Tämä Salpalinjan salat -blogi, kirjoituspalsta on
hehkuttanut Salpalinjaa kohta seitsemän vuoden ajan. Blogiarkisto kertoo, että
juttuja on väännetty liki 350 kappaletta. Niistä noin 300 on päähullun, minun tekeleitä.
Loput ovat ystävällisten avustajien näkemyksiä. On joukossa myös viime vuosien
Salpavaelluksen päättäneiden maanpuolustusjuhlien puheitakin. Yhtä kaikki,
asiaa on jos jostakin näkökulmasta. Yhteinen nimittäjä tavalla tai toisella
kaikissa on Salpalinja.
Nyt juuri tällä hetkellä yläkerta lyö tyhjää. Sen verran
siellä kuitenkin kipinöi, että tuli mieleen, mitä ihmiset mahtavat yleensä
Salpalinjasta ajatella? Tietysti tarkoitan niitä, jotka sen jotenkin tuntevat,
ovat oppaita, Salpalinja-harrastajia, Salpalinja-toimijoita tai Salpalinjassa
vierailleita matkailijoita, joko retkillä museoissa, maastovaelluksilla tai
esitelmätilaisuuksissa käyneitä. Myös Salpalinjasta kertovia kirjoja lukeneilla
on käsitys itärajamme linnoituksesta.
Mikä Salpalinjassa kiehtoo -kysymys on relevantti,
aiheellinen muun muassa siksi, että Salpalinjaan tutustuneita ja siitä jotain
tietäviä on paljon. Jos lasketaan Salpalinjan museokävijät yhteen vaikkapa
Virolahdelta, Miehikkälästä ja Joensuusta, keskimäärin 30 vuoden ajalta ja
yhteensä varovaiset 15 000 / vuosi, niin ollaan jo luvussa 450 000 henkeä.
Siihen päälle muuten Salpalinjaan tavalla tai toisella tutustuneet, niin
lähellä puolta miljoona ihmistä ollaan! Siinä on puoli miljoonaa erilaista
mielikuvaa Salpalinjasta. No, osa noista kävijöistä on tietysti jo
tavoittamattomissa.
Heiltä jotka eivät Salpalinjaa tunne, eivätkä ole siellä
koskaan käyneet, on turha tietenkään mitään ajatusta odottaa. Heitä on
moninkertainen määrä verrattuna Salpalinjaa tunteviin, siis useita miljoonia
suomalaisia. Näin uskallan arvioida. Uskallan myös sanoa sen, että näissä
Salpalinjaa tuntemattomissa on vielä huikea mahdollisuus, potentiaali, saada
heistä Salpalinja-asiakkaita johonkin tarjolla oleviin tai tarjolle tuleviin
Salpalinjan kontaktipintoihin.
Miksikö odotan, että tuo edellä kerrottu suuri enemmistö
voisi olla iso potentiaali, jos heille sopiva, kiinnostava tapa tutustua
Salpalinjaan löytyisi? Yksinkertaisesti siksi, että Salpalinja aikansa
suurimpana suomalaisena rakennustyömaana osaltaan vaikutti meidän kaikkien
suomalaisten hyvinvointiin ja kaikkeen siihen hyvään mitä ympärillämme on.
Toinen vaihtoehto olisi pahimmillaan ollut eläminen pysähtyneisyyden maailmassa
lähes 50 vuotta, Neuvostoliiton Suomen
kansantasavallassa!
Niin tuohon blogiotsikkoon. Mikä sinua Salpalinjassa on
viehättänyt, jos on, kiehtonut, jos on, sävähdyttänyt, jos on, ylipäätään
kiinnostanut, jos on? Tai mitä muita ajatuksia se on herättänyt, hyvässä tai
pahassa, jos on? Mikä Salpalinjan esittely- / tutustumismuoto on ollut
mieleinen, jos on? Kirjoita ajatuksesi ylös, lähetä virusvapaana
word-liitetiedostona tai sähköpostiviestinä yhteystietoineen sähköpostilla
osoitteeseeni terho.ahonen@haminetti.net
Lupaan lukea ne ja julkaista tässä blogissa, ainakin
mielenkiintoisimmat ja hyvän maun rajoissa pysyneet kirjoitukset riippuen
tietysti palautteen määrästä. Yksityisten ihmisten nimiä ei pidä kirjoitukseen
sisällyttää, niitä en julkaise. Kirjoittajan nimi ja paikkakunta tietenkin
mainitaan. Jokaisesta lähetän kirjoittajalleen lyhyen yksityisen palautteen,
jos kirjoittaja niin haluaa, sekään ei maksa mitään.
En pety, vaikkei yhtäkään juttua tulisi; sainhan tästä taas
yhden blogiaiheen. Kirjoituskilpailu tämä ei ole. Kirjoituksen sopiva pituus on
½ – 1½ sivua, ei sen pitempi tarvitse olla. Sikäli kun julkaisen, varaan
mahdollisuuden tarvittaessa hieman puuttua oikeinkirjoitukseen tai muuhun
luettavuutta parantaviin seikkoihin. Sopiva kappaleen pituus on 1- 6 tekstiriviä.
Minä erotan kappaleet yhdellä tyhjällä rivillä, suosittelen myös sitä. Mitään
aikarajaa kirjoitusten lähettämiselle ei ole; luetaan ja julkaistaan niitä ajan
kanssa, sitä mukaan kun niitä tulee.
Osallistumispalkinnot! Niitä ei konkreettisina alpakkalusikoina
ole eikä tule. Palkinto on jokaiselle kirjoittajalle itselleen taltioitu
kokemus, elämys, mahdollisesti kärsimyskin. Jokainen kirjoitus on osaltaan
talteen saatua Salpalinja-perintöä, rauhanomaista kokemusta Salpalinjan
rakentajien työn merkityksestä jälkipolville.
Jokainen kirjoitus, riippuen tietysti sisällöstä, voi olla
myös kunnioitusta sotiemme veteraaneille ja sota-ajan eläneille sukupolville.
Ja lähetettynä ja julkaistuna vaikkapa vain tässä blogissa, kirjoitus voi olla
lukijalleen oivallinen herätys myös innostua tai innostua lisää Salpalinjasta.
Onhan tuossa palkintoa kerrakseen.
Siis, mikä Salpalinjassa kiehtoo, kirjoita ja kerro!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti