Wanha Veteraani etappi Salpalinjalle

Wanha Veteraani Haminassa on mitä otollisin lisävoima saada sotahistoriasta kiinnostuneet ihmiset matkustamaan Salpalinjalle. Siksi julkaisen eilen medialle varsin laajasti jaetun ja kirjoittamani  tiedotteen, jossa em. asiaa sivutaan. (TA)

           

Törni ja SS-pataljoona näyttelykesän valtit Haminassa

Mannerheim-ristin ritari Lauri Törni 100 -vuotta ja Suomalainen Waffen-SS-vapaaehtoispataljoona Saksassa ovat Wanhan Veteraanin näyttelyvaltit kesällä 2019 Haminassa. Molemmat aiheet herättävät yhä tunteita puolesta ja vastaan.

Waffen SS -keskusteluun odotetaan lisävauhtia helmikuussa. Silloin valmistuu valtioneuvoston kanslian Kansallisarkistolta tilaama puolueeton arkistoselvitys siitä, oliko Waffen SS:n Wiking-divisioonassa vuosina 1941-43 palvelleilla suomalaisilla osuutta juutalaisten surmaamiseen. Tutkimus käynnistettiin, kun vuosi sitten Simon Wiesenthal -keskuksesta oli käännytty tasavallan presidentti Sauli Niinistön puoleen ja pyydetty Suomea laatimaan asiasta selvitys.

Wanha Veteraani on elokuun alussa 2018 perustettu rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskus Haminassa. Sen jatkuvasti uudistuva perusnäyttely antaa läpileikkauksen Suomen rauhanturva- ja kriisinhallintatyöstä vuodesta 1956 aina nykypäivään asti.

- Vahvoilla vaihtuvien näyttelyjen teemoilla vedämme väkeä kiinnostumaan myös yhdestä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kulmakivestä, rauhanturvaamisesta. Pidämme myös sotiemme veteraanit ja lotat esillä Wanhassa Veteraanissa, toiminnanjohtaja, eversti evp Vesa Kangasmäki perustelee.

Kangasmäki korostaa, että Wanha Veteraani ei vaihtuvien näyttelyjen aihevalinnoillaan ota mitään kantaa itse kuhunkin asiaan.

- Esittelemme tapahtunutta Suomen maanpuolustushistoriaa sellaisena, kuin se tiedossamme on.

Wanhan Veteraani on samalla uusi matkailukohde Haminassa. Ryhmille on jo ensi kesäksi valmiiksi räätälöity kahden päivän matkailupaketti. Siinä tutustutaan paitsi Haminaan myös Virolahteen, sen Harjun kartanomaisemaan ja Salpalinjaan sekä vaikkapa uuteen Vaalimaan Outlet-kauppakylään

.

Lisänä seminaari ja kirjallisuustapahtuma

Lauri Törnin sotilasuraa Suomessa, Saksassa ja Yhdysvalloissa sekä ”SS-panttipataljoonamme” roolia Saksassa valotetaan näyttelyjen avajaispäivänä 1. kesäkuuta asiantuntijaseminaarissa RUK:n Maneesissa Haminassa.

Myöhemmin kesällä järjestetään tapahtuma, jossa käsitellään Lauri Törniä suomalaisen fiktiivisen sotakirjallisuuden hahmona. Esimerkiksi paikalla on useita Törni-teoksia kirjoittanut kirjailija Esa Sirén Kouvolasta. Tilaisuudessa tuskin jätetään mainitsematta Vihreät baretit -elokuvaa ja että sen pääosaa esittäneen John Waynen roolihahmon esikuvana on Lauri Törni, Larry Thorne!

Päivittäisten opastuskierrosten alkuun perinnekeskuksen vieraille pidetään lyhyt johdantoesitys näyttelyaiheiden yhteydestä Suomen puolustushistoriaan.

Harvinaista materiaalia

Tänä vuonna on kulunut sata vuotta Lauri Törnin syntymästä. Näyttelyyn on koottu usean yksityisen keräilijän ja Osasto Lauri Törni perinnekillan keräämiä asepukuja ja esineitä. Osa harvinaisesta aineistosta on julkisesti esillä ensimmäistä kertaa, jotkut esineet tällä tietoa samalla myös viimeistä kertaa.

- Vietnamin sodassa Törnin viimeisen maallisen matkan turmapaikalta löydetty helikopterin lavan osa ja miehen ruotsalainen Carl Gustav m/45 –konepistooli saadaan näyttelyyn. Esillä on tietysti paljon valokuvia Törnin elämän varrelta. Mukana on kuvia myös Törnin juhlavista hautajaisista Arlingtonin sotilashautausmaalta 26.6.2003 Yhdysvalloista, näyttelypäällikkö Ismo Flink luettelee.

SS-pataljoonan vaiheita esitellään näyttelyssä suomalaisten SS-upseereiden, -aliupseereiden ja -miehistön sotilaspukukokonaisuuksin, kunniamerkein, asein ja varustein. Lisäksi nähtäväksi tulee paljon aiheeseen liittyviä henkilökohtaisia esineitä, valokuvia ja dokumentteja. Näyttelyaineistoa ja -apua saadaan yksityisten keräilijöiden lisäksi myös Suomen SS-miesten perintöä vaalivalta Veljesapu-Perinneyhdistykseltä.

Ryhmille auki läpi vuoden

Ennakko-odotukset Wanhan Veteraanin näyttelykesän suosiosta ovat suuret. Sille pohjaa antaa aiheiden vetovoima maanpuolustusalan harrastajien keskuudessa. Teemojen esilläolon uskotaan herättävän kiinnostusta ja saavan myös suuren yleisön ottamaan Wanhan Veteraanin retkikohteekseen kesällä 2019.

Perinnekeskus on auki kesä-elokuun kuutena päivänä viikossa. Ryhmille ovet ovat tilauksesta auki kesällä myös maanantaisin ja muulloinkin ympäri vuoden; tarkemmat tiedot www.rvpk.fi

Isänmaan ja rauhan asialla kotona ja maailmalla

Rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskus Wanha Veteraani vaalii sotiemme veteraanien, vapaaehtoisen maanpuolustustyön ja suomalaisen rauhanturvaamisen perintöä. Wanha Veteraani on rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan ensimmäinen valtakunnallinen museo Suomessa ja samalla kriisinhallintaveteraaneille uusi pyhiinvaelluskohde verestää muistoja yksin tai yhdessä.

Wanhaa Veteraania ylläpitää Rauhanturvaamisen ja Veteraanityön Perinnekeskus ry. Sen puheenjohtaja on eversti Markku Hutka Ruotsinpyhtäältä. Yhdistyksen perustajajäseniä ovat Suomen Rauhanturvaajaliitto ry, Kymenlaakson Rauhanturvaajat ry, RUK:n Oppilaskunnan Kannatusyhdistys ry ja Haminan-Vehkalahden Sotaveteraanit ry. Nyt yhdistykseen kuuluu kaikkiaan jo 22 valtakunnallista, alueellista ja paikallista maanpuolustusyhdistystä ja järjestöä, ja lisää tulee. Viimeisin hyväksytty jäsenyhdistys on Kymenlaakson Sotaveteraanipiiri ry.

Perinnekeskuksen näyttelytarjonta on jo valmiiksi suunniteltu syksyn 2019 vaihtuvaan näyttelyyn. Silloin on esillä viime sotien aikana koko kansaa koskettanut teema: Sotien 1939-45 -aikainen vapaaehtoinen talkoo- ja varainkeräystoiminta.

Lisätietoja:

www.rvpk.fi

Yhdistyksen toiminta-ajatus selviää em. kotisivuilta sekä myös sen blogiteksteistä: www.rvpk.fi/blogi

https://www.kymenmatkat.fi/matkakohde/hamina-wanha-veteraani-lauri-torni-100-vuotta-juhlanayttely/

Vesa Kangasmäki

Toiminnanjohtaja, Wanha Veteraani

vesakangasmaki@gmail.com

040 158 8115

Ismo Flink

Näyttelypäällikkö, Wanha Veteraani

ismo.flink@hotmail.com

050 534 6225

Terho Ahonen
Tiedottaja, Wanha Veteraani
terhoahonen2@gmail.com
040 504 0293

Salpavaelluksella kunniaa Suomelle

Tässä Salpavaelluksen tiedottajan Emilia Ristolan tekemä tiedote Salpavaelluksesta 2017. Saa jakaa. TA

Ensi kesänä 24. kerran järjestettävällä Salpavaelluksella näkyy myös Suomen 100-vuotisjuhlavuosi. Juhlavuoteen liittyen tapahtumassa halutaan erityisesti korostaa Suomen itsenäisyyttä ja isänmaallisia arvoja.

- Suomen juhlavuosi korostuu vaelluksella monin tavoin. Erityisesti pohjoisella reitillä, jolla tutustutaan muun muassa itsenäisyyssenaatin puheenjohtaja, presidentti Pehr Evind Svinhufvudin kotitaloon Kotkaniemeen ja sen ympäristöön Luumäellä, vaelluksen johtaja Antti Pakkanen vinkkaa.

Perinteisesti juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna järjestettävä Salpavaellus-tapahtuma on alueen maanpuolustusjärjestöille yksi keskeinen tapa tehdä vapaaehtoista maanpuolustustyötä ja siirtää sotahistorian, sekä alueen paikallishistoriankin tuntemusta ja sotiemme veteraanien perintöä tuleville sukupolville.

Suomi 100 vuotta -juhlavuosi näkyy myös Virolahden Harjun oppimiskeskuksen historiallisessa miljöössä järjestettävässä, vaelluksen päättävässä maanpuolustusjuhlassa 2. heinäkuuta klo 13. Vaelluksen suojelijana toimii tänä vuonna Salpalinjan Perinneyhdistys Ry.

Reittivaihtoehdoista löytyy aina jotakin uutta edellisvuosiin verrattuna ja luvassa on paljon mielenkiintoista nähtävää.

Pisimmällä, kahden yön mittaisella pohjoisella reitillä palataan itsenäisen Suomen historian alkuhetkille noin sadan vuoden päähän.  Liikkeelle lähdetään Suomen Itsenäisyysjulistuksen saattelemana.

- Tällä reitillä käydään läpi Salpalinjaa aina Luumäen Kivijärveltä Suomenlahdelle asti, ensimmäistä kertaa vaellushistoria aikana. Tosin sieltä täältä koukaten ja linjan parhaita puolia esitellen, reittipäällikkö Kari Tahvanainen kertoo.

Lisäksi tällä reitillä tehdään kunniakäynnit viime sotien sankarivainajien haudoilla sekä Luumäellä, Miehikkälässä että Virolahdella.

Eteläinen, yhden yön mittainen reitti ”Erämaasta Harjuun” vie vaeltajat tutustumaan isoon määrään linnoitteita, mutta näiden lisäksi huomiota kiinnitetään myös taistelutaktiikkaan ja joukkoihin, joilla tätä painopistesuuntaa olisi puolustettu. Kyseessä ei siis ole vain betonirakentamisen oppitunti. Salpalinjan lisäksi reitillä tutustutaan myös entiseen Valkjärven varuskunta-alueeseen.

- Reitti sopii kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Käveltäviä matkoja on hieman lyhennetty edellisistä vuosista, toteaa reitin päällikkönä toimiva Erkki Rikkola.

Eteläisellä reitillä sotilaallinen näkökulma on aavistuksen vahvempi kuin muilla reiteillä.

Täysin uutena vaihtoehtona Salpavaellus tarjoaa tänä vuonna lyhyen ”Ensi askeleet” -reitin. Sunnuntai-aamuna ennen maanpuolustusjuhlaa toteutettava reitti on kestoltaan noin kolme tuntia ja käveltävää matkaa kertyy nelisen kilometriä. Reitillä tutustutaan Harjun pihapiirin laitteisiin, tulvitukseen, Ventonvuoren luoliin ja suojatiloihin sekä tietysti SAK:n muistomerkkiin.

- Salpalinjan rakentamisen aloittivat ruotsalaiset vapaaehtoiset Harjun ympäristössä jo huhtikuun puolivälissä. Rahan, materiaalin ja koneiden lisäksi he toivat tunnelirakentamisen taidon. Pääosa noin 900 vapaaehtoisesta lähti takaisin Ruotsiin jo kolmen kuukauden ja loputkin kuuden kuukauden jälkeen. Silti heidän merkityksensä oli niin suuri, että Svenska Arbetskåren, SAK, nimi säilyi, vaikka alueella työskenteli parhaimmillaan jopa 6 500 suomalaista, avaa reittipäällikkö Esa Punkkinen.

Viime vuoden vaellustapahtumaan osallistui 235 henkilöä. Vaelluksen järjestävät Luumäen Reserviupseerit, Luumäen Reserviläiset, Virolahden ja Miehikkälän Reserviupseerit ja Kaakonkulman Reserviläiset. Puolustusvoimat tukee tapahtumaa.

EMILIA RISTOLA

Lisätietoja:

Antti Pakkanen

Vaelluksen johtaja

041 446 1632

antti.lauri.pakkanen@gmail.com

Emilia Ristola

Vaelluksen tiedottaja

0400 740 566

emilia_ristola@hotmail.com

Tarkemmat reittikuvaukset löytyvät osoitteesta:  www.salpavaellus.net 

Virolahden Harju ja Salpalinja

Virolahden Ravijoella sijaitseva vanha ja historiallinen Harjun Oppimiskeskus (nykynimi) näytteli keskeistä roolia Salpalinjan rakentamisen aloittamisessa ja myös linnoituksen puolustuksellisena kohteena. Salpalinja halkoo keskeltä Harjun kulttuurimaisemaa; muun muassa kaksi teräsbetonikorsua sijaitsee  aivan vuonna 1816 valmistuneen päärakennuksen vieressä, toinen reilun kymmenen ja toinen vajaan 50 metrin päässä seinästä.

Harjun ja sen lähimaaston Salpalinja-laitteet on rakennettu torjumaan historiallista suurta rantatietä (Turku –Viipuri) idästä etenevä vihollinen. Suuri rantatie oli ainoa valmis hyökkäysura rantamaalla Neuvostoliitolle kohti Helsinkiä. Siksi tien kahtapuolen Ravijoella ja siis myös Harjussa on pienellä alueella nähtävänä lähes kaikki linnoituksen laitetyypit. Tätä hyödynnetään muun muassa RUK:n upseerioppilaiden perehdyttämisessä Salpalinjaan.

Salpalinjan nykymatkailua ajatellen Harju tarjoaa huikean mahdollisuuden. Kohde ja matkailun tarvitsema infra ovat yhdessä ja samassa paikassa. Seuraava vastaava kuvio löytyy vasta Lappeenrannan Rutolasta, Salpalinjan Hovi.

Kun itse aloittelin harrastusluonteisena sivutoimena Salpalinja-matkailua 20 vuotta sitten Miehikkälässä, silloin oli ajatus että kenttäolosuhteet ja majoittuminen teräsbetonikorsussa tai teltassa kelpaa matkailijoille. Vähän aikaa näin olikin, mutta ei enää. Myös jalan vaellettavat päivän parin retket ovat typistyneet pariin kolmeen tuntiin. Nykymatkailija silloin kun yöpyy, tarvitsee huoneen, posliinipytyn, suihkun ja sängyn lakanoineen. Salpavaellus-tapahtuma on luku erikseen.

Harjun kartanomiljöö kauniine puistoineen varsinkin kesällä on nähtävyys jo sinänsä. Siihen kun lisätään oppilaitoksen historia Katariina Suuren lahjoitusmaa-ajasta eteenpäin, Salpalinja, muut elämykselliset aktiviteetit kuten laskeutuminen köydellä kallioseinämässä (estekivilouhos) ja offroad-ajelut, niin matkailupaketin aihioita on rakennettavissa moneen makuun, aikatauluun ja hintaan.

Harjun Oppimiskeskus on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana muuttunut monipuolisesta maatalousoppilaitoksesta lähes pelkästään hevostalouteen nojaavaksi kouluksi. Laitoksen, joka on yksityinen osakeyhtiö, tulokehitys on muun muassa valtion ammattiopetuksen menosupisten johdosta tiukentunut. Siksi Harjussa, totta kai, etsitään hanakasti korvaavia tulolähteitä ja ilmiselvästi yksi sellainen on matkailu, eikä suotta!

Salpalinja-matkailuun Harju on verraton paikka. Varsinkin kesällä oppilasasuntolat ovat tyhjillään. Yhden tai kahden hengen omilla vessoillaan ja suihkuillaan varustetut siistit huoneet sijaitsevat samassa rakennuksessa kuin muonituspalvelut tarjoava koulun ruokala. Esitelmä- / kokoustiloja löytyy isoillekin ryhmille. Rantaharju-sauna Suomenlahden rannassa kolmen kilometrin päässä antaa oivalliset puitteet illanvietoille.

Patikkakierrokset Salpalinjan laitteisiin voidaan aloittaa heti ruokalan nurkalta. Lenkkejä löytyy muutamasta sadasta metristä ylöspäin. Mainittu vajaan viiden kilometrin ”RUK-kierros” kokonaisena tai valittuna osana kertoo jo lähes kaiken. Kenties toisena päivänä patikointi tai osamatkaa ajoneuvolla Harjusta Virolahden Bunkkerimuseolle täydentää Salpalinja-paketin viimeistä piirtoa myöten. Enempää ei matkailija yhdellä kertaa pysty sulattamaankaan.

Minulla on ollut tänä kesänä yhteistyötä Harjun kanssa useamman kerran pienessä ja vähän isommassakin mitassa. Se mikä minua on joka kerran pistänyt silmään, on Harjun henkilökunnan joustava ja palvelualtis asenne. Ei ole vielä ollut sellaista ongelmaa, johon ei olisi ratkaisua löytynyt. Myös asiakaspalaute on ollut erinomaista.

Tuolla meiningillä Harju tulee lähivuosina, jos se itse sitä todella haluaa, nousemaan oppilaitoksen ohella myös Haminan itäpuolen merkittäväksi matkailukeskukseksi. Nähtävyydet (ohjelmapalvelut), infra ja asenne ovat kohdallaan – yhdessä ja samassa paikassa.

Linkki Harjuun: http://www.harjunopk.fi/

Juttu tässä blogissa kesäkuussa 2011: http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/06/harjussa-vahva-linnoitekeskittyma.html

TERHO AHONEN

Salpalinja retkipaikalla

Jonkinlaisena tiedotuksellisena läpimurtona voi pitää, että suosittu retkipaikka.fi –sivusto on julkaissut viimeisen viikon aikana kaksi varsin laajaa kuvitettua kirjoitusta Salpalinjasta, Virolahdelta ja Miehikkälästä. Kirjoitukset ovat sävyltään myötäeläviä ja suosittelevat retkeilijöitä tutustumaan Salpalinjaan! Erinomaista!

Tässä tuoreet linkit:

http://retkipaikka.fi/vapaa/salpapolku-osa-1-virolahti/

http://retkipaikka.fi/vapaa/salpapolku-osa-2-miehikkala/

Ja löytyihän tällainenkin kirjoitus kesältä 2013: http://retkipaikka.fi/vapaa/salpalinja-viimeinen-este/

On annettava tunnustus, että retkipaikka.fi –sivusto on oivaltanut Salpalinjan soveltuvuuden retkikohteena myös ihan tavallisille luonnossa liikkujille. Salpalinjaan tutustuminen ei edellytä puolihullua linnoitustietämystä tai sotahistoriatuntemusta. Tietysti eihän siitä haittaakaan ole, mutta liikkeelle pääsee ihan pelkällä uteliaisuudella siitä, mitä itärajan metsiin ja kulttuurimaisemiin on viime sotien aikana rakennettu.

Olen varma siitä, että esimerkiksi Salpapolulla pelkästään luontonäkökulmasta samoileva kulkija ei voi millään olla täysin välinpitämätön linnoituslaitteille, niiden massiivisuudelle ja määrälle. Polku on tietysti suunniteltukin niin, että siellä on teemaan liittyvää näkemistä ja omatoimista tutkimista. Mutta linnoitteet saa ilman muuta myös ohittaa, tutustumispakkoa ei ole.

Salpalinja rakennelmana ja tutustumiskohteena on luonteeltaan nimenomaan retkipaikka. Päästäkseen sisälle linnoituksen monimuotoisuuteen ja rakenteisiin kunnolla, se vaatii aina luonnossa liikkumista. Jos esimerkiksi haluaa tutustua erilaisiin ja eri paikoissa sijaitseviin suuriin teräsbetonikorsuihin, ovat ne yleensä satojen metrien päässä toisistaan. Siitä se retki syntyy.

Itse olen vetänyt ja opastanut retkiä Salpalinjaan enemmän tai vähemmän harrastusluonteisesti ja osa-aikaisesti  20 vuoden ajan. Varsinkin alkuvuosina mukana olleet taivastelivat sitä, miksi Salpalinjasta ei ole kerrottu, miksi siitä on niin vähän tietoa. Näin varmasti suuren yleisön näkökulmasta olikin. Neuvostoliitto romahti loppuvuodesta 1991. Siihen saakka Salpalinja oli ollut (periaatteessa) sotasalaisuus, vaikkakin linnoituksen esittely yksittäisissä kohteissa oli alkanut jo 1980-luvulla Virolahdella ja Miehikkälässä.

Mutta nyt tiedotusmaailma on aivan toinen kuin parikymmentä vuotta sitten. Salpalinjasta on tehty lisää kirjoja (ja lisää tulee) ja internetistä löytyy tietoa vaikka kuinka paljon, ei pelkästään tästä blogista. Kun ensimmäiset kotisivuni avasin 1997, niin tuolloin googlen Salpalinja-haulla ei muuta löytynytkään. Nyt tietoa on tuutin täydeltä, jos sitä osaa ja haluaa etsiä.

Tässä mielessä retkipaikka.fi -sivuston kirjoitukset ovat tärkeä lisä nimenomaan ”uuden” kohderyhmän myötä. Sitä eivät ”tavanomaiset” jakelut ole toistaiseksi tavoittaneet. Toivotaan, että sivuston lukijat laajasta tarjonnasta löytävät Salpalinjan.

Onnittelut ja kiitokset sivuston Salpalinjaan perehtyneille kirjoittajille ja kuvaajille! Olette osaltanne tuoneet esiin Salpalinjan ja sitä kautta merkittävän osan Suomen selviytymishistoriaa - suoraan ja välillisesti!

TERHO AHONEN

Selkokieltä Salpalinjasta ja asekätkennästä

Tässä Suomen rauhan turvaajat -seminaarista (Rauhanturvaajien Checkpoint Salpa -tapahtuma Harjussa 2.7.2016) Kaakonkulmaan tekemäni jutun teksti Heikki Koskelon esityksestä:

Harjun seminaarissa

Salpalinja ennaltaehkäisevä pelote

Asekätkennän paljastuminen ja Salpalinja olivat ratkaisevat tekijät, jotka pelastivat Suomen sotien jälkeisinä vuosina 1945-50 Neuvostoliiton miehitykseltä. Näin sanoi kenraaliluutnantti evp Heikki Koskelo rauhanturvaajien seminaarissa lauantaina Harjussa Virolahdella.

- Asekätkentä paljastui erittäin otolliseen aikaa. Ajatus Suomen miehittämisestä loppui, kun ilmeni Suomen valmistautuvan sissisotaan, Koskelo sanoi.

Kirjailija Ville Kaarnakarin yleisökysymykseen, liittyikö asekätkennän paljastumiseen  tarkoituksellisuutta, Koskelo sanoi ei. Se oli sattumaa.

Toinen miehitystä ehkäisevä elementti heti sodan jälkeen oli Salpalinja, vaikka sen aseet oli korsuista poistettu.

- Kun 1990-luvun puolivälissä venäläisiä kenraaleita vieraili pääesikunnassa, kysyi yksi heistä, mitä Salpalinjalle kuuluu. Sellaista ei kysytä harkitsematta. Salpalinja oli ollut selvästikin miehitystä ehkäisevä pelote.

Koskelo perusteli asiaa viemällä kuulijoiden ajatukset Kuusamoon ja syksyyn 1944.

Jatkosodan jälkeisen välirauhansopimuksen tultua 19.9.1944 voimaan liittoutuneiden  valvontakomissio tuli heti Suomeen. Sen neuvostoliittolaiset edustajat menivät ensitöikseen Mikkeliin päämajaan kysymään Salpalinjan piirustuksia. Eversti Valo Nihtilä yritti voittaa aikaa ja sanoi papereiden olevan Myllykoskella. Seuraavana päivänä majuri Reino Lukkari soitti Myllykoskelta Nihtilälle ja sanoi komission upseereiden olevan täällä ja kysyi mitä tehdään. Nihtilä sanoi, anna kaikki!

- Suomen virallinen historia ei kerro, että Neuvostoliitto miehitti Suomea Kuusamossa 25.9. – 17.11.1944 viestittääkseen, että Suomen oli syytä olla aselepoehtojen mukaisessa saksalaisten maasta karkottamisessa tosissaan. Miksi ei kerrota, siksi että NL:n joukot ryöstivät alueita Kuusamossa. Suomalaiset vaikenivat, Koskelo kertoi ja jatkoi:

- Virallinen historia ei myöskään kerro, että NL:n joukot räjäyttivät lähtiessään Salpalinjan teräsbetonikorsuja ja veivät teräskupuja mukanaan. Tällä taas haettiin laajempaa ulottuvuutta. Nimittäin Neuvostoliitto vaati 1945 koko Salpalinjan tuhoamista, mutta muut liittoutuneet eivät tähän enää suostuneet.

Blogistin lisäys: John Lagerstedtin Museovirastolle tekemän Salpalinjan inventointiraportin ( 2009-2012) mukaan NL-joukot tuhosivat Kuusamossa syksyllä 1944 yhteensä 31 Salpalinjan  teräsbetonilaitetta (korsuja ja pesäkkeitä)!

Kuusamon räjäytykset olivat Koskelon mukaan kokeita siitä, miten teräsbetonikorsut Suomen itärajalta tuhottaisiin. Salpalinja ennaltaehkäisevänä pelotteena piti saada pois tieltä!

Valvontakomissio teki Salpalinjalle vuonna 1945 kaksi tarkastusmatkaa ja vielä yhden seuravana vuonna.

Salpalinja voitti aikaa

Salpalinjalla oli merkitystä Suomelle ajan voittajana jo heti talvisodan jälkeen, kun Mannerheim teki nopean päätöksen itärajan linnoittamisesta.

- Kiire linnoittamiseen oli perusteltu. Suomen valtiojohdolla oli talvisodan jälkeen usko siihen, että uusi hyökkäys tulee. Stalinhan taipui rauhaan pelätessään länsivaltojen tuloa Suomen avuksi. Suomessa tajuttiin, että kun Stalin huomaa tulleensa petetyksi siinä, ettei Suomeen olisi tullutkaan  isoa apua lännestä, hän hyökkäisi.

Kun Suomi aloitti linnoittamisen itärajallaan, Stalin tiesi ettei hänen joukoillaan pärjätä sitä vastaan. Armeijaa oli uusittava. Baltian maat Neuvostoliitto miehitti kesällä 1940. Neuvostoliitto oli valmis hyökkäykseen Suomeen marraskuussa 1940.

- Lappeenrannan suunnassa Stalinilla oli tuolloin rajan takana kaksinkertainen voima valmiina hyökkäämään kuin talvisodan alkaessa. Tuolloin marraskuussa Molotov ilmoitti Saksalle, että nyt on tehtävä tilit selväksi Suomen kanssa. Mutta se ei enää sopinut Hitlerille.

- Olimme voittaneet aikaa kahdeksan kuukautta ennaltaehkäisevällä työllä, linnoittamisella, Koskelo sanoi.

- Tässä vaiheessa meidän oli valittava liittolaisemme Neuvostoliiton, joka uhkasi hyökätä Suomeen,  ja Saksan, joka ei ollut hyökkäämässä Suomeen, välillä.

Torjuntavoiton varmistaminen

Petroskoissa löytyi vuonna 1941 jatkosodan alettua puna-armeijan hallusta täydelliset Salpalinjan piirustukset.  Kun Kannaksella Mannerheim-linjassa noin sadan kilometrin matkalla oli noin sata betonilaitetta, niitä oli Salpalinjassa pelkästään Virolahden ja Luumäen välillä noin 400 kappaletta. 

Tämän kaiken Neuvostoliitto tiesi.

Välirauhan ajan aikavoiton lisäksi Salpalinja varmisti torjuntavoiton 1944.

- Kun puna-armeijan vyöry Karjalan kannaksella alkoi, alettiin Salpalinjaa laittamaan taistelukuntoon. Kannaksen joukkojen komentaja Lennart Oesch  sijoitti esikuntansa Lemin Kantturaniemeen. Se olisi hyvä paikka johtaa taisteluja tarvittaessa myös Salpalinjassa.

- Neuvostoliiton joukkojen hyökkäys pysähtyi VKT-asemaan. Heinäkuun 10 päivänä marsalkka Govorov oli kovan paikan edessä. Hän joutui ilmoittamaan Stalinille, että ”joukkoni eivät pääse eteenpäin, tarvitsen lisäjoukkoja”. Hän oli tyrinyt, ei ollut täyttänyt tehtäväänsä, Koskelo sanoi.

Tässä vaiheessa Stalin laski, että nyt on kiire Berliiniin. Salpalinjalla oli tässä oma osuutensa. Stalin ei halunut sitoa lisäjoukkoja Salpalinjan murtamiseen, vaan suuntasi ne kiireesti Berliiniin.

- Mannerheim sai siis torjuntavoiton ennen kuin vihollinen tavoitti Salpalinjan. Linnoituksen rakentaminen osoittautui oikea-aikaiseksi ennaltaehkäiseväksi pelotteeksi.

Uudelleen käyttöön 1950

Salpalinja riisuttiin sodan jälkeen aseista. Vuonna 1950,  YYA-sopimuksen (1948) laatimisen jälkeen, Suomen valtiojohto päätti, että maan pitää valmistautua sotaa varten myös itärajalla. Suomen puolustuksen painopistehän oli sodan jälkeen virallisesti lännessä, lounaassa, Helsingissä ja Lapissa torjumassa Länsi-Saksan uhkaa!

Suomi ratkaisi valmistautumisen idän suuntaan kaikessa hiljaisuudessa omalla tavallaan. Salpalinjaa alettiin kunnostaa ja pitää yllä. Aseita ei korsuihin tuotu. Rajavartiolaitoksen vahvuutta nostettiiin suuresti, perustettiin rajaprikaateja. Keski-Suomen reserviläisistä oli varauduttu muodostamaan 5-6 rajaprikaatia, jotka olisi sijoitettu Salpalinjaan.

- 1970-luvun alkupuolella Suomessa siirryttiin alueelliseen puolustusjärjestelmään. Ollessani Itäisen maanpuolustusalueen komentajana 1993 kerroin alaisilleni, että jos olette joukkoinenne lähellä Salpalinjaa, viekää kaminanne telttojen sijasta korsuihin. Ne kestävät edelleen 500 – 1000 kilon pommin, kenraali Koskelo muisteli.

Yhä esikuva puolustusvalmiudelle

Kenraali sanoi usein kysyttävän, vastasiko Salpalinja siihen uhrattuja ponnistuksia.

- Kyllä. Se oli vuosia tärkeä osa Suomen puolustusvalmiutta. Salpalinja on esikuva puolustusvalmiudelle yhä tänä päivänä.

Koskelon mukaan Salpalinjasta ei ole vaiettu sotasalaisuuden takia. Kaikkea ei tarvitse salata.

- Salpalinjasta on vaiettu YYA-sopimuksen takia.

Kirjoittajan yleisökysymykseen, voivatko ulkopoliittiset syyt vielä estää Salpalinjan nimeämisen vuonna 2017 Suomen täyttäessä 100 vuotta Suomen itsenäisyyden monumentiksi, alustaja vastasi, eivät voi!

-Historia on historiaa, Koskelo sanoi.

TERHO AHONEN

Tässä linkki juttuun, jossa Koskelo puhuu tarkemmin liittoutuneiden ulkoministereiden kokouksesta elokuussa 1945.

http://www.salpavaellus.net/wp-content/uploads/2016/02/Heikki-Koskelo-Sotaveteraani-lehdess%C3%A4-24.2.2016.pdf

Lisätty 8.7.2016 / TA