Salpalinjan itärajan pelote ei happane

Helsingin Sanomien 29.9.2023 yhdessä päivän kärkijutuista tuodaan esiin puolustusvoimien valmius nopeuttaa itärajan linnoittamista etukäteen maanomistajien kanssa tehdyin sopimuksin. Niiden mukaan jopa vuorokauden varoitusajalla kaivinkoneet ja moottorisahat voisivat tarvittaessa aloittaa laulunsa.

Juttu on mitä ilmeisimmin rauhoittamassa lähinnä oman maan länsireunan asukkaita; Suomen itärajan puolustusta ei ole jätetty pelkästään mustikkamättäisiin hillasoiden reunoille perustuvien tuliasemien varaan. Uutinen olisi, jos puolustusvoimat ei valmistautuisi lakisääteiseen maanpuolustustehtävään. Ehkä jutun signaalilla rauhoitetaan myös Ruotsin kansalaisia heidän painiessaan omien sisäisten turvallisuusongelmien parissa odotellessaan Nato-jäsenyytensä hyväksyntään Turkilta ja Unkarilta.

Suomen itärajan puolustamisessa on vahva, todella vahva perinne, joka toimii tarvittaessa paikoin vieläkin. Se on Salpalinja, joka Hesarin jutun ensimmäisessä kuvatekstissä lyhyesti mainitaankin. Itse asiassa jutussa käsiteltyä asiaa voisi luonnehtia nykykielellä Salpalinjan päivittämiseksi.

Tiedän, että Salpalinjan rakenteiden suoja- ja estearvoa vieläkin vähätellään. No, me täällä itärajalla tunnemme tilanteen.

Siitä epäilijät eivät pääse yli eikä ympäri, että Salpalinja on sotilasmaantieteellisesti sijoitettu edelleen parhaaseen mahdolliseen paikkaan tyssäämään vihollisen tuli ja liike. Ukrainan sota on ukrainalaisten takaisinvaltaajien kokemusten myötä osoittanut linnoittamisen ja siihen yhdistetyn miina-aseen käytön voiman! Eteneminen yli syvyyteen perustettujen kaivantojen ja niihin yhdistettyjen tuliasemien ja miinakenttien läpi on tuskallisen hidasta. Onneksi sitä sentään tapahtuu.

En voi muuta kuin kehua Suomen sotilasjohdon viime sotien ja kylmän sodan aikaista kaukonäköisyyttä rakentaa itärajallemme vahva kestolinnoitus ennaltaehkäiseväksi pelotteeksi. Se on pitänyt aina uuden ennaltaehkäisevän lisäpelotteen, puolustusliitto Naton tuloon saakka. Puuseipäiden varaan 1940-luvulla rakennettu piikkilanka-aita ei olisi tuota tehtävää tehnyt edes symbolisesti.

Täytyy myös hattua nostaa kustannusyhtiö Readme.fi:lle kauaskantoisuudesta vain vuotta ennen 24.2.2022 alkanutta Venäjän massiivista hyökkäystä Ukrainaan tehdä päätös julkaista Salpalinjasta perusteellinen ja kansantajuinen kirja. Ehkä onnekas sattuma on myös se, että kirjassa ei julkaista karttoja tekemään Salpalinja-tiedustelua turhan helpoksi pahat mielessä siihen tutustuville.

Siispä, jos haluat tietää, kuinka Suomi ratkaisi viime sotien aikana itärajan turvallisuutensa, osta Salpalinja Suomen suoja -kirja kirjoja myyvistä kaupoista tai lainaa kirjastosta. Salpalinja Suomen suoja -kirja on täysin ajankohtainen edelleen nyt ja kauas tulevaisuuteen.

Aika ei saa Salpalinjan historiaa happanemaan. Salpalinjalla on monta ominaisuutta, jotka kestävät aikaa. Betonirakenteiden, estekivien, louhittujen kaivantojen ja sijainnin ohella niitä on ennen kaikkea se peräänantamaton maanpuolustustahto, jolla suomalainen veteraanisukupolvi sen yli 80 vuotta sitten sai aikaan. Sillä syntyi Salpalinja itärajalle ja Harparskog-linja Hankoniemelle.

Korostan vielä, Salpalinjalla on siis myös yhä tärkeä henkinen tehtävä viestittää tuo maanpuolustustahto nykyiselle Suomen kenttäarmeijalle. Suomessa on hieno tilanne, että jokaisella Suomen kenttäarmeijan miehellä ja naisella, niin aktiivipalveluksessa kuin reservissä, on tässä maassa puolustettavaa. Se on yksi maanpuolustustahdon perusta. Toinen on sotiemme veteraanien perinnön velvoittavuus. Näillä eväillä pärjäämme.

Linkki Hesarin juttuun: Helsingin Sanomat verkossa 29.9.2023

TERHO AHONEN