Kirje tuleville salpavaeltajille

Tässä lisää lukijakirjoituksia. Sami Forsströmin kuvaus on jossain mielessä hyvin tyypillinen tarina. Kun käy kerran tutustumassa Salpalinjaan, siitä innostuu ja niin kuin Samikin, innostus johtaa jopa oppaaksi saakka. Sami on Salpavaelluksen ja RUK-opastusten yksi kantavista voimista. Kannattaa lukea! TA

Kirje tuleville salpavaeltajille

Ja miksi ei myös nykyisillekin. Olen Sami Forsström, salpavaeltaja, Salpalinja-opas, vaelluksen reittipäällikkö (2013-2014) ja muuten vaan (paikallis)sotahistoriasta kiinnostunut henkilö. Mietin monta vuotta osallistumista Salpavaellukselle, minulla on monia harrastuksia ja niille yhteistä on kesäaika. Suomen kesä on lyhyt ja kaikkea itseään kiinnostavia asioita on tarjolla runsaasti, näin myös minulla.

Olen ollut vuosia tietoinen Salpavaellus-tapahtumasta, samoin olen pitkään suunnitellut osallistumista tapahtumaan. Mutta, koska kiinnostuksen kohteita ja vaihtoehtoja on paljon, kesti kauan, ennen kuin hakeuduin ensimmäiselle Salpavaellukselle. Viimein vuonna 2010 päätin, että nyt on aika kokeilla jotain uutta, ilmoitin itseni ja vanhimman poikani (silloin 15 v.) vaellukselle. Lähdin mukaan avoimin mielin ottamaan vastaan sen mitä tarjolla on.

Ja tarjonta ylitti kaikki odotukseni. Olin jo ehtinyt tutustua vuosien aikana Virolahden Bunkkerimuseoon ja Miehikkälän Salpalinja-museoon sekä lisäksi muutamiin maastokohteisiin, jotka tuttavani olivat ”vahingossa” löytäneet. Jo nämä olivat tehneet minuun suuren vaikutuksen, ajattelin, onpa mahtava rakennelma. Silloin en vielä hahmottanut kokonaisuutta. Kunnes osallistuin Salpavaellukselle, ensimmäisen kerran. Samalle viikonlopulle maassamme sattuu useita kiinnostavia tapahtumia, valinnanvaraa on, mutta joskus kannattaa ehdottomasti poiketa kaavasta ja kokeilla jotain uutta.

Päätin tehdä niin, maksoin osallistumismaksun aikuiselta ja lapselta, jotka tuntuivat siinä vaiheessa hivenen suurelta. Kunnes lauantaiaamuna kesäkuun lopussa suuntasimme matkan kohti Miehikkälää, no joo, olimme varautuneet tulevaan ja olimme majoittuneet noin 15 km päässä Salpavaelluksen lähtöpaikalta, ollaksemme ajoissa aamulla yhdeksältä tapahtuvaan lähtöön.

Saapuessamme lähtöalueelle, saimme todeta, että järjestäjät olivat huolehtineet opastuksesta, pysäköinnistä. ilmoittautumisesta, jne., ei tarvinnut kuin mennä ja olla avoimin mielin. Kaikin puolin vaellus oli miellyttävä kokemus, sisällöstä ei tässä yhteydessä sen enempää, palataan siihen ehkä myöhemmin. Mieleen jäi kuitenkin päällimmäisenä, että tänne pitää palata uudestaan, kokemus oli todella vaikuttava.

Niinpä yllätykseni oli melkoinen, kun loppuvuodesta 2010 Haminan kansalaisopiston kurssitarjonnassa oli kurssi Salpalinja-oppaille. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun ilmoittaudun kurssille. Kevät 2011 meni mielenkiintoisten luentojen (11 kpl) parissa sekä itseopiskelun merkeissä. Kunnes valmistuimme Salpalinja-oppaiksi, tulikasteemme saimme Salpa-Jukolassa viikkoa ennen Juhannusta 2011. Itselleni se oli ensimmäinen Jukola-viesti tapahtumaan osallistuminen, sinällään jo vaikuttavaa, siihen yhdistettynä yleisön alueen sotahistoriaan tutustuttaminen, tietenkin Salpalinjaan. Tehtävää ei myöskään helpottanut se, että vieraista monet olivat tulleet Suomen ulkopuolelta ja opastuksia vedettiin englanniksi ja suomeksi, no tätä olin ennakoinut ja pänttäsin päähäni englanninkieliset vastineet teräsbetonikorsulle, taisteluhaudalle, konekiväärille ja jne. 

Samoissa yhteyksissä oli sovittu, että me tuoreet kurssilaiset voimme osallistua 2011 Salpavaellukselle ns. HPV:nä (Häntäpään Valvojina). Siihen myös itse sitouduin, jo se tuntui todella jännittävältä. Kunnes keskiviikkona, kaksi päivää ennen vaelluksen alkua minuun otettiin yhteyttä ja kysyttiin, josko olisin kiinnostunut lähtemään oppaaksi eteläiselle kahden yön reitille, luvaten toki perehdytyksen reitille. No lienen jossain määrin yllytyshullu, enkä pystynyt kieltäytymäänkään.

Alkoi armoton valmistautuminen, kaivoin käytettävissä olevat dokumentit esiin ja tein itselleni pikaisen käsikirjan reitin kohteista, sain myös vaellusta edeltävänä iltana asiantuntevan perehdytyksen vaelluksen luotto-oppaalta, Raja-Peteltä reittiin. Mikäs siinä, näillä vinkeillä matkaan. Kaiken kaikkiaan kyseinen vaellus sujui hyvin. Tätä käsitystä myös vahvisti se, että minua pyydettiin seuraavakin vuonna vaellukselle oppaaksi. Johon tietysti otin kutsun vastaan. Kuten kaikissa, omaa toimintaa kehittävissä tapahtumissa tapana on, kysyttiin oppailta kehitysehdotuksia vaelluksen reittien suhteen.

Olin jo ensimmäisen vaellukseni jälkeen ajatellut, että tässä olisi sopiva ajanviettotapa lapselle ja hänen luottoaikuiselle, niinpä tein ehdotuksen reitille, joka on suunnattu lapsille ja nuorille huoltajan kanssa. Tuomio vaelluksen johdossa oli ehdoton, tämä pitää toteuttaa ja koska ehdotit, niin sinun tulee se tehdä. Jälleen kerran, koska lienen jossain määrin yllytyshullu, en pystynyt kieltäytymäänkään.

Alkoi taas armoton valmistautuminen, reitin suunnittelu, huollon ja majoituksen järjestäminen tähän auttoi yhteistyö toisen reitin kanssa, yöpyminen oli samassa paikassa. Vaellus 2013 - Laatuaikaa Linjalla, joka oli ensimmäinen lapsille ja nuorille suunnattu reittivaihtoehto täytti odotukset ja oli mielestämme menestys. Sitä ilman muuta seurasi uusinta 2014: Kevyt Korsukierros, osallistujamäärä tuplaantui, mutta perusajatus säilyi, tutustuminen Salpalinjaan hyvässä seurassa ilman kiirettä.

SAMI FORSSTRÖM

Hamina