Viides vuosi Venäjän aloittamaa Ukrainan sotaa täyttyy helmikuussa 2027. Itse asiassa Ukrainassa sota alkoi jo alkuvuodesta 2014, jolloin tunnuksettomat venäläiset pienet vihreät miehet valtasivat, miehittivät Krimin.
Sota jatkuu ja jatkuu. Tappiot ovat hirvittävän isoja
puolustajalle, mutta varsinkin hyökkääjälle. Taistelut ovat jähmettyneet drooni-
ja ohjussodaksi. Sota on aina surkea olotila ja edellä mainittujen aseiden
osalta erityisesti siviileille. Sotilaat tietävät ja ovat asemissaan varautuneet
sodan riskeihin, siviilit asuinseuduillaan eivät.
Venäjällä on parhaillaan menossa näytelmä ”Duuman vaalit”.
Jälkinäytöksenä
nähtäneen liikekannallepano. Venäjän hyökkäysarmeija tarvitsee lisää elävää
voimaa. Olen jostain hiljattain lukenut, että Venäjän kotirintaman tehtäviin voitaisiin
komentaa myös vajaakuntoisia sotilaita. Sehän voisi tarkoittaa esimerkiksi aisti-ilmavalvonnassa,
että kuuro ja sokea toimisi taistelijaparina: kuuro näkee ja sokea kuulee! Näin
vapautettaisiin ”terveet” miehet etulinjaan.
Venäjä välttyisi
hankalasta liikekannallepanosta ja uusista uhreista yksinkertaisesti
suostumalla Ukrainan kanssa oikeudenmukaiseen rauhaan ja sotakorvauksiin!
Olen tässä
Salpalinjaan ja sitä kautta Suomen itärajan puolustushistoriaan keskittyneessä
blogissani oikeastaan jo kaiken antanut muutama vuosi sitten. Se mitä Salpalinjasta
ja sen ajan linnoittamisesta on täällä kirjoittamatta, löytyy viisi vuotta
sitten ilmestyneestä kirjastani Salpalinja Suomen suoja.
Alussa
viittaamani Ukrainan sota on kuitenkin harvakseltaan saanut minut tarttumaan ”kynään”. Olen tarkastellut tilannetta Suomen ”etulinjassa”
asuvan alkuasukkaan näkökulmasta, eritoten täällä nyt afrikkalaisen sikaruton vaivaamalla
kaakonkulmalla.
Sikaruton vaikutukset
ovat pientä, jos sitä verrataan vaikkapa täydelliseen evakuointiin. Muuten,
kukapa meistä rajakuntien ihmisistä tietää, miten nykypäivän evakuointi käytännössä
tehtäisiin? En minä ainakaan. Ehkä pitäisi – kaiken varalta!
Lukaisin muutamia
Ukrainan sodan aikana ja vähän ihan sitä ennenkin kirjoittamia juttujani. Ja
piru vie, enpä noista muuttaisi mitään! Aika ja ikä on ajanut
maanpuolustuksellisen kenttäkelpoisuuteni ohi jo vuosia sitten. Mutta
aika-ajoin ajatus on ollut sentään kohdallaan.
Ja mikäs on
tällaisen tavallisen rahvaan puhuessa kansankielellä asioiden oikeilla nimillä,
kun niin näkee joskus viisaimpienkin tekevän.
Yleishavaintona
voi näet sanoa Suomen maanpuolustuskeskustelun korkeakulttuurin muuttuneen viimeisen
viiden vuoden aikana suorastaan selkokieliseksi. Sitä se on jo maan hallituksen
ministerien ja tasavallan presidentin kielenkäytössä ja pääosin myös jo eduskunnassa.
Se on erinomaista. Ja ne, jotka puhuvat vielä suomettunein termein, paljastuvat
selkokielen käyttäjistä kuin taistolaiset taikinasta!
Siis, jos kiinnostaa,
mene (tietokone) sivun oikealla puolella blogiarkistoon. Klikkaa ensin vuosi,
sitten kuukausi ja sitten avautuvaa otsikkoa. Puhelimella tuoreimmat blogit
näkyvät ruudulla allekkain ja lisää näet tarvittaessa luettelon lopussa esim. avaa
”Näytä internetversio”, ja sieltä blogiarkisto löytyy laskurin alapuolelta.
TERHO AHONEN
