Salpalinjan perinneyhdistys perustettiin tyhjiöön.
Valtakunnan tason Salpalinjan puolesta puhujaa ei tuolloin ollut. Tarvittiin
piiskuri panemaan vauhtia linnoitukseen liittyvän vielä keräämättä ja
kerättävissä olevan perinnetietouden kokoamiseksi, ylipäätään Salpalinjan
perinteen vaalimiseksi ja vielä hengissä olevien linnoitusrakentajien
muistamiseksi.
Tuore yhdistys lähti rivakasti liikkeelle. Salpalinjan
rakentajien palkitsemiseksi luotiin Salpa-rakentajan ansiomitali, ensimmäinen
virallinen tunnustus linnoituksen rakentajille, jota edelleen voi yhdistyksen
kautta hakea. Säännöt sallivat mitalin myöntämisen myös viime sotien aikaisen
linnoituksen hyväksi toimineelle henkilölle.
Perinneyhdistys oli moottorina ja yhtenä osatoimijana vuonna
2005 perustetussa Salpakeskuksessa. Viime mainitun työn käynnistäminen on tosin
vielä kesken; kärjistäen voisi sanoa, että Salpakeskus on toistaiseksi yhtä
kuin Miehikkälän Salpalinja-museo. Se on tietenkin parempi kuin ei mitään.
Salpakeskuksen ehkä näkyvin juttu on juuri Salpalinja-museon toimesta
ylläpidettävä www.salpakeskus.fi –internetportaali.
Julkaisutoiminnassa merkittävä päänvaus oli Matka
Salpalinjalle –matkakirja sekä Matkailijan Salpa -virtuaalisivusto
salpaportaalissa. Yhdistys oli vahvasti mukana myös ruotsalaisten vapaehtoisten
toimintaa valottavassa Kohti Salpalinjaa (En mur mot öst) –kirjahankkeessa.
Salpalinjan
perinneyhdistyksen keskeisiä toiminnan tarkoituksia perinnetyön lisäksi on myös
kaikinainen kehittämistyö. Salpalinjan kansallisen ja kansainvälisen
tunnettavuuden lisääminen sekä valtakunnallisen toiminnan kehittäminen ja
ylläpitäminen ovat juuri noita tavoitteita.
Kymmenessä
vuodessa ei ihmeitä tee kukaan. Ei Salpalinjan perinneyhdistyskään. Paljon on
tehty, mutta paljon on tekemättä. Tekemättä on varmasti vielä myös paljon
sellaista, mistä ei vielä kukaan tiedä, että sitäkin voitaisiin tehdä.
Vapaaehtoisessa
yhdistystoiminnassa on ratkaisevaa tekijöiden, siis työhön osallistuvien
innokkuus ja halu ajaa yhdistyksen tavoitteita eteenpäin. Ilman tekeviä ihmisiä
mitään merkittävää ei tapahdu. Niin kuin edellä viittasin, yhdistys on saanut
tuloksia aikaan, tekeviä ihmisiä on ollut.
Salpalinjan
yleinen tunnettavuus on se ulottuvuus, jota kautta myös perinneyhdistyksen
toiminta voi elää. Mitä suuremmat ihmisjoukot ymmärtävät Salpalinjan
massiivisuuden ja ennen kaikkea merkityksen, sitä isompi mahdollisuus on heidän
joukostaan seuloutua myös yhdistykseen yhä uusia ”fanaattisia” toimijoita viemään viestiä
entistä suuremmille ihmisryhmille.
Salpalinja-toimijoiden
joukossa Salpalinjan perinneyhdistys ansaitsee vilpittömät onnittelut! Se tekee
todella arvokasta työtä sotiemme ja linnoittajaveteraaniemme saavutusten
esilläpitämisessä.
Osallistumalla
sankoin joukoin Taavetin juhlaan me rivijäsenet ja kaikki muut Salpalinjaan
ihastuneet osaltamme rohkaisemme yhdistystä ja sen toimielimiä jatkamaan
ansiokasta työtään kantaen Suomen siniristilippua entistäkin korkeammalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti