Tähystyskupu Salpa-asemassa

Tähystyskupu Salpa-asemassa
Kymmenen tonnia "pehmeää" valuterästä teräsbetonikorsun katolla.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Rantatietä olisi puolustanut pataljoona Ravijoella!

Kuva Rautpohjan Tykkikerhon facebook-sivuilta, näytös Sulkavan Telataipaleella 15.7.2018. Ei ihme, että heitä kiinnosti Salpalinjan korsutykki, heidän tehtaallaan (Valtion tykkitehdas) aikanaan modifioitu!

Jälleen eilen minulta kysyttiin Salpalinjassa (opastettava ryhmä oli Rautpohjan Tykkikerho, kyllä, vaalii osaltaan ja tavallaan Valtion tykkitehtaan perintöä Jyväskylässä), minkä verran ( kuinka paljon) miehiä rantamaantietä (nyk. museotie) olisi ollut puolustamassa Salpa-asemassa Virolahden Ravijoella? Samaa ovat muun muassa upseerioppilaat RUK-kierroksellamme kysyneet.

No eilen vedin hihasta, että voisin arvella jonkin suuruisen jalkaväkipataljoonan olleen puolustuksessa tässä painopistesuunnassa tien kahtapuolen. En ole nähnyt Salpalinjan tarkkoja ryhmityssuunnitelmia esimerkiksi välirauhan ajalta, enkä muista kuulleeni niistä kenenkään puhuvan. Mutta varmasti nekin jossain arkiston kätköissä ovat luettavissa.

Asia alkoi vihdoin kiinnostaa enemmän. Ja niinpä laskin tien kahta puolen Salpalinjan linnoituskarttojen ja osin 2009-2012 Salpalinjan inventoinnin perusteella kestolaitteisiin majoittumaan mahtuvien miesten nimellismäärät. Tiukassa tilanteessa, esimerkiksi tykkitulessa linnoituksen korsuihin ja luoliin mahtuu suojaan paikoin jopa tuplamäärä miehiä suunnittelumitoituksesta.

Museotien, Suuren rantatien eteläpuolelta laskin mitoitukset yhden kilometrin matkalta. Sain luvuksi 364 miestä (tuo tarkkaluku neljä tulee yhden kk-kupupesäkkeen miehistöstä, joka mahtuisi majoittumaan teräsbetonipesäkkeessään). Tähän pätkään osuu viisi luolaksi luettua laitetta. Ne olisivat toimineet myös lähireservin suojatiloina käytännöllisesti katsoen etulinjassa.

Sitten laskin kilometrin matkalta laitteiden majoituskapasiteetin tien pohjoispuolelta. Etulinjassa löytyy tilat 170 taistelijalle. Lisäksi heidän takanaan lähisyyvydessä, lähireservissä, muutaman sadan metrin päässä on kolme 40 miehen majoituskorsua = 120 miestä. Eli Harjun nykyistä Oppimiskeskuksen aluetta olisi ollut puolustamassa lähes 300 miestä.

Kun on oletettu, että rantatien suunnan yhtenä läpimurtosuuntana olisi voinut hyvinkin olla Harjun päärakennuksen ja Vahtivuoren välinen pelto, niin laskin mukaan laitteet vielä kilometrin pohjoiseen Lehtoniityn pellon ja metsän rajaan saakka. Täältä löytyivät tilat 154 miehelle, joista 80 miestä olisi mahtunut Vahtivuoren luolaan.

Eli rantamaan painopisteen tiensuunnassa, sen kahtapuolen, yhteensä kolmen kilometrin pääaseman etumaisen rintamalinjan pituudelta olisi hieman päälle 800 miestä saanut suojan aina tuhannen kilon lentopommin täysosumaan saakka. Sen verran vedän takaisin täysosuman kestävyyttä, että laskin mukaan Harjun puistossa, Pollelan takana, pinkki vanha puurakennus, ruokalasta itään seuraava Wiipurintien varressa, olevan IV luokan majoituskorsun 40 miehen vetoisena. Sitä ei ole merkitty saatavilla oleviin linnoituskarttoihin.

No tuo miesmäärähän vastaa suuruusluokaltaan jalkaväkipataljoonaa!

Tietämättä tarkalleen mistä kaikista osista ja aselajeista puolustus olisi kasattu, antanee tuo lukumäärää suuntaa joukkojen määrästä. Ja yleensähän komppaniatasolla yksi joukkue on reservissä taaempana selustassa ja pataljoonasta komppania. Eli voi arvioida, että Salpalinjan etuasemassa puheena olevan rantatien suunnassa oli 500 -600 miestä sitä puolustamassa.

Nyt tietysti pitää erottaa tilanne välirauhan aikana ja sitten mahdollinen tilanne kesällä 1944. Edellisen joukot olivat suunnitellusti olemassa, mutta 1944 monien torjunta- ja vetäytymistaistelujen jälkeen puolustavat joukot Salpalinjassa olisivat olleet enemmän improvisioituja, äkkitilanteen mukaisesti kokoon kasattuja, kuin suunniteltuja.

Tässä blogissa sisällysluettelon ( http://salpalinjansalat.blogspot.com/2013/12/blogin-sisallysluettelo-aihealueittain.html )väliotsikon LINNOITUKSEN MIEHITYS JA TAISTELU alla on useita, muun muassa Osmo Kimmon tutkimuksiin pohjautuvia kirjoituksia, joista saa kuvaa millaisilla joukoilla Salpalinjassa olisi kenties taisteltu.

TERHO AHONEN

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Esitys Salpalinjasta maailman perintökohteeksi


Tämä puhe sisältää uutisen: Salpalinjan perinneyhdistys on tehnyt esityksen, että Salpalinja liitettäisiin UNESCON yhdeksi maailmanperintökohteeksi!
Salpalinjan perinneyhdistyksen puheenjohtaja Teppo Lahti maanpuolustusjuhlassa Luumäen Kotkaniemessä 1.7.2018. Perinneyhdistys vietti vuotuista perinnepäivää Salpavaelluksen päätöspäivän yhteydessä.
Teppo Lahti

Arvoisa valtiopäiväneuvos, hyvä juhlayleisö!

Ensin haluan onnitella vaeltajia Salpavaelluksen suorittamisesta. Olette varmasti saaneet kokea hienoja elämyksiä tällä retkellä.

Salpalinja on osoitus Suomen kansan maanpuolustustahdosta ja halusta säilyttää itsenäinen Suomi. Linjalla oli parhaimmillaan keväällä 1941 rakentajia  35 000, joita muonitti 2000 Lottaa. Ei myöskään pidä unohtaa kotirintaman miehiä ja naisia, jotka toiminnallaan tukivat tämän mahtavan monumentin rakentamista.

Ruotsin kalustollinen ja rahallinen apu oli hyvin merkittävä. Ruotsalaiset aloittivat Salpalinjan rakentamisen painopistesuunnassa Suomenlahti – Säkäjärvi alueella. Myös Norjasta lähetettiin osasto rakentamaan linjaa, mutta he joutuivat nopeasti palaamaan puolustamaan kotimaataan saksalaisten hyökättyä maahan.

Salpalinjan rakentaminen oli koko kansan asia. Poliittinen johto rahoitti auliisti linjan rakentamisen, silloin oltiin pakkotilanteen edessä.
Suomen kansa oli tuolloin yhtenäinen ja taisteli kaikin keinoin itsenäisyytemme puolesta. Jollei näin olisi ollut, tilanne nykyään olisi toinen.

Tarkasteltaessa Salpalinjan rakentajien saavutuksia, on seuraavassa muutamia lukuja. Salpalinjaan rakennettiin noin 700 teräsbetonikorsua, 25 luolaa, 225 km kiviestettä, 130 km kaivantoestettä, 350 km taistelu- ja yhteyshautaa, 315 km piikkilankaestettä ja 3 000 erilaista kenttälinnoitetta. Ei turhaan todeta, että tuo linja on ja todennäköisesti pysyy pohjoismaiden suurimpana rakennustyömaana kautta aikain.

Salpalinjan merkitys itsenäisyytemme säilyttäjänä on kiistaton. Vaikka linjalla ei koskaan taisteltu, sen olemassaolo aikaansai osaltaan sen, että jatkosodan torjuntavoittomme jälkeen neuvostoliittolaiset eivät enää jatkaneet hyökkäystä Suomeen. Muutenkin jatkosodan taisteluissa se muodosti puolustustaistelujen henkisen selkärangan kesällä 1944, olihan joukkojemme takana vielä yksi puolustuslinja ennen jotakuinkin vapaata pääsyä pääkaupunkiimme. Kenraaliluutnantti Heikki Koskelo on todennut, että Salpalinja oli ennalta ehkäisevä pelote Neuvostoliitolle. Sotahistorioitsija eversti Sampo Ahto on osuvasti todennut, että linnoite on täyttänyt tehtävänsä, jos se jo pelkällä olemassaolollaan on estänyt vihollisen hyökkäykset.

Esitys perintökohteeksi

Kaikki edellä mainittu huomioon ottaen voimme hyvällä omallatunnolla todeta, että Salpalinja on mitä arvokkain Suomen valtion kansallisomaisuus, jota pitää vaalia ja samalla kunnioittaa meidän veteraanisukupolveamme, joka aikaansai tuon monumentin.

Yhtälailla toivoisin, että tuo massiivinen linnoituslinja kaikkine kohteineen liitettäisiin UNESCON yhdeksi maailmanperintökohteeksi. Itse asiassa tein perinneyhdistyksen puolesta esityksen tästä asiasta ympäristöministeriölle tämän viikon keskiviikkona. 

Salpalinjan perinneyhdistys perustettiin 25.7.2002. Yhdistyksen kotipaikaksi nimettiin Miehikkälä. Yhdistyksessä on sekä henkilö- että kunta- ja yhteisöjäseniä.

Perinneyhdistys tukee toiminnallaan Salpalinjan valtakunnallista kehittämistä ja ylläpitämistä kansallisena ja kansainvälisenä muistomerkkinä sekä tekee Salpalinjaa tunnetuksi sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Yhdistys vaalii Salpaveteraanien perinnettä ja historiallisia muistoja. Yhdistys kehittää yhteistyötä maanpuolustuksellisten yhteisöjen kanssa.

Viime vuoden merkittävimpiä saavutuksia oli kirjan, Salpalinja Itsenäisyyden monumentti julkaisu, sekä valtatie E-18:lle Virolahden Saarasjärven kohdalle
tukemamme maisemoidun meluesteen toteutus. Tämä melueste on sijoitettu Salpalinjan kiviesteiden kohdalle. Edellä mainittua kirjaa voi ostaa myös täällä Kotkaniemessä.

Yhdistyksemme merkittävin huomionosoitus on Salparakentajan ansiomitali, jota on jaettu yhdistyksen perustamisesta lähtien. Mitaleja on jaettu luonnollisesti Salpalinjan rakentajille ja myös henkilöille, jotka ovat aktiivisesti toimineet sekä Salpalinjan että yhdistyksemme hyväksi. Tänä vuonna yhdistyksen hallitus on päättänyt luovuttaa mitalit tunnustuksena Isänmaan ja maanpuolustuksen hyväksi tekemästä työstä seuraaville henkilöille:

JUHA HUTTUNEN TAIPALSAARELTA
JUHA HUTTUNEN LAPPEENRANNASTA
MATTI KUUKKA LUUMÄELTÄ
ELINA LYIJYNEN LUUMÄELTÄ
JUHA MAUKONEN HELSINGISTÄ
ESA PUNKKINEN VIROLAHDELTA
MAUNO SIRÉN LAPPEENRANNASTA


Ansiomitalin saajat vasemmalta Elina Lyijynen, Matti Kuukka, Juha Huttunen (Taipalsaari), Juha Huttunen (LPR) ja Mauno Sirén. Luovuttajina olivat Teppo Lahti ja perinneyhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtaja Mikko Pesälä. Klikkaa kuvaa suuremmaksi.





Puheet maanpuolustusjuhlassa Luumäellä 1.7.2018




Salpavaelluksen suojelijan puhe, MPK:n toiminnanjohtaja Pertti Laatikainen 1.7.2018 maanpuolustusjuhlassa Luumäen Kotkaniemessä.

Hyvät Salpavaellukseen osallistujat, järjestäjät ja tukijat!

Salpalinja rakennettiin 1940-luvulla torjumaan ulkoista uhkaa ja puolustuksemme lukoksi. Se on maanpuolustustahtomme muistomerkki, joka osoittaa hienolla tavalla arvostusta Salpalinjan linnoittajaveteraaneille ja kaikille sotiemme veteraaneille. Salpalinjaa ei tarvittu siihen tarkoitukseen, johon se rakennettiin. Salpalinja toimi ennalta ehkäisevänä tekijänä ja osoitti, että suomalaiset ovat valmiina puolustamaan isänmaataan.

Salpavaellus vuonna 2018 esittelee viime sotien aikaisen suomalaisen maanpuolustustahdon kestävää monumenttia tavalla, jonka voi kokea elämyksenä ja vaellustapahtumana. Salpavaellus tarjoaa vuodelle 2018 kolme erilaista reittivaihtoehtoa, joiden nimet: Tähtäimessä Salpalinja, Lappeen lukko ja Salpalinja Salpausselällä kuvaavat hienolla tavalla tarjolla olevia elämyksiä.

Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) tuottaa yhteiskunnalle turvallisuutta koulutuksiin osallistuvien tietoina, taitoina ja toimintakykynä. MPK tuottaa suorituskykyä puolustusvoimille kursseilla, jotka puolustusvoimat tilaavat sodan ajan joukoilleen. Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) järjestää vuosittain lähes 2 000 kurssia, joihin osallistuu yli 50 000 henkilöä. Voidaankin pelkistää, että jokaisena viikonloppuna järjestetään 40 MPK:n kurssia, joihin osallistuu yli 1 000 vapaaehtoista maanpuolustajaa.

Niin MPK kuin Salpavaellus juhlivat tänä vuonna 25. juhlavuottaan. Nyt onkin luontevaa yhdistää voimat ja MPK:n olla mukana Salpavaelluksen suojelijana ja yhtenä järjestäjänä.

Yhteistoiminnalla saadaan vaikutusta. Salpavaellus on hieno osoitus Luumäen Reserviupseerien, Luumäen Reserviläisten, Virolahden ja Miehikkälän Reserviupseerien, Kaakonkulman Reserviläisten, Salpalinjan Oppaiden ja puolustusvoimien yhteistoiminnasta. MPK:n Kaakkois-Suomen maanpuolustuspiiri liittyy mielellään tähän järjestäjien joukkoon nyt ja tulevina vuosina.

Vuonna 2018 yksi MPK:n toiminnan painopisteistä on reserviläisten ja muiden suomalaisten fyysisen kunnon kohottaminen Lisää liikettä -hankkeen myötä. Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) ja Reserviläisurheiluliitto (RESUL) ovat käynnistäneet yhteisen hankkeen reserviläisten fyysisen toimintakyvyn sekä tehtäväkohtaisen vaatimustason saavuttamiseksi ja parantamiseksi.

MPK osallistuu myös Kesäyön marssien järjestämiseen. Kesäyön marsseja järjestetään tänä vuonna neljä. Vuodesta 1998 eri puolilla Suomea järjestetty marssi on tänä vuonna Porissa, Tuusulassa, Rovaniemellä ja Jyväskylässä.

Salpavaellus on ainutlaatuinen tapahtuma Kaakkois-Suomessa. Kannustan kaikkia reserviläisiä ja MPK:n koulutuksissa mukana olleita osallistumaan Salpavaellukselle tulevina vuosinakin. Vaellus on meille jokaiselle hieno erilainen liikuntatapahtuma, jonka voi kokea yhdessä niin vaellukseen osallistumalla kuin erilaisissa toimijatehtävissä. Olemme tämän vaelluksen jälkeen yhtä hienoa kokemusta rikkaampia. Tavataan ensi vuonna ja otetaan jokainen muutama kaveri mukaan. Nostetaan näin osallistujamäärä kaksin tai kolminkertaiseksi.

Pertti Laatikainen


Antti Pakkanen, vaelluksen johtaja, 1.7.2018 Salpavaellus maanpuolustusjula Luumäen Kotkaniemessä.


Herra Kenraali, hyvät salpavaeltajat, maanpuolustusväki, juhlayleisö.

Omasta puolestani tahdon kiittää kaikkia jo vuorossaan 25. Salpavaellukselle osallistuneita salpavaeltajia hienosta suorituksesta, ja toivottavasti säilyvästä kokemuksesta. Tänä vuonna Salpavaellus on järjestelyiltään ollut edellisvuosista poikkeava, mutta hyvällä tavalla. Jo viime vuoden Salpavaellus oli vaihtelua, kun maanpuolustusjuhla pidettiin Virolahdella Harjun kartanon historiallisessa miljöössä. Tänä vuonna historian havinaa Salpavaellukselle tuo itse tapahtuman ja sen sisällön lisäksi kunnioitetun presidentti Svinhufvudin kotitalon, Kotkaniemen maisemat. Salpavaellukselle on kunnia saada päättää viikonlopun kestänyt Salpavaellus näihin maisemiin ja puitteisiin. Vaelluksen johtajana on myös ilo todeta, kuinka reippaasti vaellus on sujunut ja kuinka hyvin osallistujia olemme saaneet mukaan tapahtumaan.

Kuten hyvin tiedätte, Salpavaellus järjestetään vapaaehtoisvoimin, ja vapaaehtoinen maanpuolustus on keskeinen tehtävämme omalla tavallamme. Alueen maanpuolustusjärjestöt tarjoavat keskeisen panoksen tapahtuman järjestämiseen ja järjestelyihin, sekä reserviläiset omalla vapaa-ajallaan toimivat yhteisten päämääriemme hyväksi. Lisäksi Salpalinjan Oppaat ry on nyt ensimmäistä kertaa virallisesti mukana Salpavaelluksen järjestelyissä. He tuovat tapahtumaan arvokkaan lisän paitsi käytännön järjestelijöinä myös Salpalinjan ytimenä, linnoitustietona ja osaamisena. Kiitos siis kaikille salpavaellusorganisaation toimijoille ja erityisesti ammattimaisille ja ammattitaitoisille oppaillemme.

Tänä vuonna Salpavaellus on myös toisestakin syytä aiemmista poikkeava. Tänä vuonna Salpavaelluksen suojelijana on toiminut Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK, joka on paitsi omalla suojelijan statuksellaan, myös käytännön työllä ja tuella mahdollistanut tämän vuotisen Salpavaelluksen onnistumisen. Tänä vuonnahan Salpavaellus toteutettiin ensimmäistä kertaa MPK:n kurssina ja siitä pyrimme ottamaan kokemuksia ja kehittämään toimintaa tulevien vuosien kannalta. MPK on ollut paitsi suojelija, myös erityisen hyvä kumppani tämän vuotiselle Salpavaellukselle. Toivonkin, että yhteistyötä voimme jatkaa myös tulevina vuosina. Lisäksi tahdon kiittää muita yhteistyökumppaneita ja erityisesti Puolustusvoimia tuesta ja yhteistyöstä Salpavaelluksen onnistumiseksi. Puolustusvoimat on Salpavaellukselle elintärkeä kumppani tarjoamallaan materiaalisella ja henkilöstötuella, kiitos siitä.

Vapaaehtoisuus ja vapaaehtoinen maanpuolustustyö ovat kestäviä periaatteita Salpavaelluksella. Ne kumpuavat paitsi yhteiskunnallisesta palvelualttiudesta, myös isänmaallisuudesta ja maanpuolustustahdosta. Kukin tahollamme toimimme yhteisen isänmaamme puolesta ja teemme tunnetuksi yhteistä historiaamme ja sen vaiheiden tuntemisen siirtämistä jälkipolville. Tätä työtä on kunnia tehdä ja olen omalta osaltani ylpeä hienoista vapaaehtoisistamme. Omalta osaltani kiitän vielä kerran kaikkia osallistumisesta ja toivotan tervetulleeksi myös tulevina vuosina. Hyvää kesää. Kiitos. 


Antti Pakkanen johti vaeltajat juhlaan.


lauantai 16. kesäkuuta 2018

Oivallinen hetki tutustua Salpalinjaan Salpausselällä


Osana Salpavaellusta Salpalinja Salpausselällä –reitti, Luumäellä 1.7.2018. Lähellä, alle puolen tunnin ajomatkan päässä Lappeenrannasta!

Salpalinjan puolustuksen yksi painopistesuunnista on Salpausselkä, jääkauden muodostama hiekkaharju Lappeenrannan ja Kouvolan välillä. Edellä mainittujen kaupunkien välinen maantieyhteys ( nyk kuutostie) on rakennettu pitkin Salpausselkää. Samoin myös Lappeenranta-Kouvola -rata. Vainikkala (Viipuri) – Kouvola  -rata sijaitsee sekin Kouvolasta Luumäelle saakka Salpausselällä.

Salpausselän suunnan puolustuksessa Luumäellä on Salpalinja paljon haltijana. Salpalinjan taktinen, jopa strategista ulottuvuutta lähentelevä syvyys Toikkalan (pääaseman) etuasemasta Taavetin länsipuolelle Puntariin Hamina – Taavetti –linjaan on merkittävä. Salpalinjaa on moitittu syvyyden puutteesta, mutta niin ei voi sanoa ainakaan Luumäellä.

En käy tässä nyt sen enempää selvittämään ( huom. en käyttänyt nykysuomen kielen muotisanaa avata), mitä kaikkea Salpalinja Salpausselällä pitää sisällään.  En siksi, että Salpavaelluksella sunnuntaina 1.7.2018 (kahden viikon päästä) asiaa valaistaan Salpalinja Salpausselällä –reitillä. Se on suunniteltu nimenomaan helpoksi tavaksi perehtyä aiheeseen juuri vahvimmassa kohtaa Salpalinjaa, Askolan tasalla, Kivijärven ja Lpr-radan välillä. Vaihtoehtoreittejä on useampaan kuntoon ja kenttäkelpoisuuteen.

Reitillä kerrotaan ja näytetään, kuinka puolustustaisteluun Salpausselällä Luumäen tasalla varauduttiin.

Reitinkuvaus on tuossa jäljempänä. Se on tarkoitettu osaksi ”päiväpakettia” Lappeenrannan seudun, Luumäen ja miksi ei jopa Kouvolan seudun ihmisille. Tätä nimenomaista kokonaisuuttahan ei ole ollut ”suurelle yleisölle” lähipaikkakunnilla aiemmin, ainakaan monta kertaa tarjolla.

Ja mikä parasta samaan hintaan pääsee näkemään 25. Salpavaelluksen päättävän maanpuolustusjuhlan Ukko-Pekka ja Ellen Svinhufvudin kotimuseon puutarhassa, Kivijärveen viettävässä rinteessä.
Ja kun osallistuu aamupäivän pikkuvaellukselle, pääsee marssimaan Faitterit-soittokunnan tahdittaman Sillanpään marssilaulun sävelin muiden vaeltajien joukossa juhlaan sisään. Juhla kestää yhden tunnin.

Salpalinja Salpausselällä -reitin hinta on vain 30 euroa (alle 15 v 15 euroa) henkilöltä. Siihen kuuluu tulokahvit, vartioitu pysäköinti, asiantunteva opastus, mp-juhlan ohjelma ja sen päälle kenttälounas sekä vakuutus haavereiden varalta. Nämä edut saa, kun ilmoittauttuu MPK-järjestelmään ko reitille (Salpavaellus, lyhytreitti) maanantai-iltaan 25.6.2018 mennessä.
katso lisää täältä: http://www.salpavaellus.net/tapahtumat/ilmoittautuminen/

Lisäksi halutessaan ko reitin osanottajat ehtivät tutustua Kotkaniemen kotimuseoon maanpuolustusjuhlan jälkeen. Siihen pitää lunastaa muutaman euron sisäänpääsylippu. Sitä ei sisällytetty vaelluspaketin hintaan, koska kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta osallistua kotimuseo-opastukseen
.
Tässä Salpalinja Salpausselällä –reitin reittikuvaus. Se löytyy myös täältä: http://www.salpavaellus.net/tapahtumat/reitit/salpalinja-salpausselalla/

Reittikuvaus:

Salpavaelluksen lyhyt reitti toteutetaan sunnuntain 1.7.2018 aamupäivän aikana Luumäen Askolassa muutaman kivenheiton päässä Kotkaniemestä.

Lyhyt reitti kokoontuu Askolan levähdysalueelle (kartalla Askolan Salpa-asema) Salpalinjalla klo 9.00 mennessä, osoite on Itsenäisyydentie 732 (vanha osoite Lappeenrannantie 405, tämä on arvio, koska sillä kohteella ei ole tarkkaa osoitetta).

Helppo perusreitti sisältää osanottajien kävelykunnon mukaan erimittaisia vaihtoehtoja Askolassa ja sen lähimaastossa.

Vaativimmalla reitillä käydään uuden 6 -tie laidalla olevilla korsuilla sekä 5-7 erilaiseen betonikorsuun ja lisäksi tutustutaan matkalla vanhaan Ala-Askolan pihapiiriin.  Tällöin kävelymatkaa kertyy noin 4 km.

Helpolla reitillä käydään Itsenäisyydentien molemmin puolin olevissa korsuissa ja siinä välillä nähdään kaivantoon kaadettuja estekiviä.  Kävelymatkan pituus on noin 1,5 km.  Osanottajille tarjotaan mahdollisuus ”Ukko-Pekka”-ammuntaan ekoasein. Reitillä on mahdollisuus tutustua  mm. Kotkaniemen luontopolkuun ja ”Ukko-Pekan” ampumarataan Kotkaniemessä.

Kokoontumisen ja ryhmiinjaon yhteydessä juodaan tulokahvit. klo 9. ja maanpuolustusjuhlan jälkeen klo 14. nautitaan Kotkaniemessä kenttäkeittiössä valmistettu hernekeitto.

Olkaa hyvä ja käyttäkää tilaisuutta hyväksenne, oppaita on varattu käyttöönne runsaasti!
Tervetuloa Luumäelle 1.7.2018!

TERHO AHONEN
blogisti,
Salpavaelluksen tiedottaja 2018

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Ilmoittaudu Salpavaellukselle 13.6 mennessä

Tämän blogin perustin maaliskuussa 2010 kertoakseni Salpalinjaa esittelevästä Salpavaelluksesta. En ikimaailmassa uskonut tarinaa riittävän suurin piirtein kertaviikossa-vauhdilla kuin puoleksi vuodeksi, enintään vuodeksi. Pikkutaukoja lukuunottamatta juttua on riittänyt näihin päiviin. Ilokseni olen saanut myös jonkin verran kirjoittaja-apua. Tämä on 415. blogikirjoitus ja ihan vapaaehtoispohjalta!

No, ei kukaan myöskään uskonut vuonna 1994, kun ensimmäinen Salpavaellus puolustusvoimien aloitteesta, sanoisinko suorastaan yllytyksestä, kertakäyttötapahtumaksi järjestettiin, että siitä tulikin vuotuinen jatkumo. Nyt viikko jälkeen juhannuksen järjestetään jo 25. Salpavaellus jotakuinkin ensimmäisen kerran ajatuksella, mutta luonnollisen kehityksen jalostamana. Tästä todisteena esimerkiksi hahmonsa säilyttänyt vaelluksen tunnus.


 

Salpavaellus on järjestetty vapaaehtoisena maanpuolustustyönä. Virolahden, Miehikkälän ja Luumäen reserviupseeri- ja reserviläiskerhot olivat tekijöinä ja ovat vieläkin, alkuun myös Ylämaan reserviläiset. Nyt on järjestelyjen eturiviin noussut myös Salpalinjan Oppaat ry. Opastustaitoa ja -tietoa yhä Salpalinja-tietoisemmat osallistujat vaativatkin.

Ja muuten, by the way,  osallistuminen Salpavaellukselle on täysin vapaaehtoista. Salpavaellus ei pakkolakia edes tarvitse, kun sopiva osallistujamäärä on saatu kasaan edellisvuosien hyvillä vaelluskokemuksilla ja aina hieman uudistuneella reittiohjelmalla. Tiedotus ja markkinointi on hoidettu nollabudjetilla.

Yleisjärjestelyjen vastuu on kaatunut, varmasti käytännön syistäkin, suhteellisen pienen porukan kontolle. Uudistumista ja uusiutumista on tapahtunut, mutta sitä tarvitaan jatkuvasti; tällaiset omaan tekemiseensä urautuneet puolisokeat, tehdään niin kuin aina ennenkin -tyypit  on saatava hoksaamaan, että hekään eivät ole korvaamattomia. Tyhjiöt täyttyvät. Jos tervaskannot eivät itse löydä itselleen korvaajia, järjestelmä sen tekee. HUOM! Minä puhun vain itsestäni. Tämä ei koske uudistusmielisiä ajan hermolla olevia kenttäkelpoisia ikinuoria. Niitä joukossamme onneksi on!

Osittain tämän takia Salpavaellus lähti vuosi sitten rohkeasti, vastoin ehkä osan organisaatiosta ajatuksia, hakemaan ”apua” Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK:sta. Rehellisesti sanoen pyysimme kirjainyhdistelmää alkuun suojelijaksi vuodelle 2018, mutta sepä tarjoutui suoraan myös mukaan yhteistyökumppanina, tekijänä.

Ja nyt voin jo sanoa, että ainakin yhden reitin osalta olemme saaneet paljon enemmän, mitä olemme kenties epäilevien tuomaiden myötä menettäneet. Keski-Suomesta, kiitos MPK:n, vaelluksen pitkälle reitille tulee sikäläisestä maakuntakomppaniasta noin 30 hengen joukkue. Reitin katto on 80 henkeä, ja siellä on jo nyt 75 ilmoittautujaa, ”mpk-laisia” suurin osa! Loistavaa!

MPK:n mukaantulo uudisti myös hieman ilmoittautumista. Sähköisenä se tapahtui toki ennenkin, mutta nyt se toteutetaan EU:n tietosuojadirektiivien mukaisesti viimeistä pilkkua myöten. Eikä siinä ole mitään ongelmaa.

Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen yhteistyö puolustusvoimien kanssa on tuonut ilmoittautumisaikaan noin yhden viikon aikaistuksen aikaisempiin vuosiin. Senkään ei luulisi olevan kenellekään ylipääsemätön ongelma, kunhan sen vain hoksaa. MPK:n järjestelmä on siinä ”jäykkä”, että jälki-ilmoittautuneita se ei tunne. Siksi kannattaa olla ajoissa mukana.

Ja siksi tämän blogin otsikon kehotus on ajankohtainen. Ilmoittautuminen Salpavaellukselle päättyy 13.6.2018. Kahdella reitillä tilaa on vielä yllin kyllin! Ohjeet ja kaikki tiedot Salpavaelluksesta löytyvät www.salpavaellus.net –sivustolta.

Ja vielä yksi hyvä lisä MPK:n myötä on turvallisuudesta huolehtiminen. Lisää tulee velvoite jokaisen vaeltajan  ja toimitsijan täyttää oma henkilökohtainen yhteys- ja terveystietolomake. Se ja sen tiedot kulkevat maastossa vain jokaisen omassa taskussa ja sen saa vaelluksen jälkeen hävittää. Tämä varmistaa, että mahdollisessa hätätilanteesta ensiapuhenkilöstö löytää tarvittavat perustiedot potilaasta, jos tämä ei itse niitä pysty kertomaan. Eli tämä ”byrokratia” on jokaisen osallistujan ja toimitsijan omaksi turvaksi.

Tulosta ja täytä lomake etukäteen ja ota mukaan.  http://www.salpavaellus.net/wp-content/uploads/2018/05/Yhteys-ja-terveystietolomake.pdf
Ilmoittautuessa varmistetaan, että se on mukana. Ellei ole, tyhjiä lomakkeita on tiskillä ja sen voi täyttää sitten paikan päällä.

Tervetuloa ilmoittautumaan Salpavaellukselle, 13.6.mennessä!

Muutos: Salpalinja Salpausselällä  ns. lyhyt reitti toteutetaan sunnuntaina 1.7. aamupäivällä ja sille voi ilmoittautua aina 25.6 klo 23.59 saakka.

TERHO AHONEN






keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Salpalinja - maailmanperintöluettelo


Osmo Kimmo vetää yhteen keskustelua Salpalinjan tulevaisuudesta, johon hänkin aktiivisesti osallistui. Keskusteluun antoi pohjan valtion päätös purkaa Salpalinjan viimeisetkin rasitteet ja luovuttaa kaikki linnoituslaitteet maanomistajien omaisuudeksi ja vastattaviksi. (TA)

Helsingin Sanomat raportoi tuoreeltaan (HS Kotimaa 24.4.2018) valtiovarainministeriön päätöksestä luopua Salpalinjan kiinteiden rakenteiden hallintaoikeuksista. Mielipidekirjoituksessani (HS Mielipide 4.5.2018) toin esille ratkaisusta seuraavia uhkia ainutlaatuiselle ja kansakunnan historiaan syvästi kytkeytyvälle rakenteelle. Mainitsin myös Salpalinjan perinneyhdistyksen tuoreen ehdotuksen Salpalinjan nimeämiseksi Unescon maailmanperintöluetteloon.

Museoviraston osastonjohtaja Mikko Härö totesi vastakirjoituksessaan (HS 7.5.2018) Salpalinjan ansaitsevan hyvää huolenpitoa ja kansainvälisen näkyvyytensä vahvistamista. Tyytyväisyydellä voidaan todeta Museoviraston myönteinen suhtautuminen valmisteluihin Salpalinjan lisäämiseksi maailmanperintöluetteloon. Uskon, että Salpalinjan perinneyhdistys tekee kaiken voitavansa tämän työn tukemiseksi.
 
Salpalinjan suojelu on tähän saakka perustunut puolustusvoimien tarpeisiin, mitä varten kiinteiden rakenteiden hallintaoikeudet on pidätetty valtiolla, vaikka aikanaan pakkolunastetun maapohjan omistusoikeudet on palautettu maanomistajille. Kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta laadittavan suojeluratkaisun valmistelussa Museovirasto on tehnyt ansiokasta työtä.

Salpalinjan säilyminen varsin eheänä kokonaisuutena perustuu osin sumeaan käsitykseen siitä, mitkä olivat muutoksilta ja hävittämiseltä suojattuja kohteita. Tämän takia erityisesti estekivilinjat ovat säilyneet hyvin. Museoviraston toteamus niidenkin suojelutarpeesta muuttuvassa tilanteessa on tärkeä. 

Suojeluratkaisuun liittyvät keskeiset huolenaiheet ovat suojeltaviksi valittujen huippukohteiden suojeluohjeistuksen riittävyys ja vapaan liikkumisen edellytysten turvaaminen, mikä edellyttää hyväksyttäviä turvajärjestelyjä huippukohteiden ulkopuolellakin.

Toivottavasti asia etenee yhteistyössä valtiovallan, kuntien, maanomistajien ja Salpalinjatoimijoiden kesken neuvottelemalla kustannus- ja vastuukysymyksiin sellaiset ratkaisut, jotka mahdollistavat kohteen suojelun ja hallitun kehittämisen matkailu- ja liikuntakohteena sekä kaikille vapaan liikkumisen. Suojeltujen kohteiden hoitoon Museovirastolle osoitettujen budjettivarojen lisäys olisi muuttuvassa tilanteessa perusteltua.

Kohteen saaminen maailmanperintöluetteloon lienee vuosien prosessi, mutta Salpalinjan sijoittaminen Suomen aielistalle lisättäväksi maailmanperintölistalle, olisi jo konkreettinen askel, mistä tiedottaminen olisi tärkeää. Se olisi omiaan lisäämään harkintaa ja uskottavuutta sekä estämään virheratkaisuja. 

Salpalinja on Suomen itsenäisyyden monumentti ja suomalaisten maanpuolustustahdon kouriintuntuva ilmentymä. Sen tiedostivat jo puolustuslinjan rakentajat aikanaan. Näin kirjoitti Työryhmä 211:n huoltopäällikkö vänrikki Eero Kiviranta työryhmän tiedotuslehdessä Rajamuuri 22.6.1941: ”Me rakennamme tulevaisuuden muistomerkkiä, muuria, joka ehkä voi kokea koviakin hetkiä, mutta joka on eräs tärkeimmistä rauhan suojaajista. Tämä tulevaisuus velvoittaa. ”

OSMO KIMMO

torstai 24. toukokuuta 2018

Apu-lehti Salpalinjalla

Aina ei tarvitse kirjoittaa. Kaksi noin 30 sekunnin videoklippiäkin kertoo jotain:

https://www.apu.fi/videot/salpalinja-on-suomen-sodanaikaisen-maanpuolustuksen-symboli

24.5.2018 ilmestyneessä Apu-lehdessä on lisää Salpalinjasta Luumäeltä ja Virolahdelta ja vähän siitä väliltä Miehikkälästäkin. Kolmen aukeaman juttu ja heti kannen jälkeen sisällysluettelosivulla puolen sivun vinkkikuva!

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Harvinaista etäauttamista Salpalinjassa


Pieni osa suomalaisia rauhanturvaajaveteraaneja sai vuonna 2013 päähänsä tulla Miehikkälään  kunnostamaan Salpalinjan linnoituslaitteita Salpalinja-museolla. Tai oikeastaan päähänpiston sai Salpavaelluksilla muutaman vuoden paikkoja sillä silmällä katsellut Rainer Fabricius Juvalta.

Hän kysyi sattumoisin minulta, olisiko mahdollista tulla kunnostelemaan Salpalinjan kenttälinnoitteita, ne kun varsin nopeasti lahoavat. Tiesin kertoa, että paikallinen reserviupseerikerho ja reserviläiskerho ovat Salpalinja-museolla kunnostuksia tehneet ja saaneet siitä museolta pienen korvauksenkin. Ja osasin siihen mukanaolleena jatkaa, että pienten kerhojen useamman illan talkooputket alkoivat osua muutamien samojen ahkerien nilkkaan turhankin usein.

Eipä siinä mitään muuta kuin kyselemään res.kerhoilta mielipidettä, jospa ne suostuisivat antamaan ”hyvät urakat” rauhanturvaajille ja toisaalta, onko toimeksiantaja, Salpalinja-museo maksajana samaan halukas. Tiedossa taisi olla jo ajatus, että rauhanturvaajat aikovat luovuttaa saamansa korvauksen, jos saavat, lyhentämättömänä paikallisten sotiemme veteraanien hyväksi!

No, eipä ollut hankala puhua res.kerhoja ympäri luopumaan tilapäisesti kunnostustalkoista ja Salpalinja-museollekin homma kävisi ainakin kokeeksi. Näin mentiin ensimmäisiin talkoisiin. Niihin osallistui heti 18 rauhanturvaajaa.

Työn jälki ja teho olivat ensimmäisissä talkoissa niin hyvää, että talkooporukka itse alkoi esittämään itselleen jatkoa. Ja toimeksiantajalla ei ollut siihen kuin hyvää sanottavana. Ja näin on menty 14 – 20 rauhanturvaajan haarukassa kuluvaan vuoteen 2018 saakka, onpa lisäksi ollut töissä pari ei-rauhanturvaajaakin. Viimeisimmät talkoot olivat äitienpäivän viikonvaihteessa 20 hengen voimin. Työkohteet olivat Salpalinja-museolla ja Virolahden Bunkkerimuseolla.

Talkooidean isä Rainer ”Fabri” Fabricius kysyi varovasti talkoosaunan jälkeen porukalta, mites ensi vuonna 2019? Kaikki vastasivat kuin yhdestä suusta, että eihän meidän kesä ala ilman Salpalinja-talkoita!

Töitä on tehty Miehikkälässä Salpalinja-museolla, Virolahdella Bunkkerimuseolla ja kahtena vuotena puolet porukasta työskenteli Harjun Oppimiskeskuksen alueella rakentaen kenttälinnoitteita malliksi RUK-oppilaiden Salpalinja-kierrokselle.

No eipä tuossa edellisessä nyt ole sinänsä mitään valtavaa ihmettä. Onhan talkoilla tehty Suomessa  pyyteettömästi jos jonkinlaista hommaa. Mutta kyllä tuossa rauhanturvaajien operaatiossa on ihmettä. Ja se minun mielestäni on maantiede, se mistä saakka porukka töihin omin kuluin ajelee ja tuo vielä eväänsäkin tullessaan.

Otanpa esimerkin viikonvaihteen talkoista. Lähimmät miehet tulivat Kymenlaaksosta, yksi Haminasta, kolme Kouvolasta ja vain minä olin paikanpäällä Miehikkälässä.

Sitten luettelen paikkakuntia: Turku (4 miestä), Helsinki, Mäntsälä,  Hämeenlinna, Mikkeli, Juva (2 m), Kuopio (4) ja Kemijärvi. Kuvitelkaapa itseänne sanomassa Turussa, Kuopiossa tai Kemijärvellä kotijoukoille, että lähden tuossa viikonvaihteessa Miehikkälään linnoitustalkoisiin! Ihmettelen yhä! Tai mistä minä tiedän, kuinka monta on jäänyt tulematta, kun vaimo ei ole laskenut!

Ja mitäpä tämä joukko, jonka jäsenet jotakuinkin toisensa jo tuntevatkin, vaikka vaihtuvuutta vähän on ollutkin, saavat viikonlopun vapaaehtoiskomennuksesta? Aivan varmasti kolottavia lihaksia, luita ja raihnaisuutta, nyt puhun ainakin omasta kokemuksesta.

Mutta tietysti ensisijaisesti näkyvää on työn tulos, kunnostetut, uusitut ja rakennetut kenttälinnoitteet ja raivaukset. Hyvin tehtynä ne aina tekijänsä silmää hivelevät! Vähintäänkin yhtä tärkeänä ellei tärkeämpänä osana on ilo saada luovuttaa tehdysta työstä saatu palkkio lyhentämättömänä paikallisten sotiemme veteraanien hyväksi.

Kun arvioin 2018 saatavan palkkion, uskallan sanoa, että Miehikkälän ja Virolahden sotiemme veteraaniyhdistykset ovat saaneet talkoilevilta rauhanturvaajilta vuosina 2013-18 yhteensä noin 8 000 euron kädenojennuksen haluamiinsa tarpeisiin! Tuolla summalla paikallisesti kohdennettuna on melkoisella varmuudella myös jo auttavaa merkitystä.

Mutta on rauhanturvaajien talkookohtaamisella myös vertaistukivaikutuksensa. Majoitteessa ja saunan lauteilla kertaillaan aivan varmasti rauhanturvakokemuksia ja vaihdetaan ajatuksia niiden vaikutuksista omaan elämäntilanteeseen. Hurtti huumori ja pikku -  en sano mikä - sopivina annoksina piristävät mieltä ja pitävät hymyn herkässä. Porukka viihtyy ja nauttii oman töpinän, huollon antimista.

Ja sen minä voin omin silmin nähdä, haistaa ja todistaa, että saunakaljaa enempää talkooillanvietoissa ei väkeviä nautita. Se on asia, joka porukkaa entisestään yhteen hitsaa ja pitää kasassa. Pahinta mitä yhteismajoituksessa yöpyvä joukko voi toisilleen tarjota, on kuorsaus; sille herkät yöpyvätkin suosiolla pihalla teltassa!

Tällaisia velikultia ovat ainakin pieni osa suomalaisia rauhanturvaajia.

Seuraavan kerran he kokoontuvat linnoitustalkoisiin 11.-12.5.2019, todennäköisesti edelleen Miehikkälään ja Virolahdelle. Ja se on sanottava, että tämä talkoojoukko tarjoaa kättä myös ei-rauhanturvaajille ja on jo niin tehnytkin. Vahva työmoraali, halu auttaa veteraaneja ja sopeutuminen toistaiseksi enemmistönä olevien rauhanturvaajien joukkoon riittää suositukseksi liittyä tähän armoitettujen ryhmään! "Hakupaperit" osoitetaan rainerf@suomi24.fi

TERHO AHONEN


tiistai 1. toukokuuta 2018

Osmo Kimmo: Salpalinja kuuluu kaikille


Sain ystävältäni, Salpalinja-oppaalta ja sotahistoriaharrastaja Osmo Kimmolta hyvin perustellun ja painavan kannanoton valtion päätökseen Salpalinjan rakenteiden luovuttamisesta maanomistajille.
Julkaisen Osmon kirjoituksen sellaisenaan tässä blogissa. Kannattaa lukea ja miettiä! Mielellään julkaisen asiallisia kommentteja kirjoitukseen. Kiitos Osmo! TA
Paikallislehti Kaakonkulman 26.4.2018 julkaistussa VM:n Salpalinjaa koskevasta tiedotustilaisuudesta kertovan artikkelin mukaan Museoviraston osastonjohtaja Mikko Härö totesi: ”Toisen maailmansodan aikaisia kohteita ei voida suojella muinaismuistolain perusteella, mutta yritämme hakea näihin huippukohteisiin suojelua rakennusmuistolain perusteella.” Tuo ajallinen rajaus herättää kysymyksiä.
Muinaismuistolaki on annettu 17.6.1963. Sen toisessa pykälässä kiinteät muinaismuistot on luokiteltu yhdeksään ryhmään. Luettelon 6. ryhmä sisältää: mm. muinaisaikaiset hylätyt linnat, linnamäet, linnoitukset, linnakkeet, vallit ja vallihaudat sekä niiden jäännökset. Kaikkia jäännöstyyppejä yhdistävä kriteeri on ”muinainen”. Sen määritelmä ei sisälly lakiin. Lain valmistelussa on käytetty määritelmää: ”vähintään sata vuotta vanha, poikkeustapauksessa sitä myöhäisempikin, mutta joka tapauksessa historiallisesti merkityksellinen”. Muinaismuistoasetuksessa vuodelta 1883 kiinteän muinaismuiston ikäkriteeri oli: ”sen ikäinen, ettei sillä enää voi olla omistajaa, omistajan aikoinaan hylkäämä tai jäänyt vaille omistajaa”. 
Muinaismuistolain kohdeluettelossa hylättynä oleminen mainitaan sotahistoriallisten jäänteiden kohdalla, minkä mukaan linnoituslaite ei voi olla enää tarkoitustaan vastaavassa käytössä. ”Muinaistieteellinen toimikunta teki jo vuonna 1971 päätöksen pääkaupungin ensimmäisen maailmansodan aikaisen maa- ja merilinnoituksen muinaisjäännösstatuksesta, mutta osa osan siihen kuuluvista linnoituslaitteista on edelleen operatiivisia. Toisen maailmansodan kohteet ovat sen sijaan useimmiten hylättyjä. Jälkimmäisiä on suojeltu kiinteisiin muinaisjäännöksiin rinnastettavina kohteina.” (HISTORIALLISEN AJAN KIINTEÄT MUINAISJÄÄNNÖKSET tunnistaminen ja suojelu, M U S E O V I R A S T O, R A K E N N U S H I S T O R I A N O S A S T O 2009)
Muinaistieteellinen toimikunta muutettiin1972 Museovirastoksi. Edellä esitetyn perusteella sillä olisi ollut riittävät toimintavaltuudet määrittää Salpalinja muinaismuistolain perusteella suojeltavaksi kohteeksi. Puolustusvoimat ovat ilmoituksensa mukaan luopuneet Salpalinjan käytöstä. Tämä kriteeri täyttyy paremmin kuin vuoden 1971 päätöksessä. Helsingin maa- ja merilinnoituksen rakentaminen aloitettiin 1914 osaksi Pietarin turvallisuusratkaisua. Sille annettiin muinaisjäännösstatus 1971, siis 57 vuotta myöhemmin. Salpalinjan rakentaminen aloitettiin 1940 Suomen itsenäisyyden turvaamiseksi. Vuonna 2018, siis 78 vuotta myöhemmin, valtio päätti, ettei Salpalinjalle anneta muinaisjäännösstatusta. Salpalinja täytti kuitenkin paremmin sekä ”muinaisuus-” että ”hylättynä olemis-” kriteerit.
Muinaismuistolaki rauhoittaa automaattisesti ilman eri toimenpiteitä lain piiriin kuuluvat kiinteät muinaisjäännökset ja kieltää sellaiset toimenpiteet, jotka saattavat olla vaaraksi muinaisjäännöksen säilymiselle. Kiinteillä muinaisjäännöksillä ei ole varsinaista ikärajaa. Laki koskee niin esihistoriallisia kuin historiallisiakin kohteita. Nuorimpia suojelun piiriin luettuja kohteita ovat ensimmäisen maailmansodan aikaiset puolustuslaitteet. https://www.museovirasto.fi/fi/kulttuuriymparisto/arkeologinen-kulttuuriperinto/arkeologisen-kulttuuriperinnon-suojelu (Haettu 28.4.2018)
Muinaismuistolain soveltumattomuus Salpalinjan suojeluratkaisun perusteeksi ei ole vakuuttava.  Mikäli päätöksen takana olivat taloudelliset syyt, olisi ollut toivottavaa ennen ratkaisua avoimesti keskustella maanomistajien ja Salpalinja-toimijoiden kanssa sellaisista toimintamalleista, joiden avulla Salpalinjan kiinteiden rakenteiden suojelu, niiden hoito- ja turvaratkaisut sekä niiden kehittäminen kulttuuri-, matkailu- ja liikuntakohteena, olisi voitu toteuttaa mahdollisimman joustavasti ja taloudellisesti.
Valtiovarainministeriön päätös luopua Salpalinjan kiinteiden rakenteiden hallintaoikeuksista ei tee oikeutta sotasukupolven ponnisteluille, eikä koko kansan yhteiselle itsenäisyyden monumentille. Ainakin sen keskeisimpien osien on säilyttävä kaikkien nähtävänä ja koettavana. Ministeriön tiedotteen mukaan Salpalinjalta on luetteloitu huippukohteet, jotka tulee säilyttää mahdollisuuksien mukaan alkuperäisessä asussaan. Alkuperäisenä säilyneiden korsujen ja luolien käyttötarkoitusta on mahdollista muuttaa esimerkiksi matkailukäyttöä varten, mikäli se ei vaaranna korsujen luonnetta linnoituskohteina. Muiden Salpalinjan huippukohteiden säilyminen ja käyttö riippuvat ensi sijassa maanomistajien sekä kuntien päätöksistä ja harkinnasta.
Muotoilu on väljä jo mainittujen luolien ja korsujen osalta. Muiden huippukohteiden säilyminen ja käyttö on jätetty kokonaan maanomistajien ja kuntien harkintaan. Huippukohteiden alueet on merkitty kartalle ja niillä alueilla olevia muita huippukohteita ovat esimerkiksi kiviesteet, kallioon louhitut taistelu- ja ampumahaudat, teräspesäkkeet. Muotoilusta puuttuu kaikille taattu oikeus vapaasti liikkua huippukohteiden alueella sekä vastuu turvajärjestelyistä, mikä ei voi olla maanomistajille siirretty rasite. Vaikka riskit ovat pienet ja turvajärjestelyt yksinkertaisia, lähinnä suojakaiteita ja varoitustauluja, ei yksittäistä maanomistajaa voi vaatia osallistumaan tällaisiin vahinkoarpajaisiin. Turvajärjestelyjen siirtäminen maanomistajille estää vapaan liikkumisen valituissa huippukohteissakin. 
Viimeistään nyt on viisasta aloittaa yhteistyö valtiovallan, kuntien, maanomistajien ja Salpalinja-toimijoiden kesken. Luotettavin ratkaisu on antaa huippukohteille muinaismuistostatus sekä luoda eri osapuolten käyttöön menettely, jolla joustavasti voidaan hyväksyä tarvittavat muutokset ja hoitotoimenpiteet sekä neuvotella kustannus- ja vastuukysymyksiin ratkaisut, jotka mahdollistavat kohteen suojelun ja hallitun kehittämisen matkailu- ja liikuntakohteena sekä kaikille vapaan liikkumisen linjalla.
OSMO KIMMO
Helsinki


Helsingin Sanomat julkaisi näyttävästi em. aiheeseen liittyvän Osmon mielipidekirjoituksen 4.5.2018.  Klikkaa leikettä isommaksi.



Museoviraston vastaus HS 7.5.2018:





sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Julkisuutta ehkä enemmän kuin koskaan


Salpalinja sai kuluneella viikolla julkista näkyvyyttä ehkä enemmän kuin se on koskaan yhdestä siihen liittyvästä asiasta saanut.

Tämä siltikin, että valtionvarainministeriön kutsu tiedotusvälineille ei mitä ilmeisemmin koskenut kuin osaa  Kaakkois-Suomen, Salpalinjan vahvimman osan mediaa. Ainakaan Kymen Sanomat, samalla kai koko konserni (Kouvolan Sanomat, Etelä-Saimaa, Itä-Savo ja Länsi-Savo) eikä Salpalinjaan aina ilolla tarttuva Kaakonkulmakaan saanut kutsua Miehikkälässä järjestettyyn tiedotustilaisuuteen! No, ne paikkasivat tilanteen omilla tavoillaan!

Olen moneen kertaan manannut tässä blogissa Salpalinjan heikkoa näkyvyyttä mediassa, olisi se sitten juhlavuosia, kirjan tai elokuvan julkistamista yms. Nyt tuli näkyvyyttä aina länsirannikkoa ja Pohjois-Suomen myöten. Ja voi olla, että juttua poikii vielä myöhemminkin. Hyvä!

Minun mielestäni kaikki julkisuus Salpalinjasta on hyvää julkisuutta, niin kauan kuin viimeinenkin suomalainen tuntee ja tietää sanan Salpalinja. Kun Salpalinja käsitteenä on saatu iskostettua suomalaisten tietoisuuteen, voidaan pikkuhiljaa alkaa jakaamaan tietoa kohdennetummin, hyvässä ja pahassa. Se kumpaa mikäkin asia on, on jo sitten enemmän ja vähemmän mielipide- ja asennekysymys.

Se mistä minä kannan huolta, on se että veteraanisukupolvemme rakentama ja tuottama Salpalinjan perintö maanpuolustustahdon symbolina ja kansallisomaisuutena säilyisi muistuttamassa tulevia suomalaisia sukupolvia hamaan tulevaisuuteen maanpuolustuksen tärkeydestä! Salpalinjan rakenteet, teräsbetonikorsut, luolat ja estekivetkin säilyvät luultavasti pidempään kuin Suomessa koskaan on asukkaita!

Muuten olen sitä mieltä, että valtio olisi voinut pitää maanomistajien rasitteina olleet ja vielä vähän aikaa olevat  korsunsa edelleen omistuksessaan ja hallinnassaan. Se ei välttämättä vaikeuttaisi uusien Salpalinja-aktiivien matkailu- tai virkistystoimintaa, sillä onhan tähänkin saakka valtio antanut ne käyttöön maanomistajan kanssa tehdyin sopimuksin.

No kuuliaisena kansalaisena ei minulla ole tietenkään mitään muuta vaihtoehtoa kuin kunnioittaa valtion viisaudessaan tekemään päätöstä. Yksityistä omistusoikeutta on pitänyt kunnioittaa tähänkin saakka ja niin tehdään vastakin. Osa linnoituslaitteiden tulevista omistajista suhtautuu Salpalinjan esittelyyn edelleen myönteisesti ja osa tekee yksityisomaisuudellaan mitä haluaa huomioiden mahdolliset Museoviraston suojeluvaatimukset!

Tässä yksi esimerkki kuluneen viikon mediajulkisuudesta, Kaleva 25.4.2018!
Etteikö Salpalinjalla ole muka valtakunnallista puolustuksellista merkitystä Suomessa?


Tähän loppuun laitan vielä kaksi huomiota valtionvarainministeriön 23.4. 2018 Miehikkälässä pitämästä Salpalinjan rakenteiden luovuttamista maanomistajille koskevasta tiedotustilaisuudesta:

1. Museoviraston edustaja, osastonjohtaja Mikko Härö sanoi, että Salpalinjan matkailullinen arvo on ollut pimennossa. Salpalinja on hänen mukaansa lajissaan omaperäinen koko maailmassa ja siksi sillä on hyvät mahdollisuudet menestyä matkailukohteena. Salpalinjan perinneyhdistys on esittänyt Salpalinjan ottamista UNESCON yhdeksi maailman perintökohteeksi!

2. Salpalinjan rakenteiden omistussuhteista, missä ja mitä kukakin omistaa, valtio vai maanomistaja, ei ole oikeastaan kukaan Suomessa tiennyt ennenkuin Senaatti-kiinteistöt alkoi vuonna 2016 asiaa selvittämään. Edellinen palautuslaki on 50 vuoden takaa. On hyvin todennäköistä että esimerkiksi kevyen luokan linnoitteiksi luettuja imubetoni- eli pallokorsuja (Salpalinjassa 257 kpl) harva maanomistaja on tiennyt omaksi omaisuudekseen vuoden 1968 palautelain toimitusten jälkeen. Sama koskee kiviesteitä, ne ovat olleet vapaasti siirrettävissä!

Toivottavasti tämä ei nyt sitten vuosien perästä aiheuta erityistä kiinteistökaupallista vilskettä Salpalinjalla, ainakaan tyyliin myydään järeä kk- ja 20 miehen majoituskorsu (betonia seinissä ja katossa 560 kuutiometriä) poissiirrettynä! Nimittäin se on todennäköisesti suojelun vastaista; suojellut linnoituslaitteet on pidettävä alkuperäisessä asussaan ja se tarkoittanee myös alkuperäistä rakennuspaikkaa!

Niin sanottuja Salpalinjan suojeltavia huippukohteita Museovirasto on listannut 45 aluekokonaisuutta ja niissä 94 erilliskohdetta, valtaosa järeitä teräsbetonikorsuja.

Lista suojeltavista alueista löytyy täältä: http://vm.fi/documents/10623/2608187/Salpalinjan_merkitt%C3%A4vimm%C3%A4t_kohteet/cbffc6ac-7982-4713-bf7e-72b47af4ab4b/Salpalinjan_merkitt%C3%A4vimm%C3%A4t_kohteet.pdf

TERHO AHONEN



maanantai 23. huhtikuuta 2018

Salpalinjan perinneyhdistyksen puheenvuoro Miehikkälässä

Salpalinjan perinneyhdistyksen puheenjohtaja yleisesikuntaeversti Teppo Lahti.
KOMMENTTIPUHEENVUORO VALTIONVARAINMINISTERIÖN SALPALINJAN LUOVUTTAMISEEN LIITTYVÄSSÄ TIEDOTUSTILAISUUDESSA 23.4.2018 MIEHIKKÄLÄN SALPALINJA-MUSEOLLA

Salpalinja on osoitus Suomen kansan maanpuolustustahdosta ja halusta säilyttää Itsenäinen Suomi. Linjalla oli parhaimmillaan keväällä 1941 35 000 rakentajaa, joita muonitti 2000 Lottaa. Ei myöskään pidä unohtaa kotirintaman miehiä ja naisia, jotka toiminnallaan tukivat tämän mahtavan monumentin rakentamista. Ruotsin kalustollinen ja rahallinen apu oli hyvin merkittävä. Ruotsalaiset aloittivat Salpalinjan rakentamisen painopistesuunnassa Suomenlahti – Säkäjärvi alueella. Myös Norjasta lähetettiin osasto rakentamaan linjaa, mutta he joutuivat nopeasti palaamaan puolustamaan kotimaataan saksalaisten hyökättyä maahan. 

Salpalinjan rakentaminen oli koko kansan asia. Poliittinen johto rahoitti auliisti linjan rakentamisen, silloin oltiin pakkotilanteen edessä. Suomen kansa oli tuolloin yhtenäinen ja taisteli kaikin keinoin Itsenäisyytemme puolesta. Jollei näin olisi ollut, tilanne nykyään olisi toinen.

Tarkasteltaessa Salpalinjan rakentajien saavutuksia, on seuraavassa muutamia lukuja. Salpalinjaan rakennettiin noin 700 teräsbetonikorsua, 25 luolaa, 225 km kiviestettä, 130 km kaivantoestettä, 350 km taistelu- ja yhteyshautaa, 315 km piikkilankaestettä ja 3 000 erilaista kenttälinnoitetta. Ei turhaan todeta, että tuo linja on ja todennäköisesti pysyy pohjoismaiden suurimpana rakennustyömaana kautta aikain.

Salpalinjan merkitys Itsenäisyytemme säilyttäjänä on kiistaton. Vaikka linjalla ei koskaan taisteltu, sen olemassaolo aikaansai osaltaan sen, että jatkosodan torjuntavoittomme jälkeen neuvostoliittolaiset eivät enää jatkaneet hyökkäystä Suomeen. Muutenkin jatkosodan taisteluissa se muodosti puolustustaistelujen henkisen selkärangan kesällä 1944, olihan joukkojemme takana vielä yksi puolustuslinja ennen jotakuinkin vapaata pääsyä pääkaupunkiimme.

Kenraaliluutnantti Heikki Koskelo on todennut, että Salpalinja oli ennalta ehkäisevä pelote neuvostoliittolaisille. Sotahistorioitsija eversti Sampo Ahto on osuvasti todennut, että linnoite on täyttänyt tehtävänsä, jos se jo pelkällä olemassaolollaan on estänyt vihollisen hyökkäykset. Tällainen vaikutus Salpalinjalla oli. 

Voimme vain kuvitella, mikä olisi tilanne, jos Salpalinjaa ei olisi rakennettu. Voisi jopa olla, että lipputangoissamme liehuisi vallan eri väreillä varustettu lippu nykyisen sini-valkoisen sijaan.

Kaikki edellä mainittu huomioon ottaen voimme hyvällä omallatunnolla todeta, että Salpalinja on mitä arvokkain Suomen valtion kansallisomaisuus, jota pitää vaalia ja kunnioittaa kuten meidän veteraanisukupolveamme, joka aikaansai tuon monumentin. Yhtälailla toivoisin, että tuo massiivinen linnoituslinja kaikkine kohteineen liitettäisiin UNESCON yhdeksi maailmanperintökohteeksi. Salpalinjan merkitys rauhalle oli vaaran vuosina sen arvoinen.

Tässä yhteydessä lienee paikallaan kertoa hieman edustamastani Salpalinjan perinneyhdistyksestä. Yhdistyksemme perustettiin 25.7.2002. Yhdistyksen kotipaikaksi nimettiin Miehikkälä. Yhdistyksessä on sekä henkilö- että kunta- ja yhteisöjäseniä.

Perinneyhdistys tukee toiminnallaan Salpalinjan valtakunnallista kehittämistä ja ylläpitämistä kansallisena ja kansainvälisenä muistomerkkinä sekä tekee Salpalinjaa tunnetuksi sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Yhdistys vaalii Salpaveteraanien perinnettä ja historiallisia muistoja. Yhdistys kehittää yhteistyötä maanpuolustuksellisten yhteisöjen kanssa.
Tarkoitustaan yhdistys toteuttaa muun muassa tukemalla eri yhteisöjen Salpalinjan hyväksi tekemää työtä, julkaisuilla, esitelmätilaisuuksilla ja pitämällä yhteyttä valtiollisiin, maakunnallisiin ja kunnallisiin viranomaisiin.

Viime vuoden merkittävimpiä saavutuksia oli kirjan Salpalinja Itsenäisyyden monumentti julkaisu sekä valtatie E-18:lle Virolahden Saarasjärven kohdalle tukemamme maisemoidun meluesteen toteutus. Tämä melueste on sijoitettu Salpalinjan kiviesteiden kohdalle.

Perinneyhdistys teki esityksen jo vuonna 2013 Salpalinjan nimeämisestä Itsenäisyytemme monumentiksi juhlavuotenamme 2017. Yhdistys ei ole vieläkään saanut valtioneuvoston virallista vastausta kyseiseen esitykseen. Uudistimme esityksemme Suomi 100 ohjausryhmälle, mikä vastasi, että heillä ei ole valtuuksia nimetä mitään kohdetta Itsenäisyyden monumentiksi. Perinneyhdistys odottaa edelleen valtioneuvoston vastausta esitykseemme. Yhdistys kiittää kuitenkin Suomi 100 - ohjausryhmää oikeudesta käyttää viime vuonna julkaistussa kirjassamme virallista Suomi 100 – tunnusta. Se toi kirjamme yhdeksi arvostetuksi juhlavuotemme julkaisuksi.

Perinneyhdistykselle tuli todellisena yllätyksenä valtionvarainministeriön päätös luopua Salpalinjasta. Ihmeteltävää on valtion tahto luopua tällaisesta erittäin merkittävästä ja vaikuttavasta kansallisomaisuudesta. Mitään perusteluja en ole asiasta kuullut, mutta ensimmäisenä mieleen valitettavasti tuli valtion taholta halu poistaa erilaiset vastuut kyseisen linnoiteketjun osalta. Kyseessä on kuitenkin veteraaniemme perintö ja merkittävä kansallinen nähtävyys kaikkine erilaisine kohteineen.

Nähdäkseni Salpalinja ei ole tuottanut juurikaan kustannuksia viime vuosina valtionvarainministeriölle pois lukien tietyt turvarakennelmat eri kohteisiin. Nämä kustannukset asettuvat sanontaan ”pieniä ovat silakat joulukaloiksi”. Sen takia luopumisen motiivia emme ole ymmärtäneet.
 
Parisen vuotta sitten oli kokous, missä Senaattikiinteistön edustaja oli hyvin huolissaan Salpalinjan turvallisuudesta, mikä on hyvä asia. Kuten todettua turvarakenteita on tehty jo tovin. Nyt kuitenkin valtio luovuttaa kaiken vastuun yksittäisille maanomistajille, mikä ei varmaankaan kaikkia miellytä. Herää kysymys, mikä on kunkin vastuu kiinteistöön liittyvistä asioista. Yleensä kiinteistön omistaja vastaa kaikesta. Kiinteistöistä maksetaan Suomessa kiinteistöveroa, kuinka käy Salpalinjan omistajille, jos nuo linnoitteet kiinteistöiksi luokitellaan?

Salpalinjan perinneyhdistys tukee edelleen sitä, että kansalaisilla on mahdollisuus tutustua eri kohteisiin vapaasti kiinnostuksensa mukaisesti. Siten Salpalinjasta luopuminen saattaa vaarantaa tätä seikkaa. Riippuen kohteesta voi hyvinkin käydä niin, että yksittäinen maanomistaja kieltää pääsyn alueelle. Jokamiehen oikeus päättyy kiinteistöihin, liikkumisrajoitukset lienevät voimassa myös näiden linnoitteiden osalta, jos maanomistaja näin haluaa.

Salpalinjan kohteita on arvotettu jo muutama vuosi sitten. Siten olisi tärkeää, että nuo valitut huippukohteet säilyisivät sellaisessa hallinnassa, mikä mahdollistaa kansalaisten vapaan käynnin noissa valituissa kohteissa. Onko valtion eri toimijoilla enää mitään sananvaltaa Salpalinjan suhteen jatkossa?

Salpalinja Itsenäisyyden monumentti – teoksessa on kirjoitus myös Hankoniemen alueella sijaitseva Harparskog-linjasta, minkä rakentamisesta tehtiin päätös samassa yhteydessä kun Salpalinjan rakentamisesta päätettiin. Onko valtio luopumassa myös näistä linnoitteista?

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta Salpalinja on ja pysyy Suomen itärajan tuntumassa. Ei voida pitää todennäköisenä eikä varsinkaan järkevänä, että jotkut maanomistajat ryhtyisivät poistamaan kyseisiä linnoitteita alueeltaan. Salpalinjan perinneyhdistys pitää erittäin tärkeänä sitä, että Suomen kansalaisten isänmaallisuutta ja maanpuolustustahtoa ylläpidetään ja kehitetään mahdollistamalla heille esteetön pääsy tutustumaan tähän veteraanisukupolven aikaansaannokseen – Salpalinjaan Itsenäisyytemme monumenttiin.

Suurenna kuvaa klikkaamalla sitä.



TEPPO LAHTI


Salpalinja maanomistajien haltuun

Aikaisintaan vuoden 2018 lopulla tai 2019 puolella, kun maanmittaustoimituskokoukset on pidetty, valitusajat umpeutuneet ja valitukset käsitelty, siirtyy Salpalinja viimeistä laitetta myöten maanomistajien haltuun kiinteistönomistajan vastuineen. Tämä tapahtuu tiloja rasittavien tierasitteiden ja käyttöoikeuden rajoitusten purkamisella. Näitä rasitteita on ollut lähinnä vain teräsbetonikorsujen, luolien ja linnoitustykkiasemien kohdalla.

Kaikki kiviesteet ovat olleet vapaata riistaa 1968 lain jälkeen; "Kiviestelinjat saadaan maanomistajien toimesta ja kustannuksella poistaa vapaasti." Tosin tässä asiassa on tiedotusmateriaalissa ristiriitaisuutta, kun toisaalla sanottiin että käyttöoikeuden rajoitukset koskivat joissakin paikoin myös kiviesteitä.

Salpalinjan laitteiden ja rakenteiden omistustilanne on ollut arvoitus valtiollekin. Vasta 2016-2017 Senaatti-kiinteistöjen tekemä selvitys Salpalinjan hallinnasta ja laitteiden omistusoikeuksista on tuonut valoa pimeyteen. Tänään on lähtenyt käyttörajoituksia sisältäville 345 tilalle valtionvarainministeriöstä kirje, jossa maanomistajille asiasta kerrotaan.

Yllätys ainakin tämän kirjoittajalle oli tänään 23.4.2018 pidetyssä tiedotustilaisuudessa Miehikkälässä, että rasitteet ja käyttöoikeiden rajoitukset ovat koskeneet vain Salpalinjan pääasemaa. Oikaisu- ja etuasemien pallokorsut (mahdollisesti ihan muutamaa lukuunottamatta) ovat olleet maanomistajien omaisuutta jo 1968 eduskunnan säätämän palautuslain nojalla.  Myös siis kiviesteetkin ovat olleet maanomistajien vapaasti poissiirrettävissä!

Hankoniemellä sijaitsevaa Harparskog-linjaa ei tämä ratkaisu koske. Sitä Salpalinjan perinneyhdistyksen puheenjohtaja Teppo Lahti kysyi, mutta kukaan ei vastannut!

Minäkin olen kymmeniä, kymmeniä kertoja opastuksissa suu vaahdossa kertonut, että vaikka maapohjat ovat maanomistajien omaisuutta, niin kivet ovat valtion! Väärin! Tämän päivän tiedon perusteella perun aiemmat puheeni, kivet, samoin kuin vastakin kaikki korsutkin ovat maanomistajien omaisuutta.

Mutta aivan villinä ei Salpalinja jää maanomistajien käyttöön. Museovirasto on valinnut Salpalinjasta ns. huippukohteita, 45 kokonaisuutta, joissa on 94 erillistä kohdetta, jotka pitää säilyttää alkuperäisessä asussaan. Niiden käyttö niitä vahingoittamatta on suorastaan suotavaa.

Muiden kuin huippukohteiden säilyminen ja käyttö riippuvat kiinteistönomistajan sekä kuntien päätöksistä ja harkinnasta.

Museovirasto ottaakin rasitusten purkamisen jälkeen aloitteen ja yrittää saada paikalliset toimijat pitkin Salpalinjaa pitämään huolen ja kehittämään tätä kansallisomaisuuttamme ja sen perintöä. Museovirasto sysää käytännön vetovastuuta Salpakeskukselle ja Salpalinjan perinneyhdistykselle!

Lohtuna suojeltujen Salpalinjan laitteiden omistajille Museovirasto lupaa selvää rahaa, hoitoavustusta linnoitteiden kunnostamiseen ja ylläpitoon, kunhan se tehdään vähän kerrallaan ja pitkällä tähtäimellä!

Salpalinjan palauttaminen nyt hallinnankin osalta maanomistajille perustuu sen merkityksen vähyyteen nykyisessä maanpuolustuksessa. Julkenin olla tilaisuudessa tuosta asiasta eri mieltä sanomalla, että paikallisesti Salpalinjalla on yhä mitä suurin puolustuksellinen merkitys. Ei niin hölmöä sotapäällikköä ole, ettei ymmärtäisi käyttää hyväkseen kallioon louhittuja ja yli kahden metrin seinävahvuuksia käsittäviä teräsbetonikorsuja!

Puolustusministeriön osastoesiupseeri Vesa Halinen vastasi, että 2000-luvun alussa arvioitiin, että  Salpalinjalla ei ole sellaista kokonaispuolustuksellista merkitystä, että puolustusministeriön kannattaisi sitä hallinnoida. Ja nyt tämän viimeisen prosessin yhteydessä pääesikunnan päällikkö on allekirjoittanut vastaavan päivitetyn paperin. Halinen toki myönsi, että kommentissani on myös puolensa.

Kaiken kaikkiaan Salpalinjalla monin eri tavoin epätietoisuutta herättäneen maanomistus- ja hallinta-asiat kaiken järjen mukaan selkiytyvät hyvässä ja pahassa siis todennäköisemmin ensi vuoden puolella. Siihen saakka edetään vanhoin ”sopimuksin”! Mitä kaikkea se sitten käytännössä tarkoittaa, selvinnee aikanaan. Lisätyötä se vapaaehtoistoimijoille ainakin merkitsee!

Ministeri Anu Vehviläinen avasi ja pohjusti tiedotustilaisuuden.
Tiedotustilaisuus Salpalinja-museolla.

TERHO AHONEN