Salpa-aseman pallokorsulinjat 1944

Kesällä 1944 torjuntataistelujen melskeessä Suomen Salvaksi nimettyä itärajan puolustuslinnoitusta rakennettiin talvisodan jälkeen välirauhan aikana. Jatkosodan alkaminen 1941 keskeytti työt ja kolmen vuoden linnoitusohjelma jäi ajallisestikin reilusti alle puoleen. Rakentaminen keskittyi pääasemaan. Syyvyyttä rantamaan suunnassa loi Hamina – Taavetti –linja, sekin jäi pahasti kesken.

Pääaseman taakse suunniteltu kymmenen kilometrin lähisyvyyttä antava puolustusvyöhyke jäi kokonaan rakentamatta. Osin talvisodan aikana rakennetun Luumäen linjan ansiosta useampitasaista lähisyvyyttä linnoituksella oli lähinnä vain Salpausselällä (nyk 6 tien suunnassa) Toikkalan ja Taavetin välillä.

Pientä ylläpitorakentamista lukuunottamatta Salpalinja nukkui ruususen unta jatkosodan ajan aina Karjalan kannaksen läpimurtoon saakka kesäkuuhun 1944. Käsky Salpalinjan taistelukuntoon saattamiseksi tehtiin uudessa tilanteessa ja kiireessä. Välirauhan aikaisia suunnitelmia ei muisteltu, toimeen tartuttiin tilanteen mukaisin uusin ratkaisuin.

Asemasodana aikana Suomessa otettiin laajasti käyttöön imubetonimenetelmällä valetut pallokorsut. Kannaksella VT-asemaan ja Aunuksessa PSS-asemaan niitä valettiin noin 600 kappaletta. Pallokorsu on ryhmälle miehiä suojan antava kevytrakenteinen (seinämäpaksuus noin 60 senttimetriä ja kattovahvuus hieman enemmän) maahan upotettu teräsbetonikorsu.

Osana Salpalinjan taistelukuntoon saattamista oli uhanalaisimpiin linnoitussyvyyttä vailla oleviin maastonkohtiin rakentaa uusia linjoja. Niissä hyödynnettiin imubetonimenetelmän nopeutta.

Rantamaalla syvyyslinja, Vaalimaan oikaisuasema, rakennettiin pääaseman eteen. Kaksi puolustustasaa sisältävän oikaisuaseman nimikin kertoo syyn.

Suomenlahdesta Hellästä alkava ja Vaalimaan kylän kautta Häkälänjärveen rakennettuun oikaisun etuasemaan valettiin 89 pallokorsua karkeasti seitsemän kilometrin matkalle, keskimäärin yli kymmenen korsua kilometrille. Pajulahden tukilinjassa, Suomenlahdesta Tyllinjärveen pallokorsuja tehtiin uhanlaisimpiin suuntiin keskittäen 51 kappaletta. Yhteensä Vaalimaan oikaisuasemassa on 140 pallokorsua. Lisäksi siellä on kymmenkunta muuta kevyen luokan kestolinnoitettua teräsbetonikorsua.

Vaalimaan oikaisuasema jatkui kenttälinnoitettuna Vaalimaanjoenlinjana Miehikkälän Hauhialle yhtyen pääasemaan Härkämäessä. Tuon linjan tukilinjaksi suojaamaan tärkeää Miehikkälä-Taavetti –tien suuntaa rakennettiin Miehikkälän kirkonkylän tukilinja (Miehikkälän etuasema). Keskelle kirkonkylää sijoitetun tukilinjan pituus on kolmisen kilometriä. Siinä on 25 pallokorsua.

Miehikkälän etuasemaa parisen kilometriä taaempana on välirauhan aikana rakennettu vahva pääasema. Sitä täydennettiin nykyisen Salpalinja-museon kohdalta Rakolantien varressa muutaman kilometrin matkalla 15 pallokorsulla. Miehikkälässä pallokorsuja on siten yhteensä 40 kappaletta.

Kolmas pallokorsukeskittymä on Lappeenrannan länsipuolella. Märkälän ja Skinnarilan välistä päälinjaa täydennettiin edellä mainitun Miehikkälän tapaan 15 pallokorsulla.

Rutolan keskikylästä hieman länteen katkaistiin pallokorsulinjalla Kärjenlammen ja Jängynjärven –välinen kannas 11 pallokorsulla, jotka sijoitettiin uittorännin pohjoispuolelle. Ränni jäi kaivantoesteeksi linjan eteen.

Rutolan kylän tasalla olevan välirauhan aikaisen pääaseman taakse vahvistamaan Rutolan kannaksen puolustusta Jängynjärven pohjoiskulmasta, nykyisen Iitiän tanssilavan takaa kiersi uusi pallokorsulinja Rehvalahteen. Tässä ns. Iitiänlinjassa on 51 pallokorsua. Yhteensä Lappeenrannan itäpuolella on 77 pallokorsua.

Pallokorsujen yhteismääräksi on Salpalinja-kirjallisuudessa yleisemmin esitetty lukua 254. Edellä mainitut luvut antavat summaksi 257 pallokorsua! Salpalinjan harrastajatutkijoilla on maastosta varmistamatta enää 1 – 3 pallokorsun olemassaolo. Kokonaissuuruusluokka on edellä kerrottu. Näiden pallokorsujen lukumäärän laskennassa kartoilta minua ystävällisesti avusti Harri Ukkonen Lahdesta, kiitos hänelle.

Mainittakoon vielä, että Salpalinjan pallokorsuista tällä hetkellä on hävitetty vain yksi, Häkälänjärven metsäautotien alta vuonna 1982. Saman tien varresta uuden E18 moottoritietyömaan reunasta siirrettäneen turvaan yksi pallokorsu Virolahden Bunkkerimuseolle. Lemin särää Kippurasarvessa syöneet tietävät, että yksi Iitiän linjasta siirretyistä pallokorsuista on säräravintolan pihassa. Iitiäläinen Salpalinja-opas Juha Huttunen tiesi kertoa pilke silmäkulmassa, että ”säräkorsu” on aikanaan saatu siirtää sillä ehdolla, että tarpeen vaatiessa se tuodaan takaisin paikalleen!

Sinänsä ei ole suurta merkitystä, montako pallokorsua Salpalinjaan tarkkaan ottaen valettiin, 254 vai 257. Suuruusluokka joka tapauksessa 2-3 kuukaudessa rakennettuna jatkosodan loppumetreillä kovassa kiireessä on huikea!

TERHO AHONEN