Korsuissa lämmöt päällä!

Olen aina alkukesästä lämpiminä päivinä, niitäkin on ollut, ryhmilleni Salpalinjan korsuissa ja luolissa tarkoituksella paasannut paatosta hieman pitempään. Sen verran pitempään, että korsujen ja luolien rakenteen kylmyys talven jäljiltä alkaa tunkeutua luihin ja ytimiin. Sen jälkeen nousu maan pinnalle ulkoilmaan on saanut lähes jokaisen huokailemaan Suomen kesän kauneutta, ainakin lämpöisyyttä, vaikka auringon paiste olisi vaihtunut pieneksi sateeksikin!

Nyt eletään aikaa, jossa edellä mainittu ilmiö toimii toisin päin. Varsin viileän ja kosteankin kesän jäljiltä korsuihin ja luoliin on varastoitunut silti paljon lämmintä. Nyt vuoden aikaan nähden kohtalaiset pakkaset antavat kontrastia, vastakohtaa korsujen lämpötilalle; sisällä on ihan miellyttävän lämmintä ulkoilmaan verrattuna.

Totta kai lämpötilaerot tasaantuvat sitä mukaa kuin korsujen ja luolien aukoista pääsee kylmää sisään. Samalla kosteus jäätyy ja korsut jatkavat kuivumistaan kesän kondensiokosteudenkin jäljiltä.

Virolahdella tuli eilisellä RUK:n sissikomppanian perehdyttämiskierroksella oppaille vastaan mielenkiintoinen ilmiö yhden luolan päällä, jossa on tulenjohtoperiskoopin aukko sekä tähystyskupu. Erityisesti tähystyskuvun ympäriltä lumi suli kaiken aikaa, vaikka ulkona oli yli kymmenen astetta pakkasta!

No, se selittyy sillä, että lämpö nousee ylöspäin. Ja tuossa erityistapauksessa luolan lattian ja sen perältä ylös nousevan kuilun päällä olevan tähystyskuvun juuren lumirajan korkeusero on peräti 14 metriä. Siinä fysiikan lait saavat lämmön suorastaan puhaltumaan ulos savuhormin tai painovoimaisen ilmastointihormin lailla!

Salpalinja on oiva paikka monenlaisille elämyksille ja juuri nyt tuo lämpöjuttu on ajankohtainen ja kiinnostava. Korsuihin ja luoliin mentäessä on muistettava olla varovainen. Vesi on muuttunut tai muuttumassa liukkaaksi jääksi. Ja syksyn sateiden jäljiltä sisälle tulvinut vesi on saattanut nostaa viemäröinnin kokoojakaivojen puisia kansia pois paikoiltaan (Salpapolun kohteissa niitä on); muissa kohteissa kansia ei edes ole. Taskulamppu on siis välttämätön työkalu korsujen koluajille.

Tuota koluamista, kun sillä tarkoitetaan ylimääräisen äänen tuottamista, on syytä välttää, etteivät talviunilleen asettuneet nisäkkäät häiriintyisi. Nyt en tarkoita karhuja vaan lepakoita. Yleensä ne eivät normaalista puheesta eikä kameran salaman välähdyksestäkään (kun ”näkevät” vain ”tutkallaan”) ole millänsäkään, ei ainakaan siltä näytä. Silti jokainen ymmärtää olla lepakoita häiritsemästä.

Itsenäisyyden mietiskelyyn

Näin Suomen itsenäisyyspäivän aikoihin suosittelenkin omatoimisille Salpalinjan harrastajille lumista retkeä korsuihin tai luoliin. Lumi peittää linnoituksen pienet yksityiskohdat, mutta rakenteissa sisällä kesän varastoimassa lämmössä ja taskulampun valossa kaikki ovat tietenkin nähtävissä.

Samalla reissulla voi sytyttää vaikka tuikkukynttilän (kun muistaa ottaa käytön jälkeen alumiinifolion taskuunsa mukaan) ja hetkeksi pysähtyä miettimään Suomen itsenäisyyttä, sen taistelleita ja turvanneita sankarivainajiamme ja sotiemme veteraaneja. Samalla voi myös miettiä, mikä vaikutus edellisten lisäksi oli linnoittajaveteraaneillamme ja Salpalinjalla yhteiseen kokonaisuutemme – itsenäiseen Suomeen!

Toivotan hyvää Suomen itsenäisyyspäivää kaikille tämän blogin lukijoille! Itse aion juhlistaa tuota tärkeää päivää Kouvolassa puolustusvoimien valtakunnallisessa paraatissa Kymenlaakson Rauhanturvaajien kunniajoukkueessa sininen baretti tuuheaa tukkaani ja sinivalkoisia ajatuksiani suojaamassa!