Tähystyskupu Salpa-asemassa

Tähystyskupu Salpa-asemassa
Kymmenen tonnia "pehmeää" valuterästä teräsbetonikorsun katolla.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Nimellä ja nimimerkillä puhetta piisaa

Tässä alkuvuodesta Salpalinja on saanut huomiota ja ollut hyvin esillä. Huomion takana ovat uutiset, hyvät ja huonot. Salpavaelluksen tekijöiden saama RUL:n maanpuolustusteko-tunnustus on uutisista hyvä, kuin myös Salpapolku-hankkeen luentojen ”loppuunmyydyt” salit.

Luumäen ”bunkkerin” myynti-ilmoituksen nostattama uutisointi Ilta-Sanomissa ja ainakin Etelä-Saimaassa on vähemmän hyvää; toki sekin selvensi pelisäännöt: Maata Salpalinjasta voidaan kyllä myydä, mutta ei ainakaan vielä valtion omistamia linnoituslaitteita ja teräsbetonikorsuja voida panna ”lihoiksi”.

Yhteistä hyvissä ja huonoissa uutisissa on mielenkiinnon kasvaminen Salpalinjaan. Tässä on toteutunut vanha fraasi: ei väliä, mitä puhutaan, kunhan puhutaan. Käynnit ja haut erinäisillä Salpa-asiaa liippaavilla sivustoilla näkyvät laskureissa hetkellisinä piikkeinä. Hyvä niin.

Keskustelua on käyty niin verkkolehtien Salpa-uutisten kommenttiosioissa kuin esimerkiksi facebookissa. Twitteriä en seuraa, enkä tiedä onko siellä Salpalinja-harrastajia aktiiveina.

Hämmentävää  näissä keskusteluissa on se, että puolesta ja vastaan ollaan välillä hyvinkin fanaattisesti ja kärkevinkin mielipitein. Miksi ihmeessä, eihän tämä niin tavattoman vakavaa ole. Ei siinä mitään, antaa palaa; pääasia että keskustellaan loukkaamatta ketään.

Huomasin, että kaiketi tämän blogin seuraajia ei kaikkia oma egoni miellytä. Siltikin tekstejäni on hyvin tarkkaan luettu ja seurattu. Se pelkästään mieltäni ylentää.

Nimittäin yhtä Etelä-Saimaassa ollutta I-S uutisoinnin jälkiuutista kommentoi pariinkiin kertaa nimimerkki ”ta”. Se täsmää nimeni etukirjaimiin. Kirjoittajan kommentti sisällöltään olisi hyvinkin voinut olla mielipiteeni, vaan ei ollut. Unissani tuskin olen kirjoittanut tai sitten dementiani on huolestuttavalla tasolla! Tuli jopa mieleen, että olenko sittenkin jossakin kiireessä kommentoinut, teksti oli siksi tuttua.

Vilppi paljastui minulle, kun hoksasin, että kirjoittaja käytti kommentissa kopioitua viittausta aiempaan jonkun toisen kommentiin, jota menettelyä minä en ole koskaan edes yrittänyt tehdä, kun en ole osannut! Ja ainakin yksi lukija oli minuksi kirjoittajan mieltänyt, kun lähetti pilkunviilaajalle terveisiä ”Mkälään”.

Näissä sähköisissä vehkeissä on helppo esiintyä vaikka Akseli Porakorpena, kun osaa vähän yhteenlaskua lehtikommenttien varmennusosiossa. Väärinkäyttäjille ja kiusantekijöille väylät ovat avoimia, eikä niitä toimituksetkaan varmaan pysty valvomaan.

Itse olen kommentoinut Salpalinjaan ja joskus muihinkin asioihin liittyviä juttuja reilusti nimelläni. Tuon kuluneen alkuviikon ”nimimerkkikommentointini” jälkeen olen odottanut, että joku käyttää myös nimeäni. Kai nykykonstein pystytään tarvittaessa viranomaisten toimesta väärillä nimillä kommentoineet jäljittämään.


No minulle asiaa selviää yksinkertaisesti sillä, että minäpä pidättäydyn kommenteista toistaiseksi. Eli jos niitä tässä talvella näkyy, ne eivät ole omiani. Toistaiseksi nauran ja viittaan asiaa kintaalla: pääasia että puhutaan Salpalinjasta!

Ei kommentteja: