Mistä joukot Salpalinjalle? osa 4

Tässä Osmo Kimmo jatkaa ansiokkaan tutkimustoimintansa raportointia liittyen keskusteluun Salpalinjan miehitysjoukoista kesällä 1944. Julkaisen Osmon jutut peräperää lähiviikkoina, alkuun asiaa taustoittavaa täydennyspataljoona-asiaa. Näin Osmo Kimmo:

Jatkan viime vuonna aloittamaani kirjoitussarjaa Salpa-aseman runkomiehitysratkaisusta kesällä 1944 seuraamalla kolmea tutkimuslinjaa. Tässä osassa 4 tarkastelen täydennyspataljoonien tehtäviä ja käyttömahdollisuuksia, osassa 5 linnoitusrakennusjoukkojen käyttöä ja runkomiehitysratkaisuja sekä lopuksi osassa 6 yhtymien viivytyssuunnitelmia ja -valmisteluja.

Täydennyspataljoonat kesällä 1944

Liikekannallepanossa 1941 sotatoimiyhtymille perustettiin henkilötäydennyskeskuksia (HTK), joitten kautta Kotijoukkojen lähettämät täydennykset kulkivat taistelujoukoille.  Vuoden 1942 lopulla HTK:t järjesteltiin uudelleen. Henkilötäydennyskeskukseen kuului esikunta, täydennysosasto ja mahdollisesti täydennyspataljoona tai useampia. Ylipäällikkö määräsi muodostettavat täydennyspataljoonat ja niiden vahvuudet sekä pidätti itsellään niiden käyttöoikeuden taistelujoukkoina.  Täydennyspataljoonien henkilöstö sai sotatoimialueella toimiessaan koulutuskeskuksia todenmukaisemman kuvan sodan luonteesta ja koulutusta voitiin näin täydentää sodan oloissa. (Jatkosodan historia, osa 4, s. 167–168.)

Täydennysosastoon sijoitettiin se kotialueelta saapuva joukkojen täydennyshenkilöstö, joka ylitti täydennyspataljoonille asetetut määrävahvuudet. Täydennysten käytöstä määräsi sen sotatoimiyhtymän komentaja, jolle HTK oli alistettu. Uudelleenjärjestelyssä Kannaksen Ryhmän alaiseksi tuli HTK 1, johon kuului kolme täydennyspataljoonaa (Täyd.P 1, 2 ja 3).

Täydennyspataljoonien tehtävät

Täydennyspataljoonien keskeinen tehtävä oli täydentää koulutuskeskuksien antamaa koulutusta sotakelpoisen täydennyshenkilöstön tuottamiseksi. Talvisodan YH:ssa perustettiin kenttätäydennyspataljoona jokaista divisioonaa varten. Osittain niiden henkilöstöä käytettiin taistelujoukkojen henkilöstötäydennyksiin, mutta vihollisen ylivoima yllätti ja täydennysjoukkoja jouduttiin käyttämään sellaisinaan uusien yksiköiden tarpeessa. Tätä menettelyä pyrittiin jatkosodassa välttämään.

Täydennyspataljoonia käytettiin koulutuksen lisäksi vartiointi- ja varmistustehtäviin, desanttien torjuntaan, tietöihin ja taaempien asemien varustustöihin. Kesällä 1944 pataljoonia jouduttiin käyttämään myös taistelutehtäviin, evakuointeihin ja sadonkorjuutöihin.  

Täydennyspataljoonia tai niiden henkilöstöä taistelutehtävissä

Maatalouslomalle JR 58:sta päässeiden miesten ”lomittajiksi” keväällä 1944 komennetut täydennyspataljoonan miehet joutuivat kovaan paikkaan. Heistä kaatui tai katosi 27 miestä Rajajoella, Kuokkalassa, Terijoella ja Vammelsuussa.

VKT-linjalle vetäydyttäessä Täydennyspataljoona 1 ryhmitettiin 18.6.1944 Lihaniemeen ja Uuraan saarille. 2.K + kk-joukkue Lammassaaren lohkolle, 1.K + kk-joukkue + 3 pst-kivääriä Lihaniemen lohkolle ja 3.K + kk-joukkue Turkinsaaren lohkolle. Kosketus viholliseen saatiin 22.6. Tulitoimintaa pitkin päivää 22.6. Asemat luovutettiin Rannikkoprikaatille 25.6.44. Pataljoona marssi Tervajoelle, josta 26.6. autokuljetus Taavettiin ja sieltä 28.6. junakuljetus Lappeenrantaan.

Tuuloksen maihinnousu alkoi 23.6.1944 aamulla vihollisen tuhotessa rannikkopatterin laivatykistön tulella, minkä jälkeen maihinnousujoukot rantautuivat. VI AKE hälytti paikalle lähialueella olevat yksiköt kuten varustus- ja tietöissä olleet täydennyspataljoonat 4 ja 5. Myös Täydennyspataljoona 7:n yksi komppania sai varmistustehtävän. Varsinaisen nyrkin muodostivat Aunuksen ryhmän reservin kolme pataljoonaa, joiden johtoon tuli everstiluutnantti Viisterä. Hyökkääjä toi lisää joukkoja sillanpäähän, eikä sen tuhoaminen onnistunut.  Molemmat täydennyspataljoonat saivat irtautua linjasta 25.6.1944. Kahden päivän tappiot olivat:
Täyd.P 4     35 kaatunutta                75 haavoittunutta,
Täyd.P 5     25 kaatunutta                81 haavoittunutta.

III AKE antoi 27.6.1944 Täyd.P 2:lle käskyn muodostaa tilapäiskomppania, joka alistettiin 2.D:lle Vuoksen Kuukaupin ja Antrean ylimenopaikkojen varmistusta ja kenttävarustustöitä varten.

Ydintoimintaa

Henkilöstötäydennysten toimittaminen oli täydennyspataljoonien ydintehtävä. Kesäkuu ja heinäkuun alku 1944 kuluttivat täydennyksiä siinä määrin, että täydennysyksiköitä jouduttiin uudelleen organisoimaan. Tarkastellaan uudelleenmuodostetun Täydennyspataljoona 1 toimintaa aikavälillä 15.–31.7.1944. Noiden 16 päivän aikana pataljoonaan saapui 1839 miestä ja sieltä lähetettiin täydennyksiä 3082 miestä. Samaan aikaan normaalin täydennyskoulutuksen lisäksi järjestettiin panssaritorjuntakursseja ja käynnistettiin 670 nostoväkimiehen siviiliammatteihin perustuva pikakoulutus huoltotehtäviin tavoitteena vapauttaa vastaava määrä reserviläisiä IV AK:n huoltomuodostelmista taistelutehtäviin.

Täydennyksillä näyttää olleen kysyntää myös vastustajan puolella. V AK:n 2.8.44 käskyn liitteessä vihollistiedoista todetaan Täydennysjalkaväkirykmentti 167 sijainneen Rokkalanjoen Korvenkylässä 1.7. ja sotavankitiedon (18.7.) mukaan rykmentissä oli jäljellä vain 10-miehinen huoltohenkilöstö, mutta ei lainkaan täydennysmiehistöä.

Erikoisia operaatioita

Kapteeni Honkanen kävi 19.7.44 Täydennyspataljoona 1 valitsemassa vapaaehtoisia Päämajan kaukopartioihin. Vapaaehtoisiksi ilmoittautui useita upseereita ja aliupseereita sekä yli 50 miestä, joista valitut 6 aliupseeria ja 4 miestä lähtivät uuteen yksikköönsä 28.7.44.

Sissitoimintaan, joskaan ei täydennyspataljooniin, liittyi laajempikin järjestely. Päämajan käskyllä 10.8.1944 V AK muodosti 100 miehen sissiosaston käytettäväksi kaukopartiotoimintaan Viipurinlahden yli vihollisen selustaan. Osasto alistettiin Er.P 4:lle koulutettavaksi Savitaipaleelle ja sen jälkeen Itä-Karjalaan helpompiin kaukopartiotehtäviin, kunnes olosuhteet V AK:n alueella sallisivat osaston käytön siellä.

III AKE laati harhautussuunnitelman, jonka tavoitteena oli vihollisen saattaminen siihen uskoon, että armeijakunnan alueelle keskitetään ”Ryhmä M”, jonka tehtävänä on Vuoksen ylimeno ja siten uhkan muodostaminen vihollisen sivustaan ja selustaan, millä pyrittiin sitomaan vihollisen reservejä ja estämään armeijakunnan keskustaa ja vasenta siipeä vastassa olevien joukkojen siirtoa painopistesuuntaan Vuosalmelle. 

Suunnitelman I vaiheen toteutus käynnistyi 12.7.44. Ilmestyi uusi radioverkko, jossa annettiin käskyjä erikoisesti ylimenokalustosta ja joukkojen kuljetuksista. II vaihe käynnistyi 18.7.44 joukkojen siirroilla, joita kuvasivat täydennyspataljoonien marssiharjoitukset sekä muista syistä suoritetut siirrot kuten JR 200 kuljetukset Pyhäjärvelle. Harhautusta täydensivät yölliset nuotiot teiden varsilla, uudet tykistön (vale)asemat ja tarkistusammunnat vaihtoasemista. Täydennyspataljoona 3: n harhauttamisosasto (9+13+85) oli 18.–19.7.44 liikkeellä maastossa Myllypelto – Pyhäjärvi – Kiiskenlahti tehtävänään pitää nuotiotulia ja saada vihollinen ilmatiedustelun avulla luulemaan, että alueelle on majoitettu huomattava määrä joukkoja.

III AKE:n 19.7.44 Kannaksen joukkojen esikunnalle lähettämässä kirjelmässä todetaan oman tiedustelun saaneen tuloksia, jotka voidaan katsoa harhautuksen aiheuttamiksi: vihollisen ilmatiedustelu ja liikenne vilkastuivat 17.–18.7. (70 tykkiä, 200 kuorma-autoa, 20 traktoria perässä pitkiä kuljetusvaunuja, pääasiassa miehistökuljetuksia), kaksi kt-patteria ajoi asemiin Vaalimossa, sen partio tuli yli Taipaleenjoen ja varustustyöt kiihtyivät erityisesti Kiviniemen suunnalla.

Täydennyspataljoonat heinä- syyskuussa 1944

III AK armeijakuntajoukkoihin 8.7.44 kuuluivat täydennyspataljoonat 2 ja 3 (Käkisalmessa). Kesäkuun lopulla osia Täyd.P 2:sta oli varustustöissä Antreassa ja vastaavasti Täyd.P 3:sta Pyhäjärvellä. Täyd.P 2 hajotettiin 11.7. ja jäljellä ollut henkilöstö siirrettiin Täyd.P 3:een, joka  sai 7.9. käskyn siirtyä Käkisalmesta Hiitolaan.

IV AK:aan kuuluivat 4.7.44 täydennyspataljoonat 1 (Lappeenranta ja Iitiä), 13 (Lappeenranta ja Tapavainola) ja Täydennysjääkäripataljoona (Savitaipale). Lisäksi II AK sai käskyn siirtää rautateitse Täyd.P 10:n Joutsenoon, jossa se alistettiin IV AK:lle. Kaikki mainitut pataljoonat lakkautettiin 14.7.44 ja niiden henkilöstöstä muodostettiin uudestaan Täyd.P 1, johon tuli 4 kiväärikomppaniaa ja yksi raskas komppania.  Ylijäänyt henkilöstö sijoitettiin rintamajoukkoihin. Majuri Ryynänen kävi 25.7. määrittämässä esterakenteiden paikat ja varustelutyöt aloitettiin 26.7.

V AK:aan kuuluivat 12.8.44 täydennyspataljoonat 6 (siirretty II AK:lta) ja 8. Täydennyspataljoona 6 kuormattiin junaan Jessoilassa 21.6. 44 ja siirrettiin Luumäelle, jossa majoitus Haimilan kylään 23.6. Insinöörimajuri Kärkkäinen ohjeisti linnoitustyöt, jotka käynnistyivät 28.6.44.  Pataljoona laajensi sijoitusaluettaan Ylämaan kirkkoa ympäröivään maastoon. Kenraaliluutnantti Hanell vieraili pataljoonassa ja tutustui 24.8. tehtyihin linnoitustöihin. Täyd.P 8 siirrettiin Aunuksen kannakselta junakuljetuksella, joka saapui Taavettiin 23.6.44. Kenttävarustustyöt aloitettiin 26.6. Luumäen ja Pulsan välimaastossa majuri Kärkkäisen ohjeistuksella. Täydennyspataljoonat 8 ja 9 yhdistettiin 14.7.44. Täyd. P 9 oli toiminut Koikarissa Maaselän ryhmässä, mistä se lähti 18.6. marssille Suojoelle ja sieltä junakuljetuksella Taavettiin 27.6. Pataljoona siirtyi edelleen Suur-Urpalanjärven luoteisrannalle ja aloitti linnoitustyöt majuri Sillanpään ohjeistamana.

Pääosa Kannaksen yhtymille alistetuista täydennyspataljoonista päätyi linnoitustöihin Salpalinjalle tai Vilajoki – Saimaa -linjalle. Niillä oli kuitenkin edelleen päätehtävänään taistelukelpoisen täydennyshenkilöstön kouluttaminen ja täydennysten toimittaminen. Tällaista joukkoa ei voinut sitoa kiinteään runkomiehitystehtävään. Täydennyspataljoonille olisi voinut antaa tehtäväksi tarvittavien runkomiehitysyksiköiden perustamisen, mutta taistelujen kiihtymiseen oli varauduttava, eikä taistelukelpoista henkilöstöä voitu sitoa runkomiehitystehtäviin.

Salpalinjan runkomiehitysratkaisu kuitenkin tehtiin. Seuraavassa osassa 5/6 näemme millainen.

(Lähteet: Jatkosodan historia, KaJoKE:n arkisto, Täydennyspataljoonien arkistot ja sotapäiväkirjat.)

OSMO KIMMO