Miten ihmeessä - en minä tiedä!

Salpalinjan rakentaminen viime sotien aikana silloisin menetelmin ja laittein on paikoin käsittämätöntä. Koneita tietysti oli, se vähän mitä oli, mutta nekin olivat sitä aikaa. Suurin rakentamisen voimavara on ollut miestyövoima. Ja kun senkään voima ei ole riittänyt, niin avuksi on pitänyt ottaa luovuus, sanalla sanoen konstit!

Minä pyysin lauantaina opastusryhmääni miettimään Ventonvuoren päällä Virolahdella, miten esimerkiksi tähystyskupu on mäenpäälle hilattu ja asennettu betonilaudoituksen ja raudoituksen päälle luolan tulenjohto- ja tähystyskuilun päälle? Kuvun ja kuilun katon leikkauskohdasta on alaspäin luolan lattiapintaan noin 14 metriä! Kuvun paino on noin 10 000 kiloa!

Aikansa mietittyään ja kun vastausta ei löytynyt, ryhmä kysyi minulta. Minä sanoin, että en minä tiedä!

Jos kupu on hilattu mäen päälle ulkoapäin, ei kuorma-autolla ole päässyt korkeussuunnassa ainakaan 4-5 metriä lähemmäs huippua ja sivusuunnassa matka on ainakin kaksinkertainen. Nuo metrimäärät ovat tässä mainittuna muistinvaraisia. Siis miten ihmeessä?

Minun on turha lähteä arvailemaan käytettyjä konsteja.

Arvuuttelen kuitenkin, joka tullee varmasti tyrmätyksi kommenteissa, mutta onpahan keskustelun herättäjä. Jos sitä kautta pääsisimme lähemmäksi ratkaisua.

Entäpä, jos puheena oleva kupu on nostettu huipulle louhitusta luolasta ja louhitusta avokuilusta ennen betonivaluja, ennen välitasanteita ja teräsovien asentamista. Tämä sillä edellytyksellä, että luolaan on päästy peruuttamaan kuorma-auto kuilun alle. Sitten vain ylös kuilun päälle järeätekoinen kolmijalka ja nosto ketju- tai vaijeritaljalla. Sen jokainen ymmärtää, että jos näin on menetelty, niin kukaan ei ole varmasti tohtinut seurata nostoa kuilun pohjalla! Noston varrella on ollut monta muttaa esimerkiksi se, että taljan lyhyehkö nostovara (näin luulen) on aina saatu uudelleen käyttöön.

Jos siis nosto on noin tapahtunut, niin sitten ylhäällä erinäisin keinoin kupu on siirretty aukon päältä sivuun, tehty tarvittavat muotti- ja raudoitus- ja valutyöt. Kun välitasanteet ja muut valutyöt on tehty, on päästy itse kuilun katon (2,1 metriä teräsbetonia) muotti- ja raudoitustöihin ja lopulta kuvun virittämiseen sen päälle ennen valua. Ei tunnu helpolta.

Seuraava kysymys on miten tulenjohtatason ja lattiapinnan välillä olevat kaksi välitasannetta on valettu. Mistä betoni on tuotu, ylä- vai alakautta? Molemmat lienevät mahdollisia, kun hieman ajettelee. Välitasoissahan on reilun miehen mittainen aukko puuportaiden kohdalla. Ja miten ylipäätään betoni tulenjohtokuilun katolle, useita kuutioita, on nostettu. Ämpäreillä kantamalla mäenrinnettä ylös vai?

Jääköön ajatusleikki tähän. Eikä tämä puheena oleva paikka ole ainoa Salpalinjassa, jossa nykyjärki ei auta ymmärtämään, miten kaikki on lopulta tehty ja aikaan saatu. Tässä saattaa olla yksi suola joka Salpalinjassa janottaa! Siis tiedonjano siitä, miten kaikki tuohon aikaan oikein tehtiin. Jos ja kun kirjallisia eikä muistitietovastauksia ole, ei ole muuta keinoa kuin asennoitua tuon ajan työntekijöiden ja työnjohdon pöksyihin ja alkaa käyttämään mielikuvitusta ja luovaa ajattelua. Se on varmaa, että ilman järjen käyttöä Salpalinja ei olisi sellainen ihmeteko niin kuin se nyt on.

Minusta ei olisi Salpalinjan tekijäksi, järki ei riitä!