Samoin tavoittein yhtä jalkaa tarvitaan myös elinkeinollista
kehittämistä. Siis sitä, että historiakohteiden näkemiseen liittyvät
oheistoiminnat, matkailulliset palvelut ovat kunnossa.
Parhaimmillaan matkailu voi museoiduista, kenties
passiivisista kohteista tehdä eläviä ja puoleensa vetäviä. Tällöin museaallinen
ja elinkeinollinen intressi kohtaavat. Tarvitaan eittämättä molempia: kohde ja
sen kuluttajat.
Kuntavaalikamppailu on koht´sillään kuumimmillaan,
toivottavasti myös kiihkeimmillään.
Niin museotoiminta kuin sen realisoimiseen liittyvä elinkeinotoiminta
ovat mitä suurimmassa määrin myös kuntapäättäjien käsissä.
Paikalliset kohteet hyödynnetään parhaiten paikallisesti.
Siksi se liippaa läheltä ihmisten kannalta tärkeintä paikallisyhteisöä, kuntaa.
On vaikea odottaa kannustavaa potkua takapuoleen juuri muualta kuin omasta
kunnasta. Siksi on väliä, minkälaisia eteenpäin potkijoita kunnanvaltuustoihin
valitaan.
Käytännössä monia asioita hoidetaan ja kehitetään nykyisin
erilaisina hankkeina, projekteina, joille haetaan rahoitusta, kunnallisista,
maakunnallisista, kansallisista ja jopa kansainvälisistä (EU) lähteistä.
Nämäkään hankkeet eivät saa alkuaan itsestään. Nekin tarvitsevat aloitteen ja
ajatuksen, idean.
Salpalinja on koko maata koskeva monumentti. Siihen
liittyvät kehittämishankkeet kaipaavat aivan varmasti paikallisesta
toteutuksesta huolimatta ylikunnallista ja myös ylimaakunnallista näkemystä.
Tuo yli-sana, yli-etuliite, saattaa olla monelle
paikalliselle kyvylle ylittämätön paikka! Minä sanon, että ei pitäisi.
Päinvastoin se kuntapoliitikko, joka näkee yli minkä tahansa rajojen, on
kannuksensa ja äänensä ansaitseva. Laput silmillä, ympäröivästä elämästä
sokeana elävä vaaleihin menevä ehdokas joutaakin jäädä rannalle.
On helppo sanoa, että itärajan kunnissa on tärkeämpääkin
tekemistä, kuin survoa rahaa jo kerran maksettuun linnoitukseen. Elinkeinojen
kehittäminen on kuitenkin se sampo, jota tarvitaan jokaisessa kunnassa
rahoittamaan ”se tärkeämpi tekeminen”. Tulikohan tarpeeksi selvästi sanottua,
että tarvitaan kunnissa myös Salpalinjan matkailullista kehittämistä, joka
ennemmin tai myöhemmin tuottaa myös verotuloja. Kaikki ottaa aikansa. Maaliin
pääsee vain, jos on matkaan lähtenyt!
Nyt me Salpalinjaa tärkeänä pitävät voisimme aktivoitua ja
penätä oman kuntamme ehdokkailta kannaottoja Salpalinjaan liittyvään niin
museaaliseen kuin matkailulliseen kehittämiseen. Se onnistuu kahden keskisin
keskusteluin ehdokkaiden kanssa tai vaatimalla mielipiteitä vaalikeskusteluissa
tai yleisönosastokirjoituksissa.
Nyt on hyvä sauma painaa päälle. Ehdokkaat ovat nyt
herkimpiä antamaan äänestäjiä myötäileviä lausuntoja.
Minä sain ”ujutettua” Kymen Sanomien vaalikoneeseen
koti-Miehikkäläni osalta kysymyksen ehdokkaiden suhtautumisesta Salpalinjan
kehittämiseen.Yllättävän myönteisiä vastauksia on toistaiseksi tullut, mutta on
myös jokunen kielteinenkin mielipide. Käykääpä seuraamassa http://www.kymensanomat.fi/vaalikone.
Ja sitten valitsette kunnan ja ehdokaslistan ja sieltä näkyy vastanneiden
ehdokkaiden mielipiteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti