Osmo Kimmo: Miehikkälän suojeluskuntakomppanian kokoonpano 18.12.1939

Tässä Miehikkälän suojeluskuntakomppanian käsketty kokoonpano 18.12.1939. Valitettavasti mistään ei löydy tietoja, saatikka yhtenäistä luetteloa, ketkä alla olevista ja ketkä muut sitten osallistuivat sotatoimiin Virolahdella maaliskuussa 1940 ja mikä oli sitten komppanian lopullinen vahvuus?

Tähdellä merkityt henkilöt luettelon löytäjä Osmo Kimmo on saanut varmistetuksi arkistolähteistä osallistuneiksi sotaan maaliskuussa 1940. Luettelon lopussa on myös lista nimistä, jotka osallistuivat sotaan, vaikka eivät ole alkuperäisessä luettelossa.

Osmo Kimmo haluaisi lukijoiden kommentteja ja tietoa henkilönimistä, jotka tässä yksikössä talvisotaan osallistuivat, sähköpostiosoite jutun lopussa. Tämä luettelo on harvoja löytyneitä Kymenlaakson seitsemästä alun perin käsketystä suojeluskuntapataljoonasta ja siten arvokas tietolähde havainnollistamaan tätä Kymenlaakson rannikon turvaksi luotua ainutkertaista vapaaehtoisoperaatiota. (TA)

Osmo Kimmo: Miehikkälän suojeluskuntakomppanian kokoonpano 18.12.1939

Kymenlaakson suojeluskuntapiirin V alueen Miehikkälän suojeluskuntakomppanian päiväkäsky no 1/39 18.12.1939 (Sk-1112)

Päivämäärällä 18.12.39 määrään V alueen Miehikkälän sk.komppanian kokoonpanon seuraavaksi:

Komppanian päällikkö,   paikallispäällikkö               Raitio Reino                       *

Komentoryhmä                
ryhmänjohtaja                    alikersantti                          Lahti, Vilho
taistelulähetti                      sotamies                              Karhu, Erkki

”                                          ”                                          Kurko, Pentti

”                                          ”                                          Klemettilä, Edvard

”                                          ”                                          Peltonen, Viljo

tähystäjä                             korpraali                             Metsämuuronen, Emil        *

”                                          sotamies                              Pönni, Viljo

”                                          ”                                          Ukkola, Sointu
”                                          ”                                          Taari Martti

kss.elin:                              ”                                          Hauhia, Sampo

”                                          Kirkkopelto, Lauri

”                                          Mentula, Aapeli

”                                          Tylli, Martti

I Joukkue
joukkueenjohtaja                kersantti                              Hietala, Toivo
joukkueen varajohtaja        alikersantti                          Vuorela, Väinö
taistelulähetti                      sotamies                              Klemettilä, Martti

”                                          ”                                          Hauhia, Sointu

1. ryhmä
ryhmänjohtaja                    ”                                          Laherto, Martti
ryhmän varajohtaja             ”                                          Vuorela, Eemil
kp-mies                               ”                                          Vanhala, Eino

kiväärimies                         ”                                          Vanhala, Taito
”                                          ”                                          Riihelä, Unto

”                                          ”                                          Haapala, Antti

”                                          ”                                          Kivelä, Erkki

”                                          ”                                          Ahonen, Eero

”                                          ”                                          Puranen, Erkki

”                                          ”                                          Häsä, Toivo

2. ryhmä

ryhmänjohtaja                    korpraali                             Korpi, Väinö                       *

pk-ampuja                          sotamies                              Korpi, Veikko

ampujan apulainen             ”                                          Törönen, Pekka

patruunankantaja                ”                                          Vanhoja, Taito

”                                          ”                                          Hietala, Aarre

”                                          ”                                          Tura, Kauko
”                                          ”                                          Lappi, Sulo

3. ryhmä
ryhmänjohtaja                    korpraali                             Lappi, Väinö                       *

pk-ampuja                          sotamies                              Saviniemi, Toivo

ampujan apulainen             ”                                          Seuri, Emil

patruunankantaja                ”                                          Suomalainen, Eino             *

”                                          ”                                          Vanhoja, Matti

”                                          ”                                          Talonpoika, Anton             *

”                                          ”                                          Korpi, Anton

4. ryhmä
ryhmänjohtaja                    korpraali                             Ramu, Otto                         *

ryhmän varajohtaja             sotamies                              Lahti, Uuno

kp-mies                               ”                                          Kuivala, Eino

kiväärimies                         ”                                          Lahti, Aale

”                                          ”                                          Maaskola, Pentti

”                                          ”                                          Pakkanen, Mooses

”                                          ”                                          Pakkanen, Aaro                  *

”                                          ”                                          Ahonen, Väinö

”                                          ”                                          Harju, Eino

”                                          ”                                          Rikkola, Olli

II Joukkue
joukkueenjohtaja                vääpeli                                Metsämuuronen, Armas     *

joukkueen varajohtaja        kersantti                              Lappi, Matti

taistelulähetti                      sotamies                              Ahonen, Matti

”                                          ”                                          Maaskola, Kyösti

5. ryhmä
ryhmänjohtaja                    kersantti                              Rasi, Antti
ryhmän varajohtaja             sotamies                              Rikkola, Olli
kp-mies                               ”                                          Rongas, Väinö

kiväärimies                         ”                                          Puhakka, Einari                  *

”                                          ”                                          Porkka, Alpo

”                                          ”                                          Syrjänen, Väinö

”                                          ”                                          Piispa, Toimi

”                                          ”                                          Lahti, Valtter

”                                          ”                                          Maaskola, Erkki

”                                          ”                                          Pakkanen, Matti

6. ryhmä
ryhmänjohtaja                    alikersantti                          Kataikko, Eemil

pk-ampuja                          sotamies                              Roimola, Lasse

ampujanapulainen              ”                                          Uutela, Eemil

patruunankantaja                ”                                          Rautamies, Pentti

”                                          ”                                          Maaskola, Eemil

”                                          ”                                          Nippula, Arvo

”                                          ”                                          Hietala, Martti

7. ryhmä
ryhmänjohtaja                    alikersantti                          Joenpolvi, Emil                   *

ryhmän varajohtaja             korpraali                             Rikkola, Huugo

ampujan apulainen             sotamies                              Kataikko, Valde

patruunankantaja                ”                                          Notkola, Väinö

”                                          ”                                          Perilä, Hemmi

”                                          ”                                          Polvela, Väinö                    *

”                                          ”                                          Ramu, Emil

8. ryhmä
ryhmänjohtaja                    alikersantti                           Alastalo, Toimi                  *
ryhmän varajohtaja             sotamies                              Rongas, Vilho                   *                   
kp-mies                               ”                                          Kiviharju, Matti
kiväärimies                         sotamies                              Joenpolvi, Eljas                  *
”                                          ”                                          Kiviharju, Emil                   *
”                                          ”                                          Korpiranta, Väinö
”                                          ”                                          Liikkanen, Arvi
”                                          ”                                          Kimmo, Emil                      *
”                                          ”                                          Urpalainen, Martti
”                                          ”                                          Ristola, Viljo

III joukkue
joukkueenjohtaja                kersantti                              Mahalakoivu, Kalle            *
joukkueen varajohtaja        ”                                          Kiviharju, Mosse
taistelulähetti                      sotamies                              Ristola, Alpo
”                                          ”                                          Hämeenniemi, Seppo

9. ryhmä
ryhmänjohtaja                    sotamies                              Hämeenniemi, Osmo
ryhmän varajohtaja             ”                                          Mahalakoivu, Anton
kp-mies                               ”                                          Seppä, Martti
kiväärimies.                        ”                                          Kallio, Anton
”                                          ”                                          Suominen, Olavi
”                                          ”                                          Liikkanen, Kauko
”                                          ”                                          Kallio, Otto                        *
”                                          ”                                          Parviainen, Verner
”                                          ”                                          Hanhineva, Kaarlo
”                                          ”                                          Kivelä, Onni

10.ryhmä
ryhmänjohtaja                    korpraali                             Kimmo, Otto
ryhmän varajohtaja             sotamies                              Kivelä, Unto
ampujan apulainen             ”                                          Liikkanen, Arvi
patruunankantaja                ”                                          Seppälä, Anton
”                                          ”                                          Seppälä, Lauri
”                                          ”                                          Takanen, Vihtori                *
”                                          ”                                          Takanen, Toivo

11. ryhmä
ryhmänjohtaja                    korpraali                             Rantala, Oskari
pk-ampuja                          sotamies                              Seppä, Anton
ampujan apulainen             ”                                          Näppi, Niilo
patruunankantaja                ”                                          Pitkänen, Johannes
”                                          ”                                         Suikkala, Viljo
”                                          ”                                          Takanen, Yrjö
”                                          ”                                          Notkola, Anton                  *

12. ryhmä
ryhmänjohtaja                    sotamies                              Korpela, Otto                     *
ryhmän varajohtaja             ”                                          Koski, Erkki
kp-mies                               ”                                          Pajulahti, Martti
kiväärimies.                        ”                                          Koski, Vilho
”                                          ”                                          Heimala, Uuno                   *
”                                          ”                                          Seppä, Kaaleppi                  *
”                                          ”                                          Seppä, Pentti
”                                          ”                                          Takanen, Erkko
”                                          ”                                          Saarainen, Viljo
”                                          ”                                          Seppä, Väinö

IV joukkue
joukkueenjohtaja                kersantti                              Värri, Armas                       *
joukkueen varajohtaja        alikersantti                          Ahola, Arvi
taistelulähetti                      sotamies                              Kavala, Toivo
”                                          ”                                          Haaja, Martti

13. ryhmä
ryhmänjohtaja                    sotamies                              Joenpolvi, Väinö
ryhmän varajohtaja             ”                                          Ahola, Aaro                        *
kp-mies                               ”                                          Ruoppa, Toivo
kiväärimies                         ”                                          Ruoppa, Aaro
”                                          ”                                          Taipale, Toimi
”                                          ”                                          Krouvi, Viljo
”                                          ”                                          Tylli, Eino
”                                          ”                                          Mäkelä, Urho
”                                          ”                                          Rasi, Niilo
”                                          ”                                          Taipale, Olli

14. ryhmä
ryhmänjohtaja                    sotamies                              Hurtta, Väinö
ryhmän varajohtaja             ”                                          Krouvi, Emil
ampujan apulainen             ”                                          Krouvi, Eino                       *
patruunankantaja                ”                                          Hurtta, Vilho
”                                          ”                                          Taipale, Tauno
”                                          ”                                          Taipale, Pentti
”                                          ”                                          Tylli, Olli

15. ryhmä
ryhmänjohtaja                    sotamies                              Nieminen, Matti                 *
pk-ampuja                          ”                                          Niittymäki, Toivo
patruunankantaja                ”                                          Riihelä, Niilo
”                                          ”                                          Villberg, Kalle                    *
”                                          ”                                          Salmela, Eino
”                                          ”                                          Nieminen, Veikko
ampujan apulainen             ”                                          Niittymäki, Urho

16. ryhmä
ryhmänjohtaja                    sotamies                              Mutku, Toivo
ryhmän varajohtaja             ”                                          Muurikka, Eino
kp.mies                               ”                                          Rokka, Hannes
kiväärimies                         ”                                          Parkko, Matti
”                                          ”                                          Kavala, Niilo
”                                          ”                                          Rokka, Jooseppi
”                                          ”                                          Rokka, Eino
”                                          ”                                          Uutela, Unto
”                                          ”                                          Rokka, Jooseppi
”                                          ”                                          Koso, Veikko

Toimitusjoukkue
Komppanian vääpeli          alikersantti                          Hytti, Eino                          *
kirjuri                                  alokas                                 Taipale, Arvo

A-tarvikeryhmä                  sotamies                              Hämeenniemi, Väinö
ajomies                               ”                                          Mäkelä, Eemil
”                                          ”                                          Niittymäki, Anton              *

Toimitusryhmä
ryhmänjohtaja                    korpraali                             Holmström, Emil
muonittaja                          lotta                                    Mäkelä, Aino
keittäjä                                ”                                          Krouvi, Hellin

Lääkintäryhmä
ryhmänjohtaja                    lotta                                    Hämäläinen, Saima
lääkintälotta                        ”                                          Jokimies, Ilmi
”                                          ”                                          Kimmo, Helmi

”                                          ”                                          Pöntinen, Lahja
”                                          ”                                          Häsä, Maire

Ajomiehiä                           suojeluskunta-alokkaita      10 miestä

Komppanian kokonaisvahvuus
  15                aliupseeria
167                suojeluskuntalaista
   7                 lottaa

Miehikkälän suojeluskunnan leima ja allekirjoitus: aluepäällikkö E. Savolainen

Yksikkö oli Haminan lohkon I suojeluskuntapataljoonan 3. komppania eli Miehikkälän komppania. Todellisuudessa ei ollut mitään Haminan lohkoa vaan kyseessä oli Kotkan lohko, jonka esikunta oli Haminassa. Maaliskuussa 1940 perustettiin Haminan ryhmä, jolle Kotkan lohko alistettiin. I Suojeluskuntapataljoonan muut perusyksiköt, 1. ja 2. komppania oli koottu Virolahden suojeluskunnasta ja Virolahden merisuojeluskunnasta.

On huomattava, että henkilöluettelo on 18.12.1939 tilanteesta. Piiripäällikön käskyn mukaisia henkilöluetteloita 4.3.1940 tilanteesta ei ole löytynyt. On mahdollista, että kriittisessä tilanteessa niitä ei ehditty laatiakaan tai sitten luettelot on poltettu syksyllä 1944 suojeluskuntien lakkautuksen yhteydessä. Luetteloita ei ole löytynyt myöskään Kotkan lohkon arkistoista, mikä viitannee siihen, ettei niitä ole alun perin ehditty ylläpitämään. Kaikista sk-pataljoonista ei löydy luetteloita edes perustamisvaiheesta joulukuulta 1939.

Kansallisarkistossa on säilynyt Miehikkälän suojeluskunnan sk-kortteja 87 kpl. Niistä 44:ssä on merkintä, joka osoittaa kortin haltijan osallistuneen suojeluskuntapataljoonan riveissä Virolahden rannikon torjuntataisteluihin 4.-13.3.1940. Miehikkälän sk-komppanian päiväkäskyssä 18.12.1939 julkaistussa henkilöluettelossa näitä tapauksia on 31 kpl. Heidän nimiensä perään on luettelossa sijoitettu * -merkki. Lisäksi arkistossa on kortti 13 sellaiselta henkilöltä, jonka nimi ei ole ollut mainitussa luettelossa. Siis ainakin nämä henkilöt on lisätty komppanian kokoonpanoon ennen 4.3.1940 ja mahdollisesti he ovat korvanneet vastaavan määrän alkuperäisessä luettelossa olleista henkilöistä. Luettelo näistä suojeluskuntalaisista:

Kaitainen Aarne
Koivula Väinö
Korpi Anton
Korpi Mooses
Koski Vilho
Nieminen Eino
Pesu Matti
Riihelä Santeri
Saarainen Sylvester
Salmela Eino
Syrjänen Reino
Törönen Viktor
Värri Eljas 

Lisäksi on kirjallisuuslähteistä voitu todentaa seuraavien alkuperäisessä joulukuun 1939 luettelossa mainittujen miesten osallistuneen komppanian mukana torjuntataisteluihin Virolahden rannikolla 4.-13.3.1940: Holmström Emil, Hämeenniemi Osmo, Hämeenniemi Väinö.

Pyydän palautetta liitteen tiedoissa ilmeneviin virheisiin sekä varmennuksia henkilöiden osallistumisesta Virolahden rannikon puolustukseen Miehikkälän suojeluskuntakomppanian riveissä 4.-13.3.1940 niiltä osin kuin asia jää avoimeksi tässä liitteessä (kokoonpanoluettelossa henkilön nimen perässä ei ole * -merkkiä, eikä henkilön nimi ole mukana edellä olevassa 13 henkilön luettelossa).    Sähköposti: osmo.kimmo@kolumbus.fi 

OSMO KIMMO

Lue myös blogit:
http://salpalinjansalat.blogspot.com/2020/10/osmo-kimmo-kymenlaakson-rannikon.html

http://salpalinjansalat.blogspot.com/2020/10/suojeluskuntajoukot-estamassa.html

Suojeluskuntajoukot estämässä maihinnousua Virolahdella

Tämä kirjoitus on laajempi tekstiversio paikallislehti Kaakonkulman 22.10.2020 paperilehdessä aihetta käsittelevään juttuuni (ei-tilaajat pääsevät lukemaan lehtijutun esim. tekemällä tutustumistilauksen maksutta kuukaudeksi kaakonkulma.fi.).

Suojeluskunnat ja Lotta Svärd -yhdistykset tekivät 1920-30 -luvuilla äärimmäisen tärkeää ja sotavuosina tulosta tuottanutta vapaaehtoista maanpuolustustyötä. Tämä kirjoitus linkkeineen kertoo vielä enemmän.

Tämä blogi tuo esiin, mihin mainittu vapaaehtoistoiminta venyi, kun oli pakko ja kun siihen oli eväät, toteutuksen johtoporras ja toteuttajat, lotat, ”vanhat ukot ja poikaset”, ne rippeet jotka suojeluskunnista olivat sota-aikana kotirintamalla jäljellä. Asevelvollisuusikäiset suojeluskuntalaisethan olivat rintamalla.

Kodinturvajoukkojen tapaan Etelä-Kymenlaakson suojeluskunnista kootut Sk-pataljoonat olivat mukana suojaamassa kotikontujensa turvallisuutta ja jopa taistelemassa sen puolesta. Kotitekoinen varustus lakanoista ommeltuine lumipukuineen ja ruotsalaiskivääri yhdistettynä aseista vahvimpaan, taistelijan omaan tahtoon puolustaa kotiseutuaan, oli ratkaiseva apu – jopa koko Suomen selviytymiselle talvisodasta itsenäisyyden säilyttämisen mahdollistaneeseen rauhaan. Olisiko tästä opiksi myös nykypäivään? Klikkaa karttoja suuremmiksi! (TA)

Tämän jutun lopussa on tähän nimenomaiseen aiheeseen liittyviä linkkejä. Lue ja katso omaan tahtiin.

Saaristotaisteluissa torjuntavoitto Virolahdella maaliskuussa 1940 – rannikkotykistö ja paikalliset suojeluskuntajoukot vahvasti mukana

Talvisodan lopulla Suomenlahden itäisessä saaristossa Virolahden Pitkäpaaden edustalla ja Kokkoluodossa käytiin 6.-7.3.1940 välisenä yönä vähemmän tiedettyä taistelua jalkaväkijoukoin Suomen kohtalosta. Virolahden ja Miehikkälän suojeluskuntien vapaaehtoisista koottu noin 300 miehen ja parinkymmenen lotan Kotkan rannikkolohkon käyttöön annettu I Suojeluskuntapataljoona oli taistelussa osavoimin mukana.

Kotkan ja Virolahden edustalla meren jäällä ja saarissa taisteltiin laajemmin talvisodan lopussa 4. – 13.3.1940 välisenä aikana. Suomen vahva rannikkotykistö kypsytti tuhovoimallaan Neuvostoliiton puna-armeijan jäällä edenneen jalkaväen ja lähetti siitä ison osan jäiseen tulihelvettiin!

Neuvostoliiton hyökkäys Kymenlaakson rannikolle 4.3.1940 tapahtui kolmena yhtäaikaisena kiilana yli paksun Suomenlahden jään. Kotkan raskaat rannikkotykit torjuivat Neuvostoliiton hyökkäyksen avojäälle 15 kilometrin etäisyydelle tuhoisin seurauksin. Virolahden edustalla rannikkotykkien armottomasta tulesta piittaamatta vihollinen nousi saariin, mutta tuli lyödyksi takaisin muualla paitsi Kiuskerissa (Iso Kalastaja) Kartta: Talvisodan historia osa 4.

Taistelut nousivat esiin alkukesästä Haminassa toimivan Perinnekeskus Wanhan Veteraanin Suojeluskunta- ja Lotta Svärd-näyttelyssä ja sen virtuaalivideossa. Ja se taas poiki esiin sotahistoriaharrastaja Osmo Kimmon tarkan tutkimustyön Virolahden taisteluista, varsinkin Miehikkälän suojeluskuntakomppanian osalta.

Edellä on selitys ja tietotausta tälle jutulle. Tämän kirjoituksen muita lähteitä ovat Heikki Tiilikaisen ja Ilmari Pusan (Talvisodan jäinen loppunäytös) sekä Timo Yrjölän (Sirpaleita sodasta) aihetta eri kulmista käsitelleet kirjat.

Tuo suomalaisten torjuntavoittoon päättynyt talvisodan pienehkö yksittäinen saaritaistelu Kokkoluodossa saattoi olla itseään suurempi vaarallisessa tilanteessa. Ainakin Neuvostoliitolle oli yllätys, että Suomen rannikko oli miehitetty tai siltä se näytti. Puna-armeijan jalkaväkijoukot eivät päässeet maihin Virolahden rannikolla, eivätkä pystyneet etenemään Viipuri-Hamina -maantielle Karjalankannaksen joukkojen selustaan ja katkaisemaan tärkeitä yhteyksiä rantamaantien suunnassa.

Aiheesta kirjoittaneen sotahistorioitsija, tietokirjailija, evl evp. Heikki Tiilikaisen mukaan Neuvostoliiton jalkaväen epätoivoinen hyökkäys kohti Kotkan ja Virolahden rannikkoa jäitse Suomenlahden yli oli itse asiassa harhautus. Sen tavoitteena oli saada suomalaiset siirtämään joukkoja Karjalan kannakselta torjumaan maihinnousua Kymenlaakson rannikolle ja murtaa Suomen puolustus lopullisesti Kannaksella. Tässä Neuvostoliitto epäonnistui.

Jalkaväkitaistelu 15 km päässä rantatiestä

Kokkoluodon taistelupaikka oli rantatiestä enää noin 15 kilometrin päässä. Se on vähän, kun mantereella ei ollut puolustavia joukkoja, eikä tuolloin vielä edes reservejä heittää vastaan. Sen NL:n tiedustelu tiesi ja siksi se yritti kiivaasti isolla joukolla murtautumista mantereelle.

Vuoden 1923 peruskartassa tässä otoksessa oikeassa alanurkassa on Pitkäpaasi ja Kokkoluodon taistelualue. Virojoen kylä on vasemmassa yläreunassa. Kokkoluotoa lähemmäksi eivät NL:n joukot päässeet. Läpimurtotilanteessa suomalaisjoukkoja ei olisi ollut heittää vastaan, korkeintaan rajoittamaan sillanpäätä seuraavana päivänä. Noin viikko myöhemmin valtakunnanraja tuli tällekin kartalle. Karttaruudun sivu on 2 km, Maanmittaushallitus Helsinki.

Haminan ja Vehkalahden maa- ja merisuojeluskunnista perustettu II Suojeluskuntapataljoona saapui Virolahdelle vasta 6.3. klo 19 ja oli ryhmittymässä Siikasaari-Hurppu -puolustuslohkolleen. Kymin, Pyhtään, Kotkan maa- ja Sunilan merisuojeluskunnista perustettu III Suojeluskuntapataljoona saapui vasta seuraavan päivän kuluessa Virolahdelle. Ne eivät olisi ehtineet torjumaan läpimurtoa pitäjän itäosiin.

Talvisodan Neuvostoliiton massiivinen ja sille noin kahden tuhannen kaatuneen uhrin aiheuttanut hyökkäys- ja harhautusoperaatio Kymenlaakson rantamaalle siis epäonnistui; Kannaksen joukot pitivät pintansa rauhaan saakka. Suomalaisten tappiot Kotkan lohkolla olivat vain 36 kaatunutta, joista suojeluskuntalaisia oli seitsemän, heistä osa kadonneina.

Ensimmäinen massahyökkäys 4.3.1940

Maaliskuun 4. aamulla oli Neuvostoliitto aloittanut massiivisen hyökkäyksen yhteensä viiden pataljoonan (a´ noin 770 miestä), se on 4000 miehen, sotapäiväkirjojen mukaan ehkä jopa 6000 miehen voimalla. Hyökkäys tehtiin kolmena kiilana yli kantavan jään Suursaaresta, Somerista ja Narvista kohti Kotkaa, Huovaria ja Kiuskeriä (Iso-Kalastaja).

Kotkan Lohkon rannikkotykistön patterit Rankista ja Kirkonmaasta sekä Virolahden alalohkon tykit Kukiosta, Mustamaasta ja Pukkiosta pysäyttivät hyökkäyskolonnat ankaralla tulella ja aiheuttivat niille raskaat tappiot. Lähes vastaava yritys, tosin tappioiden pienentämin voimin toistui 6.maaliskuuta samoin tuloksin.

Rannikkotykeistä Virolahdella tuhoisinta jälkeä kantamaansa ja kaliiperiinsa suhteutettuna teki virolahtelaisen reservivänrikki Pekka Tulkin johtama 57 mm kahden tykin kevyen jaoksen tarkka tuli Pukkiosta. Se pystyi tukemaan Kokkoluodonkin taistelua tehokkaasti.

Karttapiirros Osmo Kimmon esityksestä. Virolahden rannikkotykeistä Kukion linnake jää kartan ulkopuolelle Mustamaasta lounaaseen Tammion eteläpuolelle. Satamaniemen patteri kuului Viipurin lohkoon ja oli Virolahdelle tapahtuneen hyökkäyksen aikana täystyöllistetty torjuessaan samaan aikaan NL:n hyökkäystä yli Viipurinlahden.

Linnoittajatkin aseisiin

Huomionarvoista on, että 4.3. aamulla kaikki voimat olivat tarpeen. Luumäki-linjalla Virolahden Vaalimaalla Koskelanjoella (Vaalimaanjoki) linnoitustöissa olleesta Osasto Kaiterasta 70 miestä vaihtoi lapionsa Winchester-kivääreihin. Linnoittajat siirtyivät 2-3 tunnin varoitusajalla johtajansa Pentti Kaiteran (myöh tekniikan tohtori ja professori) johdolla työmaansa lähelle varmistamaan Orslahden rantaa maihinnousulta.

Kotkan lohkon jalkaväkitaistelut jäällä keskittyivät Virolahden edustalle. Erisuuruisia taisteluja ja kahakoita erilaisine kokoonpanoineen ja vaihtuvine alistuksineen käytiin liki päivittäin saarten ja luotojen hallussapidosta käytännössä talvisodan loppuun saakka.

Talvisodan rauhan tultua Neuvostoliiton hallussa Virolahden saarista oli vain Kiuskerin (Iso Kalastaja) saariryhmä kaukana ulkomerellä. Kotkan lohkon rannikkopuolustus, rannikkotykistö ja sille alistettu jalkaväki sekä suojeluskuntajoukot täyttivät tehtävänsä erinomaisesti.

Suoraan kotoa asemiin

Suojeluskunnan virolahtelaisen aluepäällikkö, vänrikki Veikko Turusen johtama Miehikkälän ja Virolahden suojeluskuntapataljoona (I Sk-pataljoona) sai hälytyksen kokoontua Kymenlaakson vapaaehtoisista sk-joukoista ensimmäisenä 4.3.1940 aamulla. Siihen kuuluivat Virolahden suojeluskuntakomppania ja merisuojeluskuntakomppania sekä Miehikkälän suojeluskuntakomppania. I Sk-pataljoona miehitti Virolahden itäosien rannikon jo saman päivän iltaan kello 19. mennessä. Pataljoona oli ollut hälytysvalmiudessa kotonaan 27.2. alkaen.

Kokkoluodon puolustustaistelussa 6.-7.3.1940 mukana ollut Virolahden ja Miehikkälän suojeluskuntapataljoona oli koottu jo joulukuussa aiemmin rintamalle kelpaamattomista, korkean iän takia vapautetuista tai 1. luokan nostoväkeen kuuluneista miehistä ja varusmiespalvelusta käymättömistä yli 17-vuotiaista pojista. Samalla tavalla perustettiin muutkin vapaaehtoisuuteen perustuvat sk-pataljoonat Kymenlaaksossa. Turusen pataljoona oli taisteluyönä alistettuna saarten puolustuksen rintamavastuussa olevalle Kotkan lohkon Pataljoona Aaltoselle.

Laivojen miehistöistä jalkaväkeä

Pataljoona Aaltonen oli taas Helsingin Laivastoaseman laitureissa jäissä olleiden merivoimien alusten miehistöistä pikakoulutettu jalkaväkipataljoona. Se oli saapunut Kotkaan noin viikko ennen puheena olevaa taistelua. Se hälytettiin Virolahdelle 4.3 aamulla ja ehti siirtyä yötä myöten Paatioon ja Pitkäpaateen. Pitkäpaadessa ja Kokkoluodossa pataljoonalla oli myös alistettuna Ahvenanmaalta aiemmin Kotkaan kiidätetty Erillinen konekiväärikomppania. Sen konekiväärit olivatkin taistelussa tarpeen.

Miehikkälän suojeluskuntakomppania oli 6.3. reservissä Pitkäpaaden kylässä ja hälytettiin keskiyöllä taisteluun. Virolahden merisuojeluskuntakomppania oli puolustuksessa lähellä Härön saaressa taistelualueen itäpuolella.

Yöllisessä jalkaväkitaistelussa Pitkäpaaden edustalla ja Kokkoluodossa vihollisen tappiot olivat noin 50 kaatunutta, joista kaksi jäi jäälle. Virolahden alalohkon sotapäiväkirjaan on kirjoitettu taistelun kuumimmasta vaiheesta: ”Noin joukkue yrittää maihin Kokkoluodossa, mutta torjutaan käsikähmässä.”

Kokkoluodon taistelusta jäi paljon verijälkiä ja kaatuneita oli havaintojen mukaan työnnetty ilmeisesti avantoihinkin, osa vietiin vetäytyessä mukana. Sotasaaliiksi saatiin 2 pikakivääriä, 15 paria suksia, käsikranaatteja ja pistooleja.

Mannerheim erittäin huolestunut

Ylipäällikkö C.G.E Mannerheim sanoo muistelmissaan vihollisen hyökkäyksiä Kotkan – Virolahden rannikkokaistaa vastaan erittäin huolestuttaviksi:
”Nämä yritykset olivat erittäin huolestuttavia, koska Kotkan lohkon jalkaväkiyksiköt oli lähetetty taistelemaan muualle ja vihollinen lisäksi saattoi tuoda sinne jäiden yli moottorireillä ja autoilla suuria voimia.”, Mannerheim muistelee.

Hän toteaa edelleen: ”Uhan torjumiseksi muodostettiin kiireen kaupalla Kymenlaakson yli-ikäisistä miehistä ja nuorista poikasista viisi suojeluskuntapataljoonaa, jotka asetettiin rannikkopuolustuksen käyttöön.”

Sk-joukkojen perustamisen taustaa

Itäinen Suomenlahti jäätyi talvisotatalvena paksuun, jopa panssarivaunuja kantavaan jäähän.

Onneksi jo joulukuussa 1939 Kymenlaakson rannikkoa puolustavan Kotkan lohkon komentaja, everstiluutnantti Taavi Kainulainen keskusteli ennakoivasti Kymenlaakson Suojeluskunnan vasta nimetyn piiripäällikön, puolustusvoimista jo eläkkeellä olleen eversti Walter Bergh´n (ent. tsaarin armeijan upseeri) kanssa mahdollisesta meren jäätymisestä kantavaksi. Rannikkokomentaja esitti jo merivoimien esikunnankin jakaman huolen, että Kymenlaaksossa ei tilanteen tullen saata olla enää rintamakelpoisia miehiä heittää puolustukseen.

Kymenlaaksoon varattujen reservien osalta kävi, kuten edellä oli jo pelätty. Ne olivat viimeistä miestä myöten syötetty rintamalle. Asevelvollisuusikäiset suojeluskuntalaiset taistelivat rintamalla tietysti omissa yksiköissään. Omaa koulutettua kenttäarmeijan reserviä Kymenlaaksossa ei siis enää ollut. Siksi jo joulukuussa 1939 tehty päätös vapaaehtoisten suojeluskuntapataljoonien perustamisesta oli ennakoivaa johtamista parhaimmillaan. Suojeluskuntapiirin esikunta kävi tehtävään suurella tarmolla.

Lotat kuuluivat organisaatioon

Suojeluskuntapiirin toimesta laadittiin viivyttelemättä suunnitelma seitsemän noin 300 vapaaehtoisen miehen vahvuisen suojeluskuntapataljoonan perustamisesta ja varustamisesta Kymenlaaksoon maakunnan suojeluskuntien ”rippeistä”, yli-ikäisistä ukoista ja nuorukaisista. Pataljoonista neljä suunniteltiin rannikolle ja loput kolme Keski- ja Pohjois-Kymenlaaksoon, yksi reserviksi ja kaksi Kouvolan rautatien suojaamiseen Kausala-Luumäki -välillä. Pataljoonilla oli lähinnä kodinturvajoukkojen luonne.

Pataljoonien organisaatioon kuului, harvinaista kyllä, myös naisia; ainakin Miehikkälän suojeluskuntakomppaniassa oli kaksi lottaa muonittajana ja viiden lotan lääkintäryhmä. Näin lotat kuuluivat kiinteästi pataljoonaan, ei vain täydentävinä apujoukkoina. Lotat olivat piiripäällikön ohjeen mukaan osa myös muiden Kymenlaakson suojeluskuntapataljoonien perusorganisaatiota.

Pataljoonien johtajille komppanianpäälliköistä ryhmänjohtajiin järjestettiin tammi-helmikuun aikana kymmenen päivän kursseja Kausalan suojeluskuntatalolle perustetussa suojeluskuntapiirin koulutuskeskuksessa. Sitä johti suojeluskuntapiirin esikunnan järjestelytoimiston päällikkö, reservin kapteeni A. V. Widenoja. Joissakin suojeluskunnissa pidettiin lyhyitä alokaskursseja.

Viisi sk-pataljoonaa palvelukseen

Koko Suomessakin harvinaisiksi katsottavista Kymenlaakson suojeluskuntapataljoonista tässä jutussa mainitut kolme eteläisintä pataljoonaa hälytettiin tositoimiin rannikolle siis 4.3. Samoin palvelukseen käskettiin myös rannikolle tarkoitettu IV Sk-pataljoona. Se koottiin Kotkan merisuojeluskunnasta, Kymenlaakson sotapoliisikomppaniasta ja muista sk-osista ja sekin alistettiin Kotkan lohkolle. Valmiuteen reservinä käsketty II Kymenlaakson suojeluskuntapataljoona (Sippola, Inkeroinen, Myllykoski, Anjala ja Elimäki) kutsuttiin 7.3. vakinaiseen palvelukseen ja käskettiin marssia Kotkaan.

Suojeluskuntien toiminnan tutkiminen talvisodan ajalta on hankalaa, kun niiden omat asiakirjat, henkilöluetteloineen ja sotapäiväkirjoineen hävitettiin valvontakomission käsiin joutumisen pelossa viimeistään syksyllä 1944. Ja kiireessä on saattanut jäädä monia asiakirjoja, esimerkiksi henkilöluetteloita laatimattakin, kuten Erkki Vitikainen on oman Haminan ja Vehkalahden II Suojeluskuntapataljoonan osalta kirjallisuudessa kertonutkin.

Miehikkälässä synnyinkotiaan vapaa-ajanasuntona pitävä, Helsingissä asuva sotahistorian harrastaja Osmo Kimmo kohtasi edellä kuvatun arkistoaineiston puutteen. Silti hän on onnistunut tekemään suuren tutkimustyön saamalla oman kotipitäjänsä suojeluskuntakomppanian ”henkiin ” ja sen sotapolun (sotapolku.fi) selvitettyä aina joulukuun 18. 1939 kirjattua henkilöluetteloa myöten. Lista on mielenkiintoinen nimineen ja sotilasarvoinen. Miehikkälän pataljoonaan ei kuulunut yhtään upseeria. Miehikkälän suojeluskuntakomppanian päällikkönä oli suojeluskunnan aluepäällikkö, vuoden 1918 vapaussoturi, kersantti Reino Raitio. Listoilla oli 195 nimeä, joista siis naisia seitsemän.

Tietoa nimistä kaivataan

Siitä ketkä miehikkäläläisistä lopulta osallistuivat ja kuinka isona komppaniana maaliskuussa sotatoimiin Virolahdella, ei ole koottua luetteloa. Miehikkälän komppaniassa mukana olleista henkilöistä Osmo Kimmo toivookin lukijoilta tietoa sähköpostiinsa osmo.kimmo@kolumbus.fi

Suojeluskuntien perustamisvaiheessa joulukuussa 1939 tavoiteltiin noin 300 hengen vahvuisia pataljoonia. Käytännössä palvelukseen maaliskuussa kutsutut pataljoonat ovat mahdollisesti olleet jopa suurempiakin.  Siihen Miehikkälän ja keskisen Kymenlaakson säilyneet kokoonpanotiedot viittaavat.

Kuten sanottu, Haminassa toimivan Rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskus Wanhan Veteraanin Suojeluskunta- ja Lotta Svärd-näyttelyssä (avoinna marraskuun 2020 loppuun saakka viikonloppuisin klo 10-16) tulee näyttelytekstissä lyhyesti muutamalla rivillä esiin edellä mainittu tarina ja näyttelyn internetin virtuaaliosassa sama asia 7½ minuutin videona. Koska Osmo Kimmolla oli aiheesta koottu aineisto Sotapolku.fi -sivustolle ja kun häneltä pyydettiin aiheesta esitystä, hän kokosi siitä laajahkon Kymenlaakson rannikkopuolustus talvisodassa - keskiössä Virolahti -esityksen.

Koska Virolahden rannikkotaisteluista ei ole vastaavaa kattavaa paikallista esitystä ja kun edellä mainitut esitykset eivät ole laajuutensa takia mahdollista julkaista tässä jutussa saatikka paikallislehti Kaakonkulmassa, ne löytyvät tämän kirjoittajan ylläpitämästä tästä blogista Salpalinjan salat. Paitsi edellä mainitussa esityksessä harvinainen Miehikkälän komppanialuettelo löytyy Osmo Kimmon keväällä 2020 ilmestyneessä Sotilaan tarina -kirjasta.

Tarkemmin arkistotietoihin perustuvista Virolahden edustan taisteluista pääsee lukemaan Osmo Kimmon tutkimuskoosteesta (linkki alla). Sen liitteenä on muun muassa Miehikkälän suojeluskuntakomppanian kokoonpano 18.12.1939.

LINKIT:

Lisätietoja Virolahden saaristotaisteluista:

Osmo Kimmo: Kymenlaakson rannikon puolustus talvisodassa http://salpalinjansalat.blogspot.com/2020/10/osmo-kimmo-kymenlaakson-rannikon.html  (Osmo Kimmon tutkimuskooste ja Mieh Sk-komp luettelo)

Osmo Kimmo: Mieh sk-komppanialuettelo löytyy myös täältä: http://salpalinjansalat.blogspot.com/2020/10/osmo-kimmo-miehikkalan.html   Siihen Osmo Kimmo toivookin lukijoiden korjauksia osoitteeseen osmo.kimmo@kolumbus.fi

Miehikkälän suojeluskuntakomppanian sotapolku: https://www.sotapolku.fi/sotapolut/haminan-lohkon-i-suojeluskuntapataljoonan-3.-komppania--miehikkln-sk-komppania-/

Wanhan Veteraanin videoesitys 7½ min Kotkan ja Virolahden saaristotaisteluista, klikkaa piirroskuvaketta  https://www.youtube.com/watch?v=FkpsHMbOrXU

Kymenlaakson Suojeluskuntapiirin esikunnan järjestelytoimiston ja sittemmin myös Kausalan koulutuskeskuksen päällikön, kapteeni A. V. Widenojan muisteluksia suojeluskuntapataljoonien perustamisesta vuodelta 1974 Kansa Taisteli -lehdessä sivut 88-90:

http://kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1974/Kansa_Taisteli_03_1974.pdf

Lue myös blogi 16.2.2017: http://salpalinjansalat.blogspot.com/2017/02/nln-verinen-harhautushyokkays.html

TERHO AHONEN

 

Salpalinja 80 vuotta -puheet 29.8.2020 Virolahdella

Salpalinjan rakentamisen aloittamisen 80-vuotisjuhlallisuudet koronapandemian takia pidettiin Virolahdella 29.8.2020. Päivällä tilaisuudet keskittyivät Bunkkerimuseolle ja illalla Harjun Oppimiskeskukseen päärakennuksen SAK:n esikunnan laatan paljastustilaisuuteen ja maanpuolustusjuhlaan Vahtivuoren areenalla. Julkaisen Harjussa pidetyt puheet höystettynä Juha Huttusen (LPR) kuvilla. Kaksi puheista on valitettavasti valokuvana, klikkaa isommaksi samoin kuin muitakin kuvia.Terho Ahonen (estynyt osallistumasta tilaisuuksiin)

 

Salpalinjan perinneyhdistyksen puheenjohtaja Osmo Havuaho toivotti väen tervetulleeksi ja luki puolustuministerin tervehdyksen.

Kunnioitetut sotiemme veteraanit ja Salpalinjan rakentajat, hyvät juhlavieraat,

Salpalinjan rakennustyöt käynnistyivät täällä Harjussa huhtikuun puolivälin jälkeen 1940, eli reilut 80 vuotta sitten. Töiden aloittajana oli aivan talvisodan lopussa Suomeen saapunut vapaaehtoinen linnoittajajoukko Ruotsista, Svenska Arbetskåren i Finland (SAK). Se siirrettiin Virolahdelle Kymijoki-linjan töistä Kotkasta. Ruotsalaisia vapaaehtoisia osallistui Salpalinjan rakennustöihin Virolahdella välirauhan alkukuukausina hieman yli 900 miestä. Tämä oli mitä konkreettisinta puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa siis myös välirauhan aikana.

Merkittävää ruotsalaisavussa työvoiman lisäksi oli raha, 235 miljoonaa Suomen silloista markkaa, joka vastasi noin 10 prosenttia koko Salpalinjan kuluista. Siitä maksettiin ruotsalaisten palkat, rahoitettiin Suomeen jäänyt kalusto ja muut kulut. Tärkeää oli myös ruotsalaisten luoma tehokas työmaaorganisaatio, jolla suomalaiset jatkoivat massiivista rakennusurakkaa.

Hyvät läsnäolijat,

Salpalinjalla oli olemassaolollaan merkitystä sotiemme lopputulokseen. Linnoituksessa ei jatkosodassa taisteltu, ja näin linnoitustyöhön osallistuneiden hiki säästi suomalaisten sotilaiden verta. Kuten tunnettua nykyisen, uljaan nimensä linnoitus sai kesällä 1944 jatkosodan kiivaiden ratkaisutaistelujen keskellä. Ylipäällikkö, Suomen marsalkka Mannerheim hyväksyi Kannaksen joukkojen komentajana tuolloin toimineen kenraaliluutnantti Karl Lennart Oeschin ehdotuksen linnoituksen nimeksi: Suomen Salpa, lyhennettynä Salpa. Kansan parissa siitä tuli nopeasti Salpalinja.

Salpalinja eli hiljaisia vuosia kylmän sodan aikana. Silti sitä ei oltu Suomen puolustuksessa unohdettu. Salpalinjaa huollettiin ja puolustussuunnitelmat pidettiin ajan tasalla vähin äänin. Salpalinja ennaltaehkäisevänä pelotteena täytti tehtäväänsä myös kylmän sodan vuosina.

Nykysilmin tarkasteltuna Salpalinja hankkeena vaikuttaa lähes epätodelliselta voimainponnistukselta. Salpalinja kertoo meille ja tuleville sukupolville väkevän kertomuksen ajasta, jolloin kansamme oli valmis tekemään kaikkensa säilyttääkseen itsenäisyytensä.

Hyvä juhlayleisö,

Samalla kun esitän Suomen valtion tervehdyksen tähän tilaisuuteen, kiitän vielä Ruotsin valtiota suuresta avusta Salpalinjan rakentamisessa ja mukanaolosta tässä juhlassa. Kiitos myös Salpalinjan perinneyhdistykselle ja Harjun Oppimiskeskukselle kuin myös kaikille Salpalinjan puurtajille ja sanan saattajille.

Toivotan teille kaikille mielenpainuvaa juhlaa ja hyvää loppukesää. 

Laatan paljastustilaisuudessa vaihdettiin muistoesineitä. Salpalinjan perinneyhdistyksen puheenjohtaja Osmo Havuaho (oik) ja valtuuskunnan puheenjohtaja Arno Latvus luovuttivat Kalevi Wikströmille ja Svenska Finlandsfrivilligas Minnesföreningen´n puheenjohtaja Jan Molinille (vas) estekiviveistokset ja Ruotsin Suomessa palvelleiden vapaaehtoisten perinneyhdistys puolestaan luovutti pienoistaulun (kuva erikseen) suomalaisille isännilleen.

  

Ravijoella ja Harjussa Salpalinjaa vieraille esitteli Esa Punkkinen (oik). Kuulolla Kalevi Wikström, RUK:n johtaja evl Vesa Helminen, Harjun rehtori Pauli Karihtala, Jan Molin ja puolustusasioiden käsittelijä, majuri Adam Åkerfeldt.

Bunkkerimuseolla vieraita Salpalinjaan perehdytti Erkki Rikkola.

SALPALINJA 80 VUOTTA -MAANPUOLUSTUSJUHLA 29.8.2020 VIROLAHTI, VAHTIVUORI-AREENA

Salpalinjan perinneyhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtaja, talousneuvos Arno Latvus Helsinki

Viime keväänä tuli kuluneeksi 80-vuotta siitä, kun Salpalinjan rakentaminen käynnistyi ylipäällikkö Mannerheimin määräyksestä. Salpalinja on moniulotteinen linnoitusketju, jota suunnitelman mukaisesti lähdettiin toteuttamaan eteläiseltä Suomenlahdelta, juuri täältä Virolahdelta, aina pohjoiseen Petsamoon saakka. Pituutta tälle vahvalle puolustuslinjalle tuli 1.200 km ja sitä on pidetty Suomen suurimpana rakennushankkeena.

Salpalinjan rakentaminen nähtiin välttämättömänä maanpuolustuskykymme vahvistamiseksi ja itsenäisyytemme turvaamiseksi. Yksimielisyys Salpalinjan rakentamisesta oli vahva pohja viedä hanketta eteenpäin. Tätä tahtoa tarvitsimme ja sitä löytyi talvisodan jälkeen. Talvisodan päättyessä maaliskuussa 1940 uuden rajan taakse jäivät kaikki itärajan linnoitteet. Ylipäällikkömme Mannerheim oivalsi ja ymmärsi vahvan puolustuslinjan merkityksen ja määräsi linnoitustyöt aloitettavaksi vain 9 päivää talvisodan päättymisestä. Hänellä oli näkemystä ja ymmärrystä ja samalla tilannetajua enemmän kuin kenelläkään muulla. Salpalinja kokonaisuudessaan on ollut valtava rakennustyö ja nyt se on näkyvä muistomerkki yhteisestä maanpuolustustahdosta.

Suomalaisten linnoitustyöt keskitettiin uuden itärajan suojaksi. Tähän puolustusjärjestelmään liittyi erillinen Hankoniemen linnoittaminen, koska Hangon vuokra-alue muodosti vaarallisen tukialueen vihollisen mahdolliselle selustahyökkäykselle. Tämä mahdollisuus ja vaara päätettiin torjua vahvoin linnoittein ja alueen puolustamiseksi rakennettiin Hankoniemen kaulaosaan Harparskogin alueelle vakinaisiksi kantalinnoitteiksi betonibunkkereita. Tällä tavoin haluttiin vahva maanpuolustuksellinen suoja ulottaa koko itärajamme lisäksi Hankoniemen vuokra-alueen tuntumaan. Siten Harparskog Hankoniemessä liittyy kiinteästi Salpalinjan puolustuskokonaisuuteen.

Salpalinjaa rakennettiin vuosina 1940-1941 ja edelleen vuonna 1944. Rakentajia oli enimmillään 35.000 miestä ja heitä muonittamassa 2.000 lottaa. Heidän lisäkseen rakennustöissä oli vapaaehtoisia järjestöjä, yksityisiä henkilöitä ja puolustusvoimien omaa henkilökuntaa. Nämä kaikki kuvastavat laaja-alaista maanpuolustustahtoa ja päättäväisyyttä.

AJATUS RUOTSIN TURVAVYÖHYKKEESTÄ

Salpalinjan rakentamisen alkuvaiheessa Ruotsi halusi olla mukana hankkeessa omalla vahvalla panoksellaan. Ruotsista lähetettiin keväällä 1940 vapaaehtoisia siviilityömiehiä, joita oli töissä enimmillään 900. Jo talvisodan aikana Ruotsissa oli syntynyt ajatus auttaa itäistä naapuriaan sen taistelussa suurvaltaa vastaan. Ruotsalaisia kannusti vapaaehtoistyöhön myös ajatus Suomesta Ruotsin turvavyöhykkeenä ja siten Suomen auttaminen koettiin Ruotsin hyväksi tehdyksi maanpuolustustyöksi. Kun Saksa hyökkäsi huhtikuun 9. päivänä 1940 Tanskaan ja Norjaan, Ruotsin hallitus päätti vetää joukkonsa Suomesta takaisin. Oleellista on, että merkittävä määrä rakennustöissä tarvittavia koneita, laitteita ja kalustoa jätettiin Suomeen Salpalinjan rakennustyön edistämiseksi.

Olemme erittäin kiitollisia läntiselle naapurimaalle Ruotsille sieltä saamastamme avusta. Merkittävää on, että ruotsalaiset tulivat välittömästi Suomeen ja juuri tänne Virolahdelle antamaan monipuolista apuaan Salpalinjan toteuttamiseksi. Suuri miesmäärä ja heidän mukanaan tulleet uudet ja tehokkaat koneet, laitteet ja ajoneuvot olivat suureksi avuksi. Ruotsalaiset olivat ja ovat meidän todellisia ystäviä.

Salpalinja oli tehokas maanpuolustuksellinen turva jo välirauhan aikana linnoitustöiden edistyessä. Jatkosodan aikana rakennettiin keskeisimmät linnoitteet täyteen toimintavalmiuteen. Vahva maanpuolustuksellinen linnoitusketju oli samalla vahva henkinen tuki kaikille niille, jotka olivat tietoisia siitä.

Sodan jälkeisenä rauhan aikana puolustuslinnoitteiden merkitys alkoi muuttua ja heikentyä. Sotilasteknologian kehityksen myötä kiinteät puolustuslinjat ja -asemat menettivät merkitystään ja joukkojen liikkuvuuteen ja tulivoimaan alettiin kiinnittää erityistä huomiota sotilaskoulutuksessamme.

VAHVA MAANPUOLUSTUKSELLINEN TUKI

Salpalinjan sotilaallinen merkitys pienentyi rauhan aikana vuosikymmenien kuluessa ja nyt 2000-luvulla voimme pitää Salpalinjaa sotilashistoriallisena kohteena. Yhden tärkeän perinnön se jätti meille tämän päivän suomalaisille. Salpalinja on ollut vahva maanpuolustuksellinen tuki ja osaltaan se on vahvasti tukenut maanpuolustustahtoa. Miten maanpuolustustamme on rakennettu tähän päivään sopivaksi ja miten maanpuolustustahtoa rakennetaan ja pidetään yllä?

Maanpuolustuksemme koostuu useiden osa-alueiden yhteisvaikutuksesta. Yksi keskeinen tekijä on yleinen asevelvollisuus, joka ulottuu myös naisiin vapaaehtoisuuden pohjalta. Varusmieskoulutuksemme on korkealuokkaista ja perustuu suomalaisen taistelutavan ja -taktiikan sisäistämiseen. Varusmieskoulutuksen kautta tuotamme sodan ajan joukot, joiden kokoonpano säilyy myös reservissä. Varusmiesten antamat arvosanat koulutuksesta ovat olleet korkeita. Lisäksi varusmiesten maanpuolustustahto on kyselyn perusteella huippuluokkaa. Puolustusmateriaalimme on ajanmukaista ja tehokasta ja jatkuvan kehityksen kohteena. Kertausharjoitukset ovat osa koulutusohjelmaa ja ylläpitävät joukkojemme toimintakykyä. Myös sotilaalliset eri puolustushaarojen yhteistoimintaharjoitukset kumppanuusmaidemme kanssa ovat toistuvia. Osallistumme YK:n alaiseen rauhanturvatoimintaan laaja-alaisesti.

Hyvästä koulutuksesta ja materiaalista huolimatta kaiken perustana on halu puolustaa tätä maata. Tarvitaan maanpuolustustahtoa, johon me kaikki osaltamme vaikutamme. Maanpuolustushengen rakentamisessa ja ylläpitämisessä onkin suurena tekijänä laaja maanpuolustusyhdistysten verkosto, joka kattaa kaikki kansalaiset mukaan luettuina naiset ja nuoret.

MERKITYS KIISTATON

Salpalinjan merkitys Itsenäisyytemme säilyttäjänä on kiistaton. Vaikka linjalla ei koskaan taisteltu, sen olemassaolo aikaansai osaltaan sen, että jatkosodan torjuntavoittomme jälkeen neuvostoliittolaiset eivät enää jatkaneet hyökkäystä Suomeen. Muutenkin jatkosodan taisteluissa se muodosti puolustustaistelujen henkisen selkärangan kesällä 1944, olihan joukkojemme takana vielä yksi vahva puolustuslinja. Kenraaliluutnantti Heikki Koskelo on todennut, että Salpalinja oli ennalta ehkäisevä pelote neuvostoliittolaisille. Sotahistorioitsija eversti Sampo Ahto puolestaan totesi, että linnoite on täyttänyt tehtävänsä, kun se jo pelkällä olemassa olollaan esti vihollisen hyökkäykset. Tällainen vaikutus Salpalinjalla oli.

Salpalinjan perintöä ovat välittäneet ansiokkaasti Salpalinja - oppaat RUK:n upseerioppilaille. Tämä toiminta on aktiivista maanpuolustustyötä ja maanpuolustustahdon kehittämistä parhaimmillaan. Jo yli 10.000 upseerioppilasta on perehdytetty Salpalinjaan juuri täällä Harjun alueella.

Salpalinjan perintö elää tänä päivänä kyvyssämme ja halussamme puolustaa tätä maata. Itsenäisyytemme tunnuksena naapuripitäjässä Haminassa on sadan metrin korkuinen teräksinen lipputanko, jossa liehuu suurikokoinen Suomen sinivalkoinen lippu. Se on itsenäisyytemme näkyvä tunnus. Salpalinjasta puolestaan on muodostunut pysyvä itsenäisyytemme monumentti.

Väliotsikot Terho Ahonen

Arno Latvus

Iltajuhlassa palkittiin Salpalinjan rakentajamitalilla Salpalinjan perinneyhdistyksen monivuotinen puheenjohtaja Teppo Lahti, joka kiittää saamastaan huomionosoituksesta. Kuuntelulla Arno Latvus, Osmo Havuaho ja Jari Heinonen (oik) 

Salpalinjan 80-vuotisuutta juhlitaan Virolahdella 29.8.2020

Tänä vuonna on kulunut 80 vuotta Salpalinjan rakentamistöiden aloittamisesta. Korona on sotkenut ja perunut juhlien ja tapahtumien järjestämisiä. Nyt kuitenkin la 29.8.2020 vietetään Salpalinja 80 vuotta -juhlallisuuksia Virolahdella niin Bunkkerimuseolla kuin Harjun Oppimiskeskuksessa.

Juhlapäivän tapahtumista löytyy lisätietoa ja kelloaikoja täältä: https://kymenlaaksonyt.fi/e/14462/salpalinja-80--juhla

Nyt jo tehtävänsä jättänyt Ruotsin sotilasasiamies Peter Stolt tutustui Salpalinjaan Harjussa 16.10.2018. Silloin luonnollisesti tuli puheeksi ruotsalaiset vapaaehtoiset linnoittajat, Svenska Arbetskåren i Finland, SAK. Muistokivi heidän kunniakseen pystytettiin Harjuun jo vuonna 2000, mutta muistolaattaa SAK:n esikunnan työskentelystä Harjun kartanon päärakennuksessa ei ollut.

Ajatukseen muistolaatan kiinnittämisestä rakennuksen seinään sotilasasiamies Stolt suhtautui innokkaasti ja lupasi apunsa siihen. No, nyt se apu näkyy lauantaina 29.8.2020 klo 19. Harjussa alkavassa laatan paljastustilaisuudessa liittyen rakennustöiden aloittamiseen hieman yli 80 vuotta sitten.

Paikalle tulee vastikään Stoltin seuraajana Suomessa aloittanut Ruotsin sotilasasiamies Kalevi Wikström. Hän perehtyy Salpalinjaan niin Bunkkerimuseolla kuin myös Harjussa. Tilaisuutta junailevat Salpalinjan perinneyhdistys ja Harjun Oppimiskeskus.

Tilaisuudelle tuo arvovaltaa Suomen valtion puolesta puolustusministeri Antti Kaikkosen tervehdys, joka luetaan paljastustilaisuudessa. Ohjelma on muutenkin arvokas, vaikka yleisöä pyydetään pukeutumaan ulkoilmatilaisuuden ja sitä heti perään seuraavan Vahtivuoren esiintymisareenan klo 20. alkavan 80-vuotisjuhlan vaatimalla käytännöllisyydellä sään mukaan. Siis loppukesään sopiva ulkoiluasu.

Salpalinjan ystävät, hakeutukaa paikalle kaikkiin em. päivän tapahtumiin. Siis katso linkin ohjelma.

TERHO AHONEN

Karjalainen-lehden 7 sivua Salpalinjaa

Tänään sain 16.5.2020 Karjalainen-lehden Lauantai-liitteessä julkaistun Salpalinja-jutun.

Hämmästys, kokonaista seitsemän sivua! En pystynyt ottamaan kuin valokuvina etusivun ja aukeamat. Suurentamalla tekstistä saattaa saada selvän, ainakin tietokoneruudulla onnistuu, kännykällä voi olla toivoton yritys. Facebook ei näet kuvan laatua paranna. Jos ei onnistu, voin yrittää julkaista jutun kuvina Salpalinjan Salat -blogissani.

Lisäsin kaksi kuvaa tekstistä, jossa on minun näkemystäni aiheeseen. Jutun julkaisuun täällä on toimittajan Liisa Yli-Ketolan lupa. Kannattaa yrittää lukea tässä tai hankkia paperilehti käsiin, antaa hyvää kuvaa Salpalinjan ulottuvuudesta Pohjois-Karjalassa.
Terho Ahonen

Klikkaa kuvia isommaksi