Salpalinja on nyt sinivalkeassa nosteessa

Mies vanhenee, mutta kiire Salpalinjan tiimoilta sen kuin kiihtyy. Tämän blogin kirjoittaja on joskus tuskaillut, mistä seuraavaksi kirjoittaisi. Nyt on positiivisia ja hyviä aiheita vaikka minkä edestä; runsauden pula painaa päälle. Ja ukkoa viedään paikasta toiseen, kun ei voi poiskaan olla ja silti ei ehdi kuin pieneen osaan hyviä juttuja. Tätähän minä olen kyllä halunnutkin, saada pieneltä osaltani Salpalinja ihmisten silmille ja tajuntaan! Jalkoja ja polvia pakottaa, mutta hyvästä syystä.

Otan tähän alkuun ensimmäisenä paikallisen huipennuksen lauantailta 10.6.2017 Lappeenrannan Rutolasta. Salpalinjan Oppaat Ry:n avoin kyläpäivä kokosi ihmisiä tutustumaan Salpalinjaan todistettavasti yli kolme sataa ihmistä, lähes pystymetsästä! Tuo määrä ja temppu on huikea. Olen ällikällä! Oikein tarjoiltuna Salpalinja on houkutin ja vetävä kohde kuin vain olla voi! Ilman mitään keinotekoista. Risut ja männynkävyt pois ampuma-aukkojen edestä ja antaa palaa! Erinomaista!

Seuraavaksi on pakko hehkuttaa Salpavaellusta 30.6 – 2.7.2017. Ilmoittautuminen vaellusreiteille päättyy juhannuksen alla. Lue tämä blogi loppuun ja klikkaa sitten tätä linkkiä: www.salpavaellus.net

Nyt jos koskaan Suomi100-juhlavuonna kannattaa lähteä tekemään itsekunkin korvien väliin tilaa sille, miksi meillä suomalaisilla menee sittenkin hyvin! Emme sitä nimittäin hyvään pitkään tottuneina aina oikein ymmärrä ja miellä. Tiedän, puutetta ja tuskaa meillä kaikilla varmasti on, mutta onkohan valituksemme sittenkään missään suhteessa siihen, kuinka huonosti asiat voisivat olla!

Vertauskohta mahdollisesta olotilastamme on lähempänä kuin rohkenemme tunnustaa. Se on tuossa rajan takana, alkaa muutaman kymmenen kilometrin päästä. Se ei ole meille nyt vaihtoehto, mutta kuinka lähellä se olikaan reilut seitsemän vuosikymmentä sitten? Ne suomalaiset, jotka elossa olisivat nykyisen Venäjän luoteisosassa, eivät tietäisi meistä hyvinvointisuomalaisista yhtään mitään ja tyytyisivät kurjaan kohtaloonsa!

Salpavaelluksella avautuu Suomen itsenäisyyden taustat. Yhdellä reiteistä, Luumäeltä, otetaan mukaan Ukko-Pekka Svinhufvudin itsenäisyysjulistus. Se käytetään matkalla hänen hautamuistomerkillään, Luumäen, Miehikkälän ja Virolahden sankarihaudoilla ja tuodaan sunnuntaina 2.7. klo 13. kuultavaksi vaelluksen päättävään maanpuolustusjuhlaan.

Maanpuolustusjuhla Virolahden Harjussa alkaa, kun  ”Radiosta” kuultavan  Ukko-Pekan itsenäisyysjulistuksen jälkeen nostetaan Suomen lippu salkoon Harjun hovikartanon pihassa, Salpalinjan majoituskorsun katolla, Lippulaulu, sen jälkeen Suomen laulu kantaesityspaikallaan ja perään valtiopäiväneuvos Mikko Pesälän puhe. (Laskuvarjohyppynäytös, säävarauksella, on peruuntunut järjestäjistä riippumattomista syistä.) Jos tuo juhlan alku ei kolahda paikalla olevien vaeltajien ja yleisön selkäytimeen ja sydämeen, he ovat väärässä paikassa, he ovat väärässä maassa. Tippa tulee linssiin jo tätä kirjoittaessani.

En pysty eikä ole tarvetta jatkaa pitempään. Salpavaelluksen kaikki reitit päättyvät tuohon juhlaan, josta tulee ikimuistoinen. Kaikilla reiteillä Salpalinjan perintö avautuu. Sen ovat meille rakentaneet sotiemme sankarivainajat, sotiemme veteraanit, linnoittajaveteraanit, sodan ajan eläneet sukupolvet, sen ajan suomalaiset. Salpalinja on itsenäisyytemme monumentti!

Tulkaa mukaan, tulkaa kokemaan, tulkaa liikuttumaan, saatte enemmän kuin pystyn tässä lupaamaan! Kun Suomi kerran täyttää tänä vuonna sata vuotta, meillä pitää olla lupa ja ilo olla siitä ylpeitä ja antaa kiitos niille joille se kuuluu, sinivalkoisin kyynelein, ilon kyynelein!

TERHO AHONEN

Virolahden Harju ja Salpalinja

Virolahden Ravijoella sijaitseva vanha ja historiallinen Harjun Oppimiskeskus (nykynimi) näytteli keskeistä roolia Salpalinjan rakentamisen aloittamisessa ja myös linnoituksen puolustuksellisena kohteena. Salpalinja halkoo keskeltä Harjun kulttuurimaisemaa; muun muassa kaksi teräsbetonikorsua sijaitsee  aivan vuonna 1816 valmistuneen päärakennuksen vieressä, toinen reilun kymmenen ja toinen vajaan 50 metrin päässä seinästä.

Harjun ja sen lähimaaston Salpalinja-laitteet on rakennettu torjumaan historiallista suurta rantatietä (Turku –Viipuri) idästä etenevä vihollinen. Suuri rantatie oli ainoa valmis hyökkäysura rantamaalla Neuvostoliitolle kohti Helsinkiä. Siksi tien kahtapuolen Ravijoella ja siis myös Harjussa on pienellä alueella nähtävänä lähes kaikki linnoituksen laitetyypit. Tätä hyödynnetään muun muassa RUK:n upseerioppilaiden perehdyttämisessä Salpalinjaan.

Salpalinjan nykymatkailua ajatellen Harju tarjoaa huikean mahdollisuuden. Kohde ja matkailun tarvitsema infra ovat yhdessä ja samassa paikassa. Seuraava vastaava kuvio löytyy vasta Lappeenrannan Rutolasta, Salpalinjan Hovi.

Kun itse aloittelin harrastusluonteisena sivutoimena Salpalinja-matkailua 20 vuotta sitten Miehikkälässä, silloin oli ajatus että kenttäolosuhteet ja majoittuminen teräsbetonikorsussa tai teltassa kelpaa matkailijoille. Vähän aikaa näin olikin, mutta ei enää. Myös jalan vaellettavat päivän parin retket ovat typistyneet pariin kolmeen tuntiin. Nykymatkailija silloin kun yöpyy, tarvitsee huoneen, posliinipytyn, suihkun ja sängyn lakanoineen. Salpavaellus-tapahtuma on luku erikseen.

Harjun kartanomiljöö kauniine puistoineen varsinkin kesällä on nähtävyys jo sinänsä. Siihen kun lisätään oppilaitoksen historia Katariina Suuren lahjoitusmaa-ajasta eteenpäin, Salpalinja, muut elämykselliset aktiviteetit kuten laskeutuminen köydellä kallioseinämässä (estekivilouhos) ja offroad-ajelut, niin matkailupaketin aihioita on rakennettavissa moneen makuun, aikatauluun ja hintaan.

Harjun Oppimiskeskus on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana muuttunut monipuolisesta maatalousoppilaitoksesta lähes pelkästään hevostalouteen nojaavaksi kouluksi. Laitoksen, joka on yksityinen osakeyhtiö, tulokehitys on muun muassa valtion ammattiopetuksen menosupisten johdosta tiukentunut. Siksi Harjussa, totta kai, etsitään hanakasti korvaavia tulolähteitä ja ilmiselvästi yksi sellainen on matkailu, eikä suotta!

Salpalinja-matkailuun Harju on verraton paikka. Varsinkin kesällä oppilasasuntolat ovat tyhjillään. Yhden tai kahden hengen omilla vessoillaan ja suihkuillaan varustetut siistit huoneet sijaitsevat samassa rakennuksessa kuin muonituspalvelut tarjoava koulun ruokala. Esitelmä- / kokoustiloja löytyy isoillekin ryhmille. Rantaharju-sauna Suomenlahden rannassa kolmen kilometrin päässä antaa oivalliset puitteet illanvietoille.

Patikkakierrokset Salpalinjan laitteisiin voidaan aloittaa heti ruokalan nurkalta. Lenkkejä löytyy muutamasta sadasta metristä ylöspäin. Mainittu vajaan viiden kilometrin ”RUK-kierros” kokonaisena tai valittuna osana kertoo jo lähes kaiken. Kenties toisena päivänä patikointi tai osamatkaa ajoneuvolla Harjusta Virolahden Bunkkerimuseolle täydentää Salpalinja-paketin viimeistä piirtoa myöten. Enempää ei matkailija yhdellä kertaa pysty sulattamaankaan.

Minulla on ollut tänä kesänä yhteistyötä Harjun kanssa useamman kerran pienessä ja vähän isommassakin mitassa. Se mikä minua on joka kerran pistänyt silmään, on Harjun henkilökunnan joustava ja palvelualtis asenne. Ei ole vielä ollut sellaista ongelmaa, johon ei olisi ratkaisua löytynyt. Myös asiakaspalaute on ollut erinomaista.

Tuolla meiningillä Harju tulee lähivuosina, jos se itse sitä todella haluaa, nousemaan oppilaitoksen ohella myös Haminan itäpuolen merkittäväksi matkailukeskukseksi. Nähtävyydet (ohjelmapalvelut), infra ja asenne ovat kohdallaan – yhdessä ja samassa paikassa.

Linkki Harjuun: http://www.harjunopk.fi/

Juttu tässä blogissa kesäkuussa 2011: http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/06/harjussa-vahva-linnoitekeskittyma.html

TERHO AHONEN

Salpalinja retkipaikalla

Jonkinlaisena tiedotuksellisena läpimurtona voi pitää, että suosittu retkipaikka.fi –sivusto on julkaissut viimeisen viikon aikana kaksi varsin laajaa kuvitettua kirjoitusta Salpalinjasta, Virolahdelta ja Miehikkälästä. Kirjoitukset ovat sävyltään myötäeläviä ja suosittelevat retkeilijöitä tutustumaan Salpalinjaan! Erinomaista!

Tässä tuoreet linkit:

http://retkipaikka.fi/vapaa/salpapolku-osa-1-virolahti/

http://retkipaikka.fi/vapaa/salpapolku-osa-2-miehikkala/

Ja löytyihän tällainenkin kirjoitus kesältä 2013: http://retkipaikka.fi/vapaa/salpalinja-viimeinen-este/

On annettava tunnustus, että retkipaikka.fi –sivusto on oivaltanut Salpalinjan soveltuvuuden retkikohteena myös ihan tavallisille luonnossa liikkujille. Salpalinjaan tutustuminen ei edellytä puolihullua linnoitustietämystä tai sotahistoriatuntemusta. Tietysti eihän siitä haittaakaan ole, mutta liikkeelle pääsee ihan pelkällä uteliaisuudella siitä, mitä itärajan metsiin ja kulttuurimaisemiin on viime sotien aikana rakennettu.

Olen varma siitä, että esimerkiksi Salpapolulla pelkästään luontonäkökulmasta samoileva kulkija ei voi millään olla täysin välinpitämätön linnoituslaitteille, niiden massiivisuudelle ja määrälle. Polku on tietysti suunniteltukin niin, että siellä on teemaan liittyvää näkemistä ja omatoimista tutkimista. Mutta linnoitteet saa ilman muuta myös ohittaa, tutustumispakkoa ei ole.

Salpalinja rakennelmana ja tutustumiskohteena on luonteeltaan nimenomaan retkipaikka. Päästäkseen sisälle linnoituksen monimuotoisuuteen ja rakenteisiin kunnolla, se vaatii aina luonnossa liikkumista. Jos esimerkiksi haluaa tutustua erilaisiin ja eri paikoissa sijaitseviin suuriin teräsbetonikorsuihin, ovat ne yleensä satojen metrien päässä toisistaan. Siitä se retki syntyy.

Itse olen vetänyt ja opastanut retkiä Salpalinjaan enemmän tai vähemmän harrastusluonteisesti ja osa-aikaisesti  20 vuoden ajan. Varsinkin alkuvuosina mukana olleet taivastelivat sitä, miksi Salpalinjasta ei ole kerrottu, miksi siitä on niin vähän tietoa. Näin varmasti suuren yleisön näkökulmasta olikin. Neuvostoliitto romahti loppuvuodesta 1991. Siihen saakka Salpalinja oli ollut (periaatteessa) sotasalaisuus, vaikkakin linnoituksen esittely yksittäisissä kohteissa oli alkanut jo 1980-luvulla Virolahdella ja Miehikkälässä.

Mutta nyt tiedotusmaailma on aivan toinen kuin parikymmentä vuotta sitten. Salpalinjasta on tehty lisää kirjoja (ja lisää tulee) ja internetistä löytyy tietoa vaikka kuinka paljon, ei pelkästään tästä blogista. Kun ensimmäiset kotisivuni avasin 1997, niin tuolloin googlen Salpalinja-haulla ei muuta löytynytkään. Nyt tietoa on tuutin täydeltä, jos sitä osaa ja haluaa etsiä.

Tässä mielessä retkipaikka.fi -sivuston kirjoitukset ovat tärkeä lisä nimenomaan ”uuden” kohderyhmän myötä. Sitä eivät ”tavanomaiset” jakelut ole toistaiseksi tavoittaneet. Toivotaan, että sivuston lukijat laajasta tarjonnasta löytävät Salpalinjan.

Onnittelut ja kiitokset sivuston Salpalinjaan perehtyneille kirjoittajille ja kuvaajille! Olette osaltanne tuoneet esiin Salpalinjan ja sitä kautta merkittävän osan Suomen selviytymishistoriaa - suoraan ja välillisesti!

TERHO AHONEN

Selkokieltä Salpalinjasta ja asekätkennästä

Tässä Suomen rauhan turvaajat -seminaarista (Rauhanturvaajien Checkpoint Salpa -tapahtuma Harjussa 2.7.2016) Kaakonkulmaan tekemäni jutun teksti Heikki Koskelon esityksestä:

Harjun seminaarissa

Salpalinja ennaltaehkäisevä pelote

Asekätkennän paljastuminen ja Salpalinja olivat ratkaisevat tekijät, jotka pelastivat Suomen sotien jälkeisinä vuosina 1945-50 Neuvostoliiton miehitykseltä. Näin sanoi kenraaliluutnantti evp Heikki Koskelo rauhanturvaajien seminaarissa lauantaina Harjussa Virolahdella.

- Asekätkentä paljastui erittäin otolliseen aikaa. Ajatus Suomen miehittämisestä loppui, kun ilmeni Suomen valmistautuvan sissisotaan, Koskelo sanoi.

Kirjailija Ville Kaarnakarin yleisökysymykseen, liittyikö asekätkennän paljastumiseen  tarkoituksellisuutta, Koskelo sanoi ei. Se oli sattumaa.

Toinen miehitystä ehkäisevä elementti heti sodan jälkeen oli Salpalinja, vaikka sen aseet oli korsuista poistettu.

- Kun 1990-luvun puolivälissä venäläisiä kenraaleita vieraili pääesikunnassa, kysyi yksi heistä, mitä Salpalinjalle kuuluu. Sellaista ei kysytä harkitsematta. Salpalinja oli ollut selvästikin miehitystä ehkäisevä pelote.

Koskelo perusteli asiaa viemällä kuulijoiden ajatukset Kuusamoon ja syksyyn 1944.

Jatkosodan jälkeisen välirauhansopimuksen tultua 19.9.1944 voimaan liittoutuneiden  valvontakomissio tuli heti Suomeen. Sen neuvostoliittolaiset edustajat menivät ensitöikseen Mikkeliin päämajaan kysymään Salpalinjan piirustuksia. Eversti Valo Nihtilä yritti voittaa aikaa ja sanoi papereiden olevan Myllykoskella. Seuraavana päivänä majuri Reino Lukkari soitti Myllykoskelta Nihtilälle ja sanoi komission upseereiden olevan täällä ja kysyi mitä tehdään. Nihtilä sanoi, anna kaikki!

- Suomen virallinen historia ei kerro, että Neuvostoliitto miehitti Suomea Kuusamossa 25.9. – 17.11.1944 viestittääkseen, että Suomen oli syytä olla aselepoehtojen mukaisessa saksalaisten maasta karkottamisessa tosissaan. Miksi ei kerrota, siksi että NL:n joukot ryöstivät alueita Kuusamossa. Suomalaiset vaikenivat, Koskelo kertoi ja jatkoi:

- Virallinen historia ei myöskään kerro, että NL:n joukot räjäyttivät lähtiessään Salpalinjan teräsbetonikorsuja ja veivät teräskupuja mukanaan. Tällä taas haettiin laajempaa ulottuvuutta. Nimittäin Neuvostoliitto vaati 1945 koko Salpalinjan tuhoamista, mutta muut liittoutuneet eivät tähän enää suostuneet.

Blogistin lisäys: John Lagerstedtin Museovirastolle tekemän Salpalinjan inventointiraportin ( 2009-2012) mukaan NL-joukot tuhosivat Kuusamossa syksyllä 1944 yhteensä 31 Salpalinjan  teräsbetonilaitetta (korsuja ja pesäkkeitä)!

Kuusamon räjäytykset olivat Koskelon mukaan kokeita siitä, miten teräsbetonikorsut Suomen itärajalta tuhottaisiin. Salpalinja ennaltaehkäisevänä pelotteena piti saada pois tieltä!

Valvontakomissio teki Salpalinjalle vuonna 1945 kaksi tarkastusmatkaa ja vielä yhden seuravana vuonna.

Salpalinja voitti aikaa

Salpalinjalla oli merkitystä Suomelle ajan voittajana jo heti talvisodan jälkeen, kun Mannerheim teki nopean päätöksen itärajan linnoittamisesta.

- Kiire linnoittamiseen oli perusteltu. Suomen valtiojohdolla oli talvisodan jälkeen usko siihen, että uusi hyökkäys tulee. Stalinhan taipui rauhaan pelätessään länsivaltojen tuloa Suomen avuksi. Suomessa tajuttiin, että kun Stalin huomaa tulleensa petetyksi siinä, ettei Suomeen olisi tullutkaan  isoa apua lännestä, hän hyökkäisi.

Kun Suomi aloitti linnoittamisen itärajallaan, Stalin tiesi ettei hänen joukoillaan pärjätä sitä vastaan. Armeijaa oli uusittava. Baltian maat Neuvostoliitto miehitti kesällä 1940. Neuvostoliitto oli valmis hyökkäykseen Suomeen marraskuussa 1940.

- Lappeenrannan suunnassa Stalinilla oli tuolloin rajan takana kaksinkertainen voima valmiina hyökkäämään kuin talvisodan alkaessa. Tuolloin marraskuussa Molotov ilmoitti Saksalle, että nyt on tehtävä tilit selväksi Suomen kanssa. Mutta se ei enää sopinut Hitlerille.

- Olimme voittaneet aikaa kahdeksan kuukautta ennaltaehkäisevällä työllä, linnoittamisella, Koskelo sanoi.

- Tässä vaiheessa meidän oli valittava liittolaisemme Neuvostoliiton, joka uhkasi hyökätä Suomeen,  ja Saksan, joka ei ollut hyökkäämässä Suomeen, välillä.

Torjuntavoiton varmistaminen

Petroskoissa löytyi vuonna 1941 jatkosodan alettua puna-armeijan hallusta täydelliset Salpalinjan piirustukset.  Kun Kannaksella Mannerheim-linjassa noin sadan kilometrin matkalla oli noin sata betonilaitetta, niitä oli Salpalinjassa pelkästään Virolahden ja Luumäen välillä noin 400 kappaletta. 

Tämän kaiken Neuvostoliitto tiesi.

Välirauhan ajan aikavoiton lisäksi Salpalinja varmisti torjuntavoiton 1944.

- Kun puna-armeijan vyöry Karjalan kannaksella alkoi, alettiin Salpalinjaa laittamaan taistelukuntoon. Kannaksen joukkojen komentaja Lennart Oesch  sijoitti esikuntansa Lemin Kantturaniemeen. Se olisi hyvä paikka johtaa taisteluja tarvittaessa myös Salpalinjassa.

- Neuvostoliiton joukkojen hyökkäys pysähtyi VKT-asemaan. Heinäkuun 10 päivänä marsalkka Govorov oli kovan paikan edessä. Hän joutui ilmoittamaan Stalinille, että ”joukkoni eivät pääse eteenpäin, tarvitsen lisäjoukkoja”. Hän oli tyrinyt, ei ollut täyttänyt tehtäväänsä, Koskelo sanoi.

Tässä vaiheessa Stalin laski, että nyt on kiire Berliiniin. Salpalinjalla oli tässä oma osuutensa. Stalin ei halunut sitoa lisäjoukkoja Salpalinjan murtamiseen, vaan suuntasi ne kiireesti Berliiniin.

- Mannerheim sai siis torjuntavoiton ennen kuin vihollinen tavoitti Salpalinjan. Linnoituksen rakentaminen osoittautui oikea-aikaiseksi ennaltaehkäiseväksi pelotteeksi.

Uudelleen käyttöön 1950

Salpalinja riisuttiin sodan jälkeen aseista. Vuonna 1950,  YYA-sopimuksen (1948) laatimisen jälkeen, Suomen valtiojohto päätti, että maan pitää valmistautua sotaa varten myös itärajalla. Suomen puolustuksen painopistehän oli sodan jälkeen virallisesti lännessä, lounaassa, Helsingissä ja Lapissa torjumassa Länsi-Saksan uhkaa!

Suomi ratkaisi valmistautumisen idän suuntaan kaikessa hiljaisuudessa omalla tavallaan. Salpalinjaa alettiin kunnostaa ja pitää yllä. Aseita ei korsuihin tuotu. Rajavartiolaitoksen vahvuutta nostettiiin suuresti, perustettiin rajaprikaateja. Keski-Suomen reserviläisistä oli varauduttu muodostamaan 5-6 rajaprikaatia, jotka olisi sijoitettu Salpalinjaan.

- 1970-luvun alkupuolella Suomessa siirryttiin alueelliseen puolustusjärjestelmään. Ollessani Itäisen maanpuolustusalueen komentajana 1993 kerroin alaisilleni, että jos olette joukkoinenne lähellä Salpalinjaa, viekää kaminanne telttojen sijasta korsuihin. Ne kestävät edelleen 500 – 1000 kilon pommin, kenraali Koskelo muisteli.

Yhä esikuva puolustusvalmiudelle

Kenraali sanoi usein kysyttävän, vastasiko Salpalinja siihen uhrattuja ponnistuksia.

- Kyllä. Se oli vuosia tärkeä osa Suomen puolustusvalmiutta. Salpalinja on esikuva puolustusvalmiudelle yhä tänä päivänä.

Koskelon mukaan Salpalinjasta ei ole vaiettu sotasalaisuuden takia. Kaikkea ei tarvitse salata.

- Salpalinjasta on vaiettu YYA-sopimuksen takia.

Kirjoittajan yleisökysymykseen, voivatko ulkopoliittiset syyt vielä estää Salpalinjan nimeämisen vuonna 2017 Suomen täyttäessä 100 vuotta Suomen itsenäisyyden monumentiksi, alustaja vastasi, eivät voi!

-Historia on historiaa, Koskelo sanoi.

TERHO AHONEN

Tässä linkki juttuun, jossa Koskelo puhuu tarkemmin liittoutuneiden ulkoministereiden kokouksesta elokuussa 1945.

http://www.salpavaellus.net/wp-content/uploads/2016/02/Heikki-Koskelo-Sotaveteraani-lehdess%C3%A4-24.2.2016.pdf

Lisätty 8.7.2016 / TA