Salpalinja, Suomen suoja, teki ja täytti tehtävänsä taistelematta. Salpalinja jatkaa yhä sanomaansa pysyvänä suomalaisen maanpuolustustahdon vertauskuvana.
Uuden itärajan
linnoituksen tarve syntyi talvisodasta. Sen rauhanehdoissa Suomen kaakkoisraja
siirtyi uuteen paikkaan länteen, kauas siitä, mihin puna-armeija sodassa kykeni
etenemään. Hankoniemen alue piti pakkovuokrata itänaapurille.
Talvisodassa
Neuvostoliitto epäonnistui. Se ei päässyt tavoitteeseensa vallata koko Suomi ja
liittää se yhdeksi neuvostotasavallaksi.
Suomen ylin
valtio- ja sodanjohto ymmärsi, että Josif Stalinin suurvalta pyrkii uudelleen,
ja ehkä pääseekin, tavoitteeseensa, jos siihen ei varauduta. Siksi
varauduttiin.
Talvisota
raa´asti osoitti, että kansakunnan turva on laitettava kaiken edelle. Mitä
hyötyä suomalaisilla olisi omasta elämänmuodosta ja arvoista jossakin Siperian
pakkotyöleireillä? Tai mitä iloa on elämästä yksinvaltaisesti johdetussa
kansandemokratiassa kyrillisin kirjaimin kirjoitettua mielivaltaista, vierasta lakia
noudattaen?
Köyhällä Suomella
ei varallisuus talvisodan aikana lisääntynyt. Päinvastoin. Vielä 1930-luvulla
valtiolla ei ollut varaa ja tai tahtoa puolustusvalmiuden haluttuun kohottamiseen.
Mutta ”hävityn” talvisodan jälkeen raha ei rajoittanut Salpalinjan rakentamista
käytännöllisesti katsoen missään vaiheessa. Miten se on mahdollista?
Suomi, sen johto
ja kansa, laittoi talvisodan kokemuksista viisastuneena asiat
tärkeysjärjestykseen: Suomen on puolustettava nuorta länsimaista valtiomuotoaan
ja kansaansa maksoi mitä maksoi. Se oli selvä. Pieni Neuvostoliitto-myötätuntoisten
joukko oli viisasta pitää hiljaisena; eihän Neuvostoliittokaan sallinut kansaltaan
minkäänlaista toisinajattelua. Siellä hiljentämiskeinot olivat väärinajattelijoille
usein jopa lopullisia.
Välirauhan
aikana (1940-1941) pääosin rakennettu Salpalinja omasi jo jatkosodan alkaessa
huomattavan taisteluarvon. Stalinin oli otettava se huomioon kesällä 1944 miettiessään,
käyttääkö Suomeen kohdistuneessa suurhyökkäyksessään kuluneita joukkojaan
Salpalinjan murtamisyritykseen vai ohjaako hän ne kilpajuoksuun Berliiniin.
Stalin valitsi Berliinin.
Suomalaisten
periksiantamaton maanpuolustustahto pelasti Suomen itsenäisyyden viime sodissa.
Sotilaat taistelivat, kansa ja kotirintama tukivat. Syy taistella oli selvä.
Salpalinja
täytti tehtävänsä olemassaolollaan myös kylmän sodan aikana. Nyt se
koskemattomana ja osin vieläkin ryhdikkäästi kertoo vertauskuvauksellisesti olinpaikallaan
pitkin itärajaa painavaa sanomaa suomalaisten kiveen hakatusta maanpuolustustahdosta.
Sama pätee myös Harparskog-linjaan Hankoniemellä.
Salpalinjan
merkitystä osana viime sotien lopputulosta ei vieläkään Suomessa kunnolla tunneta.
Linnoituksessa ei taisteltu. Se täytti täydellisesti tehtävänsä
rauhanomaisesti, olemassaolollaan. Puolustajan ja hyökkääjän veri säästyi.
Suomi säästyi neuvostodiktatuurilta.
Kustantaja
Readme.fi Oy:n aloitteesta tehty Salpalinja Suomen suoja -kirja kertoo samojen
kansien välissä kattavasti ja kansantajuisesti Salpalinjan koko tarinan. Kirjan
kirjoittajana lukijapalautteen perusteella uskallan tämän nyt jo sanoa. Itse en
ole sotatieteilijä, mutta olen kertonut heidän ja myös lukuisten muiden
asiantuntijoiden käsityksiä Salpalinjasta. Tiedon palasista olen oman ymmärrykseni
ja kokemukseni rajoissa koonnut mahdollisimman kronologisen tarinan. Monista
kommenteista päätellen olen ilmeisen onnistunut. Jos ja kun toisinajattelijoita
on, kiitos Salpalinjan, he saavat sitä olla.
Ja taas ihmiset,
joille isänmaallisuus on vastenmielistä, eivät kirjaa edes hanki, kannattaisi
kyllä. Ajatus Salpalinjasta Suomen suojana saattaisi auttaa ymmärtämään, mistä
Suomen hyvinvointi ja sijoittuminen maailman eliittiin kansakuntien joukossa perimmiltään
voi johtua!
Salpalinja Suomen
suoja -kirja on myös vahva ylistys viime sotiemme sankarivainajille, sotainvalideille,
veteraaneille, lotille, kotirintaman puolustajille, kaikille sota-ajan
kurimuksen eläneille suomalaisille. Kaikki kunnia heille!
Osta kirja
kirjakaupoista tai lainaa kirjastoista ja lue.
TERHO AHONEN
Kirjamessuilla lokakuun lopulla 2021 Readme.fi:n markkinointipäällikkö Jussi Kiilamo (oik) kävi tervehtimässä kirjan kirjoittajaa. Kustantaja on hyvillään tehdystä kustannuspäätöksestä.