”Miehikkälän kunnan kehittämiseen tähtäävässä
toiminta-ajatuksessa mainitaan sanat pelimannipäivät ja Salpalinja. Juuri nyt
on niiden toteuttamisen aika ja erityisen vahvasti onkin.
Pelimannipäivien rakentaminen hyvässä yhteistyössä
kuntaorganisaation ja ennen kaikkea miehikkäläläisen talkooväen kanssa on
kiihkeimmillään. Korkeatasoinen ja nimenomaan Salpa-teemaan nojaava ohjelma ei
voi olla purematta. Sääennusteetkin ovat suosiollisia.
Salpa-aseman juhlavuoden kunniaksi osana puolustusvoimien
rakentamaa Salpa 94 -juhlasarjaa Miehikkälää liippaa myös Salpavaellus. Tässä
valtakunnallisessa tutustumisvaelluksessa ovat takana parhaat voimat Luumäeltä,
Ylämaalta, Miehikkälästä ja Virolahdelta. Peräti hieman päälle 200 vaeltajaa
ympäri maan samoaa juuri näiden kuntien alueella.
Siinä missä Salpa-asema puhkoo kunta- ja maakuntarajoja,
samalla tavalla alueen ihmisten ja tässä tapauksessa erityisesti
reserviläisjärjestöjen maanpuolustushenki voittaa nurkkakuntaisuuden. Neljän
pitäjän ihmiset ovat täysillä mukana. 50 vuoden takainen suururakka ei
luonnollisesti voi ollakaan kenenkään yksinoikeus.
Vaellustapahtumalle ja myös pelimannipäiville on kunniaksi,
että syksyllä puolustusvoimien komentajan virkaan astuva kenraaliluutnantti
Gustav Hägglund on läsnä kummassakin tapahtumassa. Hän on toki myös
Lappeenrannassa Salpa-pääjuhlassa sunnuntaina. Tälle, näin uskon, erityisesti
veteraanit, vaeltajat ja reserviläiset antavat suuren arvon.
Myös aina Miehikkälä-mielinen eduskunnan puhemies Riitta
Uosukainen sekä läänin siviili- ja sotilasjohto osallistuvat pikkupitäjän
tapahtumiin.
* * *
Salpa-aiheen ohella pelimannipäivien toisena teemana on
kansallinen kulttuuri ja kotiseututyö.
Sattumaa vai mitä, mutta teemapari ei voi olla paremmin
yhteen osuva. Ilman omaleimaista kansallista kulttuuria ei ole puolustettavaa.
Ja ilman kansan maanpuolustustahtoa ja -koneistoa esimerkiksi juuri 50 vuotta
sitten ei suomalaisuuttamme olisi kyetty säilyttämään. Vasta nyt heräisimme
kaipailemaan sitä, mikä on nyt liiankin itsestään selvää.
Itse olen jotain tällaista aikaisemminkin ajatellut, mutta
näin keski-iässä ja ihan viime aikoina asia on lopullisesti kirkastunut. Emme
juhli ja kunnioita sotiemme veteraaneja ja silloin maata ansiokkaasti
puolustaneita ihmisiä koskaan liikaa.
Salpa 94 -tapahtumasarja vaelluksineen ja pelimannipäivineen
kaikkineen on erityisen onnistunut ratkaisu, myös ajoituksellisesti. Tästäkin
on kiittäminen juhlasarjan järjestämisestä jo 1990 käskyn antanutta silloista
Kaakkois-Suomen sotilasläänin komentajaa – Gustav Hägglundia.
* * *
Vielä vähän Salpa-aseman matkailukäytöstä. Miehikkälä,
Virolahti ja Ylämaa ovat jo vuosia hyödyntäneet Salpalinjan laitteistoa
parhaansa mukaan. Virolahden bunkkerialue on näistä sijainniltaan valtatie
seitsemän varressa ehdottomasti paras. Miehikkälän ja Ylämaan kohteisiin pitää
jo tulla varta vasten.
Piipahdin tiistaina vilkaisemassa Luumäella valtatie kuuden
varressa sotaväen Salpa-juhlan kunniaksi kunnostamia ja esittelemiä korsuja,
estekiviä ja panssariestekaivantoja. Mahtava paikka, kuten Salpalinja
muuallakin. Jo muutamassa päivässä kohteeseen on tutustunut tuhatkunta ihmistä.
Mutta sunnuntain jälkeen korsujen ovet suljetaan. Paikalla
(siis Luumäellä kirj. lisäys) tapaamani puolustusvoimien edustaja heittikin
kysymyksen: eikö Miehikkälässä tai Ylämaalla olisi halukkuutta vuokrata alue
matkailusammoksi? Tuhannen taalan paikka, vain kyltti puuttuu!”
Terho Ahonen
Miehikkälä
Tuohon Hägglundin käskyyn 1990 liittyy pieni epävarmuus.
Silloisen läänin esikuntapäällikön tai vast. mukaan kenraali kysyi, kun
juhlamenovalmistelut olivat käynnissä: olenko näin käskenyt? Hänen piikkinsä
asia joka tapauksessa meni. Se, että miksi ei juhlittu 1990, kun Salpalinjan
rakentamistöiden alkamisesta oli kulunut 50 vuotta, on kysymys, johon ei liene
kuin yksi vastaus: silloin ei vielä tohdittu. Neuvostoliitto luhistui vasta
vuoden 1991 lopulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti