Salpavaellus 2015 kohokohdat

Olen perustanut tämän blogin maaliskuussa 2010 Salpavaelluksen pää-äänenkannattajaksi. Sen vuoksi en katso tekstimainonnaksi sitä, että nyt kerron hieman ensi vuoden eli Salpavaellus 2015 sisällöstä.  Lähden liikkeelle reittien alkamisjärjestyksessä.

Rantatien linjat – reitti, Salvan syvyys Virolahdella, on sitä mitä nimiyhdistelmässä lukeekin. Ajatus on kertoa ja näyttää, miten Neuvostoliiton mahdollinen maahantunkeutumisyritys olisi estetty rantamaalla, historiallisen Suuren rantatien suunnassa. Reitti pureutuu 1944 tehtyyn Vaalimaan oikaisuasemaan ja tietysti välirauhan aikaiseen pääasemaan sivuten maastossa näyttäen niiden välissä olevat monet viivytyslinjat.

Vaalimaan oikaisuasemaa Hellänrannasta lähtien, nykyisen seiskatien eteläpuolella ei ole vastaavassa mitassa aikaisemmin Salpavaelluksella esitelty. Vaelluksen alkuvuosina oikaisuasema oli ohjelmassa, mutta muistaakseni ei merestä lähtien. Oikaisuaseman kestolinnoitteet nojaavat pallokorsuihin ja hirvittävään määrään lapiotyötä. Se on näkemisen arvoista.

Välirauhan aikana rakennettu linnoitettu pääasema Siikasaaren tyvestä Ravijoen kautta Pihlajaan ja edelleen Säkäjärvelle on monille salpavaeltajille tuttua. Silti sieltä on joka kerta tiristetty uutta ja uudenlaista näkökulmaa. Niin varmasti nytkin. Eikä vähiten siksi, että Salpalinjan lahtelainen ydinkaksikko, arkistosilmä ja sotahistoriaopas Juha Kilpeläinen ja joka montun ja pultin maastossa tunteva ja valokuvannut Harri Ukkonen panevat osaamisensa yhteen. Siitä syntyy sellainen tietoisku, että parempaa ei maasta löydy. Mielenkiinnolla odotan, miten he hyvää kenttäkelpoisuutta vaativan ryhmän kokoavat ja kuinka monta henkeä siihen mukaan mahtuu. Mielenkiintoista kerrassaan!

Reittipäällikkö Erkki Rikkolan luottamus yhden illan, kahden yön ja kahden päivän kestävän reitin vetovoimaan on vankka. Hän on asettanut reitilleen sadan osanottajan katon!

Kivijärven kierros –reitti Luumäen, Lemin ja Lappeenrannan ja loppuosaltaan myös Miehikkälän maisemassa on osin yleisön pyynnöstä tehty yhdistetty linja-auto- ja patikkaretki Salpalinjan kohokohtiin ao. alueella. Monipuolisempaa reittiä Salpavaelluksen historiasta ei löydy. Se pitää sisällään kaikki linnoituksen tärkeimmät elementit. Niiden tavoittaminen ei onnistu ilman, että kohteiden välillä siirtymisiin käytetään myös konevoimaa. Reitti on selkeästi uusi ulottuvuus Salpavaelluksella.

Kari Tahvanaisen johtaman reitin kokoontumispiste on poikkeuksellisesti Luumäellä Taavetin lomakylässä, jonne osanottajat retken päätteeksi tietysti kuljetetaan.

Kivijärven kierros mahdollistaa ihan kokonaisen aselajin, linnoitystykistön (1940-44) esittelemisen. Lemin Kärmeniemen patteri on siitä konkreettinen esimerkki. Iitiän pallokorsulinja kesällä 1944 rakennettuna Lemin ja Lappeenrannan rajamailla tuo esiin Rutolan kannaksen merkityksen. Sen sulkeminen nähtiin tärkeänä niin Mikkelin kuin Heinolan suunnan suojaamiseksi. Rutolan luola keskellä kylää on ainutlaatuinen Salpalinjassa.

Osana Väliväylän linnoitusrakennelmaa reitti koukkaa Hurtanmaalla. Siellä pääkohteena on kaksi toisistaan reilun viiden metrin päässä sijaitsevaa teräsbetonikorsua. Jostakin syystä ne ovat jääneet peittämättä suojakiveyksellä ja siksi ne antavat aivan huikean käsityksen Salpalinjan satojen teräsbetonikorsujen massiivisuudesta. Jos tuo kohde keskellä metsää ei näkijäänsä puhuttele tai hätkäytä, minä en ymmärrä mistään mitään! Loppuosa reitistä on osittain jo aiemmilla vaelluksilla nähtyä, mutta aina laadukasta tavaraa Luumäellä ja LPR:n Ylämaalla.

”Tulikaste” Salpalinjaan, reitti ensikertalaisille Miehikkälän kirkolla tavoittelee kaikkien aikojen suurinta kohderyhmää. Siis niitä, jotka eivät ole  koskaan ennen Salpalinjaan tutustuneet tai osallistuneet Salpavaellukselle. Ja uskallan sanoa, että heitä on paljon, paljon. Idean taustalla on ajatus, että reitille voisivat huoletta osallistua myös sellaiset ihmiset, joilla ei ole ennestään välttämättä mitään hajua Suomen itärajan linnoitteista, ylipäätään sotahistoriasta. Kaikki osallistujat lähtevät samalta viivalta, alusta, ilman pelkoa, että tulevat esittäneeksi ”tyhmiä” kysymyksiä. Niitä ei ole; vastaukset voivat olla!

Reittipäällikkö Kari Suoknuuti on suunnitellut helppokulkuisen reitin synnyinmaisemiinsa Miehikkälän Salpalinja-museon ja Miehikkälän kirkonkylän liepeille. Esiteltävät kohteet, linnoituslaitteet ovat samoja kuin muillakin reiteillä, mutta ne käydään rauhassa ja perusteellisesti läpi. Näin työmaan suuruusluokka ja samalla myös monet yksityiskohdat ja niidenkin tärkeys alkavat selvitä. Ja jos Salpalinja alkaa kiinnostaa, tämän reitin jälkeen on helppo lähteä etsimään linnoituksesta uusia näkökulmia joko itse tutkien tai osallistumalla vaelluksille tulevina vuosina.

Kaikkien reittien osalta Salpavaellus 2015 päättyy yhteiseen maanpuolustusjuhlaan Miehikkälän Salpalinja-museon pihalla. Vaelluksen yksi huipentumista on, kun vaeltajat marssivat Sillanpään marssilaulun tahdissa juhlapaikalle ja vaellusjohtaja Antti Pakkanen ilmoittaa heidät sotilaallisesti vaelluksen suojelijan Reserviläisliiton edustajalle.

Salpavaellus 2015 reittien tähän mennessä tiedossa olevat yksityiskohdat löytyvät vaelluksen kotisivuilta osoitteesta: http://www.salpavaellus.net/tapahtumat/reitit/

Sivuilta löytyy myös runsaasti valokuvia aiemmilta vaelluksilta. Niistä saa jo hieman tuntumaa mitä tuleman pitää.