Tähystyskupu Salpa-asemassa

Tähystyskupu Salpa-asemassa
Kymmenen tonnia "pehmeää" valuterästä teräsbetonikorsun katolla.

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Hyviä syitä osallistua Salpavaellukselle

Lisäänpä tähän tuoreen linkin:
http://www.esaimaa.fi/Mielipide---Sana-on-vapaa/2012/06/11/Salpalinja+symboloi+yh%C3%A4+maanpuolustustahtoa/2012113579402/68

Tuon linkin takaa löytyy myös tällainen kommenti edellä viitattuun yleisönosastokirjoitukseen:

Tynkä-Karjalan Antti

2 päivää sitten 3

Tässä kirjoituksessa ollaan suomalaisen maanpuolustuksen ytimessä. - Ja ei pelkästään olla, vaan Terho Ahonen kumppaneineen tekee mittaamattoman arvokasta työtä monin eri tavoin Salpalinjan ja sitä kautta maanpuolustuksen hyväksi.

Kiitos!
Kesäkuussa 2011 kirjoitin tässä blogissa noin kymmenestä syystä olla osallistumatta Salpavaellukselle viikko jälkeen juhannuksen (kirjoitus löytyy blogiarkistosta tuosta oikealta). Vaellusta tuntevana minun oli äärimmäisen vaikea niitä löytää, mutta jotain kuitenkin. Nyt ajattelin tehdä helpon kirjoituksen ja tuoda vastavuoroisesti esiin minun mielestäni hyviä syitä osallistua vaellukselle. Ne ovat tässä mieleenjuolahtamisjärjestyksessä:

Halu ja uteliaisuuskin tutustua sittenkin yleisessä tiedossa varsin huonosti tunnettuun suomalaisten pääosin välirauhan aikana rakentamaan itärajan puolustusasemaan.

Mahdollisuus ihmetellä ja hämmästellä tuon ajan rakentamiskalustolla pitkin metsiä, osin tiettömiin korpiin tehtyjä huikeita rakennelmia. Kone-energiaa oli käytössä hyvin vähän. Sitäkin enemmän voimaa oli raakaan ulkotyöhön tottuneilla miehillä hartioissaan ja kintereissään. Kukapa meistä nykyihmisistä jaksaisi lapioida taisteluhautaa ja korsumonttua hiki hatussa koko pitkän päivän? Onneksi ei tarvitse.

Patikoidessa voi myös miettiä sitä, missä olosuhteissa ja varusteissa nuo rakentajat työtään tekivät niin kesällä kuin talvella. Kuriositeettina vain se, että parakkimajoitusten vaatteiden kuivaushuoneissa ei ollut edes lämmitystä. Mahtoi siinä villavaatteisiin imeytynyt hiki lemahtaa, ennen kuin jäätyi.

Kuulla innostuneiden oppaiden tietotulvaa pusikoihin ja heinikoihin kätkeytyneistä linnoituslaitteista ja niiden käyttöajatuksista. Samalla voi miettiä, mikä saa vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekevät oppaat vuodesta toiseen paneutumaan asiaan ja pitämään tiedot muistissaan.

Vaellus tuo todennäköisesti myös kantapään kautta osallistujien mieliin sen huikean maanpuolustustahdon, jolla tätä työtä on johdettu, organisoitu ja tehty. On muistettava myös se, että linnoittajat tekivät työtään hyvin epävarmoissa oloissa. Talvisodan rauhasta huolimatta uuden sodan uhka oli ilmassa. Entä tilanne kesällä 1944, kun läpimurto Kannaksella oli tosiasia ja taaempia asemia yritettiin kiivaasti saada taistelukuntoon – ehditäänkö?

Osallistuminen vaellukselle on myös kunnianosoitus paitsi linnoituksen rakentajia myös sotiemme veteraaneja ja sankarihautoihin haudattuja sotilaitamme kohtaan.

Osallistumisen helppous. Vaellus kolmine reittivaihtoehtoineen ja huoltoineen on kaikki valmiiksi suunniteltu. Lukemalla varustautumisohjeet http://www.salpavaellus.net –sivustolta, ilmoittautumalla, maksamalla osallistumismaksu ja hakeutumalla lähtöpaikalle, niin kaikki on periaatteessa hoidettu.

Joku voi kokea osallistumismaksun pieneksi rasitteeksi, mutta sillä katetaan vain kulut, aina ei edes niitä. Tapahtuman järjestäjien, Luumäen, Miehikkälän ja Virolahden reserviläisjärjestöjen, voitoksi riittää tekemisen ilo ja vaeltajien palaute, hyvä tai huono. Hyvää on aina paljon. Ja jos huonoa palautetta tulee, se muuttuu hyväksi korjaamalla virheet seuraavaan kertaan; nyt on tulossa 19. vaellus. Paljon on parannettu.

Mukana vaelluksella on tuttuja ja tuntemattomia. Mukaan voi tulla yksin tai porukalla, ei väliä. Kanssavaeltajiin ja heidän hurttiin huumoriin ehtii ihastua. Ja jos porukkaan saattuisi joku, jonka ego ei juuri minua innosta, hänestä pääsee eroon heti vaelluksen päätyttyä.

Mutta ennen kotiinlähtöä vaellus tarjoaa vielä isänmaallisen loppuhuipentuman, maanpuolustusjuhlan. Sen ohjelma on tänä vuonna kenties koko vaellushistorian komein. Paikalla on kaksi soittokuntaa sekä myös tasokasta paikallista musiikkia. Yrjö Varpion lyhyt esitelmä Väinö Linnasta Salpalinjan maisemissa ja RUK:n esittely nykyajan jalkaväkiryhmän uudistuneesta taistelutavasta tuovat monipuolisuutta ohjelmaan. Paikalla on yleisössä myös Sinisen prikaatin veteraaneja Helsingistä kuin sotiemme veteraaneja lähiseudulta.

Ja lopuksi vielä kaksi oikein hyvää syytä osallistua Salpavaellukselle: Kun osallistun, ei tarvitse koko kesää harmitella, miksi en osallistunut. Ja toiseksi kenttäoloissa vietetyn viikonlopun jälkeen, yö oman kullan (vaikka olisi vähän vihainenkin) vieressä omassa sängyssä on suorastaan taas yhtä luksusta! Tervetuloa!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Salpavaellus on hyvä idea, mutta miksi se on toteutettu sotilaallisesti? Takoitan muotoa ohimarsseineen ja torvisoittoineen, en täsmällisyyttä.

Puistattaa !!, vaikka ymmärrän maanpuolustuksen merkityksen.

Terho Ahonen Miehikkälä kirjoitti...

Salpavaelluksen sotilaallisuus näkyy vain päätösjuhlan alussa, jonne vaeltajat marssivat useammassa jonossa Sillanpään marssilaulun tahdissa. Vaelluksen johtaja ilmoittaa vaeltajat sotilaallisesti vastaanottajalle, joka toistaiseksi aina on ollut sotilas. Asia jäi elämään kertakäyttöiseksi tarkoitetusta ensimmäsestä Salpavaelluksesta, jonka otti vastaan silloinen puolustusvoimien kakkosmies, pääesikunnan päällikkö Gustav Hägglund. Yleisö vaati vaelluksen jatkuvan ja tuota parin kolmen minuutin sotilaallista osaa (siviiliasuissa)on pidetty komeana huipentumna. Salpavaellus on luonteeltaan ilman muuta isänmaallishenkinen. Kyllä siihen soittokunta sopii. Muuten Salpavaellus on reserviläisten toimeenpanemaa vapaaehtoista maanpuolustustyötä. Tervetuloa vaeltamaan. Loppumarssin (50 metriä) saat jättää väliin. Kiitos huomiostasi. Käsittelemme sen porukalla.

Juha K, Lahdesta kirjoitti...

Ei pidä nostaa itselleen kynnyskysymykseksi noita paria viimeistä tuntia. Vaellus on pääasia. Päätösjuhlassa voi vaikka ajatella olevansa hetken kylässä ja kunnioittavan siinä hetkisen isäntien hassuja tapoja vaikkei niitä ymmärtäisikään.