Matkailustrategioita pillastumiseen saakka

Tämä kirjoitus ei ole parhaimpiani, mutta menköön nostattamaan muiden juttujen tasoa.

Tämän blogin yksi ujostelematon tarkoitus on houkutella Salpalinjan erilaisiin kohteisiin ja tapahtumiin ihmisiä, mielellään ihan maksavaakin yleisöä. Päällimäinen päämäärä on Salpalinjan avulla näyttää ja kertoa kaikelle kansalle veteraanisukupolviemme saavutuksista ja muun muassa siitä, että ne mahdollistivat tämä tekstin tuottamisen suomen kielellä jne.

Törmäsin tänään kahteen samansuuntaiseen asiaan, jotka kyllä tekevät Salpalinja-ponnisteluni täysin tyhjäksi. Huutoani ei ole vieläkään kuultu. Salpalinjaa ei tiedetä olevankaan!

Nämä asiat ovat kysely matkailuyrittäjille koskien Kotkan Haminan seudun risteilyliikenteelle tarjottavia matkailupalveluja ja toisena uutinen Kaakonkulman verkkolehdessä koskien Etelä-Kymenlaakson luontomatkailustrategian tekemistä. Molempien asioiden takana ovat alueellisen kehittämisyhtiö Cursorin vähintään puolen vuoden projektit. Ilman mitään projekteja vastaus on kysymättäkin selvä: se on tavalla tai toisella Salpalinja. Se kyllä Cursorissa pitäisi jo vihdoin tietää ja tunnustaa. Mutta ei, uusia hankkeita pannaan pystyyn kysymään ja selvittämään itsestään selvyyksiä.

Ensin mainittuun kyselyyn vastasin asiallisesti ja toin esiin Salpalinjan mahdollisuudet jälleen kerran (lopputuloksen tiedän: ei johda mihinkään). Kaakonkulman verkkouutista kommentoin jo niskavillat enemmän sykkyrällä.

Salpalinjassa olen toiminut liki 20 vuotta  ja nähnyt jos jonkinlaista matkailuprojektia. Iso osa puhtaita nollatutkimuksia, 20-sivua raporttia 1-2 vuoden työstä jossakin pölyttymässä. Ainoat toimivat ja tulosta tuottaneet ovat ne hankkeet, joille on annettu riittävän yksityiskohtainen ja ymmärrettävä toimeksianto. Sellaisia on Salpalinjan ympärillä onneksi ollut useita. Hyvä niin.

Salpalinja-matkailun ongelma ei ole infra, no, majoitustiloja ei lähellä kohteita juurikaan ole, poisluettuna Lappeenranta, tosin sinne kohteet ovat vasta tulossa. Ja jos halua on ja vähän miettii, majoituskaan ei ole ongelma. Opastuspalveluja on museoilla ja yksityistäkin löytyy. Ongelma on markkinointi. Siitä olen tässäkin tuutissa vinkunut monta kertaa.

Yhteiskunnan rahaa käytetään hirvittävän paljon kaiken maailman jonninjoutaviin kehittämishankkeisiin, siis ihan onnettomiinkin. Jotenkin tekemisen konkretia on noissa hankkeissa pilvien ja kuun välissä. Toimeksiannot tehdään niin ympäripyöreiksi, että jo niitä kirjoitettaessa tiedetään, että loppuraportti ei kerro sen enempää. Ja joku taas loppuraportin tyytyväisenä hyväksyy ja vetää tilastoihin luvut, että ko. hanke tuotti uusia työpaikkoja niin ja niin paljon. Niitä ei kuitenkaan missään eritellä. Valhetta, lievemmin ilmaistuna toiveajattelua mahtuu maailmaan paljon.

Tässä vähän esimerkkiä edellä mainitusta luontomatkailustrategiasta: ”Strategia ja toimenpideohjelma tulevat toimimaan seudun luontomatkailusektorin kehittämisen ohjauskeinona vuoteen 2020 asti. Tavoitteena on kehittää luontomatkailusta tunnettu ja oman profiilin omaava osa matkailun toimialaa”. 

Minä puolestani toivon, että hankeitta ideoivat ihmiset uskaltaisivat kohdata työn tuloksia, uskaltaisivat saada aikaan. Se onnistuu, kun kohdentaa tekemisen tarpeeksi yksityiskohtaiseksi, laittaa tavoitteen niin lähelle, että siihen kädet ulottuvat. Vähän on sentään enemmän kuin ei mitään.

Uskallan sanoa, että Salpalinjalta puuttuu matkailukohteena vain tunnettavuus. Kaikki turhat matkailun nollatutkimukset pitää keskittää yhdeksi tehokkaaksi markkinointikampanjaksi niin, että pilliheinät eivät salpapoluilla pohkeita pistele. Markkinatalous hoitelee pahimmat infrapuutteet sitä mukaan kuin niitä esiin tulee. Sen jälkeen ei tarvita uusia tekohankkeita niin kuin nyt aina.

Tiedän, tämäkään kirjoitus ei johda mihinkään. Tätä eivät lue ne, joiden pitäisi. Tai jos lukevat, eivät halua kieltäni ymmärtää.

Tähän lopuksi erään hanketyöntekijän kelpoisuusvaatimukset eräästä tehtävästä (on se muuten ihme, jos ei tulosta synny):

Projektihenkilöllä on kokemusta EU hankkeista ja niiden toteuttamisesta, hallitsee kyselyiden tuottamisen ja toteuttamisen koko prosessin, kykenee tuottamaan julkaistavaa kirjallista materiaalia nettiin ja opastauluja retkikohteisiin, neuvonta retkikohteissa, matkailukeskuksissa ja tapahtumissa. Venäjän kielitaito eduksi. Tehtävä edellyttää virkistyskohteissa käyntejä kahden maakunnan alueella, oman auton käyttöä, veneellä liikkumistaitoja sekä osallistumista kohteissa tehtäviin kunnostustehtäviin ja kaikki hoidettava itsenäisesti ja työn kesto on 8 kk."