http://www.esaimaa.fi/Mielipide---Sana-on-vapaa/2012/06/11/Salpalinja+symboloi+yh%C3%A4+maanpuolustustahtoa/2012113579402/68
Tuon linkin takaa löytyy myös tällainen kommenti edellä viitattuun yleisönosastokirjoitukseen:
Tynkä-Karjalan Antti
2 päivää sitten 3
Tässä kirjoituksessa ollaan suomalaisen maanpuolustuksen ytimessä. - Ja ei pelkästään olla, vaan Terho Ahonen kumppaneineen tekee mittaamattoman arvokasta työtä monin eri tavoin Salpalinjan ja sitä kautta maanpuolustuksen hyväksi.
Kiitos!
Kesäkuussa 2011 kirjoitin tässä blogissa noin kymmenestä syystä olla osallistumatta Salpavaellukselle viikko jälkeen juhannuksen (kirjoitus löytyy blogiarkistosta tuosta oikealta). Vaellusta tuntevana minun oli äärimmäisen vaikea niitä löytää, mutta jotain kuitenkin. Nyt ajattelin tehdä helpon kirjoituksen ja tuoda vastavuoroisesti esiin minun mielestäni hyviä syitä osallistua vaellukselle. Ne ovat tässä mieleenjuolahtamisjärjestyksessä:
Halu ja uteliaisuuskin tutustua sittenkin yleisessä tiedossa
varsin huonosti tunnettuun suomalaisten pääosin välirauhan aikana rakentamaan
itärajan puolustusasemaan.
Mahdollisuus ihmetellä ja hämmästellä tuon ajan
rakentamiskalustolla pitkin metsiä, osin tiettömiin korpiin tehtyjä huikeita
rakennelmia. Kone-energiaa oli käytössä hyvin vähän. Sitäkin enemmän voimaa oli
raakaan ulkotyöhön tottuneilla miehillä hartioissaan ja kintereissään. Kukapa
meistä nykyihmisistä jaksaisi lapioida taisteluhautaa ja korsumonttua hiki
hatussa koko pitkän päivän? Onneksi ei tarvitse.
Patikoidessa voi myös miettiä sitä, missä olosuhteissa ja
varusteissa nuo rakentajat työtään tekivät niin kesällä kuin talvella.
Kuriositeettina vain se, että parakkimajoitusten vaatteiden kuivaushuoneissa ei
ollut edes lämmitystä. Mahtoi siinä villavaatteisiin imeytynyt hiki lemahtaa,
ennen kuin jäätyi.
Kuulla innostuneiden oppaiden tietotulvaa pusikoihin ja
heinikoihin kätkeytyneistä linnoituslaitteista ja niiden käyttöajatuksista.
Samalla voi miettiä, mikä saa vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekevät oppaat
vuodesta toiseen paneutumaan asiaan ja pitämään tiedot muistissaan.
Vaellus tuo todennäköisesti myös kantapään kautta
osallistujien mieliin sen huikean maanpuolustustahdon, jolla tätä työtä on
johdettu, organisoitu ja tehty. On muistettava myös se, että linnoittajat
tekivät työtään hyvin epävarmoissa oloissa. Talvisodan rauhasta huolimatta
uuden sodan uhka oli ilmassa. Entä tilanne kesällä 1944, kun läpimurto
Kannaksella oli tosiasia ja taaempia asemia yritettiin kiivaasti saada
taistelukuntoon – ehditäänkö?
Osallistuminen vaellukselle on myös kunnianosoitus paitsi
linnoituksen rakentajia myös sotiemme veteraaneja ja sankarihautoihin
haudattuja sotilaitamme kohtaan.
Osallistumisen helppous. Vaellus kolmine reittivaihtoehtoineen
ja huoltoineen on kaikki valmiiksi suunniteltu. Lukemalla varustautumisohjeet
http://www.salpavaellus.net –sivustolta, ilmoittautumalla, maksamalla
osallistumismaksu ja hakeutumalla lähtöpaikalle, niin kaikki on periaatteessa
hoidettu.
Joku voi kokea osallistumismaksun pieneksi rasitteeksi,
mutta sillä katetaan vain kulut, aina ei edes niitä. Tapahtuman järjestäjien,
Luumäen, Miehikkälän ja Virolahden reserviläisjärjestöjen, voitoksi riittää
tekemisen ilo ja vaeltajien palaute, hyvä tai huono. Hyvää on aina paljon. Ja
jos huonoa palautetta tulee, se muuttuu hyväksi korjaamalla virheet seuraavaan
kertaan; nyt on tulossa 19. vaellus. Paljon on parannettu.
Mukana vaelluksella on tuttuja ja tuntemattomia. Mukaan voi
tulla yksin tai porukalla, ei väliä. Kanssavaeltajiin ja heidän hurttiin
huumoriin ehtii ihastua. Ja jos porukkaan saattuisi joku, jonka ego ei juuri
minua innosta, hänestä pääsee eroon heti vaelluksen päätyttyä.
Mutta ennen kotiinlähtöä vaellus tarjoaa vielä isänmaallisen
loppuhuipentuman, maanpuolustusjuhlan. Sen ohjelma on tänä vuonna kenties koko
vaellushistorian komein. Paikalla on kaksi soittokuntaa sekä myös tasokasta
paikallista musiikkia. Yrjö Varpion lyhyt esitelmä Väinö Linnasta Salpalinjan
maisemissa ja RUK:n esittely nykyajan jalkaväkiryhmän uudistuneesta
taistelutavasta tuovat monipuolisuutta ohjelmaan. Paikalla on yleisössä myös
Sinisen prikaatin veteraaneja Helsingistä kuin sotiemme veteraaneja
lähiseudulta.
Ja lopuksi vielä kaksi oikein hyvää syytä osallistua
Salpavaellukselle: Kun osallistun, ei tarvitse koko kesää harmitella, miksi en
osallistunut. Ja toiseksi kenttäoloissa vietetyn viikonlopun jälkeen, yö oman
kullan (vaikka olisi vähän vihainenkin) vieressä omassa sängyssä on suorastaan taas yhtä
luksusta! Tervetuloa!
3 kommenttia:
Salpavaellus on hyvä idea, mutta miksi se on toteutettu sotilaallisesti? Takoitan muotoa ohimarsseineen ja torvisoittoineen, en täsmällisyyttä.
Puistattaa !!, vaikka ymmärrän maanpuolustuksen merkityksen.
Salpavaelluksen sotilaallisuus näkyy vain päätösjuhlan alussa, jonne vaeltajat marssivat useammassa jonossa Sillanpään marssilaulun tahdissa. Vaelluksen johtaja ilmoittaa vaeltajat sotilaallisesti vastaanottajalle, joka toistaiseksi aina on ollut sotilas. Asia jäi elämään kertakäyttöiseksi tarkoitetusta ensimmäsestä Salpavaelluksesta, jonka otti vastaan silloinen puolustusvoimien kakkosmies, pääesikunnan päällikkö Gustav Hägglund. Yleisö vaati vaelluksen jatkuvan ja tuota parin kolmen minuutin sotilaallista osaa (siviiliasuissa)on pidetty komeana huipentumna. Salpavaellus on luonteeltaan ilman muuta isänmaallishenkinen. Kyllä siihen soittokunta sopii. Muuten Salpavaellus on reserviläisten toimeenpanemaa vapaaehtoista maanpuolustustyötä. Tervetuloa vaeltamaan. Loppumarssin (50 metriä) saat jättää väliin. Kiitos huomiostasi. Käsittelemme sen porukalla.
Ei pidä nostaa itselleen kynnyskysymykseksi noita paria viimeistä tuntia. Vaellus on pääasia. Päätösjuhlassa voi vaikka ajatella olevansa hetken kylässä ja kunnioittavan siinä hetkisen isäntien hassuja tapoja vaikkei niitä ymmärtäisikään.
Lähetä kommentti