Sensaatiouutinen tekee tehtävänsä, hyvä!

Tutkija John Lagerstedt on nyt tärkein liittolaiseni, mitä tulee minun vaatimattomiin ponnisteluihini Salpalinja-tietouden levittämiseksi tähän valtakuntaan. Väitöskirjatutkimukseen liittyvä hieman ”sensaatiopitoinen” väritetty uutinen valtakunnan suurimmassa sanomalehdessä leviää kuin häkä. Salakavalasti se kytkee ihmisten mielenkiintoa ja saa heidät jopa kommentoimaan eri palstoilla, puolesta ja vastaan. Täysi tunnustus myös Helsingin Sanomille, kun aiheesseen tarttui!

Onpa itse tutkijakin tämän päivän keskustelupalstoilla tullut haukutuksi ties miksi. Mitä vielä, mieshän on viisas! Miten muuten salaisesta aiheesta saa tutkittavaa materiaalia ihmisten ilmoille, kuin räväyttämällä kunnon uutisen. Uskon, että Johnilla ei ole nyt pulaa tutkimusaineistosta. Sen kun kasailee lehtien verkkokeskustelut ja facebook-kommentit kokoon ja alkaa työstää väitöskirjaa. Sieltä sitä aikalaisviisautta löytyy.

Tutkija on tehnyt vähintään hatunnoston arvoisen palveluksen Salpalinja-toimijoille.

Salpalinjan suurin ongelma sen hyödyntämiseksi niin museaalisesti kuin matkailullisesti on se, että sitä ei tiedetä suuren yleisön joukossa olevankaan. Miten kiinnostua jostakin, jota ei edes tiedä olevan olemassakaan?

Tätähän minä olen tässä blogissani monet, monet kerrat yrittänyt sanoa. Olen yrittänyt keksiä milloin mitäkin veruketta Salpalinjan esille nostamiseksi.

Entisenä lehtimiehenä suorastaan olen kiukkuinen itselleni, kun en huomannut, en älynnyt Salpalinjan uutista.

Se on se, joka silmieni edessä on ollut vuosikymmeniä: rasvatut saranat ja ruostesuojalla sivellyt ovet! Se on ollut salaista näihin vuosiin rakennelmissa, joita teiden varsilla ja pitkin metsiä lukitsematta on ollut kenen tahansa tutkittavissa!

Nyt oli ilmeisesti sellainen ”momentum” joka tärppäsi. Vilpittömät onnittelut Johnille ja suurkiitokset! Olet todella tehnyt suuren palveluksen meille ”salpavaeltajille”.

Uskon, että tästä on hyötyä ja se näkyy jo viikonlopun retkimessuilla Helsingissä. Kaakko135-osastolla esittellään Salpapolkua ja tietysti Salpalinjaa. Kilpeläisen Juha on ammattiesittelijänä paikalla perjantaina ja sunnuntaina, minä lauantaina. Tervetuloa juttelemaan. Meistä saa keskustelukaverin, jos Salpalinja vähänkään alkoi herättämään intohimoja!

Tässä on sitten jo konkretiaa, miten tutustua sensaatiovaseliineihin: www.salpavaellus.net/

Lisää tietoa korsujen huollosta: http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/07/korsujen-huolto-sodan-jalkeen.html

Tämä Kymenlaaksoon paikallistettu juttu syntyi suoraan tuon Hesarin jutun jatkona, Yle Kymenlaakso oli aloitteellinen. Kymenlaakson radio, Yle

Akateemiset tutkijat liikkeellä

Salpalinja elää tulemistaan myös tutkijoita viehättävänä kohteena. Se on erinomainen asia. Tiedän, että parhaillaan on työn alla kaksi Salpa-asemaa läheltä liippaavaa tohtorin väitöskirjaa ja ainakin yksi pro gradu, maisterin tutkintoon tähtäävä tutkielma.

En lähde henkilöitä, enkä aiheita paljastamaan, tarkkoja aiheita en edes tiedä. Mutta jokainen voi kuvitella, että aivan suoraan pystymetsästä ei noita vaativia töitä lähdetä tekemään. Takana täytyy olla suurta kiinnostusta ja jo tapahtunutta perehtymistä aiheeseen ja melko varmasti myös himpun verran aatteen paloa.

On oikeastaan aika kummallista, että ilmeisesti ensimmäistäkään väitöskirjaa ei Salpa-asemasta ole tehty (jos on haluan tietää). Se on kummallista, sillä olihan linnoitustyömaa aikanaan Pohjoismaiden suurin rakennuskohde. Rahaakin siihen meni esimerkiksi vuonna 1941 peräti viisi prosenttia valtion tulo- ja menoarviosta.

Kummallista on myös se, että ylipäätään Suomen Salvan merkitystä ei ole tieteellisesti pohdiskeltu. En tiedä keskikoulupohjalta olisiko se edes mahdollista. Joka tapauksessa jotain merkitystä edellä kerrotuin perustein noinkin mahtavalla rakenteella on täytynyt olla. Ei kai sitä vain tekemisen ilosta ole lähdetty rakentamaan pitkin kulttuurimaisemia ja erämaita.

Edelleen ihmettelen, että ihmissilmälle näkymättömistä jonkun solun tumasta ja tai kaikenmaailman mitokondrioista on tehty varmaan tuhansia tutkimuksia. Totta kai aivan oikeutetusti ja niistä on ihmiskunnalle ilman muuta hyötyä. Luulisi, että aiempaa useammat tutkijat, erityisesti historian tai sotilaallisten puolustusrakenteiden asiantuntijat, olisivat hoksanneet tarttua Suomessa Salpalinjaan. Se sentään vielä näkyy (kun osaa sillä silmällä katsoa) ja säilyykin satoja ellei peräti tuhansia vuosia.

Kun en tiedä enkä osaa tietoa etsiä, niin kysyn, minkä verran esimerkiksi sotilasammatteihin valmistuneet ovat tehneet opinnäytetöitä Salpa-asemasta? Varmasti niitä joitakin on, olisi suoranainen ihme, jos ei olisi.

Joku voi ajatella, että mitä hyötyä jonkun vanhan linnoituksen muutaman estekiven (niitä on 350 000 – 400 000 kappaletta) tonkimisesta tai jonkun hassun teräsbetonikorsun (niitäkin on pallokorsuineen noin 700 kappaletta) betonin koostumuksen selvittämisestä on?

Ajatellaanpa vaikka todella konkreettisesti Salpalinjan järeiden teräsbetonikorsujen betonin lujuutta tai linnoitteiden betonirakentamista yleensä. Eikö sillä tiedolla, että korsujen betoni ei ole vielä 70 vuodessa saavuttanut edes koko lujuuttaan (vahvistuu edelleen), olisi valtava hyöty tulevaisuuden rakentamisessa. Voi olla, että se jo tiedetään, mutta jotain tällaista tarkoitan; Jyväskylässä romahti äskettäin betonista tehty vesitorni!

Itseäni monen asian ohella ehkä eniten kiinnostaisi tietää, mikä Salpalinjan merkitys Suomelle oli ja miten taistelu Salpalinjassa olisi todella tapahtunut, jos niin onnettomaan tilanteeseen olisi jouduttu? Saattaa olla, että aihe on liian spekulatiivinen ja sopii vain fiktiiviseen kaunokirjallisuuteen (Ville!). Tiedän asiasta ainoastaan sen verran, mitä Sampo Ahto on 1990-luvulla Miehikkälän Salpalinja-seminaarissa sanonut: ”Taistelu Salpalinjassa olisi ollut Pohjoismaiden verisin!” Epäilemättä, koska siinä olisi ratkaistu Suomen kohtalo!

Työsarkaa tutkijoille siis ilman muuta Salpa-asemassa riittää. Toivon, että asialle vihkiytyneitä löytyy lisää ja he saisivat kaivettua uutta faktaa meille Salpalinja-harrastajille ja Suomen sotahistoriasta kiinnostuneille.

Tieteellisellä tutkimuksella voitaisiin myös edelleen vahvistaa nykypäivän suomalaisten maanpuolustustahtoa kertomalla millaista se oli viime sotien ankeina aikoina, jolloin tämän päivän elintasostamme kukaan ei edes unta nähnyt, puhumattakaan, että olisi pystynyt sitä kuvittelemaan!

Ja jos tuota maanpuolustustahtoa ei olisi noin 70 vuotta sitten ollut, niin ne jotka eläisivät, katselisivat ainakin täällä maaseudun periferiassa lakkautetun kolhoosin kylmässä työläisasunnossa ihmeissään nykypäivän länsimaista elintasoa jostakin telkkarista tai kenties jopa jossain pätkien toimivasta internetistä! Mikä se muuten on!