Salpavaellus, patikkaretki historiaan

Tämä juttu on julkaistu Rajamme vartijat lehden numerossa 6/1989. Se on tehty ensimmäisestä kunnallisesta Salpavaelluksesta Miehikkälässä, josta nykyinen ja vuonna 1994 aloitettu reserviläisvetoinen Salpavaellus on kehitetty.

Tässä jutussa käsiteltyyn pioneerivaellukseen, siis uuraauurtavaan ensimmäiseen, oli kutsuttu lähinnä lehdistön edustajia. Minä kirjoitin jutun tuoreeltaan omaan lehteeni Etelä-Saimaaseen. Myös Rajamme Vartijat kiinnostui aiheesta ja pyysi jutun, jonka tässä 27 vuoden jälkeen ilman kuvia uudelleen julkaisen.

Retki puheena olevalla Salpalinja-reitillä oli minulle ensimmäinen, siis täysin uutta. Siitä juontunee ainakin yksi virhe. Kun puhun matkan olleen kymmenen kilometriä, oli se tosiasiassa vain reilut viisi kilometriä! Muuten olen vieläkin tyytyväinen juttuun, vaikka nyt muutamaa kohtaa hienosäätäisinkin. Teksti on sellaisenaan sen hetkistä ajankuvaa. Olen jo tuolloin käyttänyt Salpalinjasta monia ilmaisuja, joita viljelen edelleen!

Muhikon korpi Miehikkälän takametsissä kätkee poveensa pätkän Salpalinjaa, palan sodanjälkeiselle ikäpolvelle tuntematonta puolustusasemaa. Luonto on liki puolen vuosisadan aikana maastouttanut Salpa-aseman mystiseksi, salaperäiseksi sotiemme arveksi, joka ei puhu eikä pukahda. Satunnainen käynti yksittäisellä teräsbetonikorsulla ei kerro linnoituksen kokonaisuutta, sen tarkoitusta.

Miehikkälän kunta on oivaltanut puutteen. Kaksi vuotta sitten avattu Korsumuseo on nähtävyys ja tietopankki jo sinänsä. Nyt sen jatkeeksi on kehitetty linnoituksen erikoisuuksia ja kokonaisuutta avartava Salpavaellus Muhikon korpeen. Se on vuorokauden yhdistetty patikka- ja melontaretki sotahistorian havinaan ja sitä ympäröivään luontoon.

- Salpavaellus on nykyajan kiireiselle ihmiselle rakennettu rentouttava liikunta-, erätaito- ja historiapaketti. Se on tarkoitettu niille omatoimisille luonnonystäville, joita Salpalinja ja sen historia kiinnostavat. Vaelluksen hehku on kokemusperäisissä elämyksissä. Römpsäkahvia, kipinävuoroa tai korsuyötä on mahdoton ostaa kaupasta valmiina, vaelluksen puuhamies ja opas, rajamajuri evp Arto Lavento sanoo.

Kokonaiskuva hahmottuu

Matkailutuotteena Salpavaellus on ainoa lajissaan. Reitti alkaa Miehikkälän kirkonkylän lähistöllä sijaitsevan Korsumuseon esittelyllä. Patikoinnin alkukilometreillä tutustutaan useaan erityyppiseen korsuun ja pariin puolustuskeskukseen. Linnoituksen käyttötaktiikka hahmottuu.

Avotulella keitetyt pakkikahvit ammusvarastoluolan suulla auttavat sulattamaan linnoituksen eteen tehtyä valtavaa työmäärää.

Salpa-asema, itärajan lukko on yhä Suomen suurin rakennushanke. Enimmillään rakentajina oli 35 000 miestä ja lisäksi huoltotehtävissä 2 000 naista. Rakentaminen alkoi kohta talvisodan jälkeen jatkuen välirauhan ja käynnistyen uudelleen kesällä 1944. Rauha lopetti työt. Salpalinjalla ei taisteltu.

Noin kymmenen kilometrin taivalluksen jälkeen vastaan tulee Vaalimaanjoki ja sen rannalle siirretty vanha hirsiaitta. Kämppäemännän rokkapata tuoksuu kutsuvasti. Mehevät löylyt aittasaunassa ja pulahdus jokeen majavien kaatamien suurten haapojen keskelle virkistää kehoa ja luonnon hiljaisuus mieltä.

Nuotioletut siivittävät ajankulua ja antavat pontta vielä puolen kilometrin taipaleeseen. Majoitusvaihtoehtoina ovat sotilasteltta tai Hanell´n korsu. Korsu voittaa. Se on saanut nimensä linnoitustyömaan johtajan, kenraaliluutnantti E.F. Hanell´n tarkastuskäynnistä.

Tarkoitus oivaltuu

Vielä toukokuussa monimetriset betoni- ja kiviseinät huokuvat kosteaa talvikylmyyttä. Sitä pehmentää hehkuva kamina. Makuulaverit kahdessa kerroksessa korsukaivon kupeessa, öljylyhtyjen hämyssä ovat sota-aikaa kokemattomalle ihmiselle eksotiikkaa.

Unen odotus korsulaverilla herättää kysymyksen: miksi tämä kaikki on rakennettu, turhaanko?

Vastaus kumpuaa yön hiljaisuudesta: Suomen itsenäisyyden ja rauhan vuoksi. Vaeltaja voi nukkua levollisesti korpikellarissa. Panssariovea ei tarvitse lukita, vihollista ei tarvitse pelätä.

Todella, rauha ja vapaus paljastuvat kuuntelemalla hiljaisuutta. Sitä ei muuassa elämän humussa oivalla. Sota olisi karmea vaihtoehto itsestään selvyydeksi kuvitellulle rauhalle.

Kiitos kuuluu sotiemme veteraaneille. Koskematon Salpa-asema on rauhan symboli, pysyvä osa itsenäisen Suomen historiaa.

TERHO AHONEN