Ilmoittaudu Salpavaellukselle 13.6 mennessä

Tämän blogin perustin maaliskuussa 2010 kertoakseni Salpalinjaa esittelevästä Salpavaelluksesta. En ikimaailmassa uskonut tarinaa riittävän suurin piirtein kertaviikossa-vauhdilla kuin puoleksi vuodeksi, enintään vuodeksi. Pikkutaukoja lukuunottamatta juttua on riittänyt näihin päiviin. Ilokseni olen saanut myös jonkin verran kirjoittaja-apua. Tämä on 415. blogikirjoitus ja ihan vapaaehtoispohjalta!

No, ei kukaan myöskään uskonut vuonna 1994, kun ensimmäinen Salpavaellus puolustusvoimien aloitteesta, sanoisinko suorastaan yllytyksestä, kertakäyttötapahtumaksi järjestettiin, että siitä tulikin vuotuinen jatkumo. Nyt viikko jälkeen juhannuksen järjestetään jo 25. Salpavaellus jotakuinkin ensimmäisen kerran ajatuksella, mutta luonnollisen kehityksen jalostamana. Tästä todisteena esimerkiksi hahmonsa säilyttänyt vaelluksen tunnus.

 

Salpavaellus on järjestetty vapaaehtoisena maanpuolustustyönä. Virolahden, Miehikkälän ja Luumäen reserviupseeri- ja reserviläiskerhot olivat tekijöinä ja ovat vieläkin, alkuun myös Ylämaan reserviläiset. Nyt on järjestelyjen eturiviin noussut myös Salpalinjan Oppaat ry. Opastustaitoa ja -tietoa yhä Salpalinja-tietoisemmat osallistujat vaativatkin.

Ja muuten, by the way,  osallistuminen Salpavaellukselle on täysin vapaaehtoista. Salpavaellus ei pakkolakia edes tarvitse, kun sopiva osallistujamäärä on saatu kasaan edellisvuosien hyvillä vaelluskokemuksilla ja aina hieman uudistuneella reittiohjelmalla. Tiedotus ja markkinointi on hoidettu nollabudjetilla.

Yleisjärjestelyjen vastuu on kaatunut, varmasti käytännön syistäkin, suhteellisen pienen porukan kontolle. Uudistumista ja uusiutumista on tapahtunut, mutta sitä tarvitaan jatkuvasti; tällaiset omaan tekemiseensä urautuneet puolisokeat, tehdään niin kuin aina ennenkin -tyypit  on saatava hoksaamaan, että hekään eivät ole korvaamattomia. Tyhjiöt täyttyvät. Jos tervaskannot eivät itse löydä itselleen korvaajia, järjestelmä sen tekee. HUOM! Minä puhun vain itsestäni. Tämä ei koske uudistusmielisiä ajan hermolla olevia kenttäkelpoisia ikinuoria. Niitä joukossamme onneksi on!

Osittain tämän takia Salpavaellus lähti vuosi sitten rohkeasti, vastoin ehkä osan organisaatiosta ajatuksia, hakemaan ”apua” Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK:sta. Rehellisesti sanoen pyysimme kirjainyhdistelmää alkuun suojelijaksi vuodelle 2018, mutta sepä tarjoutui suoraan myös mukaan yhteistyökumppanina, tekijänä.

Ja nyt voin jo sanoa, että ainakin yhden reitin osalta olemme saaneet paljon enemmän, mitä olemme kenties epäilevien tuomaiden myötä menettäneet. Keski-Suomesta, kiitos MPK:n, vaelluksen pitkälle reitille tulee sikäläisestä maakuntakomppaniasta noin 30 hengen joukkue. Reitin katto on 80 henkeä, ja siellä on jo nyt 75 ilmoittautujaa, ”mpk-laisia” suurin osa! Loistavaa!

MPK:n mukaantulo uudisti myös hieman ilmoittautumista. Sähköisenä se tapahtui toki ennenkin, mutta nyt se toteutetaan EU:n tietosuojadirektiivien mukaisesti viimeistä pilkkua myöten. Eikä siinä ole mitään ongelmaa.

Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen yhteistyö puolustusvoimien kanssa on tuonut ilmoittautumisaikaan noin yhden viikon aikaistuksen aikaisempiin vuosiin. Senkään ei luulisi olevan kenellekään ylipääsemätön ongelma, kunhan sen vain hoksaa. MPK:n järjestelmä on siinä ”jäykkä”, että jälki-ilmoittautuneita se ei tunne. Siksi kannattaa olla ajoissa mukana.

Ja siksi tämän blogin otsikon kehotus on ajankohtainen. Ilmoittautuminen Salpavaellukselle päättyy 13.6.2018. Kahdella reitillä tilaa on vielä yllin kyllin! Ohjeet ja kaikki tiedot Salpavaelluksesta löytyvät www.salpavaellus.net –sivustolta.

Ja vielä yksi hyvä lisä MPK:n myötä on turvallisuudesta huolehtiminen. Lisää tulee velvoite jokaisen vaeltajan  ja toimitsijan täyttää oma henkilökohtainen yhteys- ja terveystietolomake. Se ja sen tiedot kulkevat maastossa vain jokaisen omassa taskussa ja sen saa vaelluksen jälkeen hävittää. Tämä varmistaa, että mahdollisessa hätätilanteesta ensiapuhenkilöstö löytää tarvittavat perustiedot potilaasta, jos tämä ei itse niitä pysty kertomaan. Eli tämä ”byrokratia” on jokaisen osallistujan ja toimitsijan omaksi turvaksi.

Tulosta ja täytä lomake etukäteen ja ota mukaan.  http://www.salpavaellus.net/wp-content/uploads/2018/05/Yhteys-ja-terveystietolomake.pdf
Ilmoittautuessa varmistetaan, että se on mukana. Ellei ole, tyhjiä lomakkeita on tiskillä ja sen voi täyttää sitten paikan päällä.

Tervetuloa ilmoittautumaan Salpavaellukselle, 13.6.mennessä!

Muutos: Salpalinja Salpausselällä  ns. lyhyt reitti toteutetaan sunnuntaina 1.7. aamupäivällä ja sille voi ilmoittautua aina 25.6 klo 23.59 saakka.

TERHO AHONEN

---

Ohje ja perustelut MPK-ilmoittautumiseen

Tämä blogi on osaksi myös Salpavaellus-tapahtuman pää-äänenkannattaja. Siksi julkaisen myös tässä ohjeen ja perustelut, miksi Salpavaellukselle 2018 ilmoittaudutaan MPK-järjestelmän kautta. (TA)

Ohje ja perustelut MPK-ilmoittautumiseen

Ilmoittautuminen MPK:n Salpavaellus-kursseille (reiteille) ja rekisteröityminen tietojärjestelmään:

Mene www.salpavaellus.net -sivustolle. Etusivulla ylhäällä heti logokuvan alla on painikerivi, vie kursori SALPAVAELLUS 2018 –painikkeen päälle. Tuolloin avautuu joukko alavalikkoja, valitse Reitit ja tapahtumat, klikkaa sitä tai riippuen laitteesta voit jo suoraankin valita jonkin kolmesta reitistä: Tähtäimessä Salpalinja tai Lappeen Lukko tai Salpalinja Salpausselällä –reitti. Pelkkään maanpuolustusjuhlaan voi osallistua yleisönä ilman kirjautumista; ulkoilmajuhla on avoin kaikille ja siihen on vapaa pääsy. Reittien ohjelmaan se sisältyy automaattisesti.

Kunkin vaellusreitin reittikuvauksen alkupäästä löytyy teksti:

Ilmoittautuminen MPK-järjestelmään: ja tässä kohtaa on suora linkki ko reitille ilmoittautumiseen,

klikkaa kyseistä linkkiä.

Avautuvan reittisivun (kuva yllä, klikkaa kuvaa isommaksi) yläosassa kuvan alla, otsikon vieressä on sininen laatikko: Ilmoittaudu, klikkaa sitä.

1. Jos olet jo ollut mukana MPK:n toiminnassa, olet mitä todennäköisemmin rekisteröitynyt MPK:hon ja sinulla on kirjautumiseen tarvittavat tunnukset, käyttäjätunnus ja salasana. Ei muuta kuin kirjaudu ja seuraa ohjeita, ensin on henkilötietojen tarkistus, sivun alalaidassa on seuraava-painike, klikkaa sitä. Jos jotakin puuttuu, järjestelmä kysyy ja pyytää täyttämään esim. henkilötunnuksen. Siitä vain sitten seuraava-painikkeen kautta eteenpäin sivulle tulevia ohjeita noudattaen ja homma hoituu.

2. Jos et ole ennen osallistunut MPK:n kursseille, klikattuasi sinistä Ilmoittaudu-laatikkoa avautuvassa näkymässä on Käyttäjän tunnistaminen -otsakkeen alla teksti: Jos sinulla ei vielä ole tunnuksia, tai käyttäjätunnus ja salasana ovat unohtuneet, PAINA TÄSTÄ, tee niin eli klikkaa PAINA TÄSTÄ –linkkiä.
Avautuvassa näkymässä, kuva yllä klikkaa kuvaa isommaksi, vasemmalla on kysymys Oletko uusi käyttäjä? Klikkaa sen alla sinistä Luo tunnukset –painiketta. Seuraa ohjeita ja homma hoituu. Jos jotain meni vikaan ao. sivulla on Ongelmia kirjautumisessa –otsikon alla sähköpostiosoite palaute at mpk.fi, klikkaa sitä ja odota vastausta.

Sitten kun olet saanut tunnukset, kirjaudu ja toimi kuten kohdassa 1. selostettiin.

Ja jos jostain syytä näilläkään ohjeilla et ole päässyt ilmoittautumaan, ota yhteyttä sähköpostilla ao. reittipäällikköön tai tiedottajaan, yritetään etsiä ongelmaan ratkaisu. Jos on ongelma, on ratkaisu!

Ja jos vielä herää kysymyksiä, miksi tänä vuonna näin, miksi ei voida toimia, niin kuin ennen, lue seuraava:

Miksi Salpavaellukselle pitää kirjautua MPK:n kautta?

1. Ensimmäinen syy on se, että 24 kertaa aikaisemmin järjestetty Salpavaellus samoissa maisemissa, osin samoin vanhenevin ihmisin tarvitsee uusiutumista, niin sisällön kuin vetovastuussa olevien vapaaehtoisten toimitsijoiden osalta. Salpavaellus-tapahtuma kaipaa leveämpiä hartioita jatkuakseen. Siihen luonteva vastaus on MPK. Osanottomaksujen korotukseen on tullut painetta, kun on yritetty keksiä uutta nähtävää ja se on vaatinut mm. lisää kuljetuksia. Ja tähän suuntaan, uusien kohteiden tavoittamiseksi, tarvitsemme yhä enemmän kuljetuksia ja huoltomatkatkin pitenevät. Jo nyt vuonna 2018 pystyimme osaksi MPK- yhteistyön kautta pitämään osallistujamaksut ainakin vielä entisellään.

2. Toinen syy on tavoittaa MPK:n kautta teoriassa kymmeniä tuhansia uusia Salpalinjasta kiinnostuneita ihmisiä. Emme tarvitse kerrallaan (vuosittain) kuin noin 200 vaeltajaa, osa on aina vanhoja kävijöitä, mutta syystä tai toisesta välivuoden pitävien tilalle tarvitaan tietenkin uusia vaeltajia. Tiedotustoiminnan nollabudjetilla uusien vaeltajien tavoittaminen on vaivalloista. Tässäkin MPK-yhteistyö voi olla avuksi.

3. Kolmas syy Salpavaelluksen MPK-yhteistyöhön on tarjota 1-2 vuorokauden mittaisilla reiteillä asevelvollisuusiässä oleville vastaava määrä kertausharjoituspäiviä.  Se toisaalta osoittaa, että Salpavaelluksella on monia sotilaallista valmiutta ylläpitäviä ja jopa kohottavia ulottuvuuksia. Ne tulevat siinä reissussa huomaamatta, vaeltamisen sivussa ilman sen kummempaa äksiisiä tai harjoitusta, sanalla sanoen helposti!

Entäpäs ne, jotka eivät ole vielä varttuneet asevelvollisuusikään tai ovat sen ylittäneet? Ei mitään, mitäpä teemme asioilla, joilla ei ole vielä tai enää käyttöä! Saamme joka tapauksessa Salpavaelluksella samat laadukkaat palvelut kuin asevelvollisuusiässä olevatkin!

4. Neljäs syy on vakuutusturva ja huolto. Osallistujien vakuutus on voimassa vain MPK-järjestelmän kautta ilmoittauneille. Sama koskee muonitus-, majoitus- ja kuljetushuoltoa. Ei ole mitään mieltä vanhan organisaation rinnalle luoda toista vakuutus-, muonitus-, majoitus- ja kuljetusjärejstelmää. Se lisäisi kustannuksia entisestään, MPK-hyödyt ja kustannussäästöt valuisivat hukkaan. Sitä paitsi, mistä noille tuplatehtäville löytyisi tekijät, kun nyt MPK:n kurssina toimitsijoiden ja tukiorganisaatiossa mukana olevat asevelvollisetkin saavat työstään palkioksi kh-vuorokausia käytetyn ajan suhteessa. Sekin on reilua. Tekijöilleen Salpavaellus on ollut alusta asti kova kertausharjoitus ilman mm. ylennyksiin vaikuttavia kh-päiviä! Nyt vihdoin hekin pääsevät niistä osallisiksi.

5. Viides syy MPK-järjestelmään rekisteröitymiseen on tunnistaminen ja kommunikaatio, yhteydenpito. Osallistujien osallistumiskelpoisuuden tunnistaminen ja osallistumistietojen ylläpito vaatii rekisteröitymistä. Se taas mahdollistaa kurssitietojen ja ohjeiden lähettämisen osallistujien sähköpostiosoitteisiin.

6. Kuudes syy on yksilön tietosuojan ja henkilötietojen turvaaminen ja käsittely valvotussa MPK-järjestelmässä. EU:n uutta tietosuoja-asetusta aletaan noudattamaan toukokuussa 2018. Tämänkin takia rekisteröitymisestä ei ole pelkoa, että sitä käytettäisiin väärin. Kaiken järjen mukaan MPK-rekisteröitymisestä ei ole mitään haittaa, vaikka tarvetta asiointiin MPK:n suuntaan ei vaelluksen jälkeen olisikaan.

Näistä ja muista pelisäännöistä löytyy yksilöityä tietoa MPK:n sivuilta:

https://www.mpk.fi/Pelis%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6t

7. Ja lopuksi vielä seitsemäs syy. Se on tehdä yhteistyössä MPK:n kanssa tapahtumasta kaikille osallistujille viihtyisä, turvallinen, ja kun Salpavaelluksesta on kysymys, myös elämyksellinen retki viime sotien aikaisten sukupolvien rakentamaan itsenäisyytemme monumenttiin.

Tervetuloa!

Salpavaellus 2018 / Terho Ahonen

Salpavaelluksella mielekästä tekemistä

Olen kevätkesästä 1993 lähtien ollut monessa eri tehtävässä panemassa pystyyn Salpavaellusta. Tuossa vuosituhannen vaihteessa taisi kaksi vaellusta jäädä muiden työkiireiden takia väliin. Ensimmäinen vaellus toteutettiin 1994, melkein uskaltaisin sanoa, että lähes pystymetsästä. Suurin voima oli innostus ja iso joukko samoin ajattelevia maanpuolustusihmisiä.

Ensimmäinen vaellus oli tarkoitus olla myös viimeinen. Jotain meni vikaan tai pikemminkin kohdalleen, kun ensi kesänä järjestetään jo 25. peräkkäinen, kerran vuodessa toimeenpantava Salpavaellus. Väki on vaihtunut niin järjestäjissä kuin vaeltajissakin. Sitkeimmät ovat olleet mukana koko ajan. He eivät sitä ole enää viime vuosina tehneet niinkään valtavasta innostuksesta, vaan ehkä enemmän velvollisuuden tunnosta. Vaeltajakonkarit taas eivät osaa olla pois reiteiltämme!

Nyt työn alla oleva Salpavaellus 2018 on historiallinen siksi, että ensimmäisen kerran täkäläisten reserviläisyhdistysten tueksi, avuksi ja ehkäpä kaikkikaikeksi tulee Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK ja sen Kaakkois-Suomen maanpuolustuspiiri.

MPK:ta pyydettiiin viime kesänä 25. Salpavaelluksen suojelijaksi, mutta sepä ei siihen tyytynyt, vaan tarjoitui myös tekijäksi, toimijaksi Salpavaellus-organisaation rinnalle. Työ lähti käyntiin tiedustelulla jo viime syyskuussa. Nyt 22. tammikuuta 2018 alkoi sitten tapahtumaan. Ainakin minulla ja vaelluksen varajohtajalla Jukka Lapilla (vaellusjohtaja Antti Pakkanen palaa remmiin toukokuussa) on täysi syy uskoa, että hyvä tulee. Voi olla, että järjestelmiemme hyvien osien yhteensovittaminen voi jossain kohtaa vingahtaa, mutta ainakin alku tuntuu todella lupaavalta.

En tässä nyt käy yhtään avaamaan (muotisana) mitä kaikkia mahdollisuuksia MPK-yhteistyö Salpavaellukselle ja sen tekijöille mahdollistaakaan. Siitä olemme enemmän viisaampia 11.2. Haminassa pidettävän koordinaatiopalaverin jälkeen.

Mutta yhden omakohtaisen toiveen ja oikeastaan suoranaisen tarjouksen rohkenen tuoda esiin. Viittaan kirjoituksen alun vuodatukseen 25 vuoden lähes yhtäjaksoisesta puurtamisesta tässä touhussa.

Nyt jos koskaan meillä jo lähes kaiken kokeneilla huru-ukoilla on toivoa saada työllemme jatkajia.

Tässä lasken MPK:n kouluttaman laajan vapaaehtoisen reservin varaan. Koulutettu on tekijöitä mitä moninaisimpiin tehtäviin, mutta onko sille koulutukselle ollut mielekästä, relevanttia käyttöä? Salpavaelluksella on tarjota todellista, määrältään sopivasti ja osalle tehtävistä ympärivuotista vapaaehtoista tekemistä. Ja varmasti asiasta kiinnostuneelle oikeaa meininkiä, todellisten joukkojen ja asioiden kanssa.

Suurimman osan aikaa Salpavelluksella olen toiminut tiedottajana. Se on mitä suurimmassa määrin ympärivuotista, jatkuvaa, mielenkiintoista vapaaehtoistyötä. Tulokset näkyvät hyvässä ja pahassa. Aina ei voi onnistua. Yleensä on onnistuttu.

Sama koskee tehtäviä huollossa, kuljetuksissa, tukikohdissa, toimistossa, ensiavussa, viestinnässä, someupseerina, nettipäivittäjänä, lehdistötiedottajana, liikenteenohjauksessa ja turvatehtävissä sekä opastuksista aina reittipäälliköihin saakka. Muutamia mainitakseni. Tehtäviä on ja riittää.

Olemme varsin hyvin tiettyjä tehtäviä onnistuneet päivittämään nuorempaan voimaan, esimerkkinä kolmekymppinen vaellusjohtajamme. Ikä ei ole este kaikessa, mutta esimerkiksi itselläni näissä some- ja kirjoitustehtävissä aika alkaa menemään omien virheiden korjaamisessa; virheiden korjaamisessa menee todella aikaa enemmän kuin niiden tekemisessä! Ikäni 66 vuotta pelaa vielä opastuksessa, puhevirheet voi korjata siinä hetkessä, jos joku huomaa, mutta älypuhelimeen postaukseen nakkisormet eivät taivu, siksi minulla ei sitä, älypuhelinta, olekaan.

Siis Salpavaellus tarjoa sopivaa työtä monelle halukkaalle kullekin mieluisaan hommaan. Ihan totta! Tämä on ollut ja on vieläkin mukavaa, jopa innostavaa, mutta rajansa kaikella. Tulkaapa ensi kesäksi mukaan siivelle katsomaan, miltä meininkimme näyttää, innostukaa ja tarttukaa hihastamme kiinni!

Salpavaellus tarjoaa paljon ihmistä kehittävää, kouluttavaa, kasvattavaa, vastuuta opettavaa ja mitä kaikkea muuta tekemistä keksimmekään, jolla kaikella on maanpuolustuksellinen ja sotiemme veteraaniemme perintöä palveleva tarkoitus. Siinä oppii itse samalla ja paljon. Sen arvo on valtava! Niin minullekin on käynyt! Olen ihan eri ihminen verrattuna siihen, kun näissä hommissa noviisina aloitin! Olen tekemällä oppinut, virheitä tehden, onnistumisista iloiten!

Meitä Salpavaelluksen alkuvuosien tekijöitä ei ollut juurikaan kukaan kouluttamassa, opettamassa; oli toki Arvo Tolmunen, Arto Lavento ja Ilkka Länsivaara! Oppi oli otettava kantapään ja erehdysten kautta. Nyt me jaamme mielellämme hankkimamme opin uusille polville. Pyörää ei tarvitse kenenkään keksiä uudestaan, mutta sitä saa vapaasti jatkojalostaa. Luovuudelle on täydet eväät olemassa!

Palataan aiheeseen, tarttukaa hihaan, tulkaa mukaan, kehittykää, ottakaa yhteyttä. Niin minä olisin tehnyt, jos siihen olisi ollut MPK:n ja Salpavaelluksen mahdollistama tilaisuus!

Ps. Korjasin pikkasen illemmalla jutun muotoiluja, kun viime loppukesästä syntynyt nykyelämäni ilojen ilo, viisikuukautinen ensimmäinen pojanpoika, saapui papalle illansuussa kylään ja jutun tarkistus jäi ohueksi!

TERHO AHONEN

Linnoitustalkoot jatkuvat MPK-kurssina Salpalinjassa

                                                                                     

Rauhanturvaajat ovat kolmena vuonna ansiokkaasti ja hyvää palautetta saaden kunnostaneet Salpalinja-museon rakenteita Miehikkälässä. Aloite tähän tuli Salpavellukselle jo vuosia osallistuneelta rauhanturvaaja Rainer Fabriciukselta Juvalta. Hän havaitsi, että tekemistä Salpalinjan esittelykohteissa riittää. Ja kun sotiemme veteraanien tukeminen on osa Suomen Rauhanturvaajaliiton toiminta-ajatusta, hän oivalsi että tässä voisi olla tekemisen paikka.

Suomen Rauhanturvaajaliiton hallituksessa istuva Fabricius yhdisti ajatuksessa rauhanturvaajien keskinäisen toiminta- ja tapaamistarpeen (kutsutaan vertaistueksi nykyisin) ja mahdollisuuden arvostaa sotiemme veteraaneja kunnostamalla pieneltä osalta heidän ja heidän ikäluokkiensa sota-aikaisia kätten jälkiä Salpalinjassa.

Miehikkälän Salpalinja-museo oivallisesti tarttui tehtyyn talkootyötarjoukseen ja päätti soveltaa rauhanturvaajien työhön samaa periaatetta kuin aiemmin museolla kenttälinnoitteita kunnostaneisiin paikallisiin reserviläisiin. Museo maksoi tehdystä työstä korvauksen. Ja mukana olleet rauhanturvaajat päättivät lahjoittaa kertyneen summan lyhentämättömänä Miehikkälän kahden veteraaniyhdistyksen käyttöön heidän jäsenmääränsä suhteessa.

Kolmen vuoden talkootyön tuloksena miehikkäläläisten sotiemme veteraanien kuntoutukseen tai vastaavaan tukeen  ovat rauhanturvaajat pystyneet osoittamaan yhteensä lähes neljä tuhatta euroa! Ilman linnoitustalkooideaa tuo raha olisi saamatta. Talkoisiin on osallistunut vuosittain 15-18 rauhanturvaajaa aina Pohjois-Savoa, jopa Lappia myöten.

Rahalla on arvonsa, mutta ennenkaikkea sillä on tässä tapauksessa symboliarvo: maailmaa ja kaikenlaisia sotilaita nähneiden rauhanturvaajien silmissä sotiemme veteraanit ovat todellisia kunniakansalaisia.Tämä on hyvä muistaa varsinkin nyt, kun rauhanturvaajat ovat saaneet valtiolta kriisinhallintaveteraanistatuksen. Se ei ole millään muotoa pois sotiemme veteraaneilta, päinvastoin!

Jopa linnoitustalkoiden huollon hyväntahtoiset rauhanturvaajat järjestivät ja kustansivat Miehikkälässä itse. Kymenlaakson Rauhanturvaajat maksoivat majoitteen vuokran. Töitä Miehikkälässä on edelleen, mutta akuuttia Salpalinjan entisöintitarvetta on myös naapuripitäjässä Virolahdella. RUK:n upseerioppilaille esiteltävästä Harju-kierroksesta puuttuu kohde, jolla esitellä sodan aikaisia kenttälinnoitteita ja taas Virolahden Bunkkerimuseolla yhteyshaudan verhoilu kaipaa pikaista uusimista.

Edellisen johdosta rauhanturvaajien linnoittamistalkoot sotiemme veteraanien kunniaksi ja Salpalinjan hyväksi jatkuvat nyt vuoden pari Virolahdella. Kokeilua on se, että linnoitustalkoiden huollon ja muiden järjestelyjen ”rintamavastuun” otti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) Kymenlaakson yksikkö. Osanottajat maksavat itse 66 euroa kurssimaksuna. Sen vastapainoksi ylöspidon lisäksi asevelvollisuusiässä olevat reserviläiset, muutkin kuin rauhanturvaajat, saavat palkaksi kolme kertausharjoituspäivää. Reserviläisille muun muassa ylennyksiin vaikuttavat kh-päivät ovat olleet viime vuosina kortilla.

Linnoittamiskurssi toteutetaan juhannuksen jälkeisellä viikolla. Työkohteita on siis kaksi. Harjun oppimiskeskuksessa katetaan kk-pesäke ja puuverhoillaan pätkä tst-hautaa palvelemaan RUK-kurssien Salpalinja-opastuksia. Virolahden Bunkkerimuseolla puolestaan uusitaan yhteys- ja taisteluhautaa.

Linnoittamiskurssille hakeutuminen tapahtuu MPK-järjestelmän kautta (http://www.mpk.fi/ ) kirjautumalla ensin henkilökohtaisesti järjestelmään ja sitten ilmoittautumalla linnoittamiskurssille n:o 0800 16 12007 (30.6. – 2.7.2016) toukokuun puoliväliin mennessä. Työt alkavat aloituspäivänä torstaina 30.6. klo 15.

Linnoittamiskurssi on ajoitettu Salpavaelluksen kanssa osin päällekkäin. Kurssin viimeisenä päivänä kohteet viimeistellään työnäytöksinä Harjussa rauhanturvaajien Checkpoint Salpa -tapahtuman osallistujille ja Bunkkerimuseolla Seiskatien ramppi –reitin vaeltajille.

Linnoittamiskurssin johtajana on Heikki Kalve Kotkasta ja kurssin paikallisena yhteyshenkilönä on Terho Ahonen Miehikkälästä. Työnjohdosta huolehtivat Bunkkerimuseolla pääopas Erkki Rikkola ja Kaakon kaksikosta tilapalvelupäällikkö Heikki Rongas. Harjussa asiantuntemusta edustavat MPK:n puolelta Tuomo Pohjantuli Lahdesta sekä paikallisesti oppimiskeskuksen kiinteistöpäällikkö Ilkka Päkki apunaan Salpalinja-opas, koulun opettaja Esa Punkkinen.

Kurssi on avoin kaikille Salpalinjasta ja sen entisöinnistä kiinnostuneille miehille ja naisille! Suosittelen!

TERHO AHONEN