Salpalinja on yhteiskunnan etu

Suomessa leikataan puolustusvalmiutta kovalla kädellä. Varuskuntia lakkautuu, hankintoja supistetaan, reserviä pienennetään jne. 1930-luvulla maa oli nuori ja puolustusvalmiutta oltiin vasta rakentamassa. Silloin maailmanpalon ollessa jo näköpiirissä varusteluun pyydetyt lisävarat torjuttiin perustelulla, etteihän nykyaikana tule enää maailmansotia! Mutta tuli kuitenkin.

Kun Marja-Liisa Hämäläinen (myöh Kirvesniemi) voitti kultamitaleita hiihdossa Sarajevon olympialaisissa vuonna 1984, kuka meistä olisi uskonut, että kaupunki on sotatantereena joitakin vuosia myöhemmin. Siis kannattaako tuudittautua ruususen uneen ja toiveajatteluun maailman hyvyydestä ja siitä, että Suomea eivät enää koskaan sodat koske?

Suomi selvisi viime sodista, erityisesti talvisodasta puutteellisesta varustuksesta huolimatta. On suorastaan ihme, että reilut 20 vuotta aikaisemmin maa kävi vapaussotaa kahteen leiriin jakautuneena ja silti se yhtenäisenä torjui itävihollisen haaveet Suomen kommunistisesta Neuvostotasavallasta. Puuttuva materiaali korvattiin ennenkokemattomalla maanpuolustustahdolla, jota siivitti tottakai jokaisen taistelijan oma eloonjäämisvietti ja halu turvata heidän perheilleen vapaa isänmaa.

Entä nyt? Suomessa sanotaan olevan korkea maanpuolustustahto. Mutta onko se tarpeeksi korkea paikkaamaan mahdolliset lähivuosina konkreettisesti eteen tulevat materiaali- ja kenties henkilöstöpuutteet?

Miten sitten kohottaa suomalaisten maanpuolustustahtoa vieläkin korkeammalle?

Minä otan tähän tilanteeseen aseeksi Salpalinjan!

Salpalinja jos mikään on konkreettinen ja kestävä esimerkki viime sotien aikaisesta maanpuolustutahdosta. Se heijastaa sitä yhä. Siitä minulla on selvää näyttöä, joka perustuu vankkaan kokemukseeni Salpalinja-oppaana. Salpalinjan maanpuolustustahto tarttuu tiukasti nykyihmiseenkin ja se on erinomainen asia. Opastusten jälkeen keskustelu kääntyy usein siihen, että onko meillä nyky-Suomessa vastaavaa Salpalinjaa, onko meillä vastaavaa maanpuolustustahtoa? Ja vastaus useimmiten on, että pitäisi olla!

On siis yhteiskunnan etu, että meillä Suomessa on olemassa Salpalinja ja että siihen on mahdollisuus tutustua jo varsin monessa paikkaa itärajalla.

Nyt yleisesti puhutaan ja kysytään, että millä varoilla Salpalinjaa pitäisi hoitaa ja pitää esillä? Vastaus on minun mielestäni täysin selvä: yhteiskunnan varoilla! Miksi? Siksi, että maanpuolustus on koko Suomen asia.

Salpalinjan kunnossapidon pieni hinta kansalaisten maanpuolustustahtoa kohottavana ja lujittavana kustannuksena on mitätön summa verrattuna mihin tahansa valtion kulunkiin.

Toistan: Kyllä yhteiskunnan osuuden Salpalinjan esilläpidossa täytyy olla merkittävä. Se on pieni kulu osana Suomen maanpuolustusta. Salpa-aseman valtava työ tartuttaa näkijäänsä mittaamattoman kunnioituksen sen tekijöitä kohtaan. Ja sitä kautta se viestittää nykypolville, että ehkä meilläkin on velvollisuus jatkaa tuolla samalla tiellä. Jos maan kansalaisilla on vahva ja järkkymätön maanpuolustustahto, se paikkaa tosi paikan tullen monta puolustuksellista puutetta periaatteella ”luja tahto vie läpi harmaan kiven”!

Jos ja kun Salpalinjan järkevien kohteiden (ei siis koko linjan eikä kaikkien poteroiden) yllä- ja esilläpidon varsin pienillä kustannuksilla parannetaan maan henkistä maanpuolustuskykyä, on se investointi tehtävä.  Kansan korkea maanpuolustustahto on yhdessä uskottavan varustelun ohella tärkeä elementti sotien ehkäisemisessä.

Kysyn vaan, onko tällä maalla varaa vaurastua ilman varteenotettavaa maanpuolustustahtoa?