Runkomiehitys 1944. Mistä joukot Salpalinjalle, osa 5

Osmo Kimmo jatkaa:

Tässä osassa tarkastellaan suunnitelmia Salpalinjan runkomiehityksen ratkaisuksi ja niiden toteutusta kesällä 1944.

Runkomiehitysratkaisut kesällä 1944 

Päämaja antoi 15.6.1944 käskyn Salpa-aseman saattamisesta taistelukuntoon. Kahden viikon kuluessa Salpa-asemassa oli töissä 24 linnoitusrakennuspataljoonaa kaikkiaan 34 pataljoonasta ja 29 linnoitusrakennuskomppaniaa kaikkiaan 52 komppaniasta. Linnoittajia siellä oli 26.000 miestä kaikkiaan 35.000 miehestä. Linnoitusrakennuspataljoonat koostuivat työvelvollisuuden nojalla palvelukseen otetuista miehistä. Linnoitusrakennuskomppaniat koostuivat aluksi ammattirakentajista, mutta myöhemmin niiden miehistön koostumus samankaltaistui pataljoonien miehistön kanssa. Näihin komppanioihin koottiin myös hermotoipilaita. Lisäksi keväällä 1944 palvelukseen kutsutuista II luokan nostomiehistä muodostettiin 27 erillistä työkomppaniaa.

Työvoimapulaa

Työvoiman saanti oli keskeinen linnoitustoimintaa rajoittava tekijä. Taistelujoukot kenttälinnoittivat pääpuolustusasemaa ja niiden reservissä olevat osat taaempia asemia. Lisäksi kullekin Karjalan kannaksella toimivalle armeijakunnalle oli osoitettu yksi linnoitusrakennuspataljoona taempien asemien linnoittamiseen. Muut voimat keskitettiin Salpa-aseman linnoittamiseen. Tässä vaiheessa yhtymillä oli erilaisia huoltomuodostelmia sijoitettuna melko taakse. Havaittiin myös, että näiden muodostelmien henkilöstön työpäivissä oli huokoisuutta. Päämaja määräsi 21.7.1944, että Salpa-aseman läheisyyteen sijoitettuja huolto-, täydennys-, is- ja muita muodostelmia on mahdollisuuksien mukaan käytettävä varustustöihin.

Tämän ylimääräisen työvoimahankinnan tulokset vaihtelivat. III AKE totesi 27.7.44, ettei mahdollisuuksia varustustöihin ollut. Sen sijaan pienemmät ryhmät ja erilliset miehet voivat osallistua maataloustöihin.

IV AKE ilmoitti 1.8.44 sijoituspaikkakunnittain eriteltyinä varustustöihin voitiin irrottaa 6-7 upseeria, 22–23 aliupseeria ja 86–113 miestä. Sen lisäksi Täydennyspataljoonasta voitiin sijoittaa yksi komppania kuukaudeksi kerrallaan koulutusmielessä kenttävarustustöihin.
V AKE ilmoitti 31.7.44, että sen Luumäelle sijoitettujen kuljetusmuodostelmien henkilökuntaa voitaisiin tulevaisuudessa käyttää varustustöissä, mutta sillä hetkellä kaikki irrotettavat olivat maataloustöissä.

Esimerkkinä toteutuneesta ylimääräisen työvoiman käytöstä kenraali Melander ilmoitti 26.7.44, että Os. Tuompon lohkolla oli ylimääräistä työvoimaa käytössä 283 miestä ja Os. Setälän lohkolla 236 miestä.

Runkomiehityssuunnitelmia

Päämajan operatiivinen osasto viestitti 6.8.1944, että linnoitusjoukot pidetään Salpa-asemassa syyskuun alkuun saakka ja pääosat siirretään sen jälkeen Vilajoki – Saimaa -linjalle sekä osa joukoista oikaisulinjalle Tyllinjärvi – Hostikka. Päämajan linnoitusosasto oli 25.7.44 pyytänyt Ase-esikuntaa varaamaan korsu- ja kupukonekivääreitä 298 kpl Salpa-asemaa varten. Aivan ensitilassa tuli toimittaa 44 konekivääriä varustustöissä olevien nostomieskomppanioiden koulutusta varten.

Päämajan linnoitussuunnitteluesikunta lähetti 12.8.1944 Operatiiviselle osastolle muistion, jossa esitettiin Salpa-aseman runkomiehistöosaston perustamista. Aseiden ja laitteiden huollosta oli vastannut työjoukoista komennettu henkilöstö, mutta työjoukkojen siirtyessä muualle, tarvittiin pysyvämpi ratkaisu. Runkomiehistönä toimiakseen miesten oli hoitotehtävien lisäksi pystyttävä toimimaan aseiden käyttäjinä sekä oppaina kenttäarmeijan miehittäessä asemat. Tähän tehtävään tarvittiin koulutettu henkilöstö, ja jos sellaiseen ei ollut mahdollisuuksia, niin runkomiehitys voitiin muodostaa koulutuksella työkomppanioiden II luokan nostomiehistä.

Runkomiehityksen mitoituksen lähtökohtana oli kaksi miestä jokaiselle tykille. Konekiväärien suuren määrän takia ei voitu varata miestä jokaiselle kk:lle vaan varattiin tykkimiesten lisäksi joitakin miehiä yksinomaan konekiväärien ja korsujen hoitoon.  Näistä lähtökohdista muistiossa arvioitiin Suomenlahden ja Saimaan välille tarvittavan 303 miestä sekä lisäksi päällystö ja huoltohenkilöstö. Runkomiehistö jaettaisiin viiteen yksikköön, joista kullakin olisi vastuullaan 12 – 17 km leveä lohko. Lisäksi tarvittiin yksi yksikkö Saimaa – Pielisjärvi lohkoa varten. Yksikköjen lisäksi kaavailtiin pataljoonan esikuntaa vastaavaa elintä. Näin saatiin koko runkomiehitysosaston vahvuudeksi 12 upseeria, 72 aliupseeria ja 384 miestä. Miehistö olisi tehtäviinsä koulutettavia II luokan nostomiehiä, päällystö voisi olla vähemmän rintamakelpoisia tai B II kelpoisuusluokkaa.

Linnoitussuunnittelun johtajan kenraaliluutnantti Hägglundin kirjelmän mukaan päämajoitusmestari Airo hyväksyi suullisessa tiedotuksessa 14.8.44 Salpa-aseman runkomiehitysosaston perustamisen työmuodostelmissa palvelevista II lk:n nostomiehistä. Hägglundin kirjelmässä oli jokaiseen runkomiehitysyksikköön lisätty pioneeriryhmä, jonka tehtävänä oli pioneeritarvikkeiden hoito, sulutuskohteiden selostaminen ja kiireellisten hävitysten suoritus.

Päämajan Linnoitusosasto ohjeisti 19.8.44 linnoitusrakennuspiirien päälliköt runkomiehitysosaston perustamistoimista. Runkomiehitysosasto (mahdollisesti pataljoona) alistetaan Linnoitussuunnittelun johtajalle, jolle siirtyy vastuu myös kaikesta runkoaseistuksesta. Koska järjestely vaatii aikaa ja linnoitusjoukot siirtyvät lähitulevaisuudessa V-S asemaan, on Linnoitusosaston huolehdittava aseistuksesta, korsujen hoidosta ja vartioinnista kunnes nämä tehtävät otetaan vastaan Linnoitussuunnittelun johtajan toimesta. Toistaiseksi linnoitusrakennuspiirin päällikkö vastaa aseista ja a-tarvikkeista piirin alueella. Hänen avukseen piirit määräävät II luokan nostomieskomppanioista upseerin johtaman joukkueen, joka huolehtii aseiden hoidosta, kirjanpidosta ja vartioinnista. Jos linnoitusrakennuspiiri joutuu poistumaan Salpa-asemasta pois ennen kuin Linnoitussuunnittelunjohtajan alaiset runkomiehitysjoukot ovat ottaneet tehtävänsä vastaan, luovuttaa piirin päällikkö vastuun em. joukkueen johtajalle.

Linnoitussuunnittelun johtajan (Hägglund) kirjelmässä 24.8.44 Linnoitusosaston päällikölle (Bonsdorff) todetaan, että Salpalinjan runkomiehityksen määrävahvuusehdotus on lähetetty PM:n Järjestelyosastolle. Kirjelmässä pyydetään Linnoitusosastoa laatimaan ehdotus pataljoonan henkilöstön kokoamisesta Linnoitusosaston alaisista II lk:n nostomiehistä kokoonpannuista yksiköistä siten, että siihen tulisi mahdollisimman pystyvä henkilökunta ja että Saimaan pohjoispuolelle suunniteltua erillistä komppaniaa ei vielä muodostettaisi täysivahvuiseksi vaan ainoastaan hoitamaan ja vartioimaan alueella olevat kestolaitteet. Miehistön koulutus voidaan järjestää vasta kun päällystö on saanut vastaavan koulutuksen. Kirjeessä pyydetään edelleen, että koska koulutuksen järjestäminen kestää kauan, pataljoonaan valitulle henkilöstölle ryhdyttäisiin välittömästi antamaan yleissotilaallista koulutusta, mikä miehistöltä kokonaan puuttuu. 

Runkomiehityksen toteutus

Linnoitusosaston päällikkö määräsi 29.8.44 runkomiehitysjoukkueiden vahvuuksiksi:
10.Lin.rak.piiri                1+5+64=70 129. 134. ja 135.Työkomppaniasta
21.Lin.rak.piiri                1+4+60=65 115. 117. 118. ja 119.Työkomppaniasta
23.Lin.rak.piiri                1+4+45=50 122.Työkomppaniasta
20.Lin.rak.piiri                1+5+64=70 121.Työkomppaniasta
11.Lin.rak.piiri                1+4+45=50 128.Työkomppaniasta
Yhteensä 5 upseeria + 22 aliupseeria + 278 miestä = 305

Joukkueisiin piti valita mahdollisimman sopiva henkilöstö koulutettavaksi kaikkien aseiden käyttöön sekä niiden ja korsujen hoitoon.

Linnoitusosasto ilmoitti 30.8.44 Linnoitussuunnitteluesikunnalle, että edellä luetellut runkomiehitysjoukkueet sopivat muodostamaan Lin.SE:n ehdotuksen mukaisten runkotykkikomppanioiden rungon. Tässä muodossa niissä ei ole ehdotuksen mukaista toimistoa eikä toimitusryhmää, ei myöskään pioneereja. Linnoitusosasto ei voi muodostaa pataljoonan esikuntaa vastaavaa elintä. Joukkueet on muodostettu lin.rak.piireittäin ja niiden vahvuudet vaihtelevat erilaisten olosuhteiden mukaan. Puumala – Pielinen välille tulee vielä noin 75 miestä. Linnoitusosasto ei voi järjestää esitettyä yleissotilaallista koulutusta syyskuussa alkavien linnoitusmuodostelmien siirtojen takia.

Runkomiehitysjoukkueet muodostettiin aikaisemmin nostomieskomppanioista määrätyistä korsuoppaista. Joukkueiden tehtäviin kuului sekä korsujen, niiden laitteiden ja aseiden hoito että myös taistelujoukkojen opastus. Tarvittaessa miesten piti pystyä toimimaan asekorsujen ampujina. Miehet valittiin näihin tehtäviin ja heille annettiin eri aseiden ja laitteiden koulutus sekä lisäksi korsun naapurilaitteiden ja aseitten koulutus. 

Suunnittelu-upseeri Nyman kiinnitti kirjelmässään 17.9.44 huomiota siihen, että rakennusmuodostelmat vaihtoivat näitä koulutettuja miehiä heikompiin, joissakin tapauksessa jopa sellaisiin, jotka eivät kykene kävelemään majapaikasta heidän hoidettavakseen määrätyille korsuille. Linnoitussuunnitteluesikunnan esikuntapäällikkö pyysi kirjelmässään 23.9.44 Linnoitusosastoa kieltämään tällaiset vaihdot ja peruuttamaan jo suoritetut vaihdot.

Elokuun 1944 lopulla II luokan nostomiehistä perustetut runkomiehitysjoukkueet muodostivat Salpalinjan runkomiehityksen. Tilanteen muuttuessa suunniteltuja Salpalinjan runkomiehityspataljoonaa ja erillistä runkomiehityskomppaniaa ei perustettu. Toisaalta Linnoitustöiden johtaja (Hanell) kirjoitti varustettuja asemia koskevista kokemuksista: ”Linnoitetulla vyöhykkeellä tulisi olla vakinainen runkomiehitys. Miehitysjoukoille, valiomiehistä muodostettuja, on niiden miehittämä laite kuin sotalaiva, johon miesten kohtalo kytkeytyy.”

(Lähteet: Jatkosodan historia, KaJoKE:n arkisto.)

OSMO KIMMO