Miksi messuta yhä Salpalinjasta

Tämä blogi on erikoissivusto Salpalinjasta, Salpa-asemasta, Suomen Salvasta. Tämä aihe kiinnostaa toistaiseksi todennäköisesti hyvin pientä kansan osaa. Väitän, että ylipäätään tietämys Salpalinjasta on Suomessa vähäistä, ainakin merkitykseensä nähden liian vähäistä - valitettavasti.

Salpalinja, tai yleisemmin välirauhan aikana puhutut linnoitustyöt, oli yksi osa Suomen selviytymisessä toisen maailmansodan kurimuksesta. Se on historiallinen asia. Vaihtoehto olisi hyvinkin voinut olla toinen: Suomi olisi miehitetty ja liitetty Neuvostoliittoon yhtenä neuvostotasavaltana. Kansan elämää olisivat motivoineet vanki- ja työleirit, jatkuva kanssatovereiden kyylääminen, nälkä, votka ja kurjuus, kauniisti sanoen sosialismi.

Näin ei onneksi käynyt. Suomi selviytyi. Toivottavasti Suomen ei koskaan tarvitse enää sotia. En ylipäätään ymmärrä sitä, kun puhutaan sodan ihannoimisesta, jos pidetään esimerkiksi omia puolustusvoimia yllä ja uskottavana. Vain täysi hullu voi ihannoida sotaa ymmärtämättömyyttään. Elokuvien sota on turvallista, siinä koskee vain kuvassa olijaan. Katsojaan ei kuula tai sirpale satu.

Uskallan väittää, että kaikkein eniten rauhaa rakastavat ja sitä toivovat sotiemme veteraanit ja invalidit. He jotka ovat sen paikan päällä kokeneet läheltäpititilanteina tai haavoittumisina. Osa suomalaisista rauhanturvaajista kuuluu myös tähän joukkoon. Sodassa sattuu ja voi jopa kuolla.

Siksi Salpalinjasta pitää puhua ja kertoa esimerkkinä siitä, mitä kansa joutuu tarvittaessa tekemään puolustaakseen ja säilyttääkseen rauhaa. Se ei ole sodan ihannointia, se on muistutusta siitä, mitä voi tapahtua, jos toimitaan väärin tai ei tehdä mitään.

Salpalinjasta, Salpa-asemasta, Suomen Salvasta puhuminen on kunnianosoitusta aina sotiemme sankarivainajille ja veteraaneille sekä myös linnoituksen rakentajille. Suomen hyvinvointi tähän saakka on paljolti heidän ansiotaan. Ilman Salpalinjaa ja sotiemme sankareita Suomi olisi vasta nyt noin 20 vuotta opetellut jälleen itsenäisyyttä ja kansantalouden kehittymistä.

Tällä hetkellä Suomen sanotaan olevan kriisissä. No, se ei siltä tunnu, kun vertaa tilanteeseen muutama vuosikymmen taaksepäin. Mutta jos kerran tilanne on paha, niin miksi ei sitten toimita?

Kyllä nykyinen hallituskin voisi ottaa esimerkkiä Salpalinjasta. Jos kerran isänmaan etu, tai vähemmän paatoksellisesti ilmaistuna yhteiskunnan etu, vaatii tiettyjen asioiden tekemistä, niin miksi ei niitä tehdä. Poliittiset puolueet pitävät tärkeimpänä toiminnan kriteerinään vaaleissa menestymistä. Niitä on jatkuvasti, vähintään neljän vuoden välein. Vaalit ovat aina lähellä ja senkö annetaan lamaannuttaa kansakunnan kehitys? Onko puolueilla siihen valtakirja, kansan ajamiseen kurjuuteen?

Nyt tekisi mieli sanoa, että perkele, poliitikot! Unohtakaa vaalit ja kannatusmittaukset! Tehkää ne päätökset mitkä pitää. Kipeää se tekee, mutta vielä kipeämpää tekee, jos niitä ei tehdä. Kantakaa vastuuta, myös poliittista. Rakentakaa tähän yhteiskuntaan uusi ”Salpalinja”, sellainen joka saa taas tulevaisuuden näyttämään elämisen arvoiselta.

Mitä merkitystä sillä lopulta on, onko puolueen kannatus 1-5 prosenttiyksikköä sinne tänne, jos yhteiskunta pelastuu. Oikeassa olleet saavat menetykset aikanaan takaisin. Väärässä olijat joutavatkin kutistua ja menettää valtansa.

Tuskin kukaan Salpalinjan rakentamisen jälkeen muisteli tehdyn investoinnin kalleutta. Se tehtiin kun oli pakko, vaihtoehtoja ei ollut. Nyt olisi poliitikkojen syytä rakentaa nykypäivän Salpalinja. Ongelma on vaan se, että tietävätkö poliitikot, mikä se on? Muun muassa siksi minä Salpalinjasta messuan, paasaan, puhun ja kirjoitan.