Tervetuloa hämmästymään!

Jälleen on vuoden suunnittelu ja valmistautuminen Salpavaelluksen järjestämiseksi 2012 tilanteessa, jossa vaellusjohtaja Risto Sivula voi ”komentaa” kymmenien ihmisten organisaatiolle: toimikaa! Toteutus on käsillä tulevassa viikonvaihteessa.

Mitään erityistä estettä tapahtuman onnistumiselle ei ole. Ilmoittautuneiden vaeltajien luku on noussut tasoon 125 henkeä ja muutamia tullee vielä mukaan. Se merkitsee, että oppaineen päivineen korsuja koluaa kaakonkulman metsissä noin 150 henkeä; Sillanpään marssilaulun tahdissa viimeiset kymmenet metrit päätöstilaisuuten on hulppea näky. Vastaavaan lukuun on päästy viimeksi viisi vuotta sitten. 2010 oltiin jo liki samoissa, mutta viime vuonna vähän notkahti.

Toisaalta kun osallistuminen Salpavaellukselle on täysin vapaaehtoista, ei siis lakisääteistä, on järjestäjillä täysin mahdoton ennakoida osallistujamäärää ja ihmisten vapaa-ajankäyttöaivoituksia. Jostain syystä se nyt vain on jo 19. kertaa osunut suurin piirtein 100 ja 200 väliin. Ihan yhtä hyvin jonain vuonna voisi olla, ettei tapahtumaan tule ensimmäistäkään osanottajaa ja toisaalta jonain vuonna tulijoita voisi olla enemmän, mihin rahkeet riittäisivät.

Meitä vaelluksen järjestäjiä on moitittu siitä, että vaelluksen ajankohta on huono. Asiaa on mietitty monta kertaa. Ensinnäkin Suomen kesässä on aivan liian vähän viikonloppuja. Joka ainoaan rakoon on turnattu hirvittävä määrä kesätapahtumia. Ja ne kilpailevat ”verissäpäin” yleisöstä, vapaa-ajalla olevien ihmisten sieluista. Miehikkälässäkin on lauantaina vaelluksen ohella satoja ihmisiä odottavaa endurokisaa ja kylämarkkinoita.

Salpavaellus yöpymisineen toteutetaan maastossa, kenttäolosuhteissa ja luonnon vesissä. Tarvitaan valoa ja lämpöä. Viikko jälkeen juhannuksen valoa riittää ja uimavesikin saunan jälkeen on useimmille jo tarpeeksi lämmintä. Pahin mäkärä- ja hyttyskausi alkaa olla takana. Myös helteen osuminen vaellusviikonloppuun on epätodennäköisempää keskikesällä kuin jokunen viikko myöhemmin.

Kymmeniä tapahtuman järjestäjiä ajankohta hellii siten, että koko kesää ei tarvitse pitää edessä olevaa tapahtumaa mielessä. Ja päinvastoin: jää pitkä loppukesä aikaa muistella ja hymyilläkin niille ainutkertaisille, yllättäville kokemuksille ja onnistumisillekin, joita vaellus aina sisällään pitää! Sama pätee myös osallistujiin.

Tilanne tapahtuman järjestämiseksi talkooväen osalta on, uskaltaisin sanoa, jopa hyvä. Oppaita on koulutettu ja heitä on nyt riittävästi. RUK- opastukset ovat olleet siihen hyvä pakote. Kuvaavaa on se, että kun alkuviikosta pidettiin vaelluksen järjestelytoimikunnan kokousta, paikalle pöllähti noin kymmenen uskolliseksi tiedetyn sijaan (he mukaan lukien) peräti 22 vaelluksen tekijää! Kahvia piti keittää toinenkin pannullinen. Eli väkemme tietää tekevänsä yhteiskunnallisesti merkittävää vapaaehtoista maanpuolustustyötä.

Palaan 19. Salpavaelluksen kokemuksiin ja siellä sanottuun ensi viikolla.

Mutta nyt jo voisi muistuttaa, että vuoden päästä, jälleen viikko jälkeen juhannuksen, Salpavaellus järjestetään 20. kerran. Se on juhlatapahtuma monessa mielessä. Sen suunnittelu on osittain ollut käynnissä jo viime talvesta saakka. Suojelijaksi on lupautunut puolustusvoimien komentaja, kenraali Ari Puheloinen. Soittokunta tai oikeammin soittokunnat on tilattu. Jotakin sellaistakin on vireillä, joka paljastetaan vasta ko. vaelluksen päättävän maanpuolustusjuhlan yhteydessä! Mitä se on, en tiedä, kun se vasta silloin paljastetaan.

Sitä ennen hämmästellään tulevan viikonvaihteen tarjonta. Kenties pikkuvirheineen ja –puutteineen (täydellisyyteen ei Miehikkälässäkään pystytä) se on silti kokemisen arvoinen ja varmasti mieliin jäävä tapahtuma. Ja vaikka ei vaellusreiteille nyt osaa ottaisikaan, jo pelkästään vaelluksen päättävä maanpuolustusjuhla Salpalinja-museolla on Miehikkälä-matkan arvoinen. Muun muassa kaksine soittokuntineen se on komea kenraaliharjoitus ensi vuoteen. Eikä maksa mitään. Tervetuloa!