On ollut mielenkiintoinen prosessi seurata ammattilaisen
sivujentekoa ja olla ”toimeksiantajana” hommassa mukana. Pahinta on tietysti
meikäläiselle vanhalle kalkkikselle se, että joutuu yhtenä ylläpitäjänä perehtymään sivuston
salaisuuksiin, jotta niitä osaa päivittää. Ja päivittäminen, ajan tasalla
pitäminen on sivuston vetovoiman kannalta ensi arvoisen tärkeää. Sen ymmärrän.
Jo entinen mieskin ennen vanhaan sanoi, että pitää elää
nykyaikaa!
Omat Korsumatkojen sivut on rakennettu 2000-luvun alussa ja
eihän niillä enää mitään virkaa ole, kun niitä ajastaan vanhentuneena ei pysty
niiden tekijätkään päivittämään. Sivujen uudistaminen on kyllä välttämätöntä,
jos aikoo ajan virrassa olla mukana. Katsotaan sitä sitten talven mittaan.
Salpalinjan sanoman viestittäminen, on myönnettävä, olisi
tuskallista, lähes mahdotonta ilman näitä nykypäivän vimpaimia. Tuo
vimpain-sanakin tuli muuten vastaan kotisivun päivitysohjeissa.
Olen täälläkin kertonut, miten tulin keväällä 2010 menneeksi
Salpavaelluksen tiedottajan ominaisuudessa Cursorin sähköisen markkinoinnin
kahden päivän kurssille. Yleensä kaikkeen tuollaiseen epäillen suhtautuneena
tulin kerrankin yllätetyksi. Sehän näytti ja oli hyödyllistä.
Tartuin oitis nykyaikaan. Liityin Facebookiin ja perustin
tämän blogin. Uskoo ken haluaa, tämä kirjoitus on Salpalinjan salojen 200. siis
kahdessadas! Muutama on vierailijoiden tekemää, pääosa minun. Olen täällä
kertonut varsin yksityiskohtaisessti Salpalinjan rakenteesta ja lähes kaikesta
linnoitukseen liittyvästä. Hirvittävä määrä on vielä kertomatta; se antaa
toivoa, että aiheita vielä löytyy.
Tämän blogisivuston laskuri väittää, että täällä on käynyt
ainakin kerran kurkkaamassa 19 400 eri ihmistä. Heistä joka toinen tulee
uudelleen, hyvin monet viikottain. Eli kyllähän näin kapea-alaiseksi
erikoisaiheeksi ja erikoissivustoksi luvut ovat mieltä hiveleviä.
Haastetta on saada kävijöistä tuo toinen puolikin tulemaan
uudelleen. Se vaan tuntuu hirveä kiire ja kärsimättömyys ihmisillä vievän
mennessään. Jos nyt päällimmäisenä oleva uusin kirjoitus ei satu kiinnostamaan,
niin ei malteta selata muitakaan. Kahteen sataan kirjoitukseen luulisi osuvan
jotakin kiinnostavaa. Toisaalta paljous ei ole välttämättä hyve, jos kaikki
hyvä sinne hukkuu. Myönnän myös sen, että tekevältä tulee kaikenlaista; joskus osuu kohdalleenkin
Mutta tämän kirjoituksen kärki oli siis Salpavaelluksen
uudet kotisivut. Ne ovat pystyssä ja niitä pikkuhiljaa tässä jalostetaan ja
aineistoa lisätään, kun sitä esimerkiksi ensi kesän reittien ja ohjelman osalta
syntyy. Kertokaa ihmeessä kavereillenne Salpavaelluksen uudesta ajanmukaisesta
ilmeestä ja jakakaa tätä iloa muillekin.
On monenlaista vapaaehtoista maanpuolustustyötä. Salpalinjan
perinnön siirtäminen ja siihen perehtyminen on yksi mukava ja mukavahenkinen
tapa tehdä sitä. Ja sen ovat monet, myös nuoret huomanneet. Siitä olen hyvin
iloinen. Salpalinjassa on hymy herkässä. Suomen itsenäisyyspäivä on kuudes
joulukuuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti