Mistä joukot Salpalinjalle? osa 6

Osmo Kimmo jatkaa:

Tässä osassa tarkastellaan suunnitelmia ja valmisteluja, joilla varauduttiin mahdolliseen VKT-linjan murtumiseen ja vihollisen pysäyttämiseen Salpalinjalla.

VKT-linjalle

Ylipäällikkö määräsi 14.6.1944 kenraaliluutnantti Oeschin johtamaan Karjalan kannaksen joukkojen toimintaa. Ensimmäisenä vaiheena oli Kannaksen joukkojen siirtäminen taistelukykyisinä VKT-asemaan käyden välimaastossa sitkeää viivytystaistelua vihollisen kuluttamiseksi ja ajan voittamiseksi. Tämä onnistui lukuun ottamatta Viipurin suuntaa, missä vihollisen saavuttaman menestyksen takia pääpuolustuslinja oli 20.6.44 siirrettävä Viipurin länsipuolelle linjalle Viipurinlahti – Kivisalmi – Kolkkala – Tali – edelleen VKT-linja. Ylipäällikkö vetosi joukkoihin edellisenä päivänä: ”On aika panna sulku vihollisen maahan tunkeutumiselle. Vaadin, että tällä linjalla suoritetaan jyrkkää torjuntataistelua.”

Vuoksen länsipuolen joukot jaettiin kahdeksi armeijakunnaksi 20.6.44. Näin Kannaksella oli puolustuksessa kolme armeijakuntaa; oikealla V AK (Svensson, joka otti rintamavastuun lohkollaan 22.6.44), keskellä IV AK (Laatikainen) ja vasemmalla III AK (Siilasvuo). Ratkaisutaistelut olivat käynnissä. Kannaksen joukkojen komentaja antoi 26.6.1944 päiväkäskyn: ”Sotilaat! Kannaksen joukot suorittavat ratkaisevaa taistelua. Isänmaan kohtalo on teidän käsissänne.” ”Taistelkaa, kestäkää loppuun saakka, niin voitto on meidän!”

VKT-linjan vahvistaminen

Kannaksen joukkojen komentajan käsky 19.6.44 III ja IV AK komentajille kuvaa VKT-aseman valmiutta. Käskyn mukaan vielä käytettävissä oleva aika on käytettävä asemien varustamiseen etulinjassa, syvyydessä ja reservien sijoituspaikoilla luomalla aluksi sirpalesuojia, joita myöhemmin voidaan syventää ja yhdistää. Tärkeysjärjestyksessä ovat todennäköisimmät suunnat. Panssarintorjuntaa on tehostettava antamalla lähitorjuntavälineiden koulutusta, rakentamalla lähitorjuntapesäkkeitä ja suojakuoppia.

Päämajan operatiivisen osaston 18.6.44 antaman käskyn mukaan Kannaksen linnoittajajoukkojen piti toimia VKT-linjalla niin kauan kuin mahdollista ja sen jälkeen siirtyä vuoden 1940 linnoituslinjalle. Toiminta-aikaa ei käytännössä jäänyt.

Oeschin käskyn mukaan päävastarinta-aseman (VKT-linja) varustamiseen keskitettiin kaikki etulinjan yhtymien irrotettavissa oleva työvoima, myös esikunnat, erikoisaselajit ja huoltomuodostelmat. Työt tehtiin urakkatöinä jos mahdollista ja tehokkaassa valvonnassa. Pioneerijoukkojen oli osallistuttava tehokkaasti heille kuuluviin vaativampiin erikoistöihin.

31.7.44 käskyn mukaan tykistön tuliasemista muodostuneet tukikohdat piti yhdistää toisiinsa ampuma- ja yhdyshaudoilla, jolloin muodostuu tehokas tukilinja. Tämä koski erityisesti Hovinmaa – Rättijärvi ja Vakkila – Ihantala – Kilpeenjokimaastoja, joissa oli runsaasti tykistön varustettuja tuliasemia.

Taemmat asemat

Kannaksen joukkojen komentaja antoi 24.7.44 käskyn taempien asemien varustamisesta sekä sen korvaavan käskyn 31.7.44.

I taempi asema
V AK rakentaa osan: Tervajoki – Löytöjärvi – Nurmi – Torikka.
IV AK rakentaa osan: Torikka – Mustajärvi – Kilpeenjoki – Syvälahti – Pullilanjärvi – Nuutilanjärvi – Vuoksi.
III AK rakentaa osan: Vuoksi – Sintolanniemen eteläkärki – Korpisuo – Salokylä – Torhonjärvi – Kiimajärvi – Pyhäjärvi – Laatokka.

II taempi asema
V AK rakentaa osan: Vilajoki – Patrusjärvi – Hämäläisenjärvi – Pukalusjärvi – Hyttilänjärvi – Suur-Sarkasenjärvi – Ruokojärvi – Rikkilä – Haapajärvi.
IV AK rakentaa osan: Haapajärvi – Kärkjärvi – Nuijamaanjärvi – Kontu – Käriniemi – Vuoksi.
III AK rakentaa osan: Vuoksi – Hovikorvenselkä – Terhenänselän pohjoispää – Juoksemajärven kaakkoispää – Heliseväjärvi – Räisälä – Käkisalmi.

III taempi asema

IV AK rakentaa osan: Haapajärvi – Karhusjärvi – Saimaa.

Varsinaisten asemien lisäksi armeijakuntien tehtävänä oli tarvittavien sulkuasemien rakentaminen.

Taempien asemien rakentaminen oli armeijakuntien vastuulla. I taemman aseman rakentamiseen käytettiin reserviyksiköitä ja muita läheisyyteen sijoitettuja joukkoja. Kullakin ak:lla oli käytössään yksi linnoitusrakennuspataljoona, joita käytettiin pääasiassa II taemman aseman rakentamiseen.

Pääosa linnoitusrakennusjoukoista työskenteli Salpalinjalla. Vastuu Salpalinjan varustustöistä oli siirretty Päämajan linnoitussuunnitteluesikunnalle (Hägglund). Suunnitelman mukaan Salpalinja Suomenlahden ja Saimaan välillä saataisiin taisteluvalmiiseen kuntoon syyskuun 1944 alkuun mennessä, jolloin linnoitusrakennusjoukkojen pääosa siirtyisi VS-linjalle: Vilajoki – Pukalusjärvi – Suur-Sarkasenjärvi – Ruokojärvi – Hanhijärvi – Saimaa sekä osa voimista oikaisulinjalle Tyllinjärvi – Hostikka. VS-linja oli Lin.SE:n toiminta-alueen eturaja.

Viivytyssuunnitelmat

III Armeijakunnan käsky 30.6.1944 oli laadittu mahdollista vetäytymistä varten. Käskyn mukaan yhtymien tuli valmistautua toimimaan suunnitelman mukaisesti, mutta vetäytyminen sai tapahtua vain AK:n komentajan käskystä. Oesch oli kirjoittanut KaJoKE:n arkiston kappaleen kulmaan: ”Aivan ennenaikainen. KLO”  Hänen näkökulmastaan kaikki huomio oli tuossa vaiheessa kiinnitettävä VKT-aseman pitämiseen ja sen parantamiseen.

Käsky tarjoaa kuitenkin hyvän näkökulman siihen, miten vetäytyminen tarvittaessa olisi tapahtunut. Perusajatuksen mukaan yhtymien (2.D, 15.D ja 19.Pr.) pääosat olisi irrotettu, ja marssitettu kaistoillaan suoraan seuraavaan pääpuolustusasemaan. Viivytystä varten olisi muodostettu taisteluosasto – III AK:n tapauksessa joukkoina kaksi jv.rykmenttiä, kaksi pataljoonaa ja viisi kevyttä patteristoa.

Viivytysasemat olisi miehitetty ennen irtautumista, I viivytysasema viidellä pataljoonalla ja II viivytysasema neljällä pataljoonalla. Ennen irtautumista I viivytysaseman joukoista olisi asetettu silloisiin asemiin vahvat taistelupartiot tehtävänään pysyä asemissa mahdollisimman kauan ja irtauduttuaan säilyttää kosketus viholliseen.

Aikaisemmin kuvatut taemmat asemat rakennettiin Kannaksen joukkojen viivytysasemiksi. Niiden I taempi asema oli III AK:n lohkolla sama kuin III AK:n viivytyskäskyssä 30.6.44 määritetty I viivytysasema.

VKT-linjalla torjuntavoittoon

Käskyssään 7.7.44 Oesch totesi, että vihollisen strategiseen läpimurtoon pyrkinyt hyökkäys on sille suuria tappioita tuottaen pysäytetty nykyisten asemien eteen ja se on ryhtynyt täydentämään ja uudelleen ryhmittämään joukkojaan. Kannaksen joukot puolustavat nykyistä asemaansa pääasemana. Sen varustustöitä on kaikella tarmolla jatkettava.

Erityisesti on kiinnitettävä huomiota syvyyden aikaansaamiseen pääpuolustuslinjasta tykistön tuliasemien tasolle. Tykistön tuliasemat on myös varustettava. Teiden ja panssariuomien suunnissa on rakennettava sulkuasemia ja taempia tukikohtia. Reservin sijoituspaikat on varustettava kokonaissuunnitelman puitteissa ja reservin lähestymistiet varustettava suojakuopilla. Taisteluasemat ja taempien joukkojen sijoituspaikat on maastoutettava ja naamioitava tarkoituksenmukaisella tavalla.

Kannaksen joukkojen komentajan käskyssä 10.7.44 todetaan tilanteesta: Vihollisen painopiste on edelleen Ihantalan suunnassa. Armeijakuntien on tehostettava puolustusvalmiuttaan. Välittömät reservit on pidettävä toimintavalmiina. Vastatoimenpiteitä varten armeijakunnille alistetut joukot on huolella valmennettava tehtäviinsä.

Käskyssään 20.7.44 Oesch toteaa vihollisen hyökkäysvoiman ainakin toistaiseksi ehtyneen Ihantalan ja Vuosalmen voittojemme johdosta. Kannaksen joukot tehostavat puolustustaan pääaseman etulinjassa ja syvyydessä. Varustustyötä on jatkettava täydellä ponnella tarkoituksella luoda etulinjasta tykistöasemien tasalle ulottuva luonnonesteisiin nojaava puolustusjärjestelmä.

Tilannearvio oli oikea. Neuvostoliiton Kannaksella olleet joukot saivat 11.7.44 käskyn ryhmittyä puolustukseen, tosin hyökkäystoimet jatkuivat vielä Vuosalmella.

Salpa-asema rauhaa varmistamassa

2.9.44 tehdyn aseleposopimuksen mukaan vihollisuudet piti lopettaa 4.9.44 klo 7.00, jolloin suomalaiset joukot lopettivat tulen. Neuvostojoukot jatkoivat taistelutoimintaa – mihin suomalaisten oli reagoitava vastatoimin – 5.9.klo 7.00 saakka. Välirauha solmittiin 19.9.44 ja suomalaiset joukot vetäytyivät Moskovan rauhan rajalle, Kannaksen joukot 28.9.44.

Vetäytyminen tapahtui viivytysasemasta toiseen taisteluvalmius säilyttäen. Kokemukset aselevon alkuvaiheesta ja tiedot Romanian tapahtumista synnyttivät epävarmuutta rauhan pitävyydestä. Salpa-asema oli osaltaan rauhaa varmistamassa. Mannerheimin 22.9.44 allekirjoittama ja Airon varmentama käsky kuvaa tilannetta. Armeijan vetäydyttyä Moskovan rauhan rajan länsipuolelle käsken:
Välittömästi rajan läheisyyteen jätetään vahvat rajanvarmistusjoukot. Päävoimat vedetään Salpa-aseman etuasemaan, jotta aseman koko syvyyttä voidaan käyttää hyväksi.

Salpalinjan runkomiehitysjoukot oletettavasti saivat opastustehtävänsä kunnialla suoritettua. Runkoaseiden käyttöön taistelutilanteessa heidän ei tarvinnut ryhtyä. Kannaksen joukot toimivat Oeschin 26.6.1944 antaman päiväkäskyn mukaisesti, ja torjuntavoitto oli meidän.

Kannaksen joukkojen komentajan, kenraaliluutnantti Oeschin päiväkäskyn 26.6.1944 käsikirjoitus,  muistilehtiön liuskalle kirjoitettuna.  

(Lähteet: Jatkosodan historia, KaJoKE:n arkisto.) 

OSMO KIMMO