”Ne pallot ovat tosi söpöjä”

Tämän blogikirjoituksen on kirjoittanut projektisuunnittelija Elina Lyijynen, Lappeenrannan kouluille suunnatun Salpalinja-opetusmateriaalin tekijä. Hän nostaa esiin tukun kysymyksiä, jotka meidän Salpalinja-oppaiden olisi hyvä muistaa, kun esittelemme lapsille ja nuorille rintakaarella viime sotien aikaista, siis yli 70 vuotta vanhaa rakennelmaa. Hyvää pohdintaa.

Salpalinjaan liittyvissä julkaisuissa ja aikuisille suunnatuissa esittelyissä korostuvat rakentamiset syyt ja sotien vaiheet, rakentamisen suuri työmäärä, linnoitustekniset asiat sekä sota-ajan ilmapiiri. Salpalinjasta puhutaan usein myös hyvin vahvalla isänmaallisella paatoksella.  Aikuisille ja vanhemmille, joilla on sota-aikaan liittyviä kokemuksia joko itsellä tai lähiomaisilla, on helpompi ymmärtää rakentamisen ajankohdan asioita, mutta lapsille tai nuorille viesti ei mene välttämättä perille samoilla sanoilla. Heille sota-aika ei ole enää itse koettua tai vanhemmilta kuultua lähihistoriaa, vaan se on jo heille historiaa. Nykypäivän koululaisten isovanhemmat ovat pääosin sodan jälkeen syntyneitä suuria ikäluokkia ja kaikilla ei ole kontaktia iso-isovanhempiin, jotka pystyisivät vielä sota-ajasta kertomaan.

Lapsilla ja nuorilla ei ole selkeää käsitystä siitä, millainen Suomi oli 1940-luvulla ja millaisissa oloissa silloin maatalousvaltaisessa maassa elettiin. Aikaa pitää varata myös ajan käsitteiden selvittämiseen, kuka tai mikä on lotta, Neuvostoliitto, kolmijalka tai häkäpönttö.  Samoin vertailukohdat pitää tuoda nykypäivään, esim. 40-luvun kuorma-auto vastaa nykyajan isoa lava-autoa tai montako betoniautoa tarvittaisiin yhden korsun valamiseen. 

Opastuksessa täytyy muistaa, millä luokilla koulussa Suomen historiaa opetetaan. 5-6 luokkalaiset tutustuvat yleisesti Suomen historiaan ja vasta 8. luokalla käydään lävitse I ja II maailmansota.  Salpalinja tulee koulussa lähinnä esille mainintana ja opettajatkaan eivät siitä välttämättä tiedä. Itse olen kouluilla 5-6-luokkalaisille tapahtuneissa opastuksissa lähtenyt siitä, että Salpalinja on jatkoa Itä-Suomen aiemmille linnoille ja linnoituksille. Linnat ja linnoitukset ovat lapsille tuttuja, niihin on tehty vierailuita joko koulun tai vanhempien kanssa. On helppo aloittaa tutusta asiasta ja tuoda Salpalinja esille seuraavana puolustautumisen muotona, joka on vastannut oman aikansa vaatimuksiin. Linnoitusrakenteet ovat kehittyneet erilaisiksi, komeista linnoista oli siirrytty salattuihin bunkkereihin.

Virallisen kouluopetuksen lisäksi varsinkin nuorille saattaa muodostua II maailmansodasta viihteen ja netin kautta todellisuudesta vieraantunut käsitys. Youtubesta katsotaan parodiaversioita Hitleristä tai aikaa vietetään pleikkarilla sotapelien kanssa, joissa räiskitään koko ajan. II maailmansotaan liittyvissä peleissä kuten Call of Duty:ssä taistellaan usein amerikkalaisten joukossa saksalaisia vastaan ja Suomi on erittäin vähällä huomiolla.  Nuoria ei kuitenkaan saa käsitellä massana, joukosta löytyy myös historiasta kiinnostuneita ja asiaan omatoimisesti perehtyneitä.

Sodasta puhuttaessa on huomioitava, että nykyään saattaa koululuokissa on myös maahanmuuttajien lapsia, joilla sodista saattaa olla omakohtaisia ehkä traumaattisiakin kokemuksia, tai venäläisten perheiden lapsia, jolloin ”ryssistä” puhuminen ei ole aina korrektia. En tarkoita, että sotaa pitäisi Salpalinjasta kerrottaessa vähätellä, vaan pitää kertoa selkeästi liiaksi tunteilematta, mistä oli kyse. Salpalinja rakennettiin Suomen puolustamiseksi Neuvostoliittoa vastaan ja sen aikaansaaminen oli suuri ponnistus, josta on syytä olla ylpeä.

Nykyajan lapset ovat niitä tulevaisuuden aikuisia, joille ja joiden lapsille esittelemme Salpalinjaa myös jatkossa. On syytä pohtia, toimivatko nykyiset opastusmetodit myös parinkymmenen vuoden päästä vai vaativatko nettisukupolven lapset virtuaalisen Salpalinjan tai onko heille toiminnallisuus samaa kuin airsoftaus Salpalinjassa? Voisiko muutaman yli 700 korsusta tai pesäkkeestä varata toimintaan, jossa voisi konkreettisesti kokea millaista Salpalinjassa olisi taistella?

Poikien joukosta löytyy aina sotahistoriasta kiinnostuneita, vaikeampaa on tyttöjen kiinnostuksen herättäminen. Ajatusmaailma ja mielenkiinnon kohteet ovat erilaisia. Otsikon lause: ”Ne pallot ovat tosi söpöjä”, kuultiin esittelyssä erään tytön suusta, kun oli katseltu kuvia linnoiterakenteista. Visuaalisesti koettuna sammaloitunut pallomainen muoto metsässä on kaunis.

Opetusmateriaalia löytyy täältä:
http://www.lappeenranta.fi/Suomeksi/Palvelut/Kulttuuri/Museot/Museot_lapsille.iw3

Elina Lyijynen

Projektisuunnittelija
Salpalinjan mahdollisuudet II-hanke