Mielikuvaharjoitus Salpa-aseman miehityksestä

Sotahistoriaharrastaja Osmo Kimmo Helsingistä tarttui edelliseen blogiini koskien pohdintaani Salpalinjan joukkojen määrästä. Hän rakensi mielikuvaharjoituksen, joka perustuu todellisiin asiakirjoihin. YH:n 1941 puolustustilanteen muututtua nopeasti hyökkäykselliseksi kirjoituksen loppu rakentuu laskelmiin ja oletukseen, millä lailla joukkoja olisi ollut Salpalinjassa käytettävissä. Mielenkiintoinen kirjoitus ja käy esimerkiksi ja suunta-antavaksi muuallakin Salpalinjassa. Kannattaa lukea! Terho Ahonen

Jatkosodan YH:ssa maavoimiin perustettiin suunnitelmien mukaan 16 divisioonaa, kolme kevyttä prikaatia ja kaksi merivoimille varattua jalkaväkirykmenttiä.  Itärajan puolustukseen keskitettiin 12 divisioonaa, kolme divisioonaa varattiin ylipäällikön reserviksi ja yksi divisioona merivoimien komentajan johtoon. Suomenlahden ja Kivijärven välinen alue antaa hyvän lähtökohdan Salpalinjalle suunnitellun miehityksen arvioimiseksi. Tälle, IV Armeijakunnan alueelle, joukot oli 22.6.1941 ryhmitetty alkuperäisen puolustussuunnitelman mukaisesti 8.D Virolahdelle, 12.D Miehikkälään ja 4.D Luumäelle.

Divisioonaan kuului kolme jalkaväkirykmenttiä ja rykmenttiin kolme pataljoonaa, tykkikomppania ja raskas kranaatinheitinkomppania. Jalkaväkirykmenttien lisäksi divisioonaan kuului esikunta, kevyt osasto, tykkikomppania, kevyt ja raskas kenttätykistöpatteristo, pioneeripataljoona, viestipataljoona, it-konekiväärikomppania sekä huolto- ja kuljetusmuodostelmia. Divisioonan määrävahvuus oli noin 16.000 miestä.

IV AK:n alueella toimi kolme suojajoukkoprikaatia rannikolta alkaen 4. Pr., 3.Pr. ja 5.Pr. Suojajoukot kutsuttiin ylimääräisiin harjoituksiin 10.6.1941, jolloin prikaateista muodostettiin jalkaväkirykmentit JR 4, JR 3 ja JR 5 sekä prikaatien patteristoista jalkaväkirykmenttejä tukeva tykistö.  Vahvennetun JR 3:n tehtävä oli 10.6.1941 käskyn mukaan viivyttää osillaan vihollista rajalta alkaen, suorittaa hävitykset ja sulutukset päävastarinta-aseman edessä, asettaa päävastarinta-asemaan tarpeen vaatima runkomiehitys, pysäyttää vihollisen eteneminen viimeistään päävastarinta-aseman eteen ja pitää päävastarinta-asema kunnes kenttäarmeija oli keskitetty. Kaikilla kolmella suojajoukkorykmentillä oli lohkoillaan vastaava tehtävä.

Tarkastellaan seuraavassa lähemmin JR 3:n lohkoa.

JR 3:n I ja II pataljoona olivat suojajoukkoprikaatin varusmiesyksiköitä ja ne olivat taisteluvalmiina perustamispäivänä 10.6.1941. Rykmentin III pataljoona perustettiin Helsingissä Tuomarinkylässä 10.6. alkaen. JR 3 siirtyi viivytysryhmitykseen 13.6.1941 pääosin pääpuolustuslinjan itäpuolelle, etummaiset osat Muurikkalan tasalle. Samana päivänä III Pataljoona majoittui Savanjärven leirialueelle.

Pääpuolustusaseman miehitystä vahvistettiin 10.6.1941 muodostetulla Linnoituspataljoona 3:lla, joka miehitti pääpuolustusaseman runkoaseet JR 3:lle operatiivisesti alistettuna. Linnoituspatteristo 2 täydennettiin myös 10.6. sodanajan kokoonpanoon, Miehikkälän lohkolle sijoittuivat 17. ja 18. Linnoituspatteri.

Käsky ylimääräisistä harjoituksista annettiin 17.6.1941 ja liikekannallepano alkoi seuraavana päivänä. Tällöin perustettiin 12. Divisioonan muut osat JR 26 (Ässärykmentti) ja JR 47 (Vallilan rykmentti) sekä Kenttätykistörykmentti 7. Keskityksen päätyttyä joukot olivat ryhmittyneenä pääasemaan. Esimerkiksi I/JR 47 saapui keskitysalueelle 21.6.,  majoittui Alimmaisen leirialueelle ja sai käskyn suorittaa pääpuolustuslinjan koemiehityksen 22.6. Aamuyöllä 23.6. saapui rykmentin tukipatteristoksi määrätty II/KTR 7. Samana päivänä II/JR 47 saapui klo 9 Onkamaan kylän laitaan ja jälkipäällään klo 21.

Divisioonan 23.6.41 annetun käskyn mukaan 12.D:n pääosat oli keskitetty 23.6.1941 mennessä ja ryhmittyi siten, että se voi nopeasti asettua puolustukseen lohkollaan. Päätehtävä oli joukkojen koulutus ja sen ohella välttämättömimmät kenttävarustustyöt sekä päävastarinta-asemassa että viivytysalueella. Suojajoukkojen komentaja oli JR 3:n komentaja ja joukkoina JR 3 (p. III P) sekä kaksi rajajääkärijoukkuetta, tykistönä I/KTR 7, 8./KTR 7 ja 3./RPsto 23. Suojajoukot tuli ryhmittää siten, että niitä voidaan kokonaisuudessaan käyttää puolustukseen ensimmäisessä viivytysasemassa.

Päävastarinta-asema jaettiin kolmeen lohkoon (Tässä jaottelussa koko divisioonan lohko, josta olen käyttänyt nimitystä Miehikkälän lohko, oli jaettu kolmeen alalohkoon ja niistä keskimmäisestä käytetään samaa nimitystä) :
-oikealla Säkäjärven lohko, komentaja JR 47:n komentaja. Joukot: JR 47 (p.III P) ja 1./Lin.P 3 sekä tykistönä II/KTR 7
-keskellä Miehikkälän lohko, komentaja JR 26:n komentaja. Joukot: JR 26 ja 2./Lin.P 3 sekä tykistönä I/KTR 7 (viivytysvaiheen jälkeen)
-vasemmalla Pekkolan lohko, komentaja III/JR 3:n komentaja. Joukot: III/JR 3, Kev.Os.1 ja 3./Lin.P 3 sekä tykistönä III/KTR 7
Lisäksi tulitukea antoi yhteisryhmä:
-RPsto 23, tulialue Säkäjärven ja Miehikkälän lohkot
-2./Lin.Psto 2, tulialue Säkäjärven ja Miehikkälän lohkot
-3./Lin.Psto 2, tulialue Pekkolan lohko

Joukot oli ryhmitettävä siten, että päävastarinta-aseman nopea miehittäminen oli taattu.

Päävastarinta-aseman runkomiehityksenä oli Lin.P 3, jonka osat alistettiin taktisesti vastaavien lohkojen komentajille. Linnoituspataljoonan kivääri- ja konepistoolimiehistön tehtävänä oli avoasemissa taistellen suojata ensisijassa omat tulikorsunsa ja pst-asemansa.

Edellä on asiakirjojen perusteella osoitettu, että jatkosodan YH:ssa pääosa kenttäarmeijasta keskitettiin Pääpuolustusasemaan puolustusryhmitykseen. Suomenlahden ja Kivijärven välisen alueen keskimmäisen lohkon puolustukseen keskitettiin 12. Divisioona. Sen joukoista ennen sodan alkua JR 3 oli pääosin viivytysryhmityksessä ensimmäisessä viivytysasemassa. Pääasemassa oli runkomiehitys ja divisioonan kaksi muuta rykmenttiä pääosin (III/JR 47 puuttui) ryhmitettynä siten, että päävastarinta-asema voitiin tarvittaessa nopeasti miehittää.

Tilanne kehittyi siten, että massiiviseen puolustustaisteluun ei tässä vaiheessa jouduttu. Joukkojen painopistettä muutettiin ja 12.D keskitettiin Nuijamaan suuntaan, esimerkiksi JR 47 lähti marssille kohti Taavetin asemaa 1.7.41 ensimmäisenä tavoitteenaan Virojärvi. Vastaavasti JR 3 koottiin Savanjärvelle 1.7.41 ja sieltä marssille kohti Taavettia.

Jos tilanne olisi kehittynyt toisin, divisioonan lohkolla olisi ollut puolustukseen käytettävissä kolme jalkaväkirykmenttiä ja yksi linnoituspataljoona. Tykistö ja muut erikoisaselajit jätetään tämän tarkastelun ulkopuolelle.

Kaavamaisesti ajatellen etulinjaan olisi ryhmitetty kaksi rykmenttiä ja yksi reserviin, vastaavasti etulinjan rykmentti kaksi pataljoonaa eteen ja yhden syvyyteen, edelleen pataljoona kaksi komppaniaa eteen ja yhden lähisyvyyteen. Tämä ei tietenkään vastaa todellisuutta (maasto, rakenteet, omien joukkojen suorituskyky, viholliskuva jne. ratkaisevat), mutta mahdollistaa karkean lukumääräarvioinnin.

Edellisen kaavamaisen tarkastelun mukaan etulinjassa olisi taistellut 8 komppaniaa sekä niiden lähisyvyydessä neljä komppaniaa. Tämän lisäksi runkomiehityksenä toiminut Linnoituspataljoona olisi lisännyt etulinjan miehitykseen kolme komppaniaa. Komppanian vahvuudeksi oletetaan 100 miestä. Tällöin koko kaistan etulinjan jalkaväkivahvuus olisi ollut 800 miestä ja linnoitusjalkaväen vahvuus 300 miestä sekä lähisyvyydessä 400 miestä.

Hägglundin syksyllä 1944 laatiman muistion mukaan Säkäjärven pohjoispään ja Ala-Hirvasjärven eteläpään välisellä lohkolla oli betonirakenteissa 58 konekivääriä, 10 pst-tykkiä, 7 tulenjohtopaikkaa ja 29 majoituskorsua.  Mikäli otetaan huomioon vain asekorsut 68 kpl, runkomiehitystä riittää 4,4 miestä korsua kohti, siis noin puoliryhmä.  Oletetaan, että kenttälinnoitettuja pk-, kk- tai pst-tykkiasemia olisi ollut puolitoistakertainen määrä kantalinnoitettuihin nähden, siis noin 100 kpl. Etulinjan miehitystä olisi riittänyt tällaista tukikohtaa tai asemaa kohti 8 miestä. Mikäli myös lähisyvyyden miehitys otettaisiin huomioon, tulos olisi 12 miestä.

Mielikuvaharjoituksia voidaan tehdä arvioimalla myös miehitystiheyttä. Arvioidaan etulinjan pituus tarkasteltavalla kaistalla 16 kilometriksi. Tällöin etulinjaan olisi laskennallisesti riittänyt mies 14,5 metrin välein.

 

Entä majoitustilojen riittävyys?  Hägglundin raportissa todettiin lohkolla 29 majoituskorsua ja 58 kk-korsua. Majoituskorsuista 25 oli 40 miehelle tarkoitettuja ja loput ehkä 20:lle. Asekorsujen majoitustilojen mitoitus vaihteli 10 – 20 mieheen. Majoituskapasiteetiksi saadaan (25 x 40 + 4 x 20 + 58 x 15) 1950. Tämä kapasiteetti olisi hyvin riittänyt  laskuharjoituksessa käytetylle etulinjan miehitykselle (300 + 800 + 400 = 1500). Toki tuo kapasiteetti olisi täyttynyt jos laskuharjoituksessa olisi otettu mukaan tulenjohtueet, pioneerit, pst. jne.

Korostan sitä, että tässä laskuharjoituksessa on kysymys vain mielikuvatarkastelusta. Lähtökohtatilanne on kyllä asiakirjoihin nojaava, mutta kehittely siitä eteenpäin vain yksinkertaistuksiin, pelkistyksiin ja tarkistamattomiin lukumäärätietoihin perustuvaa laskuharjoitusta, mutta antanee mielikuvaa.

OSMO KIMMO

Juha Kilpeläinen Lahdesta tarjosi pari arkistokuvaa suuntaa-antavaksi tueksi Osmon kirjoitukseen. Kiitos! Klikkaa kuvia isommiksi.