Tuhannen kilon lentopommi!

Salpalinjan teräsbetonikorsujen 2,1 metriä paksu katto oli laskettu kestävän 500 – 1000 kilon lentopommin täysosuman. Viime sotien aikana, varsinkin välirauhan aikana 1940-41, tuo haarukka edusti järeintä pommikokoa, mitä noihin aikoihin käytännössä pystyttiin maalin yläpuolelle kuljettamaan. Linnoituksen teräsbetonikorsut tehtiin siten pomminvarmoiksi!

Nyt jo viisaammat (lue: asioita minua paljon paljon paremmin tuntevat) lukijat kiirehtivät toteamaan, että olihan suurvalloilla isompiakin pommeja. Varmasti olikin jossain vaiheessa sotaa, mutta vähintään yhtä harvinaisia olivat niitä kuljettamaan pystyneet lentokoneet. Niiden käyttö olisi vaatinut todella merkittävää kohdetta ja sen tuhoamisen myötä saatua ylivoimaista etua.

Ajatellaanpa tuon ajan lentopommitusten osumatarkkuutta. Nykyisen kaltaisia maaliinhakeutuvia täsmä- tai risteilyohjuksia ei ollut. Teräsbetonikorsun osuma-alue on teoriassa karkeasti 10 x 10 metriä! Teoriassa siksi, että näkyvissä /”tähdättävissä” korsun kattorakennetta ei ole kuin tähystyskuvun verran. Sisäänkäynnit ja asekorsuissa siipimuuri ja ampuma-aukon otsa ovat ainoat näkyvät osat ja naamioinnista riippuen eivät nekään kaikki.

Korsun tuhoaminen olisi edellyttänyt useita täysosumia. Tuhannen kilon pommi on hutina tietysti tuhoisa putoamispaikassaan, mutta jo kenties muutaman metrin heitto säästää miehet ja aseet korsussa. Ja ilmapommituksen aikana puolustavat joukot olisivat aivan varmasti olleet korsujen suojassa. Eivätkä hyökkääjänkään jalkaväkijoukot olisi voineet missään tapauksessa olla rynnäkköetäisyydellä.

On hyvin epätodennäköistä, että yksittäinen yli tuhannen kilon ilmapommi olisi osunut korsun kokoiseen napakymppiin. Ja taas useamman pommiryppään kohdentaminen samaan maaliin olisi voinut olla jo ilmakuljetussyistä vaikeaa. Ja tuskin puolustajan ilmavoimat olisivat ihan rauhassa antaneet vihollisen etsiä pommien pudotuskohtaa.

Tietysti supervallan ei olisi aikanaan tarvinnut laskea käyttämiensä aseiden hintaa. Strategisissa kohteissa aseen tai latauksen hinta ei varmaan koskaan ollut liian suuri. Strategisen ilmapommituksen kohteena tuli olla maali tai pikemminkin laaja maalialue, joka johtaisi vihollisen puolustukyvyn tuhoamiseen tai puolustavan aselajin murtumiseen, siis merkittävään voittoon.

Salpalinjassa yhden yksittäisen korsun tuhoaminen strategisin pommituksin olisi ollut hyttysen ampumista tykillä. Täysin järjetöntä.

Tietysti voidaan ajatella, niin kuin A F Airokin talvella 1940 ollessaan vastaan Salpalinjan rakentamista, että mikä tahansa linnoitus on tuhottavissa, jos siihen on käyttää tarpeeksi materiaalia ja aikaa.

Salpalinjan murtamiseksi strategiset ilmapommitukset, jos niitä olisi ylipäätään käytetty, olisivat varmasti kohdistuneet hyökkääjän maavoimien kannalta edullisimpiin painopistesuuntiin. Kuinka leveän aukon puna-armeija olisi tarvinnut maavoimilleen Salpalinjaan, että siitä olisi pystytty tekemään riittävän laaja, syvä ja nopea murtautuminen linnoituksen selustaan ja että sillä olisi ollut puolustajan voimiin tuhoava vaikutus? Kysyä kenties osaan, mutta en osaa vastata.

Varmaa on, että Salpalinjan murtamiseksi ei yhden eikä kahdenkaan viereisen korsun tuhoaminen olisi riittänyt.

No, mietitään vielä vähän mahdollista tilannetta kesällä 1944 ja että Suomen armeija olisi joutunut vetäytymään Salpalinjaan. Jollakin joukoillahan se olisi ollut pakko miehittää, sitä millä, on tässä blogissa pohdittu moneen kertaan. Jos olivat puolustajan joukot kuluneet ja väsyneet, olivat sitä myös hyökkääjän joukot. Uskallan ihan talonpoikaisjärjellä väittää, että Stalin ei olisi millään pystynyt murtamaan Salpalinjaa järjestämättä hyökkäystään uudelleen ja hankkiakseen sille tarvittavat täydennykset. Se olisi kestänyt viikkoja ellei kuukausia.

Tähän lopuksi vielä kaksi puhdasta tosiasiaa, jotka historiasta tiedämme. Suomen armeija oli  loppukesästä 1944 vahvempi kuin koskaan ennen, kiitos Saksan aseavun. Ja toiseksi, Stalin päätti jo heinäkuun puolivälissä 1944 suunnata suuren osan Suomen rintaman joukoistaan kohti Berliiniä!

Näin muodoin on sillä ollut varmasti merkitystä, että Salpalinjan teräsbetonikorsut oli rakennettu kestämään jopa tuhannen kilon lentopommin täysosuman!

JK. Facebookin Salpavaeltajat-ryhmässä tuotiin esiin jatkosodan aikaisten NL:n syöksypommittajien kyky 1000 - 2000 kilon pommien toimittamiseen Salpalinjan teräsbetonikorsumaaleihin. Lukekaa kommenttiketju: https://www.facebook.com/groups/127742510603002/?ref=bookmarks

TERHO AHONEN