Salpalinja ja luonnon suojelu

Salpalinjan rakentaminen tuskin olisi tänä päivänä enää mahdollista luonnonsuojelullisista syistä. Valkoselkätikat, liito-oravat ja kaiken maailman jäniksenjäljet ja pilliheinät tekisivät linnoittamisen mahdottomaksi. Banderollit ja itsensä ilmakompressoreihin ja betonimyllyihin kettingeillä kahlehtineet luonnonpuolustajat olisivat jatkuvaa uutisvirtaa. Varsinainen maanpuolustus jäisi niiden jalkoihin.

Ennen kuin joku älähtää asenteelliseen blogialoitukseeni, pitää kiirehtiä esiintuomaan silloin 2,5 miljardia markkaa maksaneen Salpalinjan myönteiset vaikutukset luonnolle. Missä talvehtisivat nyt sadat lepakot ja missä kuoriutuisivat miljoonat sääsket, jos ei ympärivuotisesti varsin tasalämpöisiä ja kesällä kosteita teräsbetonikorsuja olisi? Kysymys jääköön retoriseksi, kun en osaa siihen vastata.

Linnoittaminen on nähtävä maanpuolustuksena, jolle ”luonnon raiskaamisen” oikeutuksen antaa ja antoi sotatilalaki. Sen tarkoitus on saattaa heti yhteiskunnan eli tässä tapauksessa valtion käyttöön kaikki tarpeellinen maanpuolustusta edistävä materia ja maa ilman ympäristövaikutusten arviointia, YVA:aa, ja ennen lunastustoimituksia. Voi vain kuvitella, milloin Salpalinjan YVA ja lunastustoimitukset olisivat valmistuneet, jos ne olisi pitänyt silloin tehdä. No ei ainakaan viime maailmansodan aikana, uskallan väittää!

Salpalinjan rakentaminen repi tietenkin alussa viittaamiani luontoarvoja, myös vesistöjä ainakin tulvitusjärjestelmien ja järvien, lampien ja jokien rannoille pystytettyjen estekivien myötä. Se oli menetys ilman muuta. Aivan samalla tavalla se repi ja raiskasi kulttuurimaisemaa, siis jo rakennettua ympäristöä, rakennuksia, pihapiirejä, teitä ja peltoja.

Itärajan linnoitusta tehtiin niin vähin äänin, salaa, kuin suinkin. No jokainen nyt arvaa, että tuollainen rakentaminen näkyi ja kuului rakentamispaikalla ja sinne johtavilla teillä. Ja varmasti sekaan mahtui myös työmaan alle maataan menettäneiden isäntien ja emäntien harmitusta eri muodoissaan. Mutta kun ei sen ajan lehdissä julkaistu Salpalinjasta rakentamisuutisia, niin ei myöskään mielenosoitusuutisia, jos niitä olisi ollut.

Mikä sitten sai välirauhan aikaiset suomalaiset pitämään suunsa kiinni ja sietämään luonto- ja kulttuuriarvojen ja vastaavien menetyksen. Kyllä siihen ei voi olla muuta selitystä kuin, että heillä oli silloin huoli vielä suurempien arvojen menettämisestä. Ilman linnoitustöitä, ilman maanpuolustusta suomalaisilla ei olisi juuri tänä päivänäkään mahdollisuutta ja oikeutta vaalia ja suojella arvokkaita luonnon biotyyppejä.

Salpalinja turvasi siis myös luonnon suojelun!

Ja niin ne ajat ja asiat muuttuvat. Nythän Salpalinja on itsessään osa kulttuurimaisemaa, johon se on kasvanut sitä mukaa kuin Suomi on vaurastunut ja ymmärtänyt sen merkityksen.