Salpalinja on taas hyvin ajankohtainen

Talvisota syttyi muutama päivä yli 82 vuotta sitten. Sen Neuvostoliitto aloitti suojatakseen Leningradin turvallisuutta.

Tällä viikolla Venäjä federaation presidentti Putin ja Venäjän federaation ulkoministeri Lavrov vaativat valtakuntansa turvallisuuteen vedoten länsireunalleen Nato-vapaata turvallisuusvyöhykettä. Venäjän valmius hyökätä Ukrainaan on suuri. Suomi mainitaan spekulaatioissa yhtenä Venäjän puskurivyöhykkeenä, jonne Naton ei tule missään tapauksessa ulottua tai …

1930-luvun lopulla Suomessa elettiin silloista nykyaikaa, eikä uskottu sellaisen hulluuden kuin maailmansodan syttymiseen. Kättä lippaan tasavallan presidentti Sauli Niinistön kuluneen viikon selkeälle lausumalle, että Nato-jäsenyydestä päättävät sitä hakeva maa ja Naton jäsenmaat, ei kukaan muu!

Tähänkö on taas tultu? Talvisodasta selvittiin suurin uhrauksin. Sen jälkeen Suomi otti opikseen ja rakensi itärajalleen Salpalinjan. Sen yli eivät itänaapurin joukot ole sen koommin tulleet kuin vajaaksi pariksi kuukaudeksi syksyllä 1944 Kuusamossa ja Suomussalmella!

Mikä on Suomen Salpalinja nyt? Onko se Nato, vai mikä se on? Salpalinjan tehollinen rakentaminen kesti puolitoista vuotta. Kuinka kauan kestää nyky-Salpalinjan rakentaminen?

Salpalinja Suomen suoja -kirja ilmestyi elokuun lopulla 2021 Readme.fi:n julkaisemana. Se on nyt entistäkin ajankohtaisempi kertomaan, mihin Suomi oli hieman yli 80 vuotta sitten valmis turvatakseen rajansa. Kirjaa myydään kirjakaupoissa ja kirjoja myyvissä verkkokaupoissa. Google kyllä löytää, kun kirjoittaa hakusanaksi Salpalinja Suomen suoja.

Hyvää itsenäisyyspäivän aikaa, hyvät suomalaiset!

TERHO AHONEN

Kirja Salpalinjasta Suomen suojana

Salpalinja, Suomen suoja, teki ja täytti tehtävänsä taistelematta. Salpalinja jatkaa yhä sanomaansa pysyvänä suomalaisen maanpuolustustahdon vertauskuvana.

Uuden itärajan linnoituksen tarve syntyi talvisodasta. Sen rauhanehdoissa Suomen kaakkoisraja siirtyi uuteen paikkaan länteen, kauas siitä, mihin puna-armeija sodassa kykeni etenemään. Hankoniemen alue piti pakkovuokrata itänaapurille.

Talvisodassa Neuvostoliitto epäonnistui. Se ei päässyt tavoitteeseensa vallata koko Suomi ja liittää se yhdeksi neuvostotasavallaksi.

Suomen ylin valtio- ja sodanjohto ymmärsi, että Josif Stalinin suurvalta pyrkii uudelleen, ja ehkä pääseekin, tavoitteeseensa, jos siihen ei varauduta. Siksi varauduttiin.

Talvisota raa´asti osoitti, että kansakunnan turva on laitettava kaiken edelle. Mitä hyötyä suomalaisilla olisi omasta elämänmuodosta ja arvoista jossakin Siperian pakkotyöleireillä? Tai mitä iloa on elämästä yksinvaltaisesti johdetussa kansandemokratiassa kyrillisin kirjaimin kirjoitettua mielivaltaista, vierasta lakia noudattaen?

Köyhällä Suomella ei varallisuus talvisodan aikana lisääntynyt. Päinvastoin. Vielä 1930-luvulla valtiolla ei ollut varaa ja tai tahtoa puolustusvalmiuden haluttuun kohottamiseen. Mutta ”hävityn” talvisodan jälkeen raha ei rajoittanut Salpalinjan rakentamista käytännöllisesti katsoen missään vaiheessa. Miten se on mahdollista?

Suomi, sen johto ja kansa, laittoi talvisodan kokemuksista viisastuneena asiat tärkeysjärjestykseen: Suomen on puolustettava nuorta länsimaista valtiomuotoaan ja kansaansa maksoi mitä maksoi. Se oli selvä. Pieni Neuvostoliitto-myötätuntoisten joukko oli viisasta pitää hiljaisena; eihän Neuvostoliittokaan sallinut kansaltaan minkäänlaista toisinajattelua. Siellä hiljentämiskeinot olivat väärinajattelijoille usein jopa lopullisia.

Välirauhan aikana (1940-1941) pääosin rakennettu Salpalinja omasi jo jatkosodan alkaessa huomattavan taisteluarvon. Stalinin oli otettava se huomioon kesällä 1944 miettiessään, käyttääkö Suomeen kohdistuneessa suurhyökkäyksessään kuluneita joukkojaan Salpalinjan murtamisyritykseen vai ohjaako hän ne kilpajuoksuun Berliiniin. Stalin valitsi Berliinin.

Suomalaisten periksiantamaton maanpuolustustahto pelasti Suomen itsenäisyyden viime sodissa. Sotilaat taistelivat, kansa ja kotirintama tukivat. Syy taistella oli selvä.

Salpalinja täytti tehtävänsä olemassaolollaan myös kylmän sodan aikana. Nyt se koskemattomana ja osin vieläkin ryhdikkäästi kertoo vertauskuvauksellisesti olinpaikallaan pitkin itärajaa painavaa sanomaa suomalaisten kiveen hakatusta maanpuolustustahdosta. Sama pätee myös Harparskog-linjaan Hankoniemellä.

Salpalinjan merkitystä osana viime sotien lopputulosta ei vieläkään Suomessa kunnolla tunneta. Linnoituksessa ei taisteltu. Se täytti täydellisesti tehtävänsä rauhanomaisesti, olemassaolollaan. Puolustajan ja hyökkääjän veri säästyi. Suomi säästyi neuvostodiktatuurilta.

Kustantaja Readme.fi Oy:n aloitteesta tehty Salpalinja Suomen suoja -kirja kertoo samojen kansien välissä kattavasti ja kansantajuisesti Salpalinjan koko tarinan. Kirjan kirjoittajana lukijapalautteen perusteella uskallan tämän nyt jo sanoa. Itse en ole sotatieteilijä, mutta olen kertonut heidän ja myös lukuisten muiden asiantuntijoiden käsityksiä Salpalinjasta. Tiedon palasista olen oman ymmärrykseni ja kokemukseni rajoissa koonnut mahdollisimman kronologisen tarinan. Monista kommenteista päätellen olen ilmeisen onnistunut. Jos ja kun toisinajattelijoita on, kiitos Salpalinjan, he saavat sitä olla.

Ja taas ihmiset, joille isänmaallisuus on vastenmielistä, eivät kirjaa edes hanki, kannattaisi kyllä. Ajatus Salpalinjasta Suomen suojana saattaisi auttaa ymmärtämään, mistä Suomen hyvinvointi ja sijoittuminen maailman eliittiin kansakuntien joukossa perimmiltään voi johtua!

Salpalinja Suomen suoja -kirja on myös vahva ylistys viime sotiemme sankarivainajille, sotainvalideille, veteraaneille, lotille, kotirintaman puolustajille, kaikille sota-ajan kurimuksen eläneille suomalaisille. Kaikki kunnia heille!

Osta kirja kirjakaupoista tai lainaa kirjastoista ja lue.

TERHO AHONEN

Kirjamessuilla lokakuun lopulla 2021 Readme.fi:n markkinointipäällikkö Jussi Kiilamo (oik) kävi tervehtimässä kirjan kirjoittajaa. Kustantaja on hyvillään tehdystä kustannuspäätöksestä.

Salpalinja-kirja hyvässä vauhdissa

Salpalinja Suomen suoja -kirja on koronatermein ”leviämisvaiheessa”. Kirjaa on myynnissä verkkokaupoissa ja ainakin käytännössä kaikissa Suomalainen -kirjakaupan myymälöissä ympäri maan. Täällä kotikulmillani kirjaa myy myös Salpakirja.net verkkokauppa ja sen kivijalkamyymälät, Kirjaspotit Haminassa ja Kotkassa. Salpalinja-museo Miehikkälässä ja Wanha Veteraani Haminassa myyvät myös kirjaa aukioloaikoinaan. Ja onpa kirjoja muutama kappale myynnissä Kairalan Kievarissa, Sallassa saakka!

Uusi Salpalinja-kirja on löytänyt hyvin tiensä myös Suomen kirjastoihin. Mukavaa on huomata, että sitä myös lainataan, jopa jonotetaan. Joissakin kirjastoissa kirjaa on lainattavissa vaikka hetikin.

Kirjan alkumyynti on ollut kustantajan mukaan hyvää, paikoin jopa erinomaista. Toivottavasti mielenkiinto Salpalinjaan kantaa pitemmällekin – ja miksi ei kantaisi. Siksi merkittävästä asiasta Suomen historiassa on kysymys.

Toistaiseksi varsin vähäinen palaute on muutamaa sorahdusta lukuun ottamatta ollut voittopuolisesti myönteistä.

Ehkä yleisin tähän mennessä ilmestyneiden lehtijuttujen huomio on kiinnittynyt kirjan antamaan kokonaiskuvaan, kokonaispakettiin Salpalinjasta. Sitä tietysti kirjaa tehdessä tavoiteltiinkin. Vaikka Salpalinjan osa-alueita on yritetty käsitellä lyhyesti, silti näistä pitkälti yli kahdesta sadasta väliotsikosta on kertynyt tuhti sivumäärä.

Olisiko voinut Salpalinjaa käsitellä vielä lyhyemmin? Kyllä varmasti, mutta sitten olisi jäänyt pois joko asiakokonaisuuksia tai kerronta olisi jäänyt kuivaksi. Itse otin linjan, että kerron mieluummin enemmän kuin vähän. Toista tilaisuutta kirjoittaa Salpalinjasta kirjaa ei minulle tulisi ja sanomatta jäänyt olisi jäänyt minulta sanomatta lopullisesti. Mutta totta kai aina tulee uusia kirjoittajia ja uusia ajatuksia. Minun tapani tehdä Salpalinjasta kansantajuinen kokonaispaketti on tuo. Ja uskoakseni siinä näkyy myös kustantajan tahto, että tee itsesi näköinen kirja! Oikeastaan kenenkä muun näköinen siitä olisi voinut tullakaan?

Kuvia ja karttoja kaipaaville tämän kirjan myötä jää tilaus Salpalinjan laajalle kuva- ja karttakirjalle. Kuka sen sitten tehneekin ja kustantaneenkaan, helppo homma se ei ole. Salpalinjasta SA-kuvia on vähän ja niiden parhaimmisto on tässäkin kirjassa ja painettuna lähes kaikissa aiemmissa Salpalinja-kirjoissa.

Kartat Salpalinjasta, joita Kansallisarkistossa on paljon, ovat paljolti peitepiirroksia, ”haljuja” ja tarvitsisivat uudelleenpiirtämisen. Ja kun Salpalinjaa on Virolahdelta Savukoskelle saakka, on kartan lukemisen osalta mittakaavassa miettimistä jokaisen laitteen kartalta löytämiseksi. Kaikki on tietysti mahdollista; rahalla saa ja hevosella pääsee!

Olen pitänyt kolme esitelmää kirjan aiheeseen liittyen syyskuussa Haminassa. Seuraavaksi olen esittelemässä kirjaani ja mahdollisesti niitä signeeraamassa Salpakirjan kirjaspottimyymälöissä Haminassa ja Kotkassa 14.lokakuuta. Katso oheinen ilmoitus, joka oli Reimarissa 6.10.2021. Tervetuloa paikkakuntalaiset juttelemaan!

Miehikkälän Salpalinja-museo järjestää yleisölle kirjaesittelytilaisuuden museolla sunnuntaina 31.10.2021 klo 16. alkaen. Siellä olen mukana toisena puhujana. Koronan takia liian vähälle huomiolle jäänyt vuonna 2020 ilmestynyt Osmo Kimmon Sotilaan tarina -kirja ja sen takana oleva sotapolku aloittaa tilaisuuden.

TERHO AHONEN