myös ruotsalaisten vapaehtoisten toimintaa valottavassa Kohti Salpalinjaa (En mur mot öst) –kirjahankkeessa.

Salpalinjan perinneyhdistyksen keskeisiä toiminnan tarkoituksia perinnetyön lisäksi on myös kaikinainen kehittämistyö. Salpalinjan kansallisen ja kansainvälisen tunnettavuuden lisääminen sekä valtakunnallisen toiminnan kehittäminen ja ylläpitäminen ovat juuri noita tavoitteita.

Kymmenessä vuodessa ei ihmeitä tee kukaan. Ei Salpalinjan perinneyhdistyskään. Paljon on tehty, mutta paljon on tekemättä. Tekemättä on varmasti vielä myös paljon sellaista, mistä ei vielä kukaan tiedä, että sitäkin voitaisiin tehdä.

Vapaaehtoisessa yhdistystoiminnassa on ratkaisevaa tekijöiden, siis työhön osallistuvien innokkuus ja halu ajaa yhdistyksen tavoitteita eteenpäin. Ilman tekeviä ihmisiä mitään merkittävää ei tapahdu. Niin kuin edellä viittasin, yhdistys on saanut tuloksia aikaan, tekeviä ihmisiä on ollut.

Salpalinjan yleinen tunnettavuus on se ulottuvuus, jota kautta myös perinneyhdistyksen toiminta voi elää. Mitä suuremmat ihmisjoukot ymmärtävät Salpalinjan massiivisuuden ja ennen kaikkea merkityksen, sitä isompi mahdollisuus on heidän joukostaan seuloutua myös yhdistykseen yhä uusia ”fanaattisia” toimijoita viemään viestiä entistä suuremmille ihmisryhmille.

Salpalinja-toimijoiden joukossa Salpalinjan perinneyhdistys ansaitsee vilpittömät onnittelut! Se tekee todella arvokasta työtä sotiemme ja linnoittajaveteraaniemme saavutusten esilläpitämisessä.

Osallistumalla sankoin joukoin Taavetin juhlaan me rivijäsenet ja kaikki muut Salpalinjaan ihastuneet osaltamme rohkaisemme yhdistystä ja sen toimielimiä jatkamaan ansiokasta työtään kantaen Suomen siniristilippua entistäkin korkeammalla!

Salpalinjan perinneyhdistys avaintoimija

Suomen historiaan merkittävällä tavalla vaikuttaneen Salpalinjan tunnettavuuden eteen tehdään työtä monella tasolla. Tässä kirjoitussarjassa on tuotu esiin asiatiedon lomassa muutamia paikallisia toimijoita museoista erillistapahtumiin. Nyt on vuoro nostaa esiin yksi tärkeimmistä tekijöistä, valtakunnallinen Salpalinjan perinneyhdistys ry. Se on perustettu vuonna 2002.

Perinneyhdistyksen päämääränä on Salpalinjan kansallisen ja kansainvälisen tunnettuuden lisääminen, valtakunnallisen toiminnan kehittäminen ja ylläpitäminen sekä Salpalinjan perinteiden vaaliminen.

Lainaan yhdistyksen kotisivuilta myös toiminnan tavoitteet:

"Salpalinjan perinneyhdistyksen tarkoituksena on tukea toiminnallaan Salpalinjan valtakunnallista kehittämistä ja ylläpitämistä kansallisena ja kansainvälisenä muistomerkkinä.
Yhdistys kehittää Salpalinjaan liittyvien eri osapuolten yhteistoimintaa edistämällä linnoitushistoriallisten ja matkailullisten toimijoiden verkostoitumista.
Lisäksi yhdistyksen tarkoituksena on Salpaveteraanien perinteen ja historiallisten muistojen vaaliminen sekä yhteistyön kehittäminen maanpuolustuksellisten yhteisöjen kanssa."

Tavoitteet ovat komeat ja vapaaehtoisvoimin tehtynä työtä riittää pitkäksi aikaa. En lähde toistamaan yhdistyksen toimintamuotoja, kun ne löytyvät helposti salpakeskus.fi -portaalista yhdistyksen nettisivuilta.

Tärkeintä on, että yhdistys koko valtakunnan kattavana "katto-organisaationa" saisi painoarvollaan päämääriään eteenpäin. Siinä työssä hartiat eivät ole koskaan liian leveät.

Yhdistyksen puheenjohtajat, ensin kenraaliluutnantti Heikki Koskelo ja nyt eversti Arto Mikkonen, ovat tehneet hyvää työtä laajalla rintamalla. Heidän ohessa on työskennellyt lukuisa joukko ahkeria työmyyriä, joista ei voi olla mainitsematta Jussi Carpénia. Hän on ollut yhdistykselle rahanarvoinen mies. Kassa on kunnossa.

Toimintaa on ollut. On tuotettu kirjallisuutta, multimediaa internettiin, on pidetty perinnepäiviä ja palkittu Salpalinjan rakentajia, on annettu asiantuntija-apua, pidetty yllä yhteyksiä ulkomaille, erityisesti Ruotsiin ja ties mitä. Paljon on tehty.

Perinneyhdistyksen ylevien tavoitteiden toteutuminen vaati sitoutuneita vapaaehtoisia. Niitä on onneksi ollut. Yhdistyksen valtakunnallisuus ja pitkän itärajan mukana pitäminen Suomenlahdelta Lappiin tuo omat ongelmansa kokoontumisten osalta. Onneksi tämä sähköinen viestintä sitä helpottaa. Silti rohkenen uskoa, että perinneyhdistykselläkin on pula tekevistä käsistä ja ennen kaikkea työkaluista.

Salpakeskus henkiin

Salpalinjan perinneyhdistys on yksi osa kokonaisuutta nimeltä Salpakeskus. Ne muut ovat Miehikkälän Salpalinja-museo, Virolahden Bunkkerimuseo ja Pioneerimuseo. Tuo Salpakeskus minun ymmärtääkseni perustettiin vuonna 2005 nimenomaan edellä mainittujen taustayhteisöjen työkaluksi, tekemisen tekijäksi, Salpalinjan kukoistamiseksi.

Nyt joudun valitettavasti olemaan ilkeä ja toteamaan, että viisi vuotta perustamisensa jälkeen Salpakeskuksessa on jotain samaa kuin jatkosodan VKT-asemassa. VKT-asema oli joukkojen sinne vetäytyessä käytännössä vain viiva kartalla. Juuri muuta ei muutamaa "poteroa" lukuunottamatta oltu tehty. Siitä pitävän puolustusaseman teki sotiemme veteraanien taistelutahto!

Samoin Salpakeskus on toistaiseksi vain portaali internetissä ja loppu onkin sitten sanahelinää. Taistelutahtoa ei tunnu olevan.

Pioneerimuseo tutkii parhaillaan mahdollista vetäytymistä Miehikkälästä, jonne se tuli nimenomaan innostuneena Salpakeskus-kokonaisuudesta. Salpalinja-museolla ja Bunkkerimuseolla on infra, toiminnan puitteet, kunnossa, etten sanoisi loistavassa kunnossa.

Niin Miehikkälän kuin Virolahdenkaan kunnan talous ei tätä nykyä taitane kestää edellä mainittujen mainioiden museoiden täysipainoista hyödyntämistä Salpakeskus-idean pohjalta. Markkinointi olisi ensimmäinen avainsana, mutta kuntien osoittamilla muutamilla satasilla, ehkä tonnilla parilla ei museon virkamiehet ihmeisiin pysty. Kysymys olisi perustavaa laatua olevasta kuoppakorotuksesta, kymppitonnien satsauksesta ja toiminnan edelleenkehittämisestä. Siihen tarvittaisiin kunnanvaltuustoilta taistelutahtoa, toistan taistelutahtoa!

Salpakeskus-idea on polkenut nyt paikallaan viisi vuotta. Toivoisin, että kun kunnat eivät siihen pysty, niin Salpalinjan perinneyhdistys voisi olla se kokoava voima, joka nostaisi Salpakeskus-ajatuksen uudelleen jaloilleen. Se tarkoittaa siis rahaa. Ei varmaan hirveitä summia tarvittaisi, jolla Salpalinjan vetovoima ja dynamiikka pantaisiin liikkeelle.

Kun kunnilla eikä perinneyhdistykselläkään rahaa siihen ole, on sitä saatava valtiolta. Suomen kunniavelan maksu veteraaneille on tältä osin kesken.

Siinä olisi lobbauksen paikka.