Tähystyskupu Salpa-asemassa

Tähystyskupu Salpa-asemassa
Kymmenen tonnia "pehmeää" valuterästä teräsbetonikorsun katolla.

maanantai 15. tammikuuta 2018

Salpalinja louhintatekniikan edelläkävijä

Tämä viime syksynä kirjoittamani juttu on julkaistu viime vuoden lopulla kaivosalan ammattilaisten, Vuoriteknikot ry:n vuosijulkaisussa Vuorityö ja -tekniikka 2017 -lehdessä. Sain lehden käsiini tänään. Jutun tein Salpalinjan Oppaiden jäsenenä, kirjoituspalkkio on jutun lopussa oppaiden ilmoituksena. Juttu on tästä näkökulmasta minun kirjoittamistani ensimmäinen. TA
Tässä linkki näköisversioon, jossa myös kuvat ovat nähtävissä.
http://www.salpavaellus.net/wp-content/uploads/2014/03/Vuority%C3%B6-ja-tekniikka-lehti-2017-2.pdf

Salpalinja louhintatekniikan edelläkävijä

Salpalinja on Suomen itärajan linnoitettu puolustusasema. Se on rakennettu vuosina 1940-41 ja 1944. Salpalinjassa ei koskaan taisteltu. Se sijaitsee kokonaan nyky-Suomessa (tietysti Petsamon osaa lukuunottamatta).

Itärajan linnoitus on moniulotteinen puolustusrakennelma. Se sisältää kanta- ja kenttälinnoitteita. Ensin mainituista käytetään myös kestolinnoite-nimitystä. Niiden raaka-aineita ovat teräs, betoni ja, jos raaka-aineeksi voi sanoa, myös kallio. Tyypillisimpiä kestolaitteita ovat teräsbetonikorsut ja kallioon louhitut luolat ja taisteluhaudat. Kenttälinnoitteet ovat maasta, puusta ja kivistä rakennettuja puolustuslaitteita, kuten korsuja, tst- ja yhteyshautoja sekä piikkilankaesteitä.

Itärajan linnoittaminen alkoi noin kuukausi talvisodan päättymisestä. Kaluston ja  materiaalin hankinta välirauhan aikana enimmillään yhtä aikaa 35 000 palkatun miehen työmaalle ei ollut helppo juttu. Valmista yhteiskuntarakennetta ei itärajan metsissä ollut, ei teitä, ei majoitustiloja, ei mitään. Työtä leimasi ilmaan jäänyt sodanuhka, siis kiire, sekä jatkuva taistelu kalusto- ja materiaalipuutteita sekä vaikeita työskentelyoloja vastaan.

Työnjohdon luovuus paikata puutteita, aloitekyky kehittää ja keksiä uutta, uusia työmenetelmiä, kun vanha ei toiminut, oli arvossa arvaamattomassa.

Yhtenä esimerkkinä voi mainita välirauhan aikana Miehikkälässä työryhmä 213:n päällikkönä toimineen insinööri Reino Helannon kehittämä raonammuntaan perustunut menetelmä louhia taistelu- ja yhteyshautoja. Yksi reikärivi kallioon ja kova panostus sai aikaan veemuotoisen, rikkonaisen ja huonon suojan antavan kaivannon, jota piti sitten kiviladoksin tai jopa betonilla paikkailla. Työmenetelmä oli huono. Se vaati miettimistä.

Helanto oivalsi, että ehjään kallioon piti saada tst-haudan leveyden päähän toisistaan keinotekoiset halkeamat. Sen hän kokeilemalla haki poraamalla haudan syvyyteen ja sen leveyden päähän toistaan reikärivit, reiät sopivin välein ja sopivasti panostamalla, ja kas syntyi kaksi yhdensuuntaista keinotekoista halkeamaa!

Sen jälkeen normaalilla poikkiporauksilla ja panostuksilla alkoi louhinta. Tuloksena oli valmista pystysuoraseinämäistä siistiä taisteluhautaa. Yksinkertaista! Menetelmää käytetään, tietysti jatkojalostettuna, yhä rakennuskiviteollisuudessa.

Luolia moneen käyttöön

Salpalinjan perussuoja on teräsbetonikorsu. Niiden rakentaminen oli välttämätöntä, mutta myös kallista. Halvempi vaihtoehto löytyi peruskalliosta. Se on louhia luolia. Salpa-asemassa on yhteensä 25 erikokoista luolaa. Osa niistä jäi kesken, osa valmistui majoitus-, varasto- ja vaikkapa lääkintäkäyttöön.

Kallion, johon luola louhittiin, tuli täyttää muutamia vaatimuksia. Paikan tuli sijaita hyvin lähellä pääasemaa. Louhittavan kallion tuli olla ehjää. Luolan kattoon piti jäädä ehjää kalliota yksi metri plus luolan leveys. Esimerkiksi jos luolatunnelin leveys oli kuusi metriä, päälle tuli jäädä ehjää kiveä seitsemän metrin paksuudelta. Näin saavutettiin suurin piirtein sama lujuus kuin teräsbetonikorsun 2,1 metrin teräsbetonivahvuudella, noin tuhannen kilon lentopommin täysosuman kestävyys.
Luola piti pystyä sijoittamaan kallioon siten, että viemäröinti oli helposti järjestettävissä alamaahan. Siksi luolat sijaitsevat kalliokumpareissa tai –rinteissä, niin että jostakin kulmasta katsottuna luolan lattiataso on aina yleisen maanpinnan tason yläpuolella.

Louhintaosaamista Ruotsista

Salpalinjan luolista suurin osa, kymmenen, sijaitsee Virolahdella. Asialla lienee yhteyttä ruotsalaisiin vapaaehtoisiin linnoittajiin, joilla oli kaivososaamista ja jotka pitäjässä kevätkesällä 1940 työskentelivät.

Louhinnassa käytettiin paineilmaporia. Vaakaporauksin tietyllä reikäkuviolla mentiin eteenpäin poran pituuden verran, ammuttiin, poistettiin louhe, taas porattiin jne. Mitä pitemmälle louhinta eteni, sen työläämpää oli kiviaineksen ulossaanti. Käytössä isoimmissa luolissa oli pikkuratoja, joita pitkin mies- tai hevospelissä sepeliä kiskottiin vaunuissa ulos. Louhittu kallio turposi noin 1,6- kertaiseksi kiinteään kiveen verrattuna. Liekö kerroin yhä sama?

Kun onkalo oli valmis, sinne rakennettiin talo sisään. Lattia valettiin betonista. Talon ihanneratkaisu oli lapetiiliseinä ja betoniholvikatto. Tällainen löytyy valmiina vain Lappeenrannan Rutolasta. Suurin osa luolista jäi keskeneräiseksi. Muutamiin ehdittiin rakentaa tilapäisratkaisuna puutalo sisään, kuten esimerkiksi Virolahden Ravijoella ja Luumäen Suo-Anttilassa.

Talon rakentamisella luolaonkaloon haettiin tietenkin käyttömukavuutta. Lämmönlähteenä isommissa luolissa oli keskuslämmityskattila ja pienemmissä ehkä vain korsuliesi. Savut ja ilmastointiputket johdettiin isoissa luolissa ulos katon läpi louhitun huoltokuilun kautta. Pienissä luolissa huoltokuiluna oli usein sisäänmenoaukko.

Salpa-aseman suurin luola on Luumäellä Lusikkovuoressa. Siinä on kolme sisäänmenoaukkoa ja betonilattiaa on noin 1200 neliömetriä. Se oli tarkoitettu 400 miehen majoitusluolaksi. Kerrotaan, että sodan jälkeen luolasta puretusta puutavarasta on rakennettu kaksi omakotitaloa Luumäen keskustajamaan Taavettiin. Ne ovat pystyssä vieläkin.

Luolien käyttätarkoituksesta on kylillä aikalaisten kertomina monia versioita. Todellisuudessa luolat olivat monikäyttöisiä. Ylempien johtoportaiden käskyllä ne voitiin ottaa majoitus- ja reservin lepotiloiksi, varastoiksi ja joukosidontapaikoiksi sekä vaikkapa komento- ja esikuntapaikoiksi.

Yhtenä käyttömahdollisuutena on paljon puhuttu kenttäsairaaloista, mutta taistelutilanteessa potilaiden kuljetus keskellä pääasemaa oleviin kenttäsairaalaluoliin olisi käytännössä ollut mahdotonta.

Muutamissa luolista oli tehty myös yhdistelmiä majoituksen ja aseistuksen osalta. Esimerkiksi Miehikkälän Härkämäen toisessa luolassa on päällä panssarintorjuntatykkipesäke ja alla luolan perällä kiviesteen suuntaan ampuva konekivääripesäke.

Kustannuksiltaan keskimääräinen noin sadan miehen luola maksoi puoli miljoonaa markkaa. Siis vain puolet teräsbetonikorsun hinnasta!

Lepakot viihtyvät

Salpa-aseman luolien tämän päivän käyttö rajoittuu pääosin lepakoiden talvehtimiseen. Siihen ne ovat sopivan tasalämpöisiä.

Salpalinjan eteläpäässä merkityn Salpapolun varteen osuvissa luolissa liikkuminen tapahtuu omalla vastuulla. Pakkanen ja jäätyvä vesi saattavat irrottaa talven aikana kattorakenteesta vaarallisesti kivenlohkareita. Salpa-asemaa kolutessa hyvä taskulamppu on aina välttämätön varuste.

Salpalinjan luolarakennelmista ehkä huikein on yhdistetty majoitus- ja tulenjohtoluola Virolahdella. Museoviraston inventointiraportissa kyseinen luola kuvataan 80 miehen majoitusluolaksi. Kaksi sisäänkäyntiä sisältävän onkalon kokonaispituus on 32 metriä ja leveys 6,4 metriä. Lattia on valettu ja siinä on sokkelikorotukset reunoilla.

Luolan perältä nousee 15 metriä (luolan lattiasta kallion pintaan) korkea, läpimitaltaan 2-3 metrinen pystykuilu kallion huipulle. Kuilun päällä on tulenjohtopaikka pitkälle tulenjohtoperiskoopille sekä kymmenen tonnia painava tähystyskupu sisäpuolisine sulkurenkaineen.

Luolan kuilussa on kaksi betonista välitasoa ja kolmas välitaso on jo tj-paikan lattia. Kussakin välitasossa on reilu miehen mentävä aukko. Välitasojen ero on 3,5 – 3,9 metrin paikkeilla. Ylimmästä tj-tasosta nousee vielä vajaan kahden metrin korkuinen kuilu mainittuun tähystuskupuun. Luolan kuilun ja tj-paikan päällä on 2,1 metrin paksuinen teräsbetonikatto.

Edellä puhutun luolan päälle ei ole ollut minkäänlaista tietä tai ylipäätään mahdollisuutta päästä sinne kuorma-autolla. Salpalinjan harrastajia ehti vuosia askarruttaa, millä luolan kuilun välitasoihin ja varsinkin paksuun kattoon on betoni ja painava kupu saatu? Ainakin osaratkaisu betonin kuljetuksesta löytyi muutama vuosi sitten ohessa olevasta ja paikallistetusta kansallisarkiston kuvasta.

Salpalinjasta löytyy iso määrä tietoa tämän kirjoittajan blogista Salpalinjan salat, google löytää.

TERHO AHONEN

tiistai 9. tammikuuta 2018

Rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskus Haminaan

Otsikosta huolimatta alla oleva kirjoittamani lehdistötiedote, joka jaettiin asiaa koskevassa tiedotustilaisuudessa 8.1.2018 sivuaa mitä merkittävässä määrin Salpalinja-matkailua. Lainaus tiedotteen toiseksi viimeisestä kappaleesta:

"Haminan rauha, kaupungin vanha linnoitushistoria ja sijainti porttina Salpalinjalle antavat luontevan pohjan kehittää perinnekeskusta myös osana kaupungin ja koko Etelä-Kymenlaakson matkailutarjontaa ja elinkeinopolitiikkaa."

Ja jutun lopussa on linkki blogiini viime maaliskuulta, jossa tästä hankkeesta puhuin vielä rivien välissä, kun asian valmistelu oli vielä alkutekijöissään.

Rauhanturvaamisen ja veteraanityön
perinteet saman katon alle Haminassa 

Haminaan ollaan perustamassa Rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskusta. Sen kärkenä on Suomesta puuttuva valtakunnallinen rauhanturvaamisesta kertova museo. Lisäksi perinnekeskus uudella toiminnallisella tavalla vaalii ja esittelee sotiemme veteraanien ja vapaaehtoisen maanpuolustustyön perintöä.

Suomalaisen rauhanturvatoiminnan ja kriisinhallinnan historia on luonnollinen jatke itsenäisen Suomen maanpuolustukselle ja sen vapaaehtoistyölle. Perinnekeskusidea on nerokas oivallus vetää rauhanturvaperintö sekä alueen maapuolustus- ja veteraaniyhdistykset saman katon alle.

Perinnekeskuksen tiloiksi on suunniteltu keskellä Haminan varuskuntaa sijaitseva entinen toimiupseerikerho ja sen tontti. Vaikka hanke on vasta aloittamassa toimitiloihin tarvittavan rahoituksen hankintaa, on syyskuussa 2017 perustettuun Rauhanturvaamisen ja Veteraanityön Perinnekeskus ry:hyn liittynyt jo nyt yhdeksän jäsenyhdistystä.

Uuden yhdistyksen jäseniä ovat Suomen Rauhanturvaajaliitto, Kymenlaakson Rauhanturvaajat,  Haminan-Vehkalahden Sotaveteraanit, RUK:n Oppilaskunnan Kannatusyhdistys, Haminan Reserviupseerikerho, Kymenseudun Lottaperinneyhdistys, Haminan Maanpuolustusnaiset, Etelä-Kymen Kadettipiiri ja Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekilta.

Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin ensimmäisessä vuosikokouksessa 8.1.2018 eversti Markku Hutka Ruotsinpyhtäältä. Toiminnanjohtajana on vuodenvaihteessa aloittanut, hankkeen valmistelua viime talvesta asti vetänyt eversti evp Vesa Kangasmäki Haminasta.

Hankeajatuksen toiminnallisuuden takeena on se, että perinnekeskuksen tilat ovat jäseniksi hakeutuneiden ja hakeutuvien alueellisten ja paikallisten veteraani- ja maanpuolustusyhdistysten käytössä kokoontumisiin ja erilaisten tilaisuuksien järjestämiseen. Niiden perinne-esineistön taltiointi ja myös esillepano vaihtuvissa näyttelyissä kuuluu toiminta-ajatukseen.

MPK:n Kaakkois-Suomen Maanpuolustuspiirin uusi Haminan koulutuspaikka ja sen toimisto on myös sijoittumassa perinnekeskuksen tiloihin.

Hankkeen uskotaan tuovan lisävetovoimaa Haminan seudun matkailulle. Perinnekeskus on saanut toiminnan käynnistämiseen Leader-rahoitusta Etelä-Kymenlaakson kehittämisyhdistys Sepralta.  Avajaisia vietetään 2. elokuuta 2018 Hamina Tattoo –viikon aikana.

Haminan rauha, kaupungin vanha linnoitushistoria ja sijainti porttina Salpalinjalle antavat luontevan pohjan kehittää perinnekeskusta myös osana kaupungin ja koko Etelä-Kymenlaakson matkailutarjontaa ja elinkeinopolitiikkaa.


Uusi toimintamalli sopii sovellettavaksi muuallekin Suomeen vireyttämään ukkoutuvaa yhdistystoimintaa ja kunkin seutukunnan elämää. Hamina on nyt tässä edelläkävijänä paljon haltijana.

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2017/03/vetovoimaa-avuksi-salpalinjan.html

TERHO AHONEN

torstai 4. tammikuuta 2018

Dokumentti nähtävänä Salpalinja-museolla 21.1.2018

SuomenSalpa - dokumentti maanpuolustustahdosta  -elokuva esitetään 21.1.2018 klo 14. Miehikkälän Salpalinja-museolla. Kun nopeasti ilmoittautuu ja varaa paikan, niin sisään mahtuu. Seuraavaa esitystä kaakonkulmilla ei ole vielä sovittu.

No niinhän siinä kävi, että ensimmäinen klo 14. näytös on loppuunmyyty! Mutta ei hätää klo 17. alkaa toinen näytös, sama päivä,  sama paikka. Ilmoittautumiset alla olevan ilmoituksen yhteystietoihin 18.1.2018 mennessä.

Elokuvan tuottaja Juha Huttunen keskustelee mielellään dokumentin uusista esityspaikoista:

juha.huttunen@videoflow.com tai puh. 0400 650 252.








torstai 14. joulukuuta 2017

Dokumentti kyntää kivistä sarkaa

SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta –elokuvan ensiesityksestä on kulunut kaksi ja puoli viikkoa. Sen jälkeen lyhyellä, hyvin lyhyellä paikallisella markkinointiaikataululla elokuvaa on nyt näytetty viidellä paikkakunnalla, Salla, Savukoski, Iisalmi, Kuusamo ja Lieksa. Katsojia oli yhteensä noin 220 henkeä. Lappeenrannan ensiesitystä seurasi hieman yli 400 henkeä, tosin sitä markkinoitiinkin yli kuukausi.

Yleisöpalaute elokuvasta on toistaiseksi ollut hyvää, jopa erittäin hyvää. Dokumentista on tykätty. Se on avartanut näkijöidensä käsitystä Salpalinjan laajuudesta ja merkityksestä. Elokuva on tullut tarpeeseen. Kysyntää sen katsomiseksi on kiitettävästi, työn alla on kymmenkunta esitystä.
Ne ajoittuvat ensi vuoden puolelle. Hyvä niin, sillä esitysten markkinoinnille, ilmoittelulle ja tiedottamiselle, on hyvä olla riittävästi aikaa.

SuomenSalpa-dokumentin tiedottajana olen jossain määrin hämilläni siitä, että elokuva ei ole juurikaan saanut huomiota lehdistössä. Muutamia juttuja suhteellisen pienilevikkisissä lehdissä on ollut. Niistä ei ole ollut tiedotustueksi elokuvaesityksille alussa mainituilla paikkakunnilla. Erityiskiitoksen ansaitsee Reserviläisliitto, joka tarttui tiedotusmateriaalin heti ja jakoi asiasta tekemänsä uutisen jäsenistölleen verkossa. Hyvä ja kiitos!

Enkö ole sitten viestittänyt toimituksille elokuvan valmistumisesta ja sen sisällöstä? Kyllä olen kahteen jopa kolmeen kertaan. Tiedotuksen kohteina on ollut liki 80 sähköpostiosoitetta valtakunnallisiin, maakunnallisiin ja paikallisiin sanoma- ja paikallislehtiin sekä maanpuolustusalan lehtiin unohtamatta ilmaisjakelulehtiä Kaakkois-Suomessa ja sähköisiä valtakunnallisia medioita.

Tietoa on siis tarjottu ja siinä yhteydessä on myös yritetty kertoa Salpalinjan merkityksestä ja miksi elokuva on tehty. Totta kai, toimitukset tekevät itsenäisiä valintoja ja siihen monien tapahtumien tiedottajana toimineena tiedän tyytyä. Aihe kiinnostaa jos on kiinnostaakseen. Salpalinjan osalta tähän olen suorastaan tottunut. Aihe ei ole mediaseksikäs, kun siihen ei sisälly akuuttia dramatiikkaa, verta ja kyyneleitä!

Salpalinjan suurin ongelma tiedotusmielessä onkin se, että siinä ei taisteltu! Siitä ei tullut kuuluisaa taistelupaikkaa. Sitä ei tunneta. Ei, vaikka asiantuntijat kuinka vakuuttavat, että juuri olemassa olollaan Salpalinja saattoi osaltaan pelastaa Suomen itsenäisyyden ja ennenkaikkea säästää verta – HUOM. molemmilta osapuolilta, niin puolustajalta kuin hyökkääjältä!

Ajattelin elokuvahankkeen ensimetreillä jo yli vuosi sitten, että nyt ollaan tekemässä jotain sellaista, joka räväyttää Salpalinja-tietouden suomalaisten silmille. No, sellainen tuote syntyikin, joka näin voisi tehdä, jos siitä tiedettäisiin. Mutta toistaiseksi ei päästä eteenpäin kuin lyhyin askelin paikkakunta kerrallaan; elokuvateatterilevitys ja esim Yle ei ole ainakaan vielä dokumentille syttynyt. Mutta työ jatkuu sitkeästi, dokumenttielokuva ei hetkessä vanhene.

Myönnän myös sen, että Suomi100-juhlavuonna, johon ohjelmaan myös puheena oleva elokuva on hyväksytty ja on osa sitä, erityisesti nyt loppuvuodesta maa on ollut täynnä toinen toistaan komeampaa juhlaa ja tapahtumaa ja jopa dokumenttielokuviakin. Tarjontaa on enemmän, mitä tiedotusvälineiden tuutit vetävät. Näin voi hyvinkin olla. Katsotaan tarttuvatko toimitukset aiheeseen tammikuun alun uutisköyhinä päivinä tai viikkoina.

Nimittäin valtakunnallinen ja maakunnallinenkin uutisointi kovasti auttaisi elokuvaesitysten markkinointia paikallisissa aviiseissa. Tuote olisi jollain tapaa tuttu, eikä vaatisi kokonaan uutena pitkää sulatteluaikaa. Kysymys on siitä, että esityspaikkakunnilla ihmiset ehtisivät saada tajuntaansa tiedon elokuvasta ja aiheesta, jotta sitten voisivat itse tehdä ratkaisunsa, menevätkö sitä katsomaan vai eivät. Siis tässä on sama periaate josta tuossa alussa puhuin: toimitukset valitsevat kiinnostuksensa kohteet saamansa tiedon perusteella.

Mutta uskotaan, että myös hyvä kello kuuluu kauas ja elokuva saa ansaitsemansa katsojat – ne jotka osaavat antaa arvon kaikille niille teoille, jotka ovat nykyisen hyvinvointimme turvanneet!

Niin, elokuvan esityksistä asiasta kiinnostuneiden kannattaa olla suoraan yhteydessä tuottaja Juha Huttuseen, juha.huttunen@videoflow.com tai puh. 0400 650 252.

TERHO AHONEN

perjantai 1. joulukuuta 2017

SuomenSalpa -elokuvan traileri julkaistu


Tästä alla olevasta linkistä pääset katsomaan SuomenSalpa - dokumentti maanpuolustustahdosta -elokuvan trailerin. Sen kesto on hieman yli 15 minuuttia painottuen tarkoituksella elokuvan alku- ja lopputeksteihin, jotta tuotannossa mukana olevien ihmisten ja organisaatioiden määrä ja laajuus käy selville. Elokuvan kesto on 1½ tuntia.


Elokuvan esityksiä voi varata suoraan ottamalla yhteyden tuottaja Juha Huttuseen juha.huttunen@videoflow.com , puh. 0400 650 252.

Elokuvan esitystietoja päivitellään tämän blogin oikeaan reunaan traileri-linkin alapuolelle sitä mukaan kuin esityksiä tuottaja saa sovituksi.

Uusia esityspaikkakuntia on useita työn alla. Esityksiä suunniteltaessa on hyvä varata paikalliseen tiedottamiseen ja ilmoitteluun muutama viikko aikaa. Käytännössä uudet esitykset menevät tammikuun puolelle.

https://youtu.be/XtA1Uqc2fjY


Lisään tähän kuvakaappauksen eduskunnan puhemies Maria Lohelan facebook-postauksesta 1.12.2017, joka liittyy edelliseen blogiin koskien Salpalinja-tilaisuutta eduskunnan kansalaisinfossa. Klikkaa tekstikuvaa, luettavissa paremmin.





keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Puhemiehen tilaisuus yleisömenestys

Puhemies Maria Lohela järjesti 29.11.2017 eduskunnan Pikkuparlamentin Kansalaisinfotilassa ensimmäisen oman tapahtuman yhteistyössä Salpalinjan perinneyhdistyksen kanssa. Noin 1½ tuntia kestäneen tilaisuuden nimi oli Salpalinja – itsenäisyyden monumentti.

- Olen kiinnostunut Suomen maanpuolustushistoriasta. Se on tärkeä ja kiinnostava aihe. Olen Suomi100-juhlavuonna käynyt monissa tapahtumissa. Niissä on tullut esiin Suomen itsenäisyyden säilymiseen vaikuttaneita yksityiskohtia, kuten Salpalinjalla oli Suomen puolustuksessa, puhemies sanoi avatessaan tilaisuutta.

Hän toivoi, että sota-ajan kokeneiden ihmisten sitoutuneisuudesta voitaisiin ottaa oppia ja esimerkkiä tähän päivään ja jopa politiikkaan!

Puhemies vieraili Salpalinjalla elokuussa. Opastetun kierroksen jälkeen Harjun hovin ruokapöydässä tuli puheeksi silloin työn alla ollut SuomenSalpa –dokumentti maanpuolustustahdosta –elokuvan teko. Hän tarjoutui auttamaan elokuvan tiedotusta eduskunnan Kansalaisinfon tiloissa ja piti nyt lupauksensa.

Puhuttu tila on tarkoitettu noin puolensadan hengen pikkutapahtumiin. Salpalinja-tilaisuuteen ahtautui Helsingin Sanomien lehti-ilmoituksen perusteella noin 120 henkeä; paloturvallisuussyistä istuimia ei koko joukolle voitu järjestää, enimmillään yli 30 henkeä seisoi tilaisuuden ajan. Itse puhemieskin tarjosi paikkansa yleisölle ja seisoi muun väen mukana osan aikaa esityksiä.

Tilaisuuden juontajana ja puheenjohtajana oli viimeistä vuottaan Salpalinjan perinneyhdistyksen hallituksen jäsenenä toimiva Heikki Järvinen Helsingistä. Hän esitteli yhdistyksen toimintaa.

Sitten oli vuorossa tilaisuuden järjestämisen liikkeelle saaneen elokuvan esittely. Tuotantoryhmän Salpalinja-asiantuntija, tämän blogin kirjoittaja kertoi elokuvan teon taustasta ja toteutuksesta lyhyesti.  Sen jälkeen  storyTv films Oy:n tuottaja ja ohjaaja Juha Huttunen näytti Suomen Salpa - dokumentti maanpuolustustahdosta -elokuvasta tätä varten leikkaamansa varttitunnin ”trailerimaisen” koosteen.

Kenraaliluutnantti evp Heikki Koskelo piti jämäkän ja selkokielisen esityksen aiheesta
Salpalinja ennaltaehkäisevänä pelotteena. Se yhdessä elokuvakoosteen kanssa viritti hyvin vilkkaan puolituntisen keskustelun, jossa Koskelon ohella yleisön tiedonjanoa sammuttivat kaikki muutkin alustajat.

Blogisti vieraili ensimmäistä kertaa Kansalaisinfon tiloissa. Kysyin kahvilanpitäjältä sivumennen, ovatko tällaiset yleisömäärät tavanomaisia tilassa järjestetyissä kansalaistapahtumissa? Hän kertoi olleensa tilassa töissä kesästä lähtien ja hän ei ollut nähnyt vastaavaa kansanpaljoutta aiemmin!

Puhemies oli silmin nähden tyytyväinen Salpalinja-tilaisuuden suosioon ja antiin. Tosin hän pahoitteli yleisölle tilojen ahtautta ja istuimien puutetta. Kun ennakkoilmoittautumista ei ollut, väenpaljous oli yllätys.

Palkkioksi kvartetille Koskelo, Järvinen, Huttunen ja Ahonen hän esitteli oppaana eduskuntaa ja omaa puhemiehen työhuonettaan. Näin blogistin opastus Salpalinjassa elokuulta tuli kuitatuksi mitä arvokkaimmalla vastaopastuksella.

Kuvat kertokoot, millä mielellä Salpalinjasta kuvaa ja ääntä tänään eduskunnassa katsottiin ja kuunneltiin! Klikkaa kuvaa, saat sen isommaksi.

TERHO AHONEN










                                     














maanantai 27. marraskuuta 2017

Lehdistötiedote dokumentista

Eilen aamupäivällä lähti tämä tiedote kohtalaisen laajalla jakelulla (79 sp-osoitteeseen) ympäri eteläistä ja itäistä Suomea. Pääpaino oli valtakunnallisilla julkaisuilla, itäisen Suomen maakunta- ja paikallislehdillä sekä tietysti koko maan maanpuolustuslehdillä aina piirilehtiä myöten. Reserviläisliitto tarttui ensimmäisenä blogistin havaintojen perusteella aiheeseen 27.11. iltapäivällä! TA  Klikkaa kuvaa, saat sen suuremmaksi.



Lehdistötiedote                                               Lappeenranta 26.11.2017

Elokuva Salpalinjasta valmistunut
SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta

Salpalinjasta on valmistunut puolentoista tunnin dokumenttielokuva. Se kertoo viime sotien aikaisen Suomen itärajan puolustuslinnoituksen tarinan ensimmäisestä lapionpistosta nykypäivään. SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta -elokuvan ensiesitys oli sunnuntaina 26.11.2017. Lappeenrannassa.

Osana Suomen itsenäisyyden 100-juhlavuoden ohjelmaan kuuluvan dokumentin on tuottanut storyTv films Oy Lappeenrannasta tuottaja Juha Huttusen johdolla.

Elokuvan ensiesityspäivänä 78 vuotta sitten Neuvostoliitto ampui Mainilan laukaukset. Ne antoivat NL:lle tekaistun syyn aloittaa talvisota. Yhdeksän päivää talvisodan rauhasta ylipäällikkö C.G.E. Mannerheim teki yhden miehen päätöksen myöhemmin Suomen Salpa –nimen saaneen itärajan linnoituksen rakentamisesta. Työmaa oli aikansa suurin Suomessa.

Salpalinjassa ei koskaan taisteltu. Se täytti olemassaolollaan tehtävänsä ja osaltaan vaikutti nykyiseen rauhantilaan Suomessa.

- Siinä on riittävä syy ja motivaatio tehdä vielä suurimmalle osalle suomalaisia tuntemattomasta Salpalinjasta uusi dokumenttielokuva, tuottaja Juha Huttunen perustelee.

Edellinen dokumentti Salpalinjasta TV2:n tuottamana on vuodelta 1990, kesto 48 minuuuttia.

Sotiemme veteraaneja ja linnoittajaveteraaneja ei ole kauan jäljellä. Itsenäisen Suomen juhlavuosi oli sopiva viime tipan hetki tehdä heidän kunniakseen elokuva. Se on myös nimensä mukaisesti tarina suomalaisesta maanpuolustustahdosta ja mitä se sai aikaan.

- Haluamme, että nekin suomalaiset, jotka eivät Salpalinjaa vielä tunne, pääsevät siihen dokumentin avulla helposti tutustumaan. Samalla elokuva viestittää näkijöilleen sen tuskan ja vaivan, mitä linnoitustyöt osana Suomen selviytymistarinaa sodan vuosista kertovat.

- Veteraanien työ ja maanpuolustustahto ovat nykyisen länsimaisen hyvinvointimme perusta. Sen me nykypolven kiitoksena veteraaneillemme haluamme tämän elokuvan kautta välittää. Samalla kerromme nuorisollemme, että maanpuolustustahdolla on merkitystä, Huttunen sanoo.
Sota-ajasta nykypäivään
SuomenSalpa –elokuva jakautuu kolmeen aikajaksoon. Ensimmäisessä käsitellään linnoituksen suunnittelua ja rakentamista välirauhan ja jatkosodan aikana. Ääneen ja kuviin pääsevät linnoittajaveteraanit, jotka itse ovat olleet itärajamme monumenttia rakentamassa. Heitä onneksi vielä löytyi haastateltavaksi.

Dokumentin toisessa osassa käydään läpi hyvin vähän käsiteltyä ja arkaluontoistakin kylmän sodan aikaa. Miten Salpalinjaa pidettiin kunnossa, miten sitä varauduttiin käyttämään ja mitä merkitystä sillä Suomelle oli?

Elokuvan loppuosassa dokumentti kertoo, millä tavalla Salpalinjan perintöä vaalitaan nyt ja miten sitä siirretään tuleville sukupolville. Kun 1980-luvulla Salpalinjan esittelykohteita itärajalla oli vasta vain muutama, on niitä nyt moninkertainen määrä. Se kertoo ja heijastaa nykysukupolvien kunnioitusta linnoitusta ja sen tekijöitä, ylipäätään viime sotien maanpuolustustyötä kohtaan.
Parhaalla tiedolla
Elokuvan on käsikirjoittanut, editoinut ja ohjannut tuottaja Juha Huttunen. Dokumentin kuvitus tukeutuu aikalaisvalokuviin, näyteltyihin jaksoihin, Salpalinjan rakenteiden kuvauksiin tässä ajassa, ja tietysti haastatteluihin Salpalinja-toimijoiden eri näkökulmista.

Kuvaajina ovat olleet tuottaja Huttusen lisäksi ammattilaiset Ismo Korhonen, Markus Lehteinen ja Pekka Koli. Elokuvan musiikin on säveltänyt Jyri Hjerppe Lappeenrannasta. Dokumentin Salpalinja-yleisasiantuntija ja opas on Terho Ahonen Miehikkälästä. Valokuvien lisäksi hänen kädenjälkensä näkyy selostus- ja käsikirjoitusteksteissä sekä tiedotteissa.

Elokuvaan on saatu painavaa asiantuntijanäkemystä. Haastateltavina ovat muiden muassa puolustusvoimain komentaja kylmän sodan vuosilta kenraali Jaakko Valtanen, Salpalinjan sotilaalliseen merkitykseen perehtynyt kenraaliluutnantti evp Heikki Koskelo ja sotahistorioitsija, eversti evp Sampo Ahto.

Tohtorin väitöskirjaa Salpalinjasta tai siihen liittyen kukin tahoillaan valmistelevat tutkijat Virpi Launonen, John Lagerstedt ja Otto Aura ovat myös elokuvassa mukana.

Elokuvan tuotanto alkoi lokakuun alussa 2016. Elokuvan teatteriversion kesto on 90 minuuttia. Tuotanto on perustunut vapaaehtoiseen maanpuolustus- ja talkootyöhön, saatuun tuotantotukeen ja myös oletukseen jakelutulosta.

Uuden dokumenttielokuvan levityksestä elokuvateattereihin neuvottelut ovat käynnissä. Myös paikallisiin näytöksiin Salpalinjan vaikutusalueen kunnissa ja kaupungeissa on osoitettu hyvää kiinnostusta; Savukosken, Sallan ja Kuusamon esitykset on jo sovittu joulukuun alkuun. Elokuvaa tarjotaan luonnollisesti myös televisiokanaville.

Lisätietoja:
Juha Huttunen                                                                                    Terho Ahonen
Tuottaja, storyTV films Oy                                                                Tiedottaja, Salpalinja-asiantuntija
juha.huttunen@videoflow.com                                                           terho.ahonen@haminetti.net
0400 650 252                                                                                 040 504 0293

Salpalinjasta lyhyesti ja kuvia:   http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2016/01/salpalinja-lyhyesti-ja-valokuvia.html

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Dokumentin ensiesityksen puheet

Julkaisen tässä ensiesityksen puheet, ensin tuottajan ja sitten blogistin näkemys, kuvat Markus Lehteinen, klikkaamalla kuvaa saat sen isommaksi:




Avauspuheenvuoro
SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta -elokuvan ensiesitys Lappeenranta 26.11.2017
Tuottaja Juha Huttunen, story Tv films Oy

 Arvoisat kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat!

Suuri kiitos VETERAANIT, SOTILAAT, TUTKIJAT, NÄYTTELIJÄT, ASIANTUNTIJAT, KUVAUSRYHMÄ, KUVAUSAVUSTAJAT ja TUKIJAT!

Teidän ansiosta SuomenSalpa - dokumentti maanpuolustustahdosta on valmis ja näemme sen hetken kuluttua tällä valkokankaalla.

Miksi tämä elokuva tehtiin? Rakastan sekä isänmaata että äidinkieltä. Dokumentti on sinivalkoinen ja isänmaallinen. Tästä me tekijät olemme yhtä mieltä ja se näkyy ja kuuluu kaikkien elokuvan asiantuntijoiden lausunnoissa.

SuomenSalpa - dokumentti maanpuolustustahdosta -nimen päätin jo heti suunnitteluvaiheessa, eikä se työn edistyessä muuttunut.

Nimi sisältää kaksi pääväittämää: puolustuslinja ja maanpuolustustahto. Yhteen sanaan supistettuna se on puolustustahto. Se näkyy Salpalinjan rakentamisessa, poliittisissa päätöksissä kylmän sodan aikana ja myös tämän päivän toiminnassa.  Pääväittämä punoo dokumentin kulun kokonaiseksi ja osoittaa Suomen halunneen puolustaa itsenäisyyttä ja rauhaa ennaltaehkäisemällä sotaa. Salpalinja on tästä massiivinen ja pysyvä monumentti.

Valtiopäiväneuvos Mikko Pesälä kiteyttää tämän oivasti: "Ei ole pelkästään joku Salpalinja, vaan koko kansan tahto, kaikki oli mukana ja meillä on pysyvä merkki, pysyvä monumentti siitä, mitä on itsenäisyys ja isänmaa."

Hyvät ystävät!  Ensi-illan avauspuheen pitää Salpalinja-tietäjä, res.majuri, rauhanturvaajaveteraani, Salpalinja-opas ja hyvä ystäväni.  Terho Ahonen ole hyvä.


* * * * *



SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta –ensiesitys 26.11.2017 Lappeenranta
Terho Ahonen, tuotantoryhmän Salpalinja-asiantuntijan puheenvuoro 




Arvoisat linnoittajaveteraanit, valtiopäiväneuvos, herra kenraali, kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat!

Salpalinja-opas Juha Huttunen täältä Lappeenrannasta soitti minulle syyskuun lopulla 2016 ja kertoi, että joku tv-firma lähestyi ja antoi ymmärtää että se haluaisi tehdä Salpalinjasta kunnollisen dokumenttielokuvan. Minä tietysti hämmästyin ja samalla iloitsin, että sehän on loistava idea. Huttunen sanoi, että soita sinä tälle dokumentintekijälle. Aikani kakisteltuani lupasin soittaa, eihän tälläistä huikeaa mahdollisuutta saa ujouteen hukata. Hän antoi numeron ja kehotti soittamaan Jussille. Muuta nimeä Juha Huttunen ei sanonut.

Soitin saman tien annettuun numeroon. Puhelimessa vastattiin: Juha Huttunen. Häkellyin, aloin änkyttämään, että nyt taisi mennä jotain vikaan? Olin tavoittelemassa Salpalinja-dokumentin tekijää. No sitten tämä on oikea numero, minä olen Juha Huttunen!

Mies kuulosti asialliselta. Sitten puhuttiin lähes tunti. Ja kun tiedossa oli heti viikonloppuna sovitut korsuaseiden siirtotalkoot Ylämaan Hostikalla, niin sanoin ilman kenenkään valtuuksia, että tulkaa nyt ainakin sinne. Ne valtuudet kysyin Hostikan talkoopäällikkö Erkki Mäkiseltä jälkeenpäin.

Tuottaja Juha Huttunen storyTv:stä ja kuvaaja Ismo Korhonen tulivat kameroineen sovitusti paikalle. Miehet näyttivät olevan tosissaan. Siitä lähti määrätietoinen projekti, joka on saamassa elokuvana ensiesityksen aivan kohta!

Tuottaja Juha Huttunen soitti oikealle miehelle, Salpalinja-opas Juha Huttuselle, joka sai yhdellä puhelinsoitolla homman liikkeelle. Helppoa kuin heinänteko!

Isot asiat voivat joskus olla pienestä kiinni!

Salpalinja on iso asia monessa mielessä. Se on rakennelmana iso, laaja ja etten sanoisi tähän tilanteeseen paradoksaalisesti suorastaan kuvaamaton. Pelkkänä asiakokonaisuutenakin Salpalinja on huikean suuri, yhteen dokumenttiin aivan liian iso. Kameroihin taltioitui kelvollista kuvamateriaalia ainakin kymmenkertainen määrä, mitä elokuvaan on saatu lopulta mahtumaan. Siis karsittu on ja rankasti!

storyTV:n elokuvan teon yksi motiivi oli se, että vielä voitaisiin tavoittaa Salpalinjan tekijöitä, linnoituksen rakentajia, itse linnoittajia.  Viime hetket olivat käsillä. Yksi elokuvassa haastateltu on jo ehtinyt poistua joukostamme, yhden edesmenneen veteraanin varsin tuore kertomus saatiin Hannu Ilveksen arkistosta. Osaa veteraanihaastatteluista ei voitu käyttää kuin lähdeaineistona; aika ja ikä ovat tehneet tehtävänsä. Onneksi linnoittajaveteraanien haastatteluista saatiin hyvä otanta, riittävä vahvistus ja todistusvoima arkistotiedoille; Salpalinjaa ovat olleet tekemässä suomalaiset ihmiset, miehet ja naiset, jopa alaikäiset pojat ja ehkä tytötkin.

Salpalinja, itärajamme puolustuslinnoitus, ei ollut vain sota-ajan rakennelma. Sillä oli paikkansa myös kylmän sodan aikana, jolloin se oli vielä sotasalaisuus. Elokuvan vaikein asiakokonaisuus olikin juuri kylmän sodan aika. Kävi ilmi, että punaleimaista salaista tietoa on, mutta kertojia ei. Löysimme molempia, mutta paljon jäi vielä kertomatta - ehkä!

Salpalinja-toimijana erityisen ilahtunut olen siitä, mikä merkitys Salpalinjalla on Suomessa tänä päivänä, nykyhetkessä.

Dokumentin nykyaikaosuus pitkin koko itärajan kertoo suuresta ja innostuneesta aktiivisuudesta tuoda Salpalinjaa nykypolven tietoisuuteen. Tämän elokuvan palvelus satavuotiaalle Suomelle on myös siinä, että se tuo esiin 2000-luvun suomalaisten suuren kunnioituksen Salpalinjan kautta sotiemme veteraaneille, Salpalinjan rakentajille, koko sota-ajan kokeneelle kansallemme.

SuomenSalpa – dokumenttielokuva Salpalinjasta on suomalaisen maanpuolustustahdon kiveen hakattu kunniantie tähän päivään. Tuo osuva sanapari ”kiveen hakattu” on kaapattu lainaus, kuinkas muuten, valtiopäiväneuvos, Salpalinjan perinneyhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtajan Mikko Pesälän suorastaan runollisesta suusta Virolahden Harjussa viime kesältä. Kiitos siitä!

Tämän elokuvan teolle oli nyt hetki. Se on tekijöidensä ja ennen kaikkea tuottaja ja ohjaaja Juha Huttusen ja hänen kuvaajiensa Ismo Korhosen, Markus Lehteisen ja Pekka Kolin näköinen tulkinta tuntemattomasta osasta Suomen historiaa, jota Jyri Hjerppen musiikki oivallisesti tukee. Minä olen osaltani yrittänyt syöttää, jopa tunkea Salpalinjan puimatonta viljaa heidän puimakoneensa kitaan syöttöpöydän täydeltä. Pian näette, minkälaisia jyviä säkkiin ja kuinka paljon erottui. Oli seassa ruumenia tai ei, sen voin vakuuttaa, että yritys on ollut vilpitön ja niin isänmaallinen kuin meille Karjalan evakkojen lapsille, kuten Juha ja minä, vain olla voi.

Esitän Salpalinja-toimijoiden puolesta mitä parhaimmat kiitokset tuottaja Juha Huttuselle toimeentarttumisesta elokuvan tekemiseksi ja ennen kaikkea sen määrätietoisesta ja täsmällisesti aikataulussa pysyneestä toteutuksesta.

Mutta ammattitaitoisinkaan elokuvan tekijä ammattikuvaajineen ei yksin pysty ihmeisiin. Sen ihmeen olette tehneet te yli satahenkinen innostunut avustajakunta, jotka eri tavoin, haastatteluin, tiedoin, valo- ja videokuvin, vihjein, ideoin, kuvausluvin, fiktiokuvausten näyttelijöinä, järjestäjinä ja varuste- ja materiaaliapuna olette tehneet elokuvasta mahdollisen. Elokuvasta on tullut myös teidän näköisenne, ehdottomasti! Ja sen te olette tehneet sillä samalla voimalla, jolla tätä maata on myös aina puolustettu ja rakennettu: lujalla, pyyteettömällä ja vapaaehtoisella tekemisen tahdolla. Olkaa ylpeitä osallisuudestanne. Oikein paljon kiitoksia kaikille!

Välitän tässä teille myös yhden haastateltavistamme, kenraali, sotaveteraani Jaakko Valtasen terveiset. Hän on dokumentin nähnyt ja onnittelee kaikkia prosessissa mukana olleita.

Paras palkkio kaikille tämän elokuvan tekijöille on, että dokumentti saisi katsojia. Siinä myös te kaikki voitte olla aloitteellisia, kukin omilla paikkakunnillaan. Järjestäkää elokuvaesityksiä, Juha Huttunen tulee kyllä näyttämään.

Tätä elokuvaa tukee myös erinomaisesti kesäkuussa ilmestynyt Salpalinjan perinneyhdistyksen kirja Salpalinja – itsenäisyyden monumentti. Ja päinvastoin. Siinä ovat Suomi100-juhlavuoden taistelijapari Salpalinjalla; tuore elokuva ja tuore kirja.

Tämä elokuva on itsessään signaali, viesti nykypäivän maanpuolustustahdosta. Ja vielä enemmän sitä on itse elokuvan aihe, Salpalinja, joka heijastaa ja muistuttaa meitä kansamme viime sotien aikaisesta maanpuolustustahdosta joka päivä.

Ja vihoviimein tähän lopuksi vielä Salpalinjan perinneyhdistyksen puheenjohtajan eversti Teppo Lahden mainiosta ajatuksesta hänen luvallaan edelleenjalostamani kiteytys:

Suuret suomalaiset sotaelokuvat kertovat sen, miten suomalaiset sotilaat taistelivat. 
SuomenSalpa –elokuva jatkaa siitä dokumenttina. Se kertoo ja näyttää syyn, miksi nyt jo kuollut ja kuopattu Neuvostoliitto ei jatkosodassa jatkanut taistelua Suomen valtaamiseksi. Miksi se ei valtavalla voimallaan pyrkinyt asettamiinsa tavoitteisiin, miksi se niistä luopui. Siksi jokaisen suomalaisen tulisi tämä elokuva Salpalinjasta nähdä. Siksi, että Suomi ja suomalaiset itse halusivat rakentaa ja myös rakensivat rajalleen linnoituksen. Miettikää elokuvan jälkeen, onko Suomen Salpa maanpuolustustahdon ja itsenäisyytemme monumentti!

Oikein antoisaa elokuvailtapäivää teille kaikille, hyvät kutsuvieraat, lehdistö ja yleisö!

Tuottaja Juha Huttunen saa kunnian johdattaa omalla tavallaan teidät itse elokuvaan Yrjö Jylhän Kaivo–runon puhuttelevin säkein;  tervetuloa!    





maanantai 20. marraskuuta 2017

Valtioneuvosto ei nimeä Salpalinjaa itsenäisyyden monumentiksi

Valtioneuvoston kanslia on tänään ilmoittanut Salpalinjan perinneyhdistyksen puheenjohtaja Teppo Lahdelle, että Salpalinjaa ei voida nimetä itsenäisyytemme monumentiksi!

Näin ollen Etelä-Karjalan Sotaveteraanipiirin talvella 2011 alulle saattama ja perinneyhdistyksen sitä voimallisesti jatkama hanke ei johtanut tulokseen. Julistusta toivottiin nimenomaan Suomi100-juhlavuonna. Se olisi ollut valtion tunnustus sota-ajan eläneelle ja maata puolustaneelle kansallemme, että silloin oltiin oikealla asialla. Julistus ei olisi maksanut mitään, eikä olisi ollut keneltäkään pois!

Perustelut ovat tässä:

"Kiitokset jo taannoin tulleesta ehdotuksestanne Suomi 100 –ohjelmaan: ’SALPALINJA - ITSENÄISYYDEN MONUMENTTI’, jossa ehdotitte Salpalinjan nimeämistä itsenäisyyden monumentiksi.
 
Valitettavasti meillä ei ole mahdollisuutta eikä toimivaltaa tehdä tämänkaltaisia nimityksiä. Myöskään vastaavia muita nimityksiä ei olla itsenäisyyden juhlavuonna tekemässä. Näin ollen meillä ei ole mahdollisuutta liittää tätä hanketta juhlavuoden ohjelmaan. Saatte asiasta vielä virallisemman päätösviestin myöhemmin.
 
Sen sijaan tekemänne toinen ehdotus Salpalinja-teoksen liittämisestä Suomi 100 –ohjelmaan on hyväksytty ja liitetty ohjelmaan, tästä toki olette jo saaneet aiemmin virallisen päätöskirjeen.
 

Ensimmäisen hakemuksenne innoittamana kutsuimme jo keväällä 2016 kaikki valtiontoimijat yhteen Salpalinjaa koskien, ja iloksemme prosessi Salpalinjan tulevaisuuden ratkaisemiseksi on saanut projektin muodon ja etenemässä Senaattikiinteistön johdolla. Koska projekti ei kuitenkaan ehdi päätökseen vielä juhlavuoden aikana, sitä ei ole liitetty viralliseen Suomi 100 –ohjelmaan, mutta toivon, että tämä osaltaan edistää ja vahvistaa Salpalinjan tulevaisuutta."

Suvi Innilä
Ohjelmapäällikkö
Suomi 100
Valtioneuvoston kanslia
PL 23, 00023 Valtioneuvosto
P. 050 5977 552
suomifinland100.fi


Kun valtioneuvosto ei tohdi julistaa Salpalinjaa itsenäisyytemme monumentiksi, minä tohdin.

Täten tällä päivämäärällä minä Suomen kansalaisena julistan omissa nimissäni Salpalinjan itsenäisyytemme monumentiksi. Minulle se ainakin sitä on!

Miehikkälässä 20.11.2017
Terho Ahonen









SuomenSalpa ensiesitys

Klikkaa julistetta isommaksi


maanantai 13. marraskuuta 2017

Itsenäisyydentie Luumäelle

Luumäellä ei ole jääty voivottelemaan uuden kuutostielinjauksen jättämän väylän hiljaisuudella. Se on oitis viritelty, tietysti jo tovin aikaa, tuomaan uutta nähtävää, ainakin panemaan vanhaa paremmin esille. Tuloksena on Itsenäisyydentie. Tässä projektisihteeri Elina Lyijysen tiedotetekstissä ja kuvissa kupletinjuoni avautuu. Koukatkaapa kohteissa. TA

Tervetuloa Itsenäisyydentielle

Itsenäisyydentien avajaiset 25.11.2017 klo 12-15

Luumäen kunnan hallinnoima Itsenäisyydentie-hanke on valmistumassa. Uuden VT6:n sivussa olevalla Jurvalan tieosuudella vietetään Itsenäisyydentien avajaisia lauantaina 25.11. avointen ovien merkeissä klo 12-15. Avajaiset toteutetaan yhdessä tienvarren toimijoiden kanssa.

Esittelyitä on kolmessa eri kohteessa. Infopisteellä Kahvi-Pakarilla esitellään koko Itsenäisyydentietä ja sen kohteita. Mukana ovat toimintaansa esittelemässä myös Salpalinjan perinneyhdistys ja Salpalinjan oppaat. Oppaat päivystävät lisäksi Salpa-asemalla, jossa korsut ovat avoinna ja uudet opastustaulut paikoillaan. Kotkaniemessä yleisö pääsee tutustumaan peruskorjatun ja vielä kalustamattoman kotimuseon tiloihin. Yleisölle Kotkaniemi näyttelyineen avautuu toukokuussa 2018.

Itsenäisyydentien muissa kohteissa voi vierailla omatoimisesti päivän aikana. Tällaisia kohteista ovat esimerkiksi Itsenäisyydentien muistomerkit, Satun Makioiden infopiste, Luumäen kirkonmäki ja Taavetin linnoitus. Tien kohteisiin ja niiden sijainteihin voi tutustua osoitteessa www.luumaki.fi/itsenaisyydentie. Myös Itsenäisyydentien varrella olevaan Hotelli Salpaan voi käydä tutustumassa.

Jatkossa Itsenäisyydentiellä kävijöitä palvelevat infopisteet Satun Makioilla ja Kahvi-Pakarilla, joiden piha-alueilla on esillä koko Itsenäisyydentietä esittelevät kartat, sisätiloissa on jaossa tien esitteitä sekä lähialueen kohteita esitteleviä tauluja.

Itsenäisyydentielle löytää kääntymällä VT6:n rampeista kohti Jurvalaa. Itsenäisyydentien varrella sijaitsevat liikenneopasteet ohjaavat avoimien ovien kohteisiin. Itsenäisyydentien opasteet VT6:n liittymiin ovat tulossa kevään 2018 aikana.

Itsenäisyydentien hanke on yhdistetty kehittämis- ja investointihanke ja sen kustannusarvio on yhteensä 93 000 euroa. Hanke on saanut rahoitusta Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2014-2020. Rahoittajana on Leader Länsi-Saimaa ry.  Alueen yritykset ja muut toimijat ovat osallistuneet hankkeen yksityisrahoitukseen, lisäksi osa rahoituksesta kootaan talkootyönä. Hankkeessa on teetetty infotaulut ja nähtävyyskohteiden opastustaulut, hankittu kohdeopasteet infopisteille ja osalle historiallisia kohteita, tehty tietä esittelevä sivusto Luumäen kunnan internetsivuille sekä esite.

Lisätietoja hankkeesta ja avajaisista: projektipäällikkö Juha Tervonen, 040 5686 818,
juha.tervonen@luumaki.fi ja projektisihteeri Elina Lyijynen, 040 712 3986,
elina.lyijynen@luumaki.fi

Klikkaa kuvia suuremmiksi: 






keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Salpalinjan kokoinen dokumentti

SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta –elokuvan ensiesityksen 26.11.2017 katsomo täyttyy tasaisen varmaa vauhtia. Niin pitääkin. Salpalinja on sen kokoinen osa Suomen lähihistoriaa, että se vihdoin ansaitsee elokuvan mittaisen, puolentoista tunnin dokumentin. Nyt se on valmis.

Olen ollut tässä elokuvahankkeessa mukana Salpalinja-tuntijana alusta lähtien. Olen täysin jäävi ottamaan kantaa lopputulokseen. Mutta ei minun tarvitsekaan - onneksi. Se helppo, enemmän ja vähemmän vastuullinen osa on elokuvan katsojilla.

Dokumentin tuottaja Juha Huttusella, storyTV films Oy, on ollut käytössään haastateltavina, uskallan sanoa, parhaat saatavissa olevat asiantuntijat. Niistä arvokkain osa ovat tietysti   aikalaisrakentajat, linnoittajaveteraanit, jotka omakohtaisin muisteluksin todistavat arkistotiedot hieksi, tuskaksi ja vaivaksi.

Ammattisotilaat ovat parhaita asiantuntijoita kertomaan Salpalinjan puolustuksesta ja sen merkityksestä. Tässä dokumentintekijät ovat saaneet kameran eteen miehiä, asemestarista puolustusvoimain komentajaan saakka, joilla on työuransa omakohtaisina kokemuksina kanttia sanoa mitä Salpalinjasta tietävät.

Oma tärkeä osa elokuvan asiantuntevuutta on se, että mukana on kolme Salpalinjasta suoraan tai sitä sivuten tohtorin väitöskirjaa tekevää tutkijaa. Tiedossani ei ole, että Salpalinjasta olisi ainakaan tällä hetkellä työn alla muita väitöskirjatutkimuksia.

Edellisten lisäksi dokumentissa näkemyksiään kertovat monet, monet paikalliset Salpalinjan asiantuntijat ja oppaat pitkin itärajaa. Siitä voin olla varma, että heistäkään kaikki mahdolliset lisäarvoa elokuvaan tuovat henkilöt eivät ole mukana. Näitä ”kaikkia” on mahdoton tavoittaa ja tietää sekä ennen kaikkea mahduttaa yhteen dokumenttiin. Nytkin reilun vuoden aikana kuvatusta materiaalista mahtuu elokuvaan noin yksi minuutti kuvatusta tunnista.

Ja tästä tullaankin vielä yhteen elokuvan asintuntijaelementtiin. Se on nimenomaan kuva, joko elävä elokuvakameran kuva tai valokuva. Kuva ei valehtele. Se näyttää ja samalla kertoo, mistä on kysymys.

Elokuvan uskottavuus on siis sen sisällön asiantuntevuudessa. Siihen on luottaminen. Totta kai dokumenttielokuvakin on tekijänsä käsitys asiasta, hänen luomansa teos. Hän, tässä tapauksessa tuottaja Juha Huttunen, on se palapelin kokoaja, joka asiantuntijapaloista oman näkemyksensä mukaisesti on kokonaiskuvan luonut. Se on dokumentintekoa, se on taitoa, onnistuessaan jopa taidetta!

SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta –elokuva on tehty katsottavaksi. Se on Suomi100-juhlavuoden lahja suomalaisille. Juhlavuosi on kohta päättymässä, mutta dokumentti ei vanhene. Vielä tässä vaiheessa tämän kirjoittajalla ei ole tietoa elokuvan levityksestä muuta kuin hyvää kiinnostusta esitysten järjestämiseen ainakin pitkin itärajaa on.

Olen ehtinyt tämän prosessin aikana sanoa monta kertaa, että tämä elokuva on kaikkien suomalaisten nähtävä. Siitä tavoitteesta ei tarvitse tinkiä. Niin olisi. Siihen tavoitteeseen yltämiseksi kuka tahansa voi olla avuksi. Jos tuntuu että lähiseudullanne olisi kiinnostusta elokuvaesityksen järjestämiseen, ottakaa rohkeasti yhteys tuottajaan juha.huttunen@videoflow.com

Ai miksikö tätä elokuvaa hehkutan? Se härjistä puhuu joka härjillä ajaa. Ja ottamatta edelleenkään kantaa dokumentin sisältöön sanon, että tämä on suurinta, missä olen harrastusmielessä, vapaaehtoistyönä saanut olla mukana. Nyt Salpalinjasta on tehty näkyvä tuote, jonka leviämisessä ei edes taivas ole rajana!

TERHO AHONEN
Miehikkälä


keskiviikko 18. lokakuuta 2017

SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta

Salpalinjasta valmistui tv-dokumentti 27 vuotta sitten, vuonna 1990, YLE TV 2, Salpalinja - kriisin monumentti, toimittajat Pertti Hintikka ja Olavi Puusaari, kesto 48 min. Minä muistelen nähneeni sen kaksi kertaa televisiossa. Siinä kaikki, ainakin mitä minun tiedossani on.

Parhaillaan on valmistumassa enää viimeisiä silauksia vajaa näyttövalmis SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta –elokuva. (tuottaja haluaa elokuvan nimessä kirjoitettavan sanat SuomenSalpa yhteen, tyylikeino) Sen ensiesitys on Mainilan laukausten ”muistopäivänä” 26.11.2017 klo 15. Lappeenrannan kaupunginteatterin isossa salissa. Elokuvan kesto on jotakuinkin puolitoista tuntia. Lipunmyynti on alkanut. Liput kannattaa varata ajoissa. Lipunmyyntitietoja löytyy esimerkiksi tästä linkistä Yleisesite elokuvasta

Tuo ensin mainittu dokumentti on valmistunut kylmän sodan murroksen aikana, vuosi ennen Neuvostoliiton hajoamista. Muistamatta dokumentin yksityiskohtia on varmaa, että se on arvokasta ajankuvaa parhaimmillaan. Se on tehty silloisilla tiedoilla ja silloisin haastateltavin, joita ei monta enää keskuudessamme ole.

Suomi täyttää sata vuotta. Mikäpä paremmin suomalaisille syntymäpäivälahjaksi sopii, kuin uusi dokumenttielokuva itsenäisyytemme yhdestä suuresta, mutta hiljaisesta vaikuttajasta – Salpalinjasta. Toimeen tarttui erinäisten vaiheiden jälkeen Lappeenrannassa toimiva storyTV films Oy –tuotantoyhtiö hieman yli vuosi sitten. Ja sen jälkeen se on ollutkin sitten menoa.

Tämän kirjoittaja joutui tuotantoyhtiön puristusotteeseen heti alusta. Yritin hienovaraisesti antaa tuottaja Juha Huttuselle vihjettä, mistä voisi lähteä liikkeelle, kenen puoleen kääntyä. Samaan aikaan rinnassani paloi polte, että nytköhän vihdoin joku alkaa tosissaan tekemään nyky-Salpalinjan kaipaamaa dokumenttia. Sitä intoa ei missään tapauksessa ole minulla oikeus tukahduttaa millään tavalla.

Ajattelin voivani tukea ja auttaa tiedoillani ja yhteyksilläni tuotantoyhtiötä sen verran, että pääsevät alkuun ja sitten vetäydyn omiin hommiini ja jään odottamaan innostuksella lopputulosta. Siis niin kuin yleensä kaikki muutkin tekevät, ollaan kaikessa mukana, kunhan ei tarvitse itse mitään tehdä, toiset tehkööt. No, ihan näin ei ole käynyt. Olen tahtomattani, toisaalta lopulta suuresta halusta, päässyt olemaan mukana prosessissa, jossa en ole koskaan ollut ja josta en ole mitään tiennyt,  saatikka ymmärtänyt. Vastuu on ollut pyytäjillä.

Se siitä. Nyt elokuva on todella muotonsa saanut tuottajan käsissä. Minulla ei ole ollut siihen jokapaikanhöylänä sanansijaa, vaikka yrittänyt olen, aika kovastikin olen. Dokumentaarisesta, taiteellisesta vaikutelmasta vastaa tuottaja. Itse en edes pysty arvioimaan lopputulosta. Olen sokeutunut sille. Nyt on vain luotettava, että liki sadan muun innostuneen ihmisen apu ja panos yhdessä tuotantoyhtiön kaluston ja ammattitaidon kanssa loksahtaa elokuvaksi, joka on pakko jokaisen suomalaisen nähdä.

Olen tänään (18.10) itse menossa katsomaan Tuntematonta sotilasta! Jo etukäteen arvaan, että sen nähtyäni tulee tunne, että SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta –elokuva kalpenee sen rinnalla täysin, fiktiivisesti ja pyroteknisesti kyllä.

Sodassa ammutaan ja räiskitään, fiktiossa pelataan tunteilla. Dokumenttielokuvassa tukeudutaan faktaan, tosiasioihin, luotetaan järkeen. Salpalinjassa ei taisteltu. Siellä ei ammuttu ihmisiä, siellä ei ole paukkunut kuin rakentamisäänet. Näkökulma on aivan erilainen. Fiktioelokuvassa pääosassa ovat sodan sankarit ja antisankarit. SuomenSalpa – dokumenttielokuvassa pääosassa ovat Suomen kansa, se joka teki, ja Suomen itsenäinen valtio, jota puolustettiin.

Sain eilen korkealentoisen, mutta itseasiassa hyvin realistisen näkökulman nimenomaan tähän asiaan Salpalinjan Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Teppo Lahdelta. Todella näinhän SuomenSalpa -  dokumenttielokuvan kohdalla on. Jalostin Tepon ydinajatuksen näin:

SuomenSalpa –elokuva jatkaa siitä dokumenttina, mihin suuret suomalaiset sotaelokuvat fiktiona loppuvat. Dokumentti kertoo ja näyttää syyn, miksi Neuvostoliitto ei jatkanut taistelua Suomen valtaamiseksi. Miksi se ei valtavalla voimallaan pyrkinyt asettamiinsa tavoitteisiin, miksi se niistä luopui. Se syy on osaltaan Suomen Salpa. Siksi jokaisen suomalaisen tulisi elokuva Salpalinjasta nähdä. Siksi, että Suomi ja suomalaiset itse halusivat rakentaa rajalleen linnoituksen, joka täytti tehtävänsä.

Siksi SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta –elokuva on jokaisen suomalaisen nähtävä!

TERHO AHONEN


keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Salpalinjan hävittämislaskelma 1946!

Salpalinjan hävittämisen kustannuksista oli Suomessa tehty laskelma vuonna 1946, oma-aloitteisesti ilman sotilaspoliittisiä syitä! Laskelman kustannukset olivat olleet 18.10.1946 asiasta pidetyn kokouksen pöytäkirjan liitteen mukaan runsaat 963 miljoonaa markkaa. Salpalinjan rakentamiskustannuksina sota-ajan rahassa on pidetty 2 500 miljoonaa markkaa. Vuoden 1941 miljoona oli vuonna 1946 noin 3,2 miljoonaa markkaa erään netistä löytämäni rahanarvolaskurin mukaan.

Hämmästyttävää laskelmassa ei ole niinkään sen rahanarvon inflaatiovaikutuskin huomioiden hävittämisen korkea hinta, vaan ennen kaikkea se, että laskelma oli jollakin verukkeella yleensä tehty!

Asian nosti 8.10.2017 esiin Miehikkälässä Salpalinja-museo 30 vuotta –seminaarissa koko seminaariannin suurimpana uutisena tutkija John Lagerstedt. Hän tekee väitöskirjaa Salpalinjasta kylmän sodan aikana.


Lagerstedt arvioi laskelman olevan jonkinlainen selvitys maanomistajien Salpalinjan haittoista esittämille vaatimuksille, jotta tiedettäisiin minkälaisia kustannuksia syntyisi, jos valtio linnoituksen hävittäisi.

Tutkija ei voi hävittämislaskelman laatimisen syitä spekuloida, mutta blogisti voi.

Tämän blogin kirjoittaja esitystä suurella mielenkiinnolla kuunnellessaan luki rivien välistä, että jos näin oli, laskelmalla tuotiin päättäjille esiin näkökulma, että korvausten maksaminen haitoista on yhteiskunnalle halvempi riesa kuin hävittää koko hoito. Tästä seurannee se tärkein syy laskelmalle. Sen avulla saatiin hyvä syy pitää Salpalinja itärajalla toimintakuntoisena mahdollisia puolustustarpeita varten.

Vaikka 18.10.1946 päivätyn korkea-arvoisen kenraalikunnan pitämän kokouspöytäkirjan mukaan korostetaan, etten sanoisi jopa ylikorostetaan asiakäsittelyn oma-aloitteisuutta, ”Sotilaspoliittiset syyt eivät ole kokousta aiheuttaneet”, rohkenen epäillä toista. Valvontakomissio oli tuolloin maassa ja vielä voimainsa tunnossa. Ehkäpä paperi tehtiin sittenkin tarvittaessa osoittamaan valvontakomissiolle, että rauhan tultua maahan, Suomen armeija valmistautui hävittämään ”tarpeettomaksi” osoittautuneen Salpalinjan itärajaltaan. Se oli siis kuitenkin myös ulkopoliittinen laskelma. Näin kenties ajateltiin saatavan NL lykkäämään mahdollista miehitysaiettaan siihen kunnes Salpalinja oli purettu! Asekätkentähän oli osoittanut, että Suomi ei ihan vähällä käsiään pystyyn nosta.

Nyt täytyy tähän hengenvetoon tuoda esiin myös esitelmöitsijän loppuyhteenveto kylmän sodan ajasta. Siteeraan sitä muistiinpanojeni (epä)tarkkuudella.

- Täytyy antaa arvo Suomen kylmän sodan aikaiselle niin poliittisen kuin sotilaallisen johdon viisaudelle. Kun Suomi oli ahtaalla, he ovat osanneet hoitaa asiat fiksusti kieli keskellä suuta ehkäistessään Neuvostoliiton vaikuttamistoimia. On helppo arvostella rähmällään olosta tietämättä todellista painetta, Lagerstedt sanoi.

Palatakseni vielä tuohon 18.10.1946 pääesikunnassa pidetyyn  ”Salpa-asemaa koskevaan selostus- ja neuvottelutilaisuuteen”. Se kutsuttiin koolle eversti Bonsdorffin toivomuksesta,  joka esitteli AKE:ssa laaditun muistion, jonka avulla luotiin sen hetkistä yleiskuvaa Salpa-asemasta.

Keskustelussa kenraalimajuri Karhu vakuutti edelleen, että Salpa-aseman hävittämistä ei ole ulkopuolelta määrätty ja tuskinpa sellaista määräystä tuleekaan. Silti hän piti koko kysymyksenasettelua outona.

Puolustusvoimain komentaja, kenraali Aarne Sihvo sanoi yksikantaan, että Salpa-aseman kehittäminen ei tule kysymykseen.

Tähän eversti Bonsdorff vastasi, että sitä ei ole tehtykään. On vain hoidettu jo olemassa olevia kestolaitteita ja purettu kenttälaitteita.

Kenraalimajuri Karhu totesi puheenvuorossaan, että varsinkin maanviljelyksen tieltä nopeasti lahoavat kenttälaitteet saa purkaa. Yksityiskohtana hän mainitsee, että patojen sulkuhirret saa myydä. Pilaantumisen, ilkivallan ja anastamisen estämiseksi kestolaitteista irtisaatavat laitteet tulee evakuoida keskusvarikoihin.

Liitän tähän perään vielä taulukon, josta selviää mielenkiintoisella tavalla erilaisten laitteiden ja rakenteiden määrät tuolloin 1946 ja niiden purkukustannus. Huomasin alkuperäisen taulukon laskennassa laskuvirheen panssarikaivantosarakkeessa. Korjasin yhteisluvun myös tekstiin.

Klikkaa taulukkoa isommaksi.

TERHO AHONEN