Ensimmäinen uusi ajatus minulle hänen puheessaan oli se,
että Euroopassa ei ole Pähkinäsaaren rauhan (1323) jälkeen ollut yhtään rajaa,
jossa olisi sodittu ja verta vuodatettu enemmän kuin Suomen itäraja. Siihen hän
näki syynä kahden erilaisen kulttuurin kohtauspaikan.
- Tähän pohjautuen ylipäällikkö Mannerheimin päätös Suomen
Salvan rakentamisesta talvisodan jälkeen oli pitkä kulttuurinen jatkumo. Hän
tunsi hyvin, miten Suomi oli jo ennen itsenäisyyttään rakentanut kulttuurisia
salpoja maisemamaalauksen, musiikin ja kirjallisuuden avulla itää vastaan.
Suomella oli itsenäistyttyään kulttuurinen identiteetti valmiina, kansa oli
”kuulolla”. Se oli pohja, jolla ylipäällikkö pystyi perustelemaan viime sotien
aikaiset suuret maanpuolustukselliset päätöksensä. Maa, jolla on vahva
kulttuuri, pystyy rakentamaan itselleen salpoja, Gallen-Kallela-Sirén sanoi.
Suomi on puhujan mukaan toisin kuin monet muut maat ollut
aina kovan paikan tullen valmis suuriin tekoihin. Salpalinja on yksi sellainen,
jonka rakentamisen ylipäällikkömme silloin ennakoivasti käski.
Gallen-Kallela-Sirénin puheessa tarkentui tieto, ainakin
minulle, että talvisodan Keski-Kannaksen linnoituksesta ensimmäisen kerran Mannerheim-linja
-nimeä käytettiin jo heti joulukuun alussa 1939 ranskalaisen Le Figaron ja
amerikkalaisen New York Times´n uutisoinnissa. Suomalainen lehdistö alkoi puhua
Mannerheim-linjasta vasta joulukuun lopussa.
Taustana edelliseen kappaleeseen: Juhlapuhujan isoisää ja
Akseli Gallen-Kallelan poikaa, luutnantti Jorma Gallen-Kallelaa on pidetty
Mannerheim-linja -nimen keksijänä. Jorma Gallen-Kallela kaatui talvisodan
ensimmäisenä tai toisena päivänä pelastaessaan Adolf Ehrnoothin hengen
heittäytymällä hänen päälleen väijytykseen joutuessaan. He olivat pidättämässä
alasammuttuja puna-armeijan lentäjiä. Jorma Gallen-Kallela oli syksyllä 1939
ollut opastamassa linnoitustöihin tutustuneita ulkomaisia lehtimiehiä ja heidän
kysyessään linnoituksen nimeä keksinyt nimen, jota mukana olleet reportterit
sitten alkoivat käyttämään sodan sytyttyä.
Juhlan avaussanoissaan perinneyhdistyksen puheenjohtaja Arto
Mikkonen kertoi yhdistyksen tukevan kahta suurta tavoitetta. Niistä
vaikeimmaksi hän sanoi esitystä saada Salpalinja Unescon
maailmanperintökohteeksi. Sen sijaan huomattavan paljon helpommaksi ta
toteutuskelpoisemmaksi tavoitteeksi hän uskoi Salpalinjan nimeämisen vuonna
2017 Suomen itsenäisyyden monumentiksi, niin kuin Etelä-Karjalan
sotaveteraanipiiri on esittänyt.
Konkreettisena uutisena perinneyhdistyksen työstä Mikkonen
kertoi, että syyskuussa avautuu internetissä uudessa osoitteessa
www.salpaperinne.fi kattava sivusto Salpalinjasta. Sen toteuttajana on
yhdistyksen hallituksen jäsen Jussi Lukkari.
Salpalinjan perinneyhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja,
kenraaliluutnantti evp Heikki Koskelo yhdistyksen hallituksen päätöksellä
kutsuttiin yhdistyksen ensimmäiseksi kunniajäseneksi. Kiitossanoissaan
itärajalla lähes koko uransa palvellut Koskelo sanoi, että Salpalinjan
sotilaallinen merkitys on ulottunut henkisen vaikutuksen kautta aina näihin
päiviin saakka.
Museoviraston tervehdyksen tuonut Mikko Härö uskoi, että
Salpalinjan merkityksen on pakko pikku hiljaa alkaa valjeta myös valtiolle.
Perinneyhdistystä tarvitaan antamaan päätöksentekijöille ymmärrystä tehdä
tarvittavia päätöksiä. Härön mukaan Salpalinjan heijastama maanpuolustustahto
on isompi asia kuin tähän saakka on ymmärretty. Kulttuuriperinnön ydin on
arvoissa ja asenteissa ja kulttuuriperinnön suurin uhka on välinpitämättömyys.
Itä-Suomen sotilasläänin tervehdyksen esittänyt
esikuntapäällikkö, eversti Teppo Lahti puolestaan lupasi Salpalinjan perinteen
vaalimisen jatkuvan puolustusvoimissa ilman muuta vielä senkin jälkeen kun
ISSLE on reilun kahden vuoden päästä lakkautettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti