Yhdyskuntarakentaminen ja Salpalinja

Tämä alla oleva Jari Hellmanin 30.3.2014 ottama ja Facebookissa Salpavaeltajat-ryhmässä eilen illalla julkaisema ansiokas ja aloitteellinen kuva ja  valtioneuvoston viime viikolla kehysriihessä tekemä päätös valtatie 6:n rakentamisesta uuteen paikkaan Luumäen Jurvalassa antoivat aiheen tähän kirjoitukseen.

 Aloitetaan tuosta kuvasta.

Jos ja kun kuvan kohteena on Lappeenrannassa Saimaan kanavan länsipuolella (Mustola) oleva Ikean työmaa, niin nuo osin nurin työnnetyt estekivet ovat talvisodan aikana työryhmä Stadiuksen tekemää hyökkäysvaunuestettä. Niitä nimenomaan tehtiin pieniä pätkiä todennäköisille hyökkäysurille myös Lappeenrannan ympäristössä.

Yleisten harjoitusten, YH:n, aikana ja vielä talvisodan aikana rakennetut panssariesteet tai niin kuin niitä silloin kutsuttiin, hyökkäysvaunuesteet, olivat selvästi Salpalinjan vastaavia esteitä matalampia, pienemmistä kivistä tehtyjä. Talvisota osoitti, että esimerkiksi Mannerheim-linjan estekivet olivat liian pieniä. Siksi niiden kokoa tuoreeltaan suurennettiin, kun linnoitustyöt tulevassa Salpa-asemassa alkoivat.

Tuon kuvan kiviestepätkä olisi hyvällä tahdolla aivan hyvin voitu säästää ja jättää todennäköiselle näkyvälle paikalle nyky- ja tulevien polvien nähtäville osana suomalaista viime sotien aikaista kulttuuri- ja selviytymisperintöä.

Joku voi sanoa, että eikö noita nyt jo ole tarpeeksi näkyvillä. Ei välttämättä. Ei varsinkaan niillä paikoilla, joissa ne olisi helposti saatavissa ihmisten nähtäville. Eihän suomalaista maanpuolustustahtoa heijastavissa rakenteissa ole mitään hävettävää tai salattavaa, päinvastoin. Nehän nimenomaan osoittavat, että silloin tehtiin oikein, kun kerran vapaa länsimainen markkinatalous voi nyt Suomeen rakentaa ja yrittäjät voivat Suomessa yrittää, monen muun suomalaisen myönteisen asian ohella. Mitä olisikaan tapahtunut, jos Suomi olisi silloin nostanut tassut pystyyn?

Siksi tässä tapauksessa pätkä kiviestettä olisi loistava muistomerkki ja kunnianosoitus niille sukupolville, jotka tuolloin isänmaansa tulevaisuutta ajattelivat. Kivet on syytä palauttaa paikoilleen.

* * *

Valtioneuvoston kehysriihen ”yllättävä” päätös kuutostien kauan kaivatun linjauksen muuttamisesta Luumäen Jurvalan kohdalla turvallisempaan paikkaan jo ensi vuodesta alkaen merkitsee myös Salpalinjan puhkaisemista LPR-Vainikkalan radan varressa, sen pohjoispuolella.

En tiedä kuinka läheltä rataa uusi tielinjaus menee ja kuinka leveältä se uutta maata valtaa, mutta ilman tappioita Salpalinja tuskin selviää. Rautatien ja silloisen Lappeenranta –Kouvola valtatien lähimaastot Askolan tasalla olivat Salpa-aseman yksi tiheimmistä ellei tiheimmin linnoitettu alue. Teräsbetonikorsuja on melkein ”toinen toisessaan kiinni”, paikoin 100-200 metrin päässä toisistaan.

Valtatie E 18 suunnitelmassa Virolahdella on Salpa-asema otettu varsin tyylikkäästi huomioon. Pientä viilaamista on vieläkin kai jäännyt, mutta terveellä järjenkäytöllä niistäkin on selvittävissä. Oheisessa havainnekuvassa on yksi esimerkki linnoituslaitteiden suojelemisesta. Kyseiselle Saarasjärven liittymän alueelle tulee Salpapolun käyttäjille myös pysäköintialue. Hyvä sekin.

Eli jotain tuon tapaista varmaankin myös Luumäellä tehdään. Tai ainakin pitäisi tehdä.

On selvä, että yhteiskunnan etu ja ennen kaikkea liikenneturvallisuus aiheuttaa kulttuurihistoriallisia tappioita Salpalinjan rakenteissa. Ne ovat hyväksyttävissä, kun on käytetty kaikki mahdollinen viisaus vahinkojen minimoimiseksi. Jokainen ymmärtää, että Virolahden tavoin Salpalinja tulisi kuutostien ja rautatien leikkauskohdissa suorastaan nostaa kaikkien siitä ohi liikkuvien ihmeteltäväksi ja ajatusten alttariksi. Se on isänmaallinen teko.

Tässä Lappeenrannan kaupungin vastaus edelläolevaan Mustolan "Ikea" tapaukseen:
http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2014/04/lappeenranta-vastaa-mustolan.html