Pääosin myönteistä Miehikkälässä

Lokakuun alun blogissani yritin virittää Salpalinjasta huolta kantavia kansalaisia ”kiusaamaan” kuntavaaliehdokkaita pitkin itärajaa ja kysymään heidän mielipidettään mahdollisista kehittämistoimista linnoituksen museaalisessa ja matkailullisessa käytössä paikkakunnillaan. Prosessi on tietysti vielä kesken, mutta jotain pääsen tässä sentään kommentoimaan kotikunnastani.

Kymen Sanomien vaalikoneeseen on vastannut vain hieman yli puolet Miehikkälän ehdokkaista. Se on hämmästyttävän vähän; jotakinhan sekin tietysti kertoo kyseisten ehdokkaiden innokkuudesta vaikuttaa. Ennakkoäänestys alkaa jo ylihuomenna.

Minua kiinnostaa tässä yhteydessä tämän blogin aiheeseen liittyen vain ko. vaalikoneen kysymys koskien kunnan rahojen käyttämistä Salpalinjan matkailulliseen kehittämiseen.

Miehikkälän ehdokkaista, siis vastanneista, kuitenkin 61 prosenttia on samaa tai jokseenkin samaa mieltä, että kunnan kannattaa olla aktiivinen Salpalinjan kehittämisessä. Itse asiassa vain kaksi ehdokasta tyrmää Salpalinjaan sijoittamisen täysin! Ylen maakuntaradion vaalitentissä asiaa sivuttiin Miehikkälän museotoimen henkilöstön suuruudella. Vain demareiden edustaja näki sen ylimitoitettuna.

 Minusta tulos on myönteinen. Ja miksi ei olisi. Eipähän Miehikkälässä juuri muuta ole, jolla erottua maan kaikista muista luonnonkauniista paikkakunnista! Uutta ”tykkimäkeä” tai veturimuseoa ei Miehikkälään kannata perustaa, kun rataakaan ei ole. Salpalinja on historiallinen, koko Suomen nykyhyvinvointiinkin välillisesti vaikuttanut tosiasia. Siinä ei ole mitään keinotekoista.

 Miehikkälä on jo yli neljännesvuosisata sitten valinnut oman ”tykkimäkensä”. Se on Salpalinja-museo ja siihen liittyvät toiminnat. Sen infra nimenomaan Salpalinjaa koskien on maan parasta. Kysymys on nyt siitä, haluaako Miehikkälän kunta pitää paikkansa maan kärjessä, olla alansa ykkönen myös tulevaisuudessa. Tuon paikan ottajia on!

On tietysti selvää, että vaalien jälkeen harva nyt myöntävästi vastanneista ja mahdollisesti päättäjiksi valituista muistaa Salpalinjaa hyvällä ajatelleensa. Sillä ei ole paljon merkitystä, että minä muistan!

Oli miten oli, eihän Salpalinja Miehikkälää tai muita itärajan kuntia yksin pelasta. Minun mielestäni hyvänä hiivana se voisi niiden elinkeinotaikinassa kuitenkin olla.

Vaaleista vauhtia Salpalinjan kehittämiseen

Salpalinjan säilyttäminen kansallisena kulttuuriperintönä ja sen kohteiden esilläpitäminen yhä useampien ihmisten tavoitettavana on museoviranomaisten tehtävä.

Samoin tavoittein yhtä jalkaa tarvitaan myös elinkeinollista kehittämistä. Siis sitä, että historiakohteiden näkemiseen liittyvät oheistoiminnat, matkailulliset palvelut ovat kunnossa.

Parhaimmillaan matkailu voi museoiduista, kenties passiivisista kohteista tehdä eläviä ja puoleensa vetäviä. Tällöin museaallinen ja elinkeinollinen intressi kohtaavat. Tarvitaan eittämättä molempia: kohde ja sen kuluttajat.

Kuntavaalikamppailu on koht´sillään kuumimmillaan, toivottavasti myös kiihkeimmillään.

Niin museotoiminta kuin sen realisoimiseen liittyvä elinkeinotoiminta ovat mitä suurimmassa määrin myös kuntapäättäjien käsissä.

Paikalliset kohteet hyödynnetään parhaiten paikallisesti. Siksi se liippaa läheltä ihmisten kannalta tärkeintä paikallisyhteisöä, kuntaa. On vaikea odottaa kannustavaa potkua takapuoleen juuri muualta kuin omasta kunnasta. Siksi on väliä, minkälaisia eteenpäin potkijoita kunnanvaltuustoihin valitaan.

Käytännössä monia asioita hoidetaan ja kehitetään nykyisin erilaisina hankkeina, projekteina, joille haetaan rahoitusta, kunnallisista, maakunnallisista, kansallisista ja jopa kansainvälisistä (EU) lähteistä. Nämäkään hankkeet eivät saa alkuaan itsestään. Nekin tarvitsevat aloitteen ja ajatuksen, idean.

Salpalinja on koko maata koskeva monumentti. Siihen liittyvät kehittämishankkeet kaipaavat aivan varmasti paikallisesta toteutuksesta huolimatta ylikunnallista ja myös ylimaakunnallista näkemystä.

Tuo yli-sana, yli-etuliite, saattaa olla monelle paikalliselle kyvylle ylittämätön paikka! Minä sanon, että ei pitäisi. Päinvastoin se kuntapoliitikko, joka näkee yli minkä tahansa rajojen, on kannuksensa ja äänensä ansaitseva. Laput silmillä, ympäröivästä elämästä sokeana elävä vaaleihin menevä ehdokas joutaakin jäädä rannalle.

On helppo sanoa, että itärajan kunnissa on tärkeämpääkin tekemistä, kuin survoa rahaa jo kerran maksettuun linnoitukseen. Elinkeinojen kehittäminen on kuitenkin se sampo, jota tarvitaan jokaisessa kunnassa rahoittamaan ”se tärkeämpi tekeminen”. Tulikohan tarpeeksi selvästi sanottua, että tarvitaan kunnissa myös Salpalinjan matkailullista kehittämistä, joka ennemmin tai myöhemmin tuottaa myös verotuloja. Kaikki ottaa aikansa. Maaliin pääsee vain, jos on matkaan lähtenyt!

Nyt me Salpalinjaa tärkeänä pitävät voisimme aktivoitua ja penätä oman kuntamme ehdokkailta kannaottoja Salpalinjaan liittyvään niin museaaliseen kuin matkailulliseen kehittämiseen. Se onnistuu kahden keskisin keskusteluin ehdokkaiden kanssa tai vaatimalla mielipiteitä vaalikeskusteluissa tai yleisönosastokirjoituksissa.

Nyt on hyvä sauma painaa päälle. Ehdokkaat ovat nyt herkimpiä antamaan äänestäjiä myötäileviä lausuntoja.

Minä sain ”ujutettua” Kymen Sanomien vaalikoneeseen koti-Miehikkäläni osalta kysymyksen ehdokkaiden suhtautumisesta Salpalinjan kehittämiseen.Yllättävän myönteisiä vastauksia on toistaiseksi tullut, mutta on myös jokunen kielteinenkin mielipide. Käykääpä seuraamassa http://www.kymensanomat.fi/vaalikone. Ja sitten valitsette kunnan ja ehdokaslistan ja sieltä näkyy vastanneiden ehdokkaiden mielipiteet.