Osmo Kimmon kirjoitus jatkuu:
Mistä siis lisää joukkoja? Jo saapuneiden 17.D:n ja
20.Pr:n lisäksi Itä-Karjalasta saapuivat 23.6. alkaen 11.D, joka alistettiin
Kannaksen joukkojen komentajalle ryhmitettäväksi Tervajoen-Merijoen alueelle
sekä 25.6. alkaen 6.D Ylipäällikön reserviksi Kilpeenjoen-Suokumaan alueelle.
Lento-osasto Kuhlmey oli saapunut jo 12.6.1944 ja
osallistui suurhyökkäyksen torjuntaan elokuulle saakka. Saksan lupaamista
maavoimien yksiköistä 303.Rynnäkkötykkiprikaatin ensimmäiset osat tulivat
Lappeenrantaan 24.6. ja alistettiin Panssaridivisioonalle. Samaan aikaan
saksalainen 122.D kuljetettiin rautateitse Kaitjärven, Somerharjun ja Taavetin
asemille, mistä se keskitettiin Säkkijärvelle Ylipäällikön reserviksi.
Divisioonan tuli olla valmiina käytettäväksi ensisijaisesti V AK:n lohkolla tai
Merivoimien alaiseen rannikon puolustukseen. (T-5761/5)
Merivoimien esikunta antoi 14.7.44 käskyn
1.Rannikkodivisioonan (1.RD) perustamisesta Äänisen rannikkoprikaatin pääosan
siirryttyä Säkkijärvelle. Divisioonan tehtävänä oli muodostaa Säkkijärven
rannikon puolustuksen runko.
1.Rannikkodivisioonan lohko oli RTR 22:n lohko:
oikeana rajana Ravijärvi – Pihlajajoki – Harsaari – Suur-Lakasaari – Kinnari
(ml.) – Huovari (ml.) – Narvi (ml.) ja vasen raja Nisajoki – Nisalahden
pohjoispää – Lammassaari (pl.) – Melansaari (ml.). Divisioonan esikunta
perustettiin Äänisen rannikkoprikaatin esikunnasta ja divisioonan joukot: RTR
22, RTR 4, RJR 1 (rannikkojalkaväkirykmentti 1), RIt.Psto 4 ja RVP 1
(rannikkoviestipataljoona 1). Divisioona alistettiin operatiivisesti V AK:n
komentajalle. Näin tämän rannikkolohkon oikea raja ulottui Salpalinjalle. (T-5761/5.)
Päämajan operatiivisen osaston arkiston mukaan (T-15708/10) henkilötäydennysmahdollisuudet olivat 22.4.1944
ikäluokkien 1899-1908 osalta 81 479 rintamakelpoista ja 19 149
rintamakelvotonta miestä. 20.6.1944 kutsuttiin palvelukseen 1905 ja 1906
syntyneet aliupseerit ja miehet, 22.6.1944 kutsuttiin palvelukseen 1902 ja sen
jälkeen syntyneet upseerit, 30.6.1944 kutsuttiin palvelukseen 1904 ja sen
jälkeen syntyneet aliupseerit ja miehet sekä vielä 11.7.1944 kutsuttiin
palvelukseen 1902 ja sen jälkeen syntyneet aliupseerit ja miehet.
Tämän jälkeen täydennysmahdollisuudet rajoittuivat
ikäluokkiin 1899-1901 eli noin 15 000 mieheen. Myös vanhempien ikäluokkien
kutsuminen on ollut esillä. On kuitenkin vähintäänkin kyseenalaista, että tätä
kautta olisi nopeasti saatu luotua taistelukelpoisia joukkoja.
Viimeisin mahdollisuus olisi ollut muodostaa
koulutuskeskusten henkilöstöstä taistelukelpoisia yksiköitä. Näin toimittiin
talvisodan viimeisinä päivinä, jolloin jalkaväen koulutuskeskuksissa eri
puolilla maata muodostettiin 14 erillistä pataljoonaa, joista pääosa
keskitettiin Luumäki-linjalle varustustöihin ja runkomiehitykseksi. Nämä,
osaltaan vajaan kuukauden mittaisen koulutuksen saaneet joukot, olivat
Mannerheimin ilmauksen mukaan ”viimeiset voimavaramme”, jotka eivät onneksi
joutuneet taistelutehtäviin.
22.4.1944 tilanteen mukaan koulutuskeskuksissa oli
11 668 miestä, jotka olivat astuneet palvelukseen 20.2.44 (T-15708/10).
Varsinaiset linnoitusrakennusjoukot oli pääosin
siirretty Salpalinjalle.
Päämajassa kannettiin kuitenkin huolta töiden
etenemisestä. Operatiivisen osaston käskyssä 21.7.1944 todetaan:
”Useat sotatoimiyhtymät ovat siirtäneet raskaimpia
huoltolaitoksiaan ja muitakin joukkojaan suhteellisen kauas taakse, jopa
Salpa-linjan korkeudelle ja sen taaksekin. Näiden henkilöstöllä havaitsee
olevan vielä verraten runsaasti vapaata aikaa varsinaisen työnsä suorituksen
jälkeen. Koska kaikki irtisaatava voima on nykytilanteessa jännitettävä
puolustustamme lujittavien töiden suorittamiseen, on kaikki Salpa-linjan
lähistölle sijoitetut osastot (huolto-, täydennys-, is- ym, joukot) määrättävä
osallistumaan Salpa-linjan varustamiseen. Yksityiskohdista sopivat ao.
komentajat Linnoitustöiden johtajan
kenr.luutn. Hägglundin kanssa.”
Päämajan linnoitusosasto pyysi 25.7.1944 jakelussa
mainittuja ilmoittamaan Salpa-aseman läheisyydessä sijaitsevat, varustustöihin
käytettäväksi sopivat huolto- ja muut yksiköt sekä niiden sijoituspaikat.
Kirjelmän jakelu oli: II AKE, III AKE,
IV AKE, V AKE, VI AKE, 14. DE, kenr luutn Hägglund, KaJoKE, Lin.2 (yht 9 kpl). (T-5761/5.)
Voidaan siis todeta, että vaikkakaan Salpalinjalla ei
ollut kesällä 1944 runkomiehitystä, niin sen lähistöllä oli rakennusjoukkojen
lisäksi huolto-, täydennys ja is-joukkoja, joten ainakin opastus asemiin olisi
ollut nopeasti järjestettävissä, ehkä ohut vastaanottomiehityskin
täydennysjoukkojen avulla.
… juttu jatkuu OSMO KIMMO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti