Edesmennyt kenraaliluutnantti Heikki Koskelo (1935 – 2020) valittiin / kutsuttiin vuoden 2003 alussa toimintansa aloittaneen, 25.7.2002 perustetun Salpalinjan perinneyhdistys ry:n ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Hän kävi toimeen ripeästi. Hän järjesti yhdistykselle rahoitusta, kutsui tuntemiaan ihmisiä toimintaan mukaan ja käynnisti yhdistyksen valtakunnallisen käynnistämishankkeen.
Ei juuri sellaista Salpalinja-esitelmää kenraali Koskelo
pitänyt, missä hän ei puhunut Salpalinjasta itärajamme ennaltaehkäisevänä
pelotteena. Sitä se oli jo jatkosodan loppuvaiheessa ja aina pitkälti kylmän
sodan vuosiin saakka. Hän perusteli pelotevaikutusta Neuvostoliiton toiminnalla ja
joidenkin korkeiden neuvostokenraalien puheista vetämillään johtopäätöksillä.
Salpalinjaa vastaan ei koskaan ole hyökätty. Se on tärkein todiste
Salpalinjalle annetun tehtävän täyttämisestä.
Itärajan linnoituksen pelotevaikutuksen yksi konkreettinen ilmeneminen
oli liittoutuneiden valvontakomission (käytännössä NL) suuri mielenkiinto Salpalinjaan. Se pyysi ja sai haluamastaan materiaalista osan heti
maahan tultuaan ja osan myöhemmin. Valvontakomisio halusi itselleen kaikki linnoitukseen liittyvät asiakirjat, piirustukset, laitteiden
sijaintikartat ja yms.
Suomalaisupseereiden opastamilla kahdella valvontakomission maastoretkellä
linnoituksessa huomionarvoista oli punaupseereiden vahva halu selvittää Salpalinjan
lujuutta eri kohdissa. Samalla tutkittiin Suomeen johtavien teiden kuntoa ja tehtiin
varmasti myös merkintöjä maastossa vahvoiksi tai heikoiksi havaituista linnoitteista
tai maastokohdista.
Tämä ei suinkaan johtunut huolesta suomalaisten kykyyn
puolustautua, vaan se oli valmistautumista Neuvostoliiton omaan hyökkäykseen
Suomeen. Miten ja missä Salpalinja olisi helpoiten, tai ylipäätään murrettavissa?
Siihen haettiin voittajan laillisella, valvontakomission nimissä tehdyllä tiedustelulla
selkoa.
Ja kun tuota hyökkäystä Neuvostoliiton aikana ei koskaan
tullut, valvontakomission tiedusteluretkien johtopäätökset olivat olleet selvät.
Salpalinjaa vastaan ei kannata hyökätä Neuvostoliiton sen ajan kalustolla ja
joukoilla. Näin pääosin itärajalla koko virkauransa palvellut ja alueen hyvin tuntenut
Heikki Koskelo asian tulkitsi. Hänen näkemykseensä oli kuuntelijana helppo uskoa.
Venäjän vaatimukset joulukuussa 2021 Naton laajenemisen
estämiseksi itään ( blogi: https://salpalinjansalat.blogspot.com/2021/12/salpalinja-on-taas-hyvin-ajankohtainen.html
) ja sitten hyökkäys 24.2.2022 Ukrainaan kertoivat suomalaisille kaiken oleellisen.
YYA-ajan ystävyysliturgia oli ollut käytännössä NL:n puolelta vain sopivan
hetken odottamista työntää sen omaa turvallisuusvyöhykettä kauemmas länteen. Ukraina
oli siihen ei-Nato-maana sopivasti ensimmäinen vaihe ja seuraava helppo
kukistettava ei-Nato-maa olisi Suomi ja luontevasti edelleen Ruotsikin. Ainakin
Ruotsi saisi Venäjän karhun naapurikseen.
Olemme lukeneet ja kuulleet Venäjä-asiantuntijoiden toistuvasti
todistaneen viimeisen reilun vuoden aikana, että Venäjä toteuttaa vain satoja vuosia
vanhaa laajenemisoppiaan, johon Suomikin sisältyy. Huomattava on, että tällaisia
todistuksia ei Suomessa juuri kukaan tutkija ja asiantuntija julkisesti
esittänyt toisen maailmansodan jälkeen. Ei kylmän sodan vuosina, ei NL:n
romahtamiseen 1991 mennessä, ei ennen Venäjän Krimin valtausta 2014, eikä paljon edes
ennen 24.2.2022 Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Tai sitten niihin ei korvaa
lotkautettu.
Onneksi hämmästyttävän nopeasti reilu vuosi sitten Suomen
kansa tajusi, että Suomi tarvitsee nykyaikaan sopivan itärajamme ennaltaehkäisevän
pelotteen, nykyajan Salpalinjan. Ja nyt se uskallettiin kiihtyvällä vauhdilla sanoa ääneen. Kun
kansan kannatus hakeutua Naton jäseneksi ylitti nopeasti mielipidetiedusteluissa yli 50 prosentin,
tulivat poliitikot kiitettävästi ja kiltisti perässä, vielä sanojaan varoen,
mutta tulivat kuitenkin. Ei heille jäänyt muuta vaihtoehtoa.
Suomessa päätös Natoon hakemisesta ja siihen liittymisestä
tehtiin itäblogin kansandemokratioiden kaltaisin, lähes sadan prosentin kannatusluvuin.
Käytännössä liki yksimielisesti.
Nyt noita toisin ajattelijoita, jäljellä olevia muutamia Nato-vastaisia
kansalaisia haravoi kertomaan mielipiteensä enää vain ”kansanradio” Yle! En
ymmärrä, miksi heitä harvoja vähemmistössä olevia pitää hyysätä ja päästää julkisuuteen
valittamaan surkeuttaan Suomessa. Silloin kun Suomi ei ollut Natossa ja vain harvat ääneen uskalsivat Nato-jäsenyydestä puhua, niin silloin Yle
ei nähnyt tarvetta kuulla tämän harvalukuisen vähemmistön ääntä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin! Suomi pääsi Naton täysivaltaiseksi
jäseneksi 4.4.2023. Siitä suuri kiitos kaikille asiaan myötävaikuttaneille.
Nyt meillä itärajan ihmisilläkin on rauha nukkua yömme
sikeästi; Natossa Suomen tiedustelu tietää mahdollisen vaaranpaikan jo kauan
ennen kuin tankkien telaketjujen kolina rajan yli kuuluu. Ja näinhän ei edes
tapahdu; Naton pelotevaikutus toimii 24/7, siis juuri tälläkin hetkellä.
Salpalinjan tehtävä itärajan pelotteena on siirtynyt muodollisestikin vihdoin jatkuvasti nykyajan hermolla olevaan Natoon. Salpalinja rakennettiin kenraali Koskelon mukaan itärajamme pelotteeksi. Ja kun se sen tehtävän täydellisesti täytti, voidaan sanoa Salpalinjan raivanneen tai auranneen tien suomalaisten mieliin ja ajatuksiin ainoalle järkevälle turvalle, Natolle!
Kun vielä pidämme huolen oman armeijamme puolustuskyvystä, olemme niin turvassa, kuin olla voimme. Hyvä! Kiitos valtiojohdolle!
TERHO AHONEN
2 kommenttia:
Salpalinja säästyi 1944 sen takia, että hyökkäyssuunta vaihtui Berliiniin. Nykypäivänä maalit on laskettu etukäteen ja 1944 Kuusamon keikalla naapuri selvitti korsujen lujuuden, tonnilla hajoo ja 2 tonnilla tehdään kuoppa alle. Parin Pionryhmän kamoilla siis korsu on goodbye.
Stalin siirsi hyökkäyspainopisteen Suomen suunnalta Berliiniin, koska katsoi, että Salpalinjan murtaminen veisi liiaksi aikaa ja joukkoja, joita tarvittaisiin Keski-Euroopassa kuten juuri Berliinissä. Näin Salpalinjan pelote hankalasti läpäistävänä toimi. Kiitos kommentista JukkeliV
Lähetä kommentti